Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Poika sinä olet tähti (Pikkumiehen synttäriasu)

Nämä ompelukset vilahtikin jo aijemmissa synttärikuvissa, mutta omistetaan niille nyt vielä oma postaus. Idean liiviin sain jo keväällä Ottobre Designia (6/2013 Star Master) selaillessani ja tiesin, mihin pienet palat Noshin tähtineulosta käyttäisin. Ajatukseksi syntyi itse tehdä heinäkuiselle päivänsankarille synttäreille vaatteet. Harmikseni, oli tätä tähtikangasta justiinsa liian vähän, että siitä olisin saanut koko liivin tehtyä, mutta taannoinen Noshin kilopussin sisältö tuli juuri sopivalla sisällöllä tätäkin ajatellen. Takaosan tein siis Noshin mustasta joustocollegesta. Kanttaukset ja helma Noshin mustaa resoria. Paikallinen ompeluliike Hanheli möi asuun täsmälleen sopivia nappeja.

Piirsin kaavan tähän siis jo aiemmin ja se oli koossa 74. Olisi saanut melkeinpä olla kokoa isompi, leikkasin kankaat kuitenkin reiluilla saumanvaroilla ja koko oli juuri hyvä.

Mustasta joustocollegesta sain myös Noshin Baggy-kaavalla (koko 80) housut kera pidennetyillä koivu-mustalla resorilla. Kuminauhan olen jättänyt pääsääntöisesti pois tällä kaavalla tehdyistä housuista.



Vaikein osuus liivissä oli napinläpien tekeminen, varsinkaan väsyneenä kun aivokapasiteettia ei ollut enää yhtään, ei olisi ompelua kannattanut tehdä. Korjasin siis yhtä napinläpeä pariin otteeseen, onneksi musta lanka ei tuosta erotu.






Aiemmin visioin synttäripäiväksi liivin alle myös bodya käytettäväksi, mutta hellelukemissa olisi poika kyllä tukehtunut.







Käyttäjä näytti vaatteisiin tyytyväisiltä.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

1-v. neuvola

Maanantaina käytiin Rn yksivuotisneuvolassa. Ajoitettiin se viime kerralla juurikin synttäreiden jälkeen, jos rokotteista tulisi jotain oireita, niin ei sattuisi sitten olemaan juhlien kanssa yhtä aikaa.

Ehdittiin juuri ja juuri paikalle kymmeneksi. Kotona täyttelin yhtä tärkeää lappua, jonka ajattelin viedä samalla reissulla postiin (ja jonka lähetin myöhemmin mailitse). Selkäni siis käänsin ja sillä aikaa... Kello oli kahtakytävaille kymmenen, oltiin siis jo lähdöstä myöhässä ja sanoin, että No, mennäänpä jo, mennen olohuoneeseen ja seuraavana kommenttina minulta oli tyrmistynyt O-ou...


Se jugurtti, jonka otin jääkaapista aikeenani syödä aamupalaksi, kun R alkoi tyytymättömästi kitisemään ja aloin vaihtaa hänelle vaippaa ja vaatteita. Laskin jugurtin siis käsistäni jonnekkin unohtaen sen olemassaolon saman tien. Taisinpa sen jättää siihen olohuoneen pöydälle ja nyt, kippoa en ehtinyt nähdä missään, sen sijaan mustikkajugurttia oli ympäri lattiaa, mattoa ja poikaa. Tilannearviointi, en ehtisi enää mitenkään siivoamaan. Äkkiä heitin maton suihkun alle ja samalla hinkkasin sappisaippualla päällä olleet vaatteet, juoksin yläkertaan hakemaan uusia ja vaihdoin ne pikaisesti Rn päälle. Samalla S sai laittaa itse kengät jalkaan, meni väärin päin mutta olkoot, pitäisi olla jo menossa. Viisi minuuttia myöhemmin oltiin ulkona eli juoksuksi meni ja neuvolan penkille ehdittiin istumaan, kun terkkari jo pyysikin meidät sisään.

