Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

lauantai 12. elokuuta 2017

Muutosten tuulia

Eipä sitä sitten ole juurikaan ehtinyt tännekkään kirjoitella koko kesänä. Heinäkuu ja vielä tämän kuun alkupuoli on mennyt töitä tehdessä tukka putkella ja omat harrastukset on kyllä jääneet ihan minimiin. Sen lisäksi ollaan nyt puuhattu muuttoa ulos kahdesta talosta ja se jos joku vie aikaa... (Ehdinhän jopa melkein vuoden omassa kämpässä taas asuakkin...) Ompelukoneet on edelleen siellä täällä ja kankaat muuttolaatikoissa, salille en ole ehtinyt enkä sen koommin jaksanutkaan, vaikka oisin halunnutkin, enkä ole kahteen kuukauteen käynyt edes lenkillä. Jotenkin on vaan mehut vienyt kokonaan mm. tuo töissä olo... Eikä sitä ole tullut tehtyä juuri mitään muutakaan kuin pakattua, siivottua ja purettua viime aikoina.



Pikku hiljaa alkaa helpottaa, enää on omassa kämpässä vaan muutaman kaapin tyhjennys ja loppusiivous jäljellä. Aikaakin vielä on, mulla on vielä kaksi viikkoa "vapaata" ennen koulun alkamista vaikka jotain muutakin toki voisi tehdä, kuin muuttaa koko kuukausi. Kesäopinnot alkaa omalta osaltani olla myös ohi, eli voi alkaa pian ajatella uusia kouluhommiakin.

Kuitenkin, on tänään vuorossa juhlista ihanimpiin meno, kun edessä on hääjuhlat. Lisäksi kunhan tämä härdelli tästä helpottuu, niin postauksia on varmasti luvassa lisää kaikesta muustakin maan ja taivaan väliltä... Stay tuned!

lauantai 29. heinäkuuta 2017

2-vuotissynttärit

Pikkumiehellä oli viikko sitten sunnuntaina synttäripäivä. Alun perin olin ajatellut pitää juhlat silloin, mutta sainkin pitkän työvuoron ko. päivälle, eli suunnitelmaa piti vähän muuttaa. Seuraava vapaapäivä sattuikin heti maanantaille ja kun vieraillekin päivä tuntui sopivan jopa paremmin kuin viikonloppu, niin juhlittiin sitten maanantaina.



Työvuorojen vuoksi piti ajoittaa leipomisetkin useammalle päivälle. Lauantai-iltana tein kakkupohjat, sunnuntai-iltana täyttelin ja maanantai-aamuna leipasin vielä broileripiirakan, juustokakun ja täytin kaksi muuta kakkua. Lisäksi piti maanantaina vielä ajella kaupasta ostamassa tuoreita mansikoita, koska eipä nuita sunnuntaina enää seitsemän jälkeen illasta kaupassa ollut.



Synttärisankarillakaan ei onneksi aika tullut tällä välin pitkäksi. Tämä kaikista moottorikulkuneuvoista kiinnostunut poika pääsi ajamaan traktorilla ja ei tietenkään olisi halunnut enää poiskaan tulla!



Vieraita kutsuin reipas parisenkymmentä ja ihan kaikki kuitenkaan eivät paikalle päässeet, mutta hyvin riitti hulinaa silti iltaan saakka. Tarjolla oli monen sortin keksiä ja herkkuja. Juustokakussa oli kinuskipäärynä-vadelma-vaniljakerrokset, ja muut kakut olivat mokkakakku ja mansikkatäytekakku. Vaikka hyvin kakut kävivätkin kaupaksi, niin jäihän noista itselle silti taas syötävää. Mansikkakakku onneksi on jo tuhottu, mutta voi olla, että muita kakkuja ei pysty kokonaan syömään mitenkään itse pois.






