Liikunnat vk. 12

Kouluviikko ja päivät taas täynnä koulussa istumista. Onneksi oli molemmista päistä viikkoa muutama tunti vapaata.

Ma:

11,1 km | 1 h 10 min 10 sek | Juoksu

Ti-To:

9-10 h koulupäiviä

Pe:

1,11 km | 8 min 55 sek | Crosstrainer (alkul.)

30 min | HIIT-treeni 3x6 (PT:n ohjaus)

3,1 km | 25,0 min | Crosstrainer (loppul.)

La:

Lepopv

Su:

58 min 30 sek. | 5,4 km | Kävely

"Yhteenveto:

Urheilit 5 kertaa, yhteensä 3 tuntia 12 minuuttia."

Oli kyllä taas niin uuvuttavia nuo koulupäivät, että illalla nyt ei jaksanu tehdä oikeastaan mitään. Yhdeksältä oon laittanu jo nukkumaan ja loppuviikosta vieläpä heräsin neljän aikoja lukemaan tenttiin. Ei ees askelmittariin saa kunnon lukuja vaikka miten luentojen välissä ravais portaita ees taas. No tätä vähän ennustaen kävin sitten maanantai-aamuna ihan ensitöikseni pitkän lenkin kun sääkin oli ihanan aurinkoinen, alkaa olla aamut jo tosi valoisia. Pitkältä se lenkki lopulta tuntuikin. Takasin päin kääntyessä tuntu jo ihan epätoivoiselta, mutta siitä huolimatta juoksin sinnillä eteen päin. Viimeset kaks kilometriä oli ihan tuskaa ja juoksin vaan, koska kävely sattu niin paljon. :D Olin vieläpä nukahtaa sohvalle tuon lenkin jälkeen ennen koulun alkua, mutta loppupäivälle se onneksi anto sen verran energiaa, että jaksoi koululla istua.

Perjantain iltapäivään oltiin sovittu treenit PT:n kanssa ja sanoinkin jo edeltävällä viikolla, että saa sitten olla kova, kun on koko viikon istunut koulussa. Tehtiin tosiaan taas HIIT-treeni (High intensity interval training), kun kaksi viikkoa sitten sitä kokeiltiin ja todettiin se hyväksi harjoitusmuodoksi tähän väliin. Ei se onneksi LIIAN rankka ollut, mutta viimeisellä kierroksella alkoi kyllä jo hyvin hyytymään. Tehtiin myös kehonkoostumusmittaus mutta enpä nyt löytänyt, minne oon säilönyt edelliset tulokset niin niistä sitten myöhemmin lisää.

Viikonloppuna tuli oltua jopa sen verran reippaana, että käytiin tunnin verran päivällä kävelemässä. Oli kyllä kiva ilma, alkaa tuo aurinko jo kunnolla lämmittään. Tietkin meinaa pikku hiljaa aurinkoisilla paikoilla sulaa ja toivon mukaan viimeistään kuukauden päästä ei olis lunta enää näkyvillä. Kaivoin jo lenkkarit kaapista, toivon mukaan niitä pääsis pian ulkoiluttamaan!

Kevätlukukauden puolivälissä

Meillä oli kevään kolmas lähiviikko ja nyt kyllä alkaa tuntumaan, että hommaa on. Meinas tulla pieni kiirus tehtävien teossa viimeisille viikoille. Hyvin ehti kuitenkin ja kävin jopa tenttimässä tuon minun hopseilujen mukaisen ylimääräisen kurssin tälle keväälle ja siihen lukeminen onneksi kannatti. Syksyllä meni kaikki tentit itellä niin riman alituksena, että oli kyllä helpottavaa saada viimeinkin tentistä täydet pisteet. Kyllähän se tuokin motivoi taas jatkamaan, kun jotain ilmeisesti osaakin.

Nyt tässä vaiheessa meillä alkaa fokus olemaankin enemmän käytännön osaamisessa ja lähiviikkoon sisälty jo tosi paljon harkkatunteja. Ihan ensimmäiseksi päästiin opiskelemaan aiheesta suun terveydenhuolto ja vaikka jo ennakkotehtäviä tehdessä tunsi piston sydämessään, niin kylläpä taas heräsi jotenkin noiden harkkatuntien aikana, kun sai mm. katsella "mukavia" kuvia suusyövistä jne. Tieto lisää tuskaa? Ei tee kyllä noiden jälkeen mieli sitä tupakkaakaan polttaa yhtään ja jos ennen jo oon ollut sokerinatsi, niin taidan nyt entistä enemmän alkaa kiinnittämään huomiota etenkin noiden lasten kohdalla sokerin ja varsinkin piilosokerin saantiin. Sain tosiaan niitä ennakkotehtäviäkin tehdessäni viimein varattua molemmille lapsillekin hammastarkastusajat ja oon nyt erityistä huomiota kiinnittäny heidänkin suuhygieniaan. S on jo onneksi sen verran iso, että pystyy jo ihan keskustelemaan hänenkin kanssaan asiasta ja semmonen hangoittelu sitä hammaspesua vastaan on jo vähentyny ihan selvästi, kun odotellaan sitä tulevaa hammaslääkäriaikaa. ;) Saatiin sitten tosiaan ihan perusteelliset suun tarkastukset ja hammaspesut suorittaa toisillemme. 