Neuvolassa oli kesälomasijainen paikalla, eli juttua ei jatkettu siitä mihin viimeksi jäätiin, vaan ihan peruskuulumiset vaihdettiin. Nopeasti vaihdettu nekin, kun meillä ei mitään huolia ole. Terkkari kysyi, että mitä maitoa juo ja myöhemmin vasta tajusin, että mullahan oli imetyspaita päällä. Kerroin siis, että edelleen juo tissimaitoa, lehmänmaitoa on käytetty ruuanlaitossa ja vähän olen alkanut antamaan esim. smoothiessa mutta muuten ei ole siihen vielä totutettu. Terkkari sanoikin, että ei ole vielä tarvistakaan vaan rintamaito riittää juomaksi hyvin. Yöheräämisiä meillä vielä on, poskihampaan kulma on alkanut pilkistää ja sitä on herätty itkemään muutamana yönä. Mutta ilman hammasongelmia nukkuu kyllä muuten, välillä havahtuu ottamaan tuttia tai maitoa. Konttaa vielä, tukea vasten ottaa askelia, osaa jo hetken seisoa ilman tukea.

Pituutta ja painoa oli tullut hyvin, käyrät menee kyllä tosi tasaista kasvua. Pituutta oli 76 cm, pikkuisen oli pituutta tullut siihen nyt lisää eli kahdessa kuukaudessa tasan sentti. Painoa reipas 10 kg eli reilu puoli kiloa painonlisäystä. Pää kasvaa myös erittäin tasaisesti käyrällään.


S oli mukana, ja halusi mennä leikkimään leluilla leikkihuoneeseen. Nyt olikin hyvä hetki hänen poistua, kun annettiin Rlle rokotteet. Nythän niitä tuli rokotusohjelman mukaisesti kolme kerralla eli MPR (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko), viitosrokote ja PCV-rokote. Itkuhan niistä tietenkin tuli mutta loppui onneksi myös pian. Seuraavan kerran ei tarvitse rokottaa kuin vasta 4-vuotiaana.



Itkujen jälkeen R pääsikin vaunuun ja torkahti kärrytellessä aamupäiväunille. Jälkioireina on ollut vähän ärtyisyyttä ja yhteen pistoskohdista tuli laajempi punainen alue pari päivää myöhemmin, kestäen noin päivän verran. Vähän on nyt ollut iltalämpöisyyttä ja siihen liittyen ruokahaluttomuutta, mutta toistaiseksi alle viikon sisällä ei tämän kummempaa. Tulevia oireita voi olla kuumetta noin viikko pistoksesta eli vielä siis ensi viikko katsotaan.



Seuraava neuvolakäynti on vasta 1,5 vuoden iässä eli silloin saadaan seuraavan kerran virallinen katsaus taaperomme kehitykseen. Blogin puolelle on kuitenkin tulossa vielä laajempi katsaus 1-vuotiaamme elämään. Lisäksi on jäänyt suunnitteluasteelle myös 3-vuotiaamme kuulumiset, eli niitä odotellessa, pysykäähän linjoilla!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Koko päivä Nallikarissa

Säätietojen mukaan eilinen oli vuoden kuumin päivä ja sen kunniaksi keksin, että mennään koko päiväksi rannalle. Sunnuntaina kävin Sn kanssa uimassa ja lupasin, että ensi kerralla pakataan eväät mukaan ja ollaan vaikka koko päivä. No ihan näin kirjaimellisesti en tällöin asiaa ajatellut, mutta kuuman päivän kunniaksi ajattelin, että lähdetään heti aamusta liikkeelle ja tullaan pois kun tullaan.



