Oon suunnitellut taskutunikan tekemistä siis jo kauan ja erilaisia kaavojakin on ollut etsinnässä. Joku aika sitten sain piirreltyä peräti kahden taskutunikan/-mekon kaavat ja tuolla ne on mielessä sitten olleet. Mistä lie lamppu taas syttynyt päähän, kun mietin seuraavaa ompeluprojektia ja lamppu syttyi päähän. Ei muuta kuin kankaita kaivelemaan ja kaavoja mallaamaan, riittääkö. Mulla on muutamia kangasaarteita, joita olen FB-kirppiksiltä hamstrannut ja totta kai niitä ostaessa on aina jonkinlainen visio. Matkalla ja tuolla kangaslaatikossa lojuessaan saattaa se visio kuitenkin hyvinkin muuttua, ja nytkin tuo ihana Noshin menneiden aikojen malliston Anemone Paisley-kankaanpala sai käyttöä ihan muulle, kuin alkuperäiselle ajatukselle. (Vielä pieni palanen jäi). Samoin Noshin mustavalkoraitakangasta, jota keväällä tilasin, oli tarkoitus käyttää ihan muuhun projektiin. Mutta tämä oli yks ainoita musta/valkoisia täysleveitä kankaita, mitä minulla on, niin ei se muu auttanut, kuin tämä käyttää (kangasvarastoissa siis on nyt iso mustavalkoraidallisen kankaan aukko!).
Yleensä ensin kaavaa miettiessä oon googletellut ja vielä jopa Facen ompeluryhmistä katsonut, mitä ihmiset on niistä tehneet ja totta kai vinkkejä ja ideoita siinä samalla saaden. Tämä Ottobre Designin New Bohéme -tunika (5/2014) näytti jo lehdessä niin ihanalta, että se oli pakko toteuttaa. Malli näytti vaan kovin väljältä ja näinkin siitä nettikuvissa tyköistuvan version niin, että vähän jo lähtötilanteessa kavensin mallia (ja lyhensin helmasta itselleni sopivammaksi).
Illalla sain leikattua kankaat ja seuraava päivä oli onneksi sadepäivä ja isäntäkin päivysti kotona, eli varasin itselleni ompelupäivän.
Tottahan toki parhaimmat ideat syntyy vasta jo tehdessä eli tässä tapauksessa, ommellessa. Taskupussia miettiessä päädyin tylsästi tuohon raidalliseen kankaaseen. Kuitenkin houkutti hirveästi jättää sitä näkösälle, niinpä keksin etten käännäkkään reunoja ohjeen mukaan taskun sisään, vaan jätän ne näkyviin ulkopuolelle. Tämä tietysti vaati vähän soveltamista eikä lopputulos ole varmasti täydellinen, mutta omiin silmiini sain kyllä tehtyä tuon mallikkaasti, vaikka kaavahan ei tuohon sovellutukseeni täysin istunutkaan.
Ihan hirveitä nämä sovituskuvat ja huomatkaa taustalla erityisesti, minkälainen kaaos lasten-/ompeluhuoneessa käy sillä välin, kun itse keskityt ompelemiseen. Varmasti kaikki mahdollinen ehdittiin purkaa ja heittää lattialle tuossa selän takana.
Muita kankaan muokkauksia on lyhyet hihat. Sivu- ja hihakappaleet leikataan kaavan mukaan samana palana, ja siinä mallaillessa hirvitti se kankaan määrä, mitä olisi siihen mennyt. Niinpä päätin tehdä mekosta lyhythihaisen ja mielestäni se toimii varsinkin nyt kesällä tosi hyvin. Lisäksi reilun levyiseen helmaan halusin lopulta pussimaisuutta, ja lisäsin siihen resorin. Nyt vaan mietin, että tuliko siitä sittenkin liian pitkä, vai tykkäänkö tällaisenaan. Tunikan ollessa jo valmis ja sovitteluvaiheessa nappasin vielä kyljistä loivasti pari senttiä pois, niin sain tähän vähän kaipaamaani muotoa säkkimäsyyden sijaan.
Tykkään kyllä tunikasta ja sainpahan nyt itselleni sen raitatunikan, jota oon pitkään halunnut. Tuntejahan tuohon tekemiseen lopulta meni, mutta onpahan siisti ja ensi kerrallapa osaan sitten tehdä vähän rivakammin. Nyt piti muutamaa juttua vähän miettiä. Ens kerralla osaan myös tehdä kaavaan tarvittavia muutoksia. Tyköistuvuutta kaipaisin seuraavalta tunikalta enemmän, nyt mallin kahdesta koosta valitsin pienemmän. Vieläkin olisi saanut olla pienempi, eli tästä mallista voi valita itselleen jopa kahta numeroa pienemmän, jos ei sitten tykkää, että tämä on ihan oikeasti löysähkö ja reilu päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!