Viikon puolivälissä koitti taas ehkä odotetuimmat harkat eli saatiin pistellä toisiamme. Nyt oli vuorossa lihakseen annettavat injektiot. Vaikeinta koko touhussa vaikuttaa olevan niiden ilmakuplien saaminen pois siitä lääkkeenottoruiskusta... Hohhoijaa, pikkuisen turhauttavaa. Tämä vaatis oikeasti enemmän harjottelua eikä tuossa parissa tunnissa ehi mitenkään oppia koko hommaa. Lisäksi lopuksi vielä ehdin kokeilla id-injektion laittoa, kun sitä ei viime harkkakerralla ehditty tekemään, eikä se kyllä mihinkään ihon alle päätynyt. Taas tuntuu niin epävarmalta, että näillä taidoilla pitäisi oikeasti harjoittelussa mennä jo piikittelemään ihmisiä. Ohjaajan valvonnassa ja opastuksella tietenkin. Mutta meille esim. opetettiin ventrogluteaalinen injektiopaikka, mikä ei välttämättä ole tuttu vanhemmille työntekijöille, joten meidän itse pitäisi lähteä nyt tuota tapaa lähteä jalkauttamaan eteenpäin sen yhden pistämisen jälkeen... Mun puolesta sais olla siis vaikka koko viikko omistettuna pelkille injektioharkoille, sais kyllä toimia jo melkoisena neulatyynynä siinä. ;)

Lisäksi viikkoon kuului infektioiden torjunnan harkat ja saatiin harjoitella steriilejä työtapoja ja valmistella steriili toimenpidepöytä. Joku muukin oli huomannut, että Ylen Kandit-ohjelmassa oli edeltävällä viikolla hyvä jakso aiheeseen liittyen, harmi vaan kun en ehtinyt sitäkään seuraamaan kuin puolella silmällä. Pitäiskin varmaan kattoa nuo kaikki jaksot Areenasta läpi. Tässä steriilissä toimenpiteessä vuorostaan hankalinta oli sitten niiden steriilien hanskojen pukeminen, kun ei niitä tuntunut saavan ees käsiinsä laitettua. Toisaalta siis aika lohduttavaa, että jos mun murheet liittyy tämmösiin asioihin, niin ehkä sitä pärjää... ehkä.

Viikko päättyi tosiaan lääkehoidon tenttiin ja lukemiset oli taas vähän sitä sun tätä. Ehdin kuitenkin jotenkuten koealueen käymään läpi, kun parina aamuna neljältä heräsin lukemaan. Muutenkin oon kyllä nukkunut koko viikon tosi huonosti, kun alkuviikosta Rlla ilmeisesti pukkasi poskihammasta tulemaan ja sitten taas S näki jotain hämähäkkipainajaisia, niin on vähän ollut yöhulinoita taas. Tärpit osui kohdilleen ja opettaja oli tosi nopea tarkistamaan nuo, niin että helpotti kyllä tieto, että pääsi tentin hyvinkin läpi. Mullahan tosiaan vielä ne lääkelaskutkin odottais suorittamistaan, kun en oo nyt ehtinyt yhtään laskemaan niitä laskuja. Eli nyt pitäis vaan alottaa kova laskeminen. Meillä on muutenkin nyt seuraaville - viimeisille - etäviikoille paljon tehtäviä ja etenkin ryhmätehtäviä hirveä määrä. Eräs opettajakin meitä muistutteli, että monimuoto-opinnot on rakennettu sen varaan, että pääpaino on näillä pienryhmissä tehtävillä opiskeluilla. Eli yksin ei suinkaan tarvitse näitä asioita tehdä, yksilötehtäviäkin on kuitenkin ihan tarpeeksi ja kevään harkkajaksotkin alkaa ihan pian, eli ei nämä hommat ihan heti tekemällä lopu.



Onneksi on niin mielenkiintoisia juttuja, että mielelläänkin joihinkin tehtäviin oikein uppoutuu etsimään tietoa. On kuitenkin nyt enemmän mietittävä tuota omaa ajankäyttöään ja mihinkään turhiin kissanristiäisiin ei kyllä riitä aika millään, ja oonkin nyt taas aikonu laittaa kellon soimaan neljältä aamulla niin saa kunnolla jotain tehdyksi. Tämä kellojensiirto nyt vähän hankaloitti tätä suunnitelmaa, mutta jospa tässä nopeasti rytmiin tottuisi, niin alkaisi aikaiset aamuheräämiset taas sujumaan.

Liikunnat vk. 11

Viime viikolla pitkästä aikaa monipuolisempaa liikkumista.