Synttärisankari tykkäsi kyllä saamastaan huomiosta ja kaikista tutuista vieraista, ketä kylässä kävi. Päikkärit pojalla jäivät vartin mittasiksi juuri ennen vieraiden tuloa, joten taattua oli, että molemmat lapset nukahtivat illalla jo kahdeksan jälkeen sohvalle.




Kaikenlaisia lahjoja tuli sopivasti. Itsehän panostin asiaan jo viikko sitten ostamalla lapsille trampoliinin ja tämä tosiaan oli ikään kuin synttärilahja sitten. Synttärivieraat toivat Rlle monenmoista autoa, kaivuria ja traktoria ja hyvä niin, koska ei meillä ennestään näitä vielä ollutkaan. Lisäksi R sai kirjan, merirosvolaivan, karkkia, parikin jalkapalloa sekä hiekkalelusetin, jota varten (kuulemma) pitäisi alkaa hiekkalaatikkoa tuohon pihamaalle tekemään.


Nyt on kesän synttäriputki onneksi taas vähäksi aikaa ohi, onhan tässä tullut juhlittua monet serkut, pikkuserkut ja vanhat ja uudet sukulaiset läpi parin viime kuun aikana. Seuraaviin omiin juhliin on taas onneksi pitkä aika, sitä odotellessa jos saisi tämän sokeriputken katkaistua. :P

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesäpäiviä

Tuntuuko kenestäkään muusta, että tää kesä etenee taas pikavauhtia? Ehkä osansa oli sillä, että varsinaisia kesäpäiviä sai odotella pitkälle kesäkuuhun. Ainakin täällä oli kylmät ilmat vielä kesäkuun puoliväliin ja oikeastaan vasta siitä saakka on tuntunut Kesältä.


Sitten taas on nuo omat opiskelutkin kesäkuulla vieneet sen verran aikaa, että ei oo itse edes kunnolla päässyt kesämoodiin. Esimerkiksi viime vuonna (ja toissa vuonna) puistoiltiin paljon lasten kanssa. Ihanaa ois aamulla vaan käydä kaupan kautta hakemassa vähän evästä ja mennä johonkin lähileikkipuistoon tai ajella autolla vähän kauemmaksikin, mutta siihen ei oo nyt kauheasti ollut aikaa.


Onneksi lapset on vähään tyytyväisiä ja pienistäkin lämpimistä päivistä on otettu ilo irti. Lapset ite on kyllä aika hyviä keksimään mieluistaa tekemistä, ja ihan Sn omasta ehdotuksesta pääsi kylpyammekin eräs aamu minun pikkuruiselle takapihalle.


Samaten on kyllä aikomus ollut kyläillä kesällä mahdollisimman paljon. Vielä nyt ei kovin kauaksi olla päästy, mutta lapset tykkää kyllä käydä ihan vaikka "monessa kodissa" käymässä ja yökylässä.


Minulla tosiaan toinen työharjoittelujakso päättyi ja oon sen jälkeen päässyt heittämään vähän keikkatöitä. Ihana tehdä oman alan töitä, vaikka ei vielä mitään vakituista paikkaa olekkaan. Eikä se oikeastaan haittaakaan, tähän elämäntilanteeseen sopii oikein hyvin käydä silloin tällöin töissä ja viettää lasten kanssa vapaapäiviä välissä. Heinäkuussa on päiväkoti kiinni, eli vaatii vähän enemmän hoitojärjestelyitä työpäiville, mutta eihän sitä tiedä syksyn päälle, jos voisi tehdä töitä vähän enemmänkin.


Juhannuskin meni eli päivät alkaa taittamaan kohti syksyä. Toisaalta oon kyllä sitä mieltä, että keskikesän juhlan voisi ihan hyvin siirtää kahta viikkoa myöhemmäksi. Yleensä kun se tuntuu kesältä vasta heinäkuussa ja pitkälle elokuuhun. Onneksi omat koulut alkaa tosiaan vasta elokuun loppupuolella eli vähän voi henkäistä välissä.


