Vauveli 2 kk

Jo kaksi kuukautta vanha tämä meidän vauveli, en tajua mihin tämä aika lipuu. Ajatelkaa, että kohta tämä vauva alkaa jo liikkumaan. Ei ole enää mikään vastasyntynyt.

Erittäin terhakas nuori miehenalku täällä kasvaa. Lääkärineuvola meillä oli jo pari viikkoa takaperin ja kovasti oli jäpikkä jo kasvanut. Kahdessa kuukaudessa on jo lähes tuplannut syntymäpainonsa ja senttejäkin on tullut lisää. Painoa oli neuvolakäynnillä 5 660 g ja pituutta 56 cm. Muutenkin ikätasoisensa mukaisesti kasvoi. Rota-rokote otettiin kans samalla käynnillä ja innoissaan poika sen söikin. Eikä onneksi tullut siitä kummempia oireita, vähän on maha ollut löysällä mutta ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa kuitenkaan.

Ihana kun on tulleet näin kesäiset ilmat. Oon ollut vähän harmissaan siitä, että poika syntyi keväällä eikä pääsisi kunnolla pikkuisen kanssa ulkoilemaan kun nämä Suomen kesät on mitä on. On nyt poju päässyt kuitenkin kunnolla ulkoilemaan ja vaunussa päikkäreitä nukkumaan. Ei ole tarvinnut edes uutta vaatekertaa hankkia, kun Rn entiset lyhythihaiset ja sortsit menee hyvin nyt päälle.

Tämä meidän hymypoika on kyllä ihana tapaus. Alkaa jo vähän tulla rytmiäkin hänen vauvankelloonsa. Illalla väsymys iskee yleensä kahdeksan-yhdeksän väliin ja ensimmäisen unipätkän (vaihdellen 2-4 h) hän nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. Siitä sitten jonkun tunnin päästä herää ähisten syömään ja nyt olen taas jättänyt tavaksi, että poika nukkuu loppuyön minun vieressä ja tissittelee siinä sitten muutaman kertaan kätevästi aamuun saakka. Vähän on saanut olla varovainen, kun R nukkuu vieressä ja on kyllä melko levoton nukkuja, hyörii ja pyörii miten päin vaan ja saattaa herätä potkiskellenkin. Mutta muuten oon kyllä ite saanut nukuttua näin nyt ihan hyvin ja vauvakin nukkuu vieressä eikä jää valvomaan. Myös päivisin alkaa olemaan selkeät uni- ja valvejaksot ja välillä jaksaa jutella ja seurustella jo pidempäänkin. Mitään pitkiä syöttöjähän meillä ei ole ikinä ollutkaan, mutta valveilla syö sitten melko tiheästi.

Nimen vauva saa tällä viikolla ja kieltämättä alkaa itsellä iskeä pieni paniikki, kun jotain pitäisi osata jo päättää! Toinen paniikinaihe on sitten se, että pitäisi alkaa leipomaan pikku hiljaa jo jotain. Hätävarana on sitten tuttavat ja kaupan hyllyt, jos ei siitä mitään tule, mutta puoliksi suunniteltuhan on jo puoliksi valmis, vai mitä? Niin ja puhumattakaan muuten niistä vaatteista, mitä sitä taas pukeekaan päällensä (ompelukone on kyllä ollut myös käytössä...)