Ma:
3,0 km 23'48 min |Crosstrainer (alkul.)
55 min Bodypump

Ti:
Lepopv

Ke:
1,25 km| 10'7 min | Crosstr. (alkul.)
45 min | Keski- ja ylävartalo | Sali (PT:n ohjaus)
3,2 km| 25'5 min | Crosstr. (loppul.)

To:
1,0 km | 7'52 min | Crosstr. (alkul.)
45 min | Keski- ja ylävartalo | Sali (PT:n ohjaus)
3,17 km | 25'5 min | Crosstr. (loppul.)

Pe:
Lepopv

La:
9,09 km | 1 h | Juoksu

Su:
Lepopv

"Yhteenveto:

Urheilit 9 kertaa, yhteensä 4 tuntia 57 minuuttia"

Pääsin taas Bodypumppiin,viimeistä kertaa tähän 100.-ohjelmaan. Olin taas ihan sekasi enkä muistanu omia painoja eli rankka treeni tuli taas, kun ahnehdin liikaa... Pitäis kattoa PT:n painot ja mennä samoilla näköjään, totesin siinä vaiheessa, kun habat oli revetä... :D Oon alkanu nyt tekemään kaikki alku- ja loppulämmittelyt salilla aina tuolla Crosstrainerilla, sitä se PT:kin suositteli. On nyt pitkän aikaa tuntunu sillä meno jotenkin tosi kankealta, mutta nyt taas pitkästä aikaa alkoi askel kulkemaan hyvin ja pääsin taas tuttuihin lukemiin ja ehkä jopa hieman nopeampaakin, mitä parhaimmillaan on kulkenut. Salilla alkaa mukavasti edistystä näkymään ja on saanut taas painoja alkaa lisäämään. Nyt alkaa etenkin käsipainoissa ja yläselän liikkeissä olemaan vaihe, että saa joka kerta vähän isommilla painoilla tehdä. Löysin muuten tuon aktiivisuusrannekkeenkin... Sieltähän se salin aspasta löytyi, kun kysäsin.

Lauantai-iltana kävin juoksemassa taas tutun lenkin. Taisi olla toista viikkoa taukoa tuohonkin... Hyvä oli nyt mennä, kun koko päivän oli elänyt kakkudieetillä. Ihan hyvältä tuntu taas juosta, olisin käynyt vähän pidemmälläkin meren jäällä, mutta aurinko alkoi justiinsa laskemaan, niin en viittiny lähteä pimeää vasten yksin jäälle. Pitäiskin ostaa otsalamppu, mutta kesähän nyt toisaalta tulee.

Nyt onkin sitten ollut taas kouluviikko ja viikko-ohjelma sitten on ollut sen mukainen... Katsotaan, jos sais viikonlopuksi pienen aktiivisuuspiikin niin ei tarvitsisi ihan tyhjästä kirjoittaa ens kerralla!

Tunne lukkosi (tunnelukkosi)

Luin pitkästä aikaa jonkun muun kirjan kuin pelkästään opiskelumateriaalia (vaikka tämä nyt vähän opiskeluja sivuaakin). (Itse asiassa olen kyllä viime aikoina aloittanut montakin kirjaa, mutta en ole päässyt niissä juuri etenemään ja sitten ne onkin jo pitänyt palauttaa kirjastoon). Nyt tuleekin vähän diipimpää juttua tähän väliin. Jos tykkää harrastaa itsetutkiskelua tai on jostain muusta syystä kiinnostunut terapiamenetelmistä tai psykologiasta yleensä, niin suosittelen lukemaan tämän kirjavinkin.

Sain kuulla tästä kirjasta - jälleen kerran - eräästä "kaikkitievästä" FB-ryhmästä (tuo ryhmä on kyllä ihan mahtava, toimii kuin oraakkeli), jossa sitä eräässä asiayhteydessä suositeltiin toiselle henkilölle. Nappasin saman tien vinkin myös itselleni ja varasin Tunne Lukkosi -kirjan kirjastosta. Ilmeisesti kirja on kuitenkin suositumpi kuin uskoinkaan, sillä kului kolme kuukautta, ennen kuin kirja päätyi jonosta minulle. Tällä aikaa ehdin suositella tähän kirjaan tutustumista myös muille. Kirja todellakin taitaa olla yksi self help -kirjallisuuden suosituimpia teoksia tällä hetkellä, varsinkin, kun tekijältä sattui ilmestymään teokselle jatko-osa ihan vasta.