Parhaimmat kesäpäivät taitaa olla vasta tulossa, ja suunnitelmissa on reissuja lähelle ja kauas, uimista, retkeilyä ja kaveritreffejä. Vielä jos itse saisi aikaa omille harrastuksille, ompeluita voisi tehdä enemmän ja liikunnatkin on taas niin vähäisiä, että hävettää... Koitan kuitenkin olla aikatauluttamatta liikaa mitään ja muistaa itekkin nukkua välissä. Ainakin viime viikot on menneet ihan väsymyksen piikkiin ja aamulla unta on onneksi riittänyt normaalia enemmän. Kuitenkin pitää muistaa välillä myös vähän rauhoittua ja levätä, niin jaksaa taas.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kesäompeluita

Ihan täysin en oo minun harrastuksia hylännyt, vaikka pitkään sai ompelukoneetkin olla kylmänä ja kangaspino pölyttyi pöydällä. Uusia kankaitakin on muutama päässyt kaappeihin "vahingossa", ja siksikin piti tässä pyhittää yksi päivä kokonaan ompeluille ja koko ajan sopivassa välissä koitan leikellä tuleviakin ompeluprojekteja varten kankaita vähän vähemmäksi.



Jostakin FB-kirppiksiltä aina yritän bongata näitä vanhempia Noshin kankaita, sillä etenkin näissä lastenkankaissa kuosit ja värit miellyttää minun silmää. En ole nyt vähään aikaan niin innostunut noista uusista kuoseista. Tämä sininen valaskangas ei montaa euroa kustantanut, sitä oli juuri sen verran, että siitä sain Rlle kesäpaidan ommeltua. Jokin mieltymys Rlla on nyt kaloihin, joten kun ehdottaa kalapaitaa päälle, niin kelpaa. Tässä kaavana on käytetty Noshin ilmaiskaavaa koossa 92, kangas ei riittänyt kokopitkäksi paidaksi niin siksikin resorit.



Tammikuussa kävin siellä ostoreissulla Rovaniemen Ottobren myymälässä, ja sieltä bongasin tämän ihanan kesäisen kankaan. Jo silloin suunnittelin ompelevani tästä tytöille kesävaatetta ja ostin kangasta reilusti. Synttärilahjaksi tein kummitytölleni holkkihihaisen paidan, jonka eilen vein tytölle ja 11-vuotias tyttö oli ilmeisen mielissään paidasta. Slle tein samasta kankaasta "kesähousut" ja vaikka tyttö onkin tällä hetkellä varsin nirso vaatteidensa suhteen, niin nämä kelpuutti viimein päällensä, kun nimesin ne kesähousuiksi ja esittelin, että serkkutyttö saa samasta kankaasta paidan. ;)


R alkaa kasvaa entisestä vaatekoostaan ulos. Kokoa pikkumiehellä on tullut lisää ja omaa tahtoa sekä toimintakykyä sen verran, että oon jo lähes luopunut bodien käytöstä. Tarpeeseen siis lähdin ompelemaan paitoja kesää ja syksyäkin jo ajatellen.


Ärrinmurrin karhukangas on jonkin possupussin satoa enkä oo siihen aiemmin ollut yhtään ihastunut. Kuitenkin tässä valmiina paitana se alkoi näyttää sen verran kivalta, että varmaan pitää samasta kankaasta tehdä isompikin versio sitten, kun tämä alkaa käydä pieneksi.


Riivalitkin uskalsin nyt leikata paidaksi saakka (onneksi kangasta löytyy lisää ja eri väreissä). Lisäksi kangastilkkupussista pilkisti esiin tuo rokkaava Myyry, ja siitä riitti sopivasta paitaan etu- ja takakappaleiksi ja vieläkin jäi pieni soiro jäljelle. Oon nyt tuosta samasta kangaspalasta tehnyt kolme bodya ja yhden paidan, eli aika riittoisaa nämä on. Tuntuu, ettei nuo kangaspinot pienene ollenkaan...!




