Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Hauskaa vappua!

Tämän kotiäidin vappusuunnitelmiin ei hirveästi tänä vuonna mahdu. Kiirettä nimittäin pitelee, nyt viimeinen rutistus opiskeluihin ja esivalintakokeeseen lukemiseen (jonka aloitin liian myöhään). Jotain häppeninkiä pitäisi sentään keksiä ja katsoa, suunnistaisimmeko kaupunkiin päin näin vappuaattona. Vappupäivänä olisi oman kylän järjestämä vapputapahtuma, jonne minunkin pitää jalkautua vähintään valtakunnallisen Kevätilo-keräyksen merkeissä lippaan kera.


Kerhossa on onneksi tällä viikolla vappuiltu. Lapsia on hämmentänyt juhlan kunniaksi nimetyn "kerhotädin" nimen sekoittaminen juhlaan. Omakin taapero kommentoi, että "Ei ole Vappu-juhla! --- vaan S -juhla!"

"Otetaanpa kuva...!"


"...meni jo..."

Idolinsa mukaan (arvaatteko kuka?) S on toivonut jo tovin itselleen pinkkejä hiuksia. Lopulta äitillä välähti, ja lupasin tälle, että vappuna saat pinkit hiukset. S muisti lupaukseni kyllä oikein hyvin ja niin oli kerhoaamuna pakko tonkia minun varastojen uumenia. Sieltäpä löytyikin jo tarpeettomaksi käynyt pinkki peruukki, josta S oli aivan haltioissaan! Sai lapsi pinkit hiukset, jotka totta kai piti saada kerhoonkin mukaan. :)

En ole edes ilmapalloja muistanut ostaa, ja vappumunkkeja en tee syystä että, ei tarvi tuon vararenkaan yhtään enää kasvaa (kenenhän syötäviksi ne herkut aina viime kädessä jää?). Serpentiiniä ehkä saattaa askartelulaatikosta löytyä. Pienistä jutuistahan tämä meidän vappu lopulta kehittyy.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

9 kuukautta

8 kk7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Kuukaudet vierii taas ja meidän iso poika kasvaa kovaa vauhtia. Neuvolaahan ei taas tähän kuukauteen sisälly, mutta veikkaa kyllä kymppikilon jo paukkuneen rikki ja 68-vaatteet käy pieniksi eli yli 70 cm on jo varmasti tullut. Muistelisin isosiskonsa käyttäneen koon 74-vaatteita ollessa jo reilusti yli vuoden ikäinen aloittaessaan päiväkodin. Niinpä meillä ei hirveästi olekkaan tuommoisen pikku-ukkelin vaatteita isommassa koossa, työn ja idean alla olisi muutama ompeluprojekti mutta näköjään niitä ei määräänsä enempää valmistu.


Riski poikahan tuo on jo. Viime kuukausikatsauksessa mainitsin ryömimisen pikkuhiljaa aloittaneen, ja eipä mennyt kuin pari päivää niin vauhtia alkoi tulla vähän liikaakiin. Hetkessä R mönkii jo äidin perään, ja on samalla melkoinen roskien kalastaja. Joka ikinen murunen ja höttönen menee kyllä suuhun, minkä vaan edessään hoksaa. On myös löytänyt kaapit ja laatikot, roskakaapin ovea on mukava paukuttaa ja alalaatikon sisältö (jossa on pieniä muovipusseja) mukava viskoa lattialle. Viime aikoina on myös kukkapurkin multaa alettu kourimaan ja suuhunkin sitä on tainnut osansa jo mennä. Melkoinen möngertäjä siis! Konttausasentoon menee, mutta vielä ei ole siitä hoksannut alkaa liikkumaan. Sen sijaan alkoi muutama päivä sitten kääntymään