Tunne lukkosi - Vapaudu tunteiden vallasta kirjan on kirjoittanut oululainen terapeutti Kimmo Takanen. Kirjan teoriaosuus perustuu skeematerapiaan, jonka puitteissa amerikkalainen Jeffrey E. Young kehitti teorian 18 ajattelu- ja toimintamallin (skeeman) eli tunnelukon (life trap) olemassaolosta. Teoria pohjaa ajatukseen, että jokaisella meistä on menneisyytemme vaikutuksesta opittuja tunnelukkoja, tavallisia ajattelu- ja reagointitapoja, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, eivätkä ne kaikilla haittaa aikuisiän elämää. Pahimmillaan ne kuitenkin haittaavat elämäämme ja ihmissuhteitamme ja ajavat meidät kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, joissa heikot tunnetaitomme pilaavat meiltä mahdollisuuksia. Kirjoittajan mukaan nämä mallit näkyvät etenkin parisuhteessa, jotka kuitenkin myös ovat paras työskentelyalusta haitallisten tapojemme kanssa työskentelyyn.

Ylipäänsä psykologiassa ja mielenterveystyön parissa on tällä hetkellä vallalla teoria, jonka mukaan ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa hyvin vahvasti lapsuuden varhaiset kiintymys- sekä nuoruuden kokemukset. Tästä siis saa hyvää materiaalia myös esimerkiksi kiintymyssuhdeteoriaa pureskeleville. Jos itsellään ei ole kovin vahvoja tunnelukkoja, voi kirjaan tutustua esimerkiksi siltä kannalta, millaiset oman vanhemmuuden tavat ja keinot mahdollisesti luovat tunnelukkoja eli emotionaalisen estyneisyyden tiloja omille lapsille.

Kirjaan on olemassa myös verkkomateriaalia, ja jos ei kirjaa malta heti odottaa, pääsee oman tunnelukkotestinsä tekemään Tunne Lukkosi -verkkosivuilla. Itse oon tehnyt testin pariinkin kertaan netissä ja vieläpä kirjasta, ja aina vaan sieltä nousee ne samat tunnelukot esiin. Jo pelkästään testin perusteella tunnelukkojen kuvauksesta tunnistin itseni ja omat häiritsevät käyttäytymismallini heti. Osa tunnelukoista vaikuttaa enemmän ja vähemmän, vain muutamaa tunnelukkoa en tunnistanut itselleni omaksi. Yleensä vielä niin, että kun pari-kolme tunnelukkoa hallitsee, niin tavallaan vielä pyrkii kompensoimaan tiedostamattomalla ajattelulla ja käyttäytymisellä sitä toista tunnelukkoa. Tunteitaan voi kuitenkin harjoitella hallitsemaan.

Itselläni ainakin kolahti monta juttua kirjasta ja oon alkanut enemmän myös reflektoida omaa käyttäytymistäni. Jonkun negatiivisen ja ahdistavan tunteen äärellä saattaa pysähtyä ja alkaa toen teolla miettimään, mistä tämä tunne nyt kumpuaa ja voi ottaa itselleen vaikka pienen aikalisän. Vaikka ensimmäinen reaktio olisikin syyttää omista tunteista ja reaktiosta toista ihmistä tai olosuhteita, hetken aikaa asiaa mielessä kun pyörittelee, tunteen taustalta helposti erottaa jonkin tilanteen menneisyydestä, johon tunteensa voi samaistaa. Siitä huomaakin, että tunne ja oma reaktio on peräisin esim. vanhoista loukkaantumisen, epävarmuuden, hylkäämisen tai arvostuksen puutteista, joista jokainen meistä on väkisinkin lapsuudessaan joutunut kokemaan. Samalla huomaa, että onkin käyttäytynyt vastaavalla tavalla lukuisissa tilanteissa aikaisemmin ja niistä ei nyt ainakaan mitään hyvää ole seurannut pidemmän päälle. Jos on tunnevajeen ja uhrautumisen tunnelukkoja, vaatii hirveää ponnistusta oppia sanoittamaan tunteensa itselleen ja vajavuuden tai kaltoin kohteluksi tulon pelossa vaatii ison ponnistuksen sanoa tunteensa ääneen. Mutta sitä se vaatii, omien tunteidensa ja tarpeidensa ääneen ilmaisua. 

Jos taas tuntuu siltä, että pyh ja pah, hölynpölyä,  eihän itselläni ole mitään tunnelukkoja, niin kirjan voi lukea ihan vaan oppimismielessä ja ehkä ymmärtää näiden tunnelukkojen kautta omaa puolisoa, lapsiaan, ystäviään, vanhempia, kaupan kassaa, keskustelupalstan kukkahattutätiä tai mielensäpahoittajaa. Tai vaikkapa terveydenhuollon asiantuntijana tästä saa kyllä hyvät eväät (terapia)keskustelun tueksi. Kunhan pitää mielessä sen, että se nyt kuitenkin on vain sinun oma tulkintaasi tilanteesta, jonka syntymisestä ja taustoista tiedät tuskin mitään. Asian ja eri tunnetilojen tiedostaminen käyttäytymiseen on kuitenkin hyvä pitää mielessä.