Lämpimän kesäpäivän innoittamana ompelin myös muutamat sortsit. Ensimmäiset meni  uusittaviksi, kun summilla arvelin vyötärön ja isothan niistä tuli... Slle ompelin myös pinkit sortsit ja neiti ois nukkunutkin ne päällä, sen verran mieluisat oli.



Aamupuhteiksi tein vielä Noshin nuolikankaasta parit sortsit. Toiset meni 2-vuotissynttärilahjaksi pikkuserkulle ja vielä jäljellä olevista lipareista R sai samisteluhousut. Näihin jo osasin arvella vyötärön leveyttä paremmin ja ainakin Rlle housut sopi hyvin päälle.



Vielä sai S hameenkin. Tuo hame on ollut vuoden päivät tekeillä ja pelkästään vyötäröresoria vailla. Nyt sain viimein aikaiseksi senkin ommella.


Lisäksi Käpynen heitti FB-sivuillaan ompeluhaasteen, vaikka juuri edellisenä päivänä olin ommellut nuo karhut ja Riivalit heidän kankaistaan... Iltapuhteiksi projektiksi pääsi sitten tämä Spagettiraita-kangas, josta kaavojen pyörittämisen jälkeen tein Slle Ottobren Rimpsukka-hame -kaavaa soveltaen hameen.



Paljon siis ehti nyt, kun urakalla teki. :) Ideoita ois jo paljon lisää, saapa nähdä ehtisikö niitä jo tälle päivälle toteuttamaan.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

4-vuotiaan synttärit

Heipähei taas, pitkä aika jälleen vierähtänyt viime postauksesta. Kyllähän se vaan niin on, että työharjottelut+kirjoitustehtävät siihen päälle niin ei kyllä ainakaan omasta päästä irtoa enää yhtään ylimäärästä ajatusta puhumattakaan siitä, että eipä ole ollut aikaa edes kurkistaa blogin puolelle. Mutta nyt siis harjottelujakso on takana päin ja ehkä saan joltakin aamulta nipistettyä hieman aikaa blogillekin.




Kaiken maailman juhlia tässä on kesäkuun aikana tapahtunut (alkaa tämä kuukin käydä viimeisiä päiviään, mihin se aika häviää?). Aloitetaan nyt sitten vaikka meidän neidin 4-vuotissynttäreistä. Neitokainen täytti neljä vuotta kaksi viikkoa sitten ja itse synttäripäivänä annoin tytölle lahjan heti aamulla ja iltapäivällä ostin ihan kaupasta pienen kakun ja pienet kakkukahvit juotiin isän luona, kun S sitä itse toivoi. Lahjoja neiti sai kyllä pitkin viikkoa ja varmaan luulee vieläkin, että niitä tulee harva se päivä (varsinkin, kun vielä kaverisynttärit on tulossa!). ;) Frozen-puuhapakkauksen sai minulta ja seuraavana päivänä sai uima-altaan pihalle ja vaikka sää ei tuolloin ollut mikään kovin lämmin, niin testattavahan se oli. Nyt sais vaan tulla ne kunnon helteet niin päästäis polskimaan pihalle!



Mutta varsinaisesti juhlistettiin synttäreitä sitten pienellä porukalla seuraavana viikonloppuna. Lapset oli isänsä luona yön niin, että sain sitten rauhassa tehtyä kauppaostokset, siivota ja alkaa kakkuvalmistelut. Neiti toivoi itselleen mitäs muuta kuin Frozen-kakkua ja toiveita oli muitakin, mutta toisen kakun päätin tehdä sitten raparpereista, kun niitä satuin menneellä viikolla poimimaan. Vielä piti juhla-aamulle kiertää kaupan kautta hakemassa kakkuun kynttilät, koska S mainitsi, miten haluaa sitten puhaltaa kynttilät kakun päältä (kuten on nähnyt muillakin synttäreillä tehtävän) ja minähän en ollut tullut ees ajatelleeksi asiaa.




