Kaupunkiretkipäivä

Instagram-tilini seuraajat jo näkikin, että käytiin pari viikkoa sitten meidän perhekahvilan kevätretkellä Oulussa Ainolan puistossa. Päivä oli niin kiva ja lapset tykkäsi leikkiä puistossa, eli keksin siitä, jos toinenkin kerta kesän päälle lähdettäisiin tänne retkelle. S oli myös ihan innoissaan linja-autolla matkaamisesta niin lisäksi ajattelin, että retkelle voitaisiin lähteä paikallisbussilla. Näin kun Suomen kesä tiedetään, niin suunnitelmissa oli retkeillä heti sopivan sään tullen ja torstai-aamuna ilman enteillen hellettä ja säätiedotuksessa luvattiin jo seuraavia sateita, niin päätin toteuttaa retkipäivän heti. Paikallisliikenteen nettisivuja katselin ja googlettelin ja tulin siihen johtopäätökseen, että linja-autoon pääsisi lastenvaunuilla ilmaiseksi. Viime kerran oon kuitenkin mennyt vaunujen kanssa linja-autossa joskus kaksi vuotta sitten? Puolessa tunnissa oltiin syöty puurot ja bussipysäkillä, kun kerran tunnissa noita dösiä näytti näin kesäaikaan kulkevan.

Olinpa vähän sitten öönä, kun puolivälissä matkaa linja-auto pysähtyi ja kuski huikkasi, että vyöhykeraja oli mennyt ja meidän pitäisi maksaa, jos meinattiin mennä keskustaan asti. Eihän mulla tietenkään käteistä ollut (tämäkin on meidän paikallisliikenteen "hieno" uudistus, että linja-autossa ei käy pankkikortti) ja mietin jo, että mitähän tästä tulisi matkaa käveleskellä loppumatka kaupungille. Kuski hetken tuumasi ja sanoi, että tämän kerran päästään ilmaiseksi. Olin kyllä vähän närkästynyt, kun tosiaan olin noita nettisivuja tavaillut eikä siellä mitään mainintaa asiasta kyllä ollut. Kävelinkin saman tien tuonne infopisteeseen antamaan asiasta palautetta. Sieltä jostakin lukivat, että asiasta kyllä mainitaan, mutta edelleen kun itse asian sivuilta etsin ja luen, niin kyllä ihan selvästi tulkittavissa on se, että matka on ilmainen. No se ja sama sille nyt, kun en toista kertaa enää kyllä aijo linja-autolla mennä, näin meillä kannustetaan yksityisautoiluun.

Päästiin siis kuitenkin kaupungille ja kerran kun täällä oltiin, niin katseltiin vähän ympärillemme ja mentiin torille. Landelta siis terve ja vissiin muutenkin näytettiin aivan turisteilta, kun bussiaikatauluja katsellessani pysähdyttiin ihan kysymään, että tarvitsenko apua...

S oli sen sijaan ihan innoissaan ja hyppeli ja kiipeili portaissa menemään. Ei siis tarvinnu sen kummempaa ohjelmaa itse edes keksiä. Lähti kuitenkin kohti leikkipuistoa mielellään. Matkalla kävin pitkästä aikaa "pähkinäkaupassa" ja saatiin vähän meidän retkieväsvarastoakin täydennettyä. Ostin mm. punajuurista ja keittobanaaneista tehtyjä sipsejä ja nyt harmittaa, että en ostanut enemmän, niin käteviä nuo oli.

Kotikaupungin läpi kulkiessa tuli kyllä semmoinen olo, kuin olisi oikeasti turistina ihan oudossa kaupungissa. Milloinhan viimeksi olen kaupungilla edes käynyt? Liian kauan sitten, oli nimittäin kuin olisin astunut jostakin aikakoneesta ulos ja tullut tulevaisuuteen. Koko kaupunkihan on myllätty viimeisen vuoden-parin aikana perusteellisesti auki ja uusia rakennuksia on noussut joka paikkaan. Kallioparkki eli "kivisydän" on jo ollut jonkun aikaa auki, mutta vielä en ole päässyt tuota näkemään ja samoin kauppakeskus Valkia aukaistiin joku aika sitten ja nyt kävelin ensimmäistä kertaa sen läpi katsomassa, miltä se nyt sitten lopulta näyttää. Nämä molemmat hallitsee aika suurelta osin Oulun ydinkeskustaa niin alue on kyllä muuttunut melkoisesti.

Huolimatta siitä, että olin siis vähän pihalla kaikesta, niin eksymättä päästiin kuitenkin loppuretkikohteeseemme eli Ainolan puistoon. Isillä oli koulupäivä ja hänen koulupaikkansa sijaitsee ihan puiston vieressä. Soitin hänelle, että siellä oltaisiin ja kun heillä loppui koulupäivä aikaisemmin, liittyi isi seuraamme. S ihmetteli, että miten isikin tuli meidän mukaan. (Jälkeenpäin S nimesi puiston "isin koulun leikkipuistoksi").

Bussilla kun oli mentävä takaisin, niin piti kävellä automaatille mutka. Tietysti oli nämäkin järjestelyt muuttuneet, eikä lähin automaatti sijainnutkaan enää siellä missä se ennen muinoin oli ollut, vaan piti vielä mutkan takaa mennä. 5,80 e maksoi siis suuntaansa meillä tämä matka, samalla rahalla nopeammin pääsisi omallakin autolla ja voisi ajaa juuri sinne, minne haluaisi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin siis, mutta tosiaan enpä taida ihan vähään aikaan käyttää joukkoliikennettä, kun siitä väkisin on tehty näin vaikeaa. Tällä kertaa pääasia oli kuitenkin, että lapset tykkäsi ja viihtyi, eli suosittelen tämmöistä pienen budjetin päiväreissua vaikkapa muillekkin tehtäväksi.