Väitän, että kyllä siinä sivussa oppii jotain itsestäänkin ja omista reaktiotavoistaan. Kirjassa käytettiinkin esimerkkinä juomalasinsa kaatavaa lasta. Mikä on sinun reaktiosi tilanteeseen ja mitä se kertoo sinusta - ei lapsesta. Miten omilla reaktioillasi välität tunnelukkojen syntymistä eteen päin omassa sosiaalisessa ympäristössäsi. Kirjan yksi sanoma onkin, että sen sijaan, että keskittyisi toisen käyttäytymiseen, pitää muistaa oman toiminnan, tunteiden ja ajatusten (ja ennen kaikkea niiden ilmaisun) vaikutus tilanteeseen.

Kirja ei välttämättä ole kovinkaan helppolukuinen vaan olen arvosteluissa monen jopa sanoneen sen olevan hirveän hidas ja vaikea lukea. Tämä juurikin siksi, että kun kirjaa alkaa lukemaan ja sisäistämään sen ajatuksia, huomaa sieltä niitä omia tunnelukkoja, niin se nostaa ne omat epämukavuuden tunteet pintaan. Jos kirjan sanoman ja opin haluaa sisäistää, on pakko astua omalle epämukavuusvyöhykkeelle. Jos pitää itseään jo nyt täydellisenä tai ei halua kohdata omia tunteitaan, niin kirjaa lukiessa joutuu varmasti pysähtymään monta kertaa epämukavuuden äärellä. Olisikin hyvä silloin miettiä, että mistä se tunne siitä kirjan vaikeaselkoisuudesta kumpuaa? Osuiko ehkä jokin kirjan kuvaus arkaan paikkaan tai toiko se esiin jotain tiedostamattomia tunteita ja ajatuksia, jotka kokee itselleen ahdistavina ja haluaa ne edelleenkin torjua? Puhuuko pään sisällä ehkä emotionaalisen estyneisyyden malli, tunnetko itsesi vajaavaiseksi ja kelvottomaksi sellaisena, kuin olet vai vaivaako sisälläsi epäonnistumisen pelko, etkä uskalla ottaa haastetta vastaan?

Jos mietit, "miksi aina minä" ja otat asiat helposti itseesi, tästä kirjasta saattaa löytyä avaimet sen ratkaisun löytämiseen, että mitä asialle voisi tehdä. Kirja ei pyri syyllistämään vaan kasvattamaan aikuisuuden velvollisuuden- ja vastuunottokykyä.

Aika ajoin kirjassa kuitenkin häiritsi se asenne, että lapsuutta ja parisuhteen kokemuksia lähestyttiin negaatioiden kautta. Ehkä se oma tunnelukko siellä sitten päätään nostelee, kun otin kirjan mainitsemat esimerkit henkilökohtaisina syytöksinä ja osoituksina omasta epäonnistumisesta. Kirjassa kuitenkin painotettiin sitä, että menneisyyden kokemuksia (hyviä tai pahoja) ei tarvitse katua, vaan elää tässä ja nyt ja suunnata katse tulevaisuuteen. Kirjassa ei myöskään otettu sen enemmän kantaa temperamenttieroihin tai persoonallisuushäiriöihin, jotka tietysti vaikuttavat eri tavoin ihmisen ajatteluun ja käyttäytymiseen. Kritisoisin myös näkemystä, jonka mukaan esimerkiksi etäsuhteen valitseva tai muuten vaikeassa elämäntilanteessa olevan henkilön suhteen laatu perustuisi siihen, että toinen osapuoli ei todella haluaisikaan sitoutua vaan pysytellä emotionaalisesti etäällä. Kirja ei huomioi käyttäytymiseen vaikuttavia yksilöllisiä elämäntilanteita, joita jokaisella on erilaisia. Aloin myös miettiä, käykö kirjaa lukiessa niin, että oman käytöksensä tiedostaminen saa meidät käyttäytymään tietyllä tavalla, koska se nyt vain kuuluu asiaan? Vähän samalla tapaa kuin jos luet ennustuksen ja siitä tuleekin sinulle pyrkimys toteuttaa tämä ennustettu asia. Niin tai näin, ei teosta kannata lukea kuin piru Raamattua vaan käyttää sitä työvälineenä tiedostaakseen omia haitallisia tapojaan ja kasvaa paremmaksi aikuiseksi.

(Taas kävi niin, että en ehtinyt kirjaa kokonaan lukemaan, kun se oli jo varattuna ja piti palauttaa kirjastoon. Siispä jonon hännille vaan uudestaan!)

Liikunnat vk. 10

Kymppiviikon liikunnat näkyy vähän taas keveämpänä liikkumisena.

Ma: 
(Ulkoilua 2 h)

Ti:
1,80 km | 15 min 40 s | Crosstrainer (alkul.)
50 min | Sali: Selkä ja vatsa (PT:n ohjaus)
1,30 km | 10 min | Crosstrainer (loppul.)