Kakut oli tosiaan kääretorttupohjalla leivottu täytekakku, välissä itse tekemääni mustikka-vadelmamarmeladia ja kermavaahtoa ja päällä sitten samanlainen kakkukuva, joka oli viime vuonnakin! Ei S onneksi asiaa muistanut mutta muutama tarkkasilmäinen vieras kylläkin. ;) Ens vuonna pitää etsiä jo toisenlainen kuva. Raparperi-mansikkakakku oli yhdistelmä kahdesta resetistä omalla sovelluksella, gluteeniton pohja käytettiin uunissa ja sen päällä on raparperihilloke ja mansikkajugurtti-mousse. Vatkasin kahden päivän aikana 1,5 litraa kermaa näihin ja ei ois haitannut, jos ois ollut vähän lisääkin! Suolasia en nyt sitten tehnyt ollenkaan, kun aika lapsipainotteisesti mentiin. Karjalanpiirakoita, keksiä, sipsejä, popcornia, suolatikkuja, karkkeja ja vesimelonia oli lisäksi tarjolla ja ihan hyvin näillä pärjäsi.




Synttäripäivänä oli onneksi ihan kiva ilma niin sai lapset juoksennella vähän tuossa pihallakin ja taloyhtiön leikkipuistossa vähän leikkiä. Suurimmilta haavereilta vältyttiin vaikka ainahan sitä jollakin kopsahtaa ja kolisee...






Seuraavana päivänä ajettiin vielä kylään mummulle & papalle ja S sai lisää lahjoja, Frozenia melkein pelkästään kaikki. Kaikista mieluisin oli kuitenkin Bratz-nukke, jonka kanssa nukuttiinkin seuraavana yönä. 





keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Liikunnat toukokuussa

Jos jostain oon pitänyt kiinni, niin siitä, että olen ehtinyt kaiken kiireen keskellä nyt jonkun verran liikuntaakin harrastamaan. PT:n kanssa alkuvuosi meni hyvin tahtia kahdet treenit viikossa, mutta nyt loppukeväällä on sattunut molemmilla menemään aikataulut niin ristiin, että aina ei ees joka viikko ole ehditty nähdä ja nyt onkin jo muutaman viikon tauko. Siitä huolimatta oon nyt kuitenkin koittanut taas vähän itsestäni enemmän hakea sitä motivaatiota, että kesäkuntoon (jonakin vuonna) pääsisi.


Oli itse asiassa tuo edellinen työharjoittelu sellainen, että jos nyt ei joka päivä ehtinyt varsinaisesti liikuntaa harrastamaankaan, niin askeleita kertyi pelkästään työpäivän aikana vähän tehtävistä riippuen keskimäärin 6000. Vielä kun työaikataulu sattui sopimaan yksiin, niin yritin edes kerran viikossa hakea lapset juoksemalla päiväkodista. Sopivasti löysin vielä reitin, jolla saa justiinsa 10 km täyteen ja vähän vaihteluakin lenkkimaisemille.


PT:n kanssa tosiaan ollaan vaan ehditty nähdä kerta viikkoon jos sitäkään. Ollaan vuoroteltu HIIT:tiä ja voimatreeniä. Painonnostoissa on edetty niin, että on tehty pitempiä sarjoja pienemmillä painoilla eli se maksimaalinen painonnostokyky ei niinkään ehkä ole kehittynyt, mutta yleinen kestävyys kyllä. Ja kun on joka kerta vähän ollut erilainen ohjelma, niin itelläkin on pysynyt mielenkiinto yllä eikä oo vaan junnattu samaa ohjelmaa. Yhden ainoan kerran oon ihan itsenäisesti käynyt salin puolella ja pitää sanoa, että PT:n ohjeista jotain jäänyt mieleenkin, kun sain ihan kivan poltteen salilla aikaiseksi.