Startattiin kotoa klo 11 ja oltiin perillä puoli kahdentoista jälkeen ja väkeä oli jo kuin pipoa. Enpä ihmettele, nyt taitaa vielä suurella osalla olla kesälomat ja kuulluista kielistä päätellen aika moni turistikin on ottanut kohteeksi tämän "pohjoisen rivieran".

Viimeksi S halusi poislähtiessä myös Nallikarin leikkipuistoon, niin nyt sitten mentiin leikkipuistoon ensin leikkimään.





Jopa tunnin verran jaksoivat lapset leikkiä leikkipuistossa, ennen kuin S halusi mennä uimaan. Sen sijaan piti kuitenkin ensin pysähtyä kiipeilemään. Sunnuntaina S oppi myös tämän taidon, menemään tuossa hämähäkkiverkossa niin kuin "Spidergirl" ikään. Tai ehkä ennemminkin mieleen tuli rimpuilevat apinat menoa katsellessa. Joka tapauksessa, hän innostui tästä hommasta ja rohkaistui, kun huomasi osaavansa mennä itse. Muutamassa kohtaa sain aikaisemmin auttaa, mutta nyt riitti, että neuvoin vaan menemään toista, helpompaa reittiä pitkin, ja vieressä sanomalla, että pitää koko ajan käsillä kiinni ja laittaa jalan seuraavaan köyteen.





Päästiin lopulta myös uimaan. Tai no, uimaan ja uimaan, kun molempien mielestä vesi oli liian kylmää! Ja minä mielessäni ajattelin, että se ei kyllä enää tämän lämpimämmäksi muutu. R kävi varpaitaan kastelemassa vedessä, mutta ei halunnut mennä yhtään syvemmälle. Samoin S kävi vaan nilkkojaan kastelemassa. (Itse asiassa epäilen, että hän olisi kaivannut uintiseuraa. Heti tullessa vedessä olikin samanikäinen tyttö, jonka kanssa S menikin veteen, mutta sitten tyttö lopettikin jo uimisen ja S näytti yhtä aikaa kyllästyvän...) Kohta S ilmoitti, että oli nälkä eli mukaan otetut eväät tuli tarpeeseen. No ei ihan onnistunut sekään, R pyöritti omat leivät ja viinirypäleet heti hiekassa.








Pian eväiden syönnin jälkeen sopivasti S halusikin vessaan eli sain hyvän syyn pakata kamppeet mukaan ja lähdettiin viereiseen ravintolaan vähäksi aikaa istumaan. S on tainnut nyt ehdollistua siihen, että aina Edenissä/Nallikarissa käydessämme syödään ranskanperunoita, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Niinpä tilasin lapsille ranskikset ja itselleni jääkahvia - ulkomaanfiiliksissä kun oltiin! S halusi myös maistaa äitin kahvia (ja kotona sanoi, että oli hyvää vaDELMAkahvia - VANILJAkahvia, piti korjata). Ei sujunut tämäkään ihan rauhallisissa merkeissä, S kiinnostui vieressä olevista Zorb-palloista tai ennemminkin siihen käytettävästä "uima-altaasta" ja kielloistani huolimatta tämän oli pakko päästä pomppimaan sen reunan päälle, että pääsisikö hyppäämään altaaseen... Aikani seurasin, mitä hän keksii ja keksihän hän, erään tiilen päältä sai jalan juuri sen verran lopulta ylös, että pääsi istumaan reunan päälle. Tässä vaiheessa olin jo pakannut tavarat ja lähdössä pois, kun piti sitten käydä hakemassa tyttö kädestä pitäen takaisin. Vielä hän sentään uskoi ja söi pari ranskista.