Ke:
1,20 km | 10 min 5 s | Crosstrainer (alkul.)
35 min HIIT- treeni  (PT:n ohjaus)

To-Pe:
-

La:
5,4 km | 55 min | Kävely

Su:
2,4 km | 45 min | Ulkoilua lasten kanssa ja pulkkien vetämistä

"Yhteenveto:

Urheilit 7 kertaa, yhteensä 3 tuntia 40 minuuttia"

Jos joku oli talvi- tai hiihtolomalla viime viikolla, niin säät oli kyllä suosiolliset. Maanantai piti pyhittää ihan siis ulkoilulle ja käytiin taas pilkillä. Ei haitannu kyllä yhtään (no ehkä ihan pikkuriikkisen), ettei kalojakaan juuri saatu, kun ilma oli ihan paras mahdollinen. Alkuviikosta pääsin myös PT:n kanssa treenailemaan ja salin puolella käytiin tekemässä vähän ylävartalolla töitä. Edelleen taitaa olla tuo keskivartalo se minun heikoin lenkki, mutta pikkuhiljaa näkyy sielläkin jotain tapahtuvan, kun esimerkiksi vatsalihasliikkeitäkin saa jo vedettyä eikä juurikaan tunnu enää pahalta. Uutena otettiin treeniohjelmistoon HIIT-treeni (High Intensity Interval Training). Sopivasti oltiin kumpikin luettu aamulla Hesarin uutisista vieläpä ylistystä HIIT-treeniä ja sen elinikää pidentävää vaikutusta kohtaan. Tutkimusten mukaan intervallitreeni auttaa soluja tuottamaan uusia, normaalisti ikääntymisen myötä rapistuvia soluelimiä (= solut tuottavat enemmän proteiineja). Ei ollut ollenkaan paha treeni (vaikka kova olikin) ja ihan jopa tykkäsin siitä yhdistelmästä, että saa välillä sykettäkin nostettua. Eikä haittaa yhtään sekään, jos se eliniänennuste tästä kohenee! Päätettiin yhdessä tuumin jatkaa näiden treenien harjoittelua. (Hukkasin muuten samalle päivälle vielä minun aktiivisuusrannekkeen, eihän se ollutkaan vasta kuin kolmas hukkaan mennyt tavara samalle viikolle...)

Loppuviikosta lapset oli lomalla päiväkodista. Meillä oli tarkoitus lähteä reissuun mutta eipä lähdettykkään, lomailtiin ihan kotikonnuilla ja mm. kyläiltiin muutamana päivänä. Heti kyllä muutaman päivän kotiäitiys hankaloitti omia harrastuksia, vaikka muuten virkistävää olikin välillä mennä pelkästään lasten ehdoilla.

Viikonlopulle kuitenkin sai vähän aktiivisuustasoa nostettua, kun ilma oli taas niin hieno, että ei vaan voinut käyttää koko päivää sisällä löhöämiseen. Käytiin reippaasti melkein tunnin kävelyllä. Sunnuntaina ehdinkin vielä illansuussa käymään lasten kanssa ulkoilemassa, kuten viime postauksessa kirjoittelinkin.

Nyt olis taas tarkoitus vetää yksi pikkuisen kovempi viikko tähän väliin, koska sitten on taas koululla lähiviikko = ei muuta elämää... Saa nähdä miten käy. Kevät ainakin on jo täällä ♥ ja niin odottelen jo paljastuvaa asfalttia, saa nähdä miten käy vai tuleeko vaan lisää lunta.

IGLOO kahvila

Tänne omalle perälle, ihan yhden minun parhaimman juoksulenkkimatkan varteen, avattiin hiihtolomalla Igloo Cafe. Ajatus oli täällä ehtiä käymään juoksemassa tai vaihtoehtoisesti hiihtämällä, kun nyt on joelta saatu vedettyä latua tuonne Kaasamatalan majakalle eli Rivinleton loistolle.

Sunnuntai-iltapäivän päähänpisto olikin sitten vähän ulkoilla ja retkeillä, kun nämä minun aikataulut tulee taas olemaan mitä on. Sentään juoksemalla tuonne asti ei tarvitse mennä, vaan autolla voi ajaa Rivinnokantietä ihan Rivinnokan laavulle saakka ja siitä talsia jäätä pitkin vajaan kilometrin matka kohti niemen nokasta näkyvää majakkaa.

Me mentiin paikalle pulkilla, ja vaikka merellä kulkikin monta kelkan jälkeä ja sitä latuakin oli, niin lunta oli kuitenkin sen verran, että kävellessä välillä upotti. Lapsille markkinoin tätä meidän retkikohdetta lumimajana tai lumilinnana, niin alkoi ainakin Saa vähän kans kiinnostaa, hän kun olis halunnut laskea vaan mäkeä. Olin jo puolivälissä taas kyseenalaistamassa tänkin retken järkiperäisyyttä ja toivoin, että se kahvila todellakin on vielä auki. Puhisin, lähinnä itsekseni, että käydään me nyt ainakin katsomassa kun tänne asti on tultu. Saavuttiin onneksi perille ja kahvila oli kuin olikin vielä elossa.