Kestävyyden nousun huomasin kun piiiitkästä aikaa pääsin käymään Bodypumpissa! Tässä on sen verran pitkä tauko, että ajattelin jo, että missasin tuon yhden ohjelmanumeron kokonaan, mutta vielä pääsin kuitenkaan viimeisille 101-tunneille, koska ilmeisesti tuo uusi ohjelma on myöhästynyt... Aika itsevarmasti lähdin painoja latelemaan tankoon, kyllähän sitä kehitystä olikin tapahtunut sitten viime kerran, esim. kyykyille kesti hyvin laittaa 22 kg painot mutta sitten olikin lopussa pitkä ojentaja-hauis-osuus ja hyydyin kyllä loppua kohti ihan totaalisesti. Rinnalle jaksoin vielä nostaa 5 kg (kehitystä edellisestä 0,5 kg) mutta ojentajaliikkeissä jouduin tiputtaan ensin 4 kg painoista 2 kg:een ja vielä vaihdoin 1 kg painot ja sinnillä sain ne nostettua ylös.. Hyvä, että tunnin jälkeen pystyin autolla ajamaan kun hädin tuskin nousi kädet kääntämään rattia. :D Well done siis!


Tässä nyt kuitenkin näkyy totuus, miten kokonaismäärissään liikuntaa ei ole ehtinyt harrastamaan sitä mitä pitäis:


Kuitenkin on tavoitteena nyt se, että jos ehtisin tuonne Bodypumppiin kerta viikkoon ja edes yhden pitkän (10 km) juoksulenkin tekemään. Vähän olen mietiskellyt, pitäiskö laittaa salikortti kesän aikana kuukaudeksi jäähylle, toisaalta heinäkuussa kun ei _pitäis_ olla hirveesti ylimääräistä omaa ohjelmaa, niin siinähän ehtisi jopa salillakin käymään... Oon koittanut noita lapsia houkutella sinne lapsiparkkiin sen ajaksi, että kävisin salilla. Viime kerrastahan siellä lapsiparkin puolella on se puoli vuotta aikaa, se kun päättyi lyhyeen niin en oo ees yrittänyt viedä lapsia sinne uudelleen. Niinhän tuo isompi tuumas, että ei halua jäädä sinne vaan haluaisi äidin mukaan salille. Toisin sanoen, jos sinne vienkin niin saa varmasti itkukohtauksen ja minä ihan turhaan taas oon aikaa vaan hukannut ees taas ajelemalla... Kyllä mielessä silti on, että tytön kanssa vähän keskustelisin asiasta ja koittaisin saada mielen käännettyä. Sen lapsiparkin perusteellahan minä alun perin koko salivalinnan teinkin ja nyt tuntuu vähän turhauttavalta tuo puoli, edes silloin tällöin jos lapset sinne jäisi tunnin ajaksi mutta ei. Saa siis nähdä, mitä tälle asialle tulevaisuudessa teen!

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kevätlukukausi ohi

Blogi on hiljentynyt, tässä on ollut niin paljon kaikkea, että on pitänyt laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Blogi on kyllä ollut mielessä kaiken aikaa, mutta se tunti, minkä oisin käyttänyt blogiin kirjoittamiseen, on täytynyt säästää jonkun muun asian tekemiseen. Toisaalta ei varmaan ois juttuakaan irronnut, kun on täytynyt yrittää pitää mielessä miljoona asiaa. Oon minä sentään ehtinyt välissä käydä pienessä reissussa ja viihteelläkin luokkakokouksen merkeissä, eli välillä on saanut pääkin tuulettua.