Näin. että R alkoi osoittaa väsymisen merkkejä, ja taka-ajatuksena hänen nukahtaminen ehdotin, että lähdetään vähän kävelylle ja käydään majakassa. Nyt seuraa häpeällinen tunnustus - enpä ole ennen tässä majakassa käynytkään! Niin lähellä, mutta liian kaukana... S innostui kiipeämään portaat heti ylös ja samoin R ilahtui, kun pääsi vähän liikkumaan hänkin kärryssä istuskelun sijaan. Majakkakahvilasta ostettiin vielä jälkkäriksi jätskit, molemmille omat. Hetken päästä kun kurkkasin, mitä R puuhaa, oli jäätelö puristeltu käsiin ja sitä oli joka puolella... S reippaana tyttönä haki kahvilasta paperia niin saatiin tämäkin sotku selvitettyä. (Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu!)










Jätskit syötyään lähdettiin takaisin päin, S oli taas innokas uimaan. Pari minuuttia myöhemmin R sippasikin unten maille. S halusi ensin vähän käydä kiipeilemässä, mutta kun R vielä nukkui sikeästi, ehdotin, jos S tulisi uimaan kun äitikin tulee, ja tällä kertaa hänkin uskalsi kunnolla veteen. Käveltiin niin syvälle, kuin Slla vaan riitti jalat pohjaan ja uitiin siitä useamman kerran rantaan päin. Sittenpä näinkin jo, kun Rn jalat pilkisti rattaista ulos ja lähemmäksi päästyä, siellä hän jo heilutteli varpaitaan. S meinasi saada itkukohtauksen kun sitten sanoin, että hän voi nyt yksin uida - ei, kun hän halusi "syvälle". R sen verran virkosi, että laitettiin hällekkin uimapuku takaisin päälle, ja uimarenkaan kanssa käveltiin sitten koko poppoolla sinne "syvälle". R oli hetken hiljaista poikaa, mutta kun tottui veteen, alkoi hänkin pärskimään ja tykkäsi uida nyt. Vähän aikaa uitiin ja mentiin vielä rantaveteen, jossa lapset alkoi vielä hiekkalinnoja rakentelemaan.

Alkoi nyt Slla selvästi väsy iskemään, koska seuraavaksi hän keksi alkaa nakkelemaan hiekkaa ja juoksi kiellettäessä karkuun. Oli siis ihan selvästi aika lähteä pois. Ei onneksi hirveästi tarvinnut nyt houkutella, koska tämäkin tehtiin kiipeilytelineen kautta. Saipa samalla odotellessa kuivateltua itsensä ja uikkarit. Sen jälkeen taas hyvä siirtymä oli lähteä käymään Edenissä sisällä vessassa. Mulla oli puhelimesta akku loppunut (valittelinkin jo aijemmin puhelimen akun kestävyyttä ja uusi puhelin odottelikin jo mutta ilman suojakuoria kotona) ja ajantaju oli kadonnut ihan kokonaan. Slla oli nälkäkin, mutta kun sisällä näin kellon olevan jo kuusi(!), lupasin kaupasta käydä ostamassa hälle ranskiksia ja niin päästiin ilman yhtään vastaprotestia lähtemään autolle ja kotiin.

Pitkä päivä siis takana, Shan nukahti saman tien autoon ja hyvin näytti maistuvan molemmille myös yöunet! Toivon vielä helteiden jatkuvan, ehkä joku vastaava lomapäivä vielä odottaa meitä.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Synttäritarjoilut

Vielä jatketaan synttäriteemalla. Pidettiin tällä kertaa vain pienet synttärit, kutsuin siis vaan isovanhemmat, tädit/sedät perheineen ja lasten (Sn)  kummiperheet eli kutsuttujen määrä oli noin 15 henkeä. Tarjoilujen suhteen ajattelin mennä mahdollisimman helpolla, varsinkin kun vähän aikaa sitten väänsin jo monta kakkua, niin en jaksanut alkaa kovin ihmeellisiä tekemään. Täytekakkua ja suolainen piirakka ja pienet kaupasta ostettavat kylkeen.