Retkelle kannattaa varata pikkukolikoita mukaan. Kahvi tai mehu ja pala piirakkaa (maissijauhoihin tai hirssiin tehty mustikkapiirakka oli tämän päivän listalla) maksaa 3 €. Paikalla oli myös kamiina, jossa voi hyvinkin paistaa vaikka omia makkaroita, me vaan tultiin sen verran myöhään, että hiillos oli jo hiipumassa. Tosin meidän makkaratkin oli autossa eli nekin kannattais ottaa mukaan merelle.

Oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Pitäjien mukaan tämä on auki ainakin vielä tänään maanantaina, mutta ti-ke on luvattu huonoa säätä eli loppuviikosta sitten jälleen. Paikalla ovat päivisin klo 12-18. Facebookissa on kahvilalla oma tapahtumasivu, eli kannattaa sieltä kurkata tarkempia aikatauluja, jos käydä aikoo.

Liikunnat vk. 9

Eipä se mennyt tämäkään viikko ihan suunnitelmien mukaan, kun huono tuuri jatkui...

Ma:
11,2 km | 1 h 9 min | Juoksu

Ti:
3,4 km | 45 min | Kävely
4,1 km | 27 min | Juoksu
4,8 km | 53 min | Vaunulenkki

Ke:
4,8 km | 44 min | Vaunulenkki
4,1 km | 48 min | Lenkkeily

To:
Ulkoilua ja mäenlaskua lasten kanssa, sis. 38 min kävelyä

Pe:
1,7 km | 15 min 20 s | Crosstrainer (alkul.)
45 min | Sali sis.mm. kyykyt 60 kg 3x8 (PT:n ohjaus)
3,0 km | 25 min 10 s | Crosstrainer (loppul.)

La:
Ulkoilua lasten kanssa sis. kävelyä yht. 38 min (2400 askelta)

Su:
LEPOpäivä

"Yhteenveto:

Urheilit 11 kertaa, yhteensä 7 tuntia 27 minuuttia"

Viikko alkoi ihan hyvin aivan mahtavilla juoksufiiliksillä ja ihan kevyesti heitin reilun 11 kilometrin juoksulenkin merelle. Seuraavana aamuna kuitenkin auto sammui kesken matkan, kun vein lapsia aamulla päiväkotiin (onneksi heidät kuitenkin olin jo saanut vietyä). Siinäpä sai sitten perua siltä päivältä PT:n tunnin, kun ei olisi aikataulu millään myötäillyt joukkoliikennevälineilläkään kulkemista. Siinä tuli sitten tiistaille reippaasti käveltyä ja askeleiden määrä kohosi ennätykselliseen yli 16 000:een. Ei auttanut keskiviikkoaamullakaan kuin lumituiskussa viedä lapset reippaasti hammasta purren kohti tuulta ja tuiskua vaunuilla päiväkotiin, onneksi sain jo samalle päivälle auton pois korjauksesta, niin ei ihan kävelyhommiksi koko viikko mennyt. Torstaina käytiin sitten illansuussa lasten kanssa pulkkamäessä ja siinä alas mäkeä juostessa R perässä pulkassa taitoin ensin nilkkani, joka onneksi hetken päästä siitä tokeni. Seuraavana aamuna oli kuitenkin saman jalan polvi kipeänä, siedettävissä määrin kuitenkin, että onnistuttiin vetämään ihan normaali salitreeni PT:n kanssa. Tai ei se ehkä ihan "normaali" ollut, kun taas saatiin painoja korottaa, kun eihän nuo edelliset painot tuntuneet enää missään... ;) Kyykkysettiin kokeiltiin ensin sillä mun polvella 40 kg, seuraavaksi 55 kg ja kun sekään ei riittänyt, niin tehtiin sitten lopuksi 60 kg 3x8. Myös ylätaljalla todettiin, että vaikka en oo itse ehtinyt salin puolella ollenkaan treenailemaan, niin TRX-treenit on uponneet ja sielläkin saatiin lisätä hyvinkin painoja.

Vaikka välillä tosiaan itelläkin meinaa motivaatio hukkua ja sitä miettii, että minkä ihmeen takia tätäkin hommaa jatkaa, niin näillä pienilläkin etenemisillä ja onnnistumisilla on kyllä vaikutusta sinne omaan pääkoppaan. Sitten kun vielä pitää mielessä sen faktan, että nuoremmaksi tästä ei enää muututa ja itekki istumisen vastapainoksi tartten sitä liikkuvuutta ja lihasvoimaa ihan jo pelkästään ennaltaehkäistääkseen tulevia vanhuuden vaivoja. ;) Ja vaikka terveyssyyt onkin se eniten liikuttava voima, niin eipä ne ulkonäköasiatkaan haitaksi oo, kyllähän tässä puhutaan kuitenkin isommassa mittakaavassa kehonmuokkauksesta ja kehonhuollosta, jotka vaikuttaa koko fyysiseen olemukseen.