Meillä oli huhtikuussa pääsiäisviikolla lähiopetusviikko ja sen jälkeen lähdettiin harjoitteluun. Samaan aikaan piti tehdä useampaan kurssiin ryhmätöitä ja opiskella vielä jossakin vaiheessa nyt menneellä lähiviikolla olleisiin tentteihinkin. Oli kyllä semmonen olo, että nyt puristetaan viimeisetkin mehut opiskelijoista ulos! Eräs opiskelukaveri kuvasi niin hyvin sen, että kyllä nyt on täytynyt vaan laskea omien tavotteidensa suhteen se rima alas ja yrittää vaan päästä kaikesta läpi.



Meillä oli neljän viikon harjoittelu, hoitotyön perusharjoittelu ja sen puitteissa piti laatia omasta potilaasta hoitokertomus. Toisin sanoen harjoittelussa piti valita oma potilas/asukas ja selvittää hänen hoidon tarpeensa ja mitä toimenpiteitä siihen kuului. Piti suorittaa omia havaintoja ja mittauksia sekä tehdä erilaisia laskutoimituksia hoitoon ja tarpeisiin liittyen.



Harjoittelussa meidän opiskelijat olivat vähän siellä sun täällä, hieman erityyppisissä paikoissa. Osa oli osastoilla ja osa hoivakodissa. Yleisesti ottaen taisi potilaat tai asukkaat olla iäkkäitä ja muistisairaita, osalla oli enemmän vuodepotilaita kuin toisilla. Kuitenkin niin, että harjoitella sai kaikkia perushoitotoimenpiteitä sekä tutustua lääkehoitoon. Ainakin omiin korviin ei ole muuta kantautunut kuin, että harjoittelu oli ollut mielenkiintoista ja opiskelijoista ala tuntuu edelleen omalta. Neljä viikkoa oli semmoinen pätkä, että juuri kun tulee tutuiksi talon tavoista ja alkaa kunnolla oppimaan ja osaa tehdä asioita, niin se loppuu.



Ite ainakin ihan yllätyin siitä, kuinka paljon tykkään ihan tuollaisesta perushoitotyöstä. Vaikka se ei ehkä ihan tulevaisuuden toiveammatti olekkaan, niin kyllä minä ihan mielelläni tuommoistakin työtä voisin tehdä. Asukkaat olivat aivan ihania. Minun harjoittelussa sattui kohdalle monia hyviä oppimistilanteita. Valitettavasti niistä osa liittyi siihen, että piti tutustua paremmin saattohoitokäytokäytäntöihin ja osallistua vainajan laittoon. Tähän liittyen oikein erityisen henkilökohtaisena oppimiskokemuksena tapahtuma oli kyllä mieltä avaava kokemus koko hoitotyötä ja ylipäänsä ihmisen elämää ja elämänkaarta koskien.



Mennyt viikko olikin tosiaan kevätlukukauden viimeinen kouluviikko ja taas kävi niin, että oma lapsi sairastui kesken viikon. Nämä tämmöset on aina vähän tympeitä, kun joutuu sumplimaan sitten, kuka jää kotiin ja miten korvaa sitten ne menetetyt opetustunnit. Toisaalta oon iloinen, ettei sairastunut harjoitteluviikkojen aikana (niin kuin monella opiskelukaverilla kävi), koska mulla on taas niin tiukka aikataulu, että hankala ois ollut tehdä korvaavia tunteja vaikka aika hyvin työaikataulut tätä ajatellen jo suunnittelinkin. Korvaavia tehtäviä siis tuli ja yhden tentin saan suorittaa sitten vasta kesäkuussa (jos nyt muistaisin siihen ilmoittautua vielä), eli omalta osaltani ei se lukukausi vielä sittenkään päättynyt. Toisaalta yllättävä ylimääräinen vapaapäivä lasten kanssa tuli kyllä sikäli sopivaan saumaan, että vähän sai hengähtää välissä opiskelujen osalta (puhumattakaan viikon toisesta vapaapäivästä, kun taas sattui arkipyhä keskelle viikkoa).



