Vielä on kesää jäljellä - Päärynäperhoset-mekko

Varhain kevättalvella FB:n Ompeluelämää-ryhmässä julkaistiin käyntiin mekkohaaste, ja siitä saakka on tämä idea kytenyt mielessäni - ommella simppeli perusmekko kesäksi. Malliltaan mekko on samantyylinen kuin esimerkiksi tämän kevään Noshin naistenmallistossa nähdyt Juhla- ja Perhonen -mekot, joissa on vyötäröllä kuminauharypytys. Ihastuin siis molempiin mekkomalleihin heti ja tahdoin toki omani saada. Taannoin sovittelinkin jo noita Noshin mekkoja itselleni, mutta valitettavasti ne oli minulle mittasuhteiltaan aivan väärät ja kuminauha asettui juuri siihen kohtaan vartaloa, mihin sen vähiten toivoi osuvan.

Noshin perhosiin ihastuin heti jo viime vuoden lastenmallistossa ja niitä tuli lisää menneen kevään naistenmallistoon. Tilasinkin omilta kutsuiltani keväällä tuota kangasta metrin verran, suunnitelmissa ommella juurikin kyseisen haasteen mukainen mekko itselleni. Väriltään kangasta kuvataan oliiviksi, mutta heti ensinäkemältä on tämä muistuttanut minun mielestä enemmän päärynän sävyä ja sillä sitä mielessäni koko ajan kutsunkin. Kun vielä Ottobre-ompelulehdessä osui silmiin kaava, josta mekko oli muunneltavissa, tartuin viimein tuumasta toimeen. Heti siis sen jälkeen, kun sain ostettua ompelukoneeseen flameen ompeluun sopivat neulat (jotka nekin ehti jo ompeluprojektin aikana hukkaan!). "Nopeasti ommeltava, simppeli perusmekko" on siis ehkä aavistuksen vaatimaton termi tätä projektia kuvaamaan, vähän itsestänikin johtuen. Jo alkuunsa ajatusvirheestä johtuen tein mittausvirheenkin ja sen tuloksena sain nukkua yön yli ja ruveta harmitellen korjauspuuhiin... Niistä mittasuhteista valmismekkoon, alkuperäisen suunnitelman mukaan mittailin itselleni kuminauhan kulkemaan noin 35 cm olkasaumasta alas päin, kun valmismekossa omassa koossani se olisi siis noin kymmenisen senttiä alempana. Kuminauhan ompelin niin, että se on alapuolassa ja ompelukone hangoitteli vastaan minkä ehti ja katkoi lankaa kymmenen sentin välein. No, en tietysti mitatessa huomioinut tuota, että tässä kaavassa olkapäille tulevat olkakaarrokkeet. Näihin keksin käyttää Noshin kilopussista tullutta mustaa flameeta vähän asennetta tuomaan. Mutta olkapaloista johtuen, on kuminauha nyt pari senttiä alempana aijotusta ja takaa jouduin sen purkamaankin, jotta osuisivat etu- ja takakappaleelta kohdilleen. Onneksi ompelukoneen asetukset osui viimein kohdalleen ja sain katkematta ommeltua viimein edes tämän osion. Toivon, että purkamisesta ei jäänyt kankaaseen nyt mitään suuria reikiä...

Pääntien tein alavaralla ja sekään nyt ei mennyt aivan putkeen ja ompelujälki on sen mukaista (vielä kun saisin selvitettyä, mistä johtuen nämä aina tahtoo minun kohdalla lörpsähdellä). Mutta en jaksanut enää aloittaa uudestaan eli saa kelvata. Ja valmiina, mekkoa silittäessä alkoi silitysraudasta valua mekkoon jotain ruskeaa töhnää ja säikähdin jo polttaneeni koko kankaan! Sappisaippua onneksi tepsi tahroihin.

Monenlaista epäonnea koin matkan varrella, mutta onneksi mekko meni epäilyksistäni huolimatta silti päälle, istuu hyvin ja onhan tuo lopputuloksena nätti kesämekko. Nyt kun vain ilma lämpenisi olosuhteisiin, että tätä voisi ulkoiluttaa. Onneksi on edes yhdet juhlat vielä tälle kesällä edessä päin, eli sinne ajattelin mekon laittaa päälleni.