Tästä taas pienin askelin jatketaan!

Nallikarin Talvikylässä

Perinteet jatkuivat tällekkin vuodelle, kun pääsin lasten kanssa käymään taas Nallikarissa muutama viikko sitten avatussa Talvikylässä. Sää oli meidän "retkipäivälle" suosiollinen, kun ei ollut kovin kylmä ja aurinkokin paistoi.

Vanhasta tottumuksesta ajoin Ravintola Nallikarin edustalle, jossa Talvikylä ainakin vielä viime vuonna sijaitsi, mutta totesin, että joka vuosi kylä muuttaa sijaintiaan ja oli nyt siirretty Nallikarin Lomakylään. Ei pitkä heitto sinänsä, istutin Rn pulkkaan ja vähän epäröiden kysyin Slta, jaksaisiko tämä vähän matkaa kevälle. Neiti sanoi jaksavansa, niin pieni kävelylenkki saatiin lämpimiksemme aikaiseksi samalla.

Käytiin ensin vilkaisemassa poroja, joiden luona S innokkaana kyseli, että onko reki Joulupukin. Sanoin, että saattaahan se ollakkin - myöhemmin S sitten totesi, että eihän se ole Joulupukin reki. Mistä lie sen sitten hoksinut. Mutta pororekiajelu ei kiinnostanut, kun neidillä oli kiire tutkimaan tunnelia, jonka näki ohi mennessämme.

Paikalla oli samalla lumenveistokisat, joitakin veistoksia oli saatu jo eilen aikaiseksi tuonne tien varrelle. Eipä ne nuokaan sitten lapsia kauheasti kiinnostaneet eli en ehtinyt enempää jäämään katsomaan, millasia oli saatu aikaan.

Minä menin ostamaan lippuja rengasliukumäkeen (2 €/15 min). Rannekkeita ja kimppalippujakin olis ollut tarjolla, mutta arvelin, ettei meidän porukka tuntia kauempaa jaksa olla ja jos parissa jutussa ehtisi käydä. Sillä aikaa neiti katosi ja omatoimisesti päätti kiipeillä tuolla pienessä tunnelissa. Enkä sitten tietenkään nähnyt häntä, kun ohi menin ja huutelin ja sieltä sitten tulikin itkun kanssa pois, kun ei päässytkään aika jyrkkää tunnelia ylös... Sain sitten mennä avuksi kiskomaan. Myöhemmin S sanoi, että pelotti olla yksin siellä tunnelissa, kun ei päässytkään pois. Jospa sitä oppis, että ei aina kaikkeen menisi suin päin itsekseen...

Rengasliukumäkeen valittiin punainen rengas ja näitä sitten oli ilmeisesti erityyppisiä. Tämän jos olisi heti tiennyt, niin oltaisiin valittu semmoinen, joka kunnolla myös luistaa. Nyt sai sitten siitäkin huolimatta, että ylhäällä kunnolla pukkasi vauhtia, juosta mäki renkaan perässä alas ja pukata (tai vetää) se loppumatka.

Lapsilla nyt kuitenkin onneksi oli hauskaa ja viimeiseen mäkeen saatiin opastusta, että kannattaa koittaa toisenlaisella renkaalla, joka olisi liukkaampi. Sehän viuhahtikin alas nopeasti. Me oltiin kuitenkin käytetty hyvinkin jo se vartti mäessä ja mua itteeni kiinnosti enemmän mennä katsomaan koiria, joten ostin seuraavaksi kaksi lippua tähän  valjakkoajeluun (3€/lippu). Nyt ei varmastikkaan ollut edes mikään kiireinen päivä, mutta useampi perhe tuohon oli jo meitä ennen jonottamassa ja huskyt kuitenkin kiersi ihan hyvän pituisen pätkän, eli jonkun aikaa saatiin jonossa kyllä seisoa ja odottaa. Meinas alkaa lapsilla (muillakin kuin meillä) aika käymään pitkäksi, mutta onneksi malttoivat nyt odotella ja päästiin lopulta koirien kyytiin. Minä kyllä ite keskityin taas ihastelemaan noita koiria, onhan ne vaan niin kauniin näköisiä.

Pois päästiin lähtemään vielä, kun käytiin lomakeskuksessa juomassa mehut ja syömässä jätskit. Oishan tuolla ollut myytävänä mm. makkaraa ja jopa kota, jossa oli mahdollisuus paistella omiakin makkaroita, joita mulla jopa olisi ollut mukana (tosin siellä autossa). Mulla itse asiassa oli kuitenkin päänsärky, jota se savun haju ei auttanut yhtään, eli tällä kertaa jäi ne välistä. Talvikylähän tuolla kuitenkin on vielä pitkään pystyssä ja nytkin hiihtoloman ajalle kylässä on kaikenlaista ekstratapahtumaa, eli hyvinkin tuolla voi vielä tälle talvelle (tai keväälle) käydä toisenkin kerran.