Siitä huolimatta kyllä oli tiukka viikko ja eniten koko opiskelujen aikana niin itseä kuin muitakin eniten jännittänyt asia oli ruotsin suullinen tentti. Omat lukemiset jäi siis hätäiseen kertaamiseen aamuyön tunteina ja sitä suuremmalla syyllä läpimeno jännitti. Suullinen tentti oli onneksi kolmen hengen ryhmätentti, eli oli kyllä vertaistukea tarjolla ja yksin ei tarvinnut jäätyä kesken puhumisen. Piti osata kertoa itsestään ja opiskeluista ruotsiksi ja vaikka olin ihan varma, että rimaa hipoen meni tämäkin, niin opettajan mukaan oli lähes kiitettävän arvoinen suoritus. Muillakin oli kaiketi mennyt yllättävän hyvin. Toinen paha paikka tälle keväälle on tosiaan ollut se lääkelaskujen tentti, josta oon tainnut jo monet kerrat blogissakin avautua. Yllättäen olin sen tosiaan päässytkin läpi, vaikka muistan vielä miten sekin oli kyllä mennä hylsyyn laskuvirheen vuoksi, jonka onneksi huomasin ja korjasin kuitenkin vielä ennen tentin palauttamista.



Jos muilla alkoikin loma, niin itelläni on tämä opiskelutahti semmoinen, että katsotaan sitten elokuussa, jos ehtisi vähän huilata. Lähden tästä heti jatkamaan toiseen harjoitteluun ja kaksi kurssia on kesäopintojakin suunnitelmissa tehdä. Mahdollisesti juhannuksen jälkeen vielä jos jotain töitä saisi, niin tiukka tahti on taas taattu. Nyt kuitenkin aijon jopa kaksi päivää olla miettimättä opiskeluja ja keskityn nyt vaan lepäämiseen ja omiin harrastuksiin, jotka nekin on jääneet ihan paitsioon kevään aikana. Jos tämän bloginkin saisi jälleen vähän aktiivisemmaksi...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Äitienpäivänä ♥

Kiirettä pitelee, mutta tässä muutama vilautus meidän äitienpäivästä...




Kakun kanssa meni kaikki pieleen ihan alusta saakka, alkaen siitä, että sokerin määrä oli tuplat ja päättyen siihen, että kermaa ei ollut tarpeeksi. Sn kanssa yhdessä tehtiin marsipaanista koristeet ja S sai myös koristella kakun, kun olin ensin pursotellut (liian vähät) kermat sen päälle. Kakun oli tarkoitus päätyä mummulle, mutta kun ei sinne asti lähdettykään, niin lupasin Slle, että tehdään sitten yhdessä mummulle uusi kakku, kun sinne seuraavan kerran mennään. (Jospa se onnistuisi paremmin.) Kakku onneksi maistui hyvältä ja R oppi sanomaan ensimmäisen kaksisanaisen lauseensa, [l]issää kakkua.





Lapset oli päiväkodissa askarrelleet äitienpäiväsalaisuuksia. Slla oli pieniä vaikeuksia pitää lahjukset salassa, jo toissaviikolla ilmaisi, että he on tehneet päiväkodissa salaisuusjuttuja, mutta äitille ei saa niistä kertoa. Perjantaina sitten pääsi suusta jo, mitä olivat tehneet mutta sellofaanilla oli ne "muffinssit" eli suklaa-riisimurokakut päällystetty, eli ei haitannut, vaikka vähän lipsahtikin jo. Riisityynyn S omi jo itselleen omiin leikkeihinsä, saa nähdä, saanko sitä itse enää käyttöön ollenkaan. :D




Ilmat on olleet kyllä aivan jotain muuta kuin keväiset, mutta niinhän nuo vaikuttaa olleen muuallakin Suomessa. Jospa se tästä vielä kesäkuuta kohti mennessä vähän kirkastuisi.