Mansikkatäytekakku oli mielessäni näin kesän kunniaksi. Kakkupohjan tein Kinuskikissan helpolla ohjeella kuusimunaisena ja kaikki onnistui siihen saakka, että sain kakun uuniin. Jotain kippoa etsin ja armas avopuoliso päätti osallistua etsintöihin. Vielä sanoin, että ei sitten paukutella mitään uunia vasten, kun yhden kaapin oven jo otin kiinni siitä, että se olisi kohta paiskaistu kiinni... Menihän ainakin minuutti, niin kuului "PAM" ja niin oli juuri se uunin viereinen kaapin ovi paiskottu kiinni (kun vielä juuri äsken katsoin itse sinne, että ei siellä mitään astioita ole). Olipa sitten syynä se tai jokin taivaan tähtien asento, mutta arvatenkin ei lopputulos ollut ihan sitä, mitä piti. Hyvin näytti kohoavan, mutta kun uunista sain kakun ulos, oli sen keskellä valtava kraateri.

Vähän aikaa vedin happea ja melkein jo uskoin pelastavani kakun, mutta kun leikkasin siitä kerroksia, oli keskusta vaan yhtä onttoa tilaa. Eipä se muu auttanut kuin uusi pohja tehdä. Tällä kertaa samalla ohjeella nelimunaisena, ja koko perheen passitin ulos siksi aikaa, kun kakku oli uunissa. :D Kannatti, tällä kertaa pohja onnistui. Yhdistin tämän pohjan ja edellisen käytettävissä olevat osat eli aika korkean kakun sain aikaiseksi.

Välissä on soseutettua banaania sekä marmeladi, jonka keittelin kaupan vadelmista sekä isin ja Sn poimimista mustikoista, lisäksi kerma-rahkaseos ja kostutus vaniljajauheella maustetulla maidolla. Päällä mansikoita, joita sain metsästää monta päivää. Mansikoiden hinnat on tänä kesänä kohonneet pilviin ja en kyllä raskinut noilla hinnoilla ostaa yhtään, ja mietin vaihtoehtoja vadelmien. hedelmien tai erilaisten karkkien väliltä. Kuitenkin oli mielessä, jos yhden rasiallisen sitten kakun päälle hankkisin, ja synttäriaamuna menin kauppaan etsimään tuoreita, joita ei sitten kuitenkaan ollut saapunut. Eilisen mansikat oli puoleen hintaan eli samalla sain ostettua pari litraa pakkaseenkin.

Täytekakku onnistui lopulta hyvin ja makuakin kehuttiin. Vajaa puolet kakusta jäi syömättä ja onneksi kelpasi isännällekkin, niin että itselle jäi enää reilu neljännes tuhottavaksi. (Dieetti kyllä odottaa tämän jälkeen!)


Suolaiseksi piiraaksi tein voi-rahkataikinalla kanapiiraan, täytteenä oli tuorejuustoa, kanasuikaleita, punasipulia, muna-maitoseos ja juustoraastetta. Tarjoillessa laitoin vielä tuoretta persiljaa päälle. Piiras sai kehuja, etenkin isi kehui, että miksen tee tätä joka päivä.


Nyt on ollut myös hyvin hedelmiä kaupoissa niin tein sitten tarjolle myös hedelmätarjottimen, sis. mm. vesi- ja hunajamelonia, nektariinia, ananasta, viinirypälettä ja kirsikoita. Saattoi vierasväkikin näistä muutaman syödä, mutta pääasiassa taisin lopulta itse syödä päivän aikana suurimman osan.


Lisäksi ostin erilaisia värikkäitä ja sinisiä irtokarkkeja ja laitoin tarjolle myös erilaisia keksejä ja pikkuväelle maissinaksuja. Karkit hupeni etenkin isompien lasten suihin, ensin teki kauppansa viinikumieläimet. Mehua ja kahvia lisäksi (teen juojia ei nyt seurueessa ollutkaan).


Löytyi varastosta vielä sinisiä tarjoiluastioita eli sain vähän poikamaisemmat värit pöytään, vaikka nyt en niin värejä sukupuolitakkaan. Kukat, kynttilät, ilmapallot ja muu härpäke jäi kyllä nyt hankkimatta enkä kyllä muistanutkaan taas kuin vasta liian myöhään, mutta eipä niitä nyt kukaan näyttänyt kaipaavankaan. Jospa sitten seuraaville "lastenkutsuille" koittaisi muun rekvisiitan hankkia.


maanantai 25. heinäkuuta 2016

1-v synttärilahjat

Pikkumies sai lahjaksi ihania juttuja ja minun toiveita oli joka kuultu (=luettu) tai muuten vaan vieraat tiesi hyvin, mitä 1-vuotias pikkupoika haluaa.


Isosisko avusti pakettien avaamisessa. Ensimmäisestä paketista Skin sai oman pikku lahjan, saippuakuplia, jotka riensikin heti puhaltamaan (ja kärkkyi hetikohta puhaltaa myös pikkuveljen saamat saippuakuplat). Isänsä aijemmin vähän aliarvioi Sn kykyjä ymmärtää, että paketit on Rlle eikä hänelle, onhan me ennenkin synttäreillä oltu. (Eikä muutenkaan meillä tarvi leluja alkaa omimaan itselleen, yhteisesti niillä leikitään.)







Vaatteita R sai, jalkapalloilijaperheeltä oman jalkapallopelaajan vaatesetin sekä T-paidan. Kasvunvaraa molemmissa, mikä on hyvä, jotta eipähän jää heti pieneksi. Kotikäytössä menee jo nyt hyvin vaikka vähän reiluja onkin vielä.


Minä itse en hirveästi ehtinyt ajattelemaan lahjoja, mutta tulipahan näitä kuitenkin. Joskus keväällä ompelulehteä katsellessa sain eräästä kaavasta vision tehdä Rlle synttärivaatteet. Kaava ja kangas on siitä asti ootelleet tekijäänsä, ja nyt tietysti paria päivää ennen synttäreitä muistin tämän. Niinpä edellisiltanakin vielä ompelin napinläpejä silmät ristissä ja juhla-aamuna päättelin vielä lankoja ja surautin resorit housuihin. Mutta valmista tuli ja R sai kun saikin juhlavaatteet päällensä.




R sai myös omia legoja, kun sai Duploista poliisiauton ja pankin. Toisenkin auton hän sai, puisen paloauton. Meillä ei aijemmin noita autoja kovin paljon ollutkaan niin hyvä, että nyt on niitäkin.




Kirjat tuli pakettiin kuin tilauksesta (vahingossa, kun Vaukirjan kirjakerhosta tuli edellisenä päivänä paketti, jota en ollut hoksannut perua). Meillä on tykätty tämän tyyppisistä kirjoista, niin päätin sitten antaa ne Rlle lahjaksi. Possun farmilla ja Maalla-kuvasanakirja on hyvin nyt myös teemoitettu, kun viime aikoina on nähty paljon maatilan eläimiä.



Ja se koira. En tiiä kumpi ilahtui lahjasta enemmän. S vai R. Niin kuin aiemmassa lahjatoivepostauksessa mainitsin, on tämä ollut meillä kestolahjatoive ihan Sn vauva-ajoista saakka. Isänsä oli kuulemma nyt myös miettinyt tämän ostamista, mutta oli nähnyt kaapista, että olin sen hankkinut. Tämä oli nyt tämmöinen kierrätyslahja - tein nimittäin joskus aikaisemmin tämän huippulöydön kirppikseltä ja ajattelin sitten antaa sen lahjaksi.



Vielä R sai pinottavat palikat ja tämä oli myös mieluinen. Niin kuin sanoin, R tykkää kovasti purkaa asioita ja niin lähtee heti palikat irti tästäkin ja kiinnostui hän jo niitä laittelemaankin. Myös tuo 3-vee on koonnut tätä mielellään.



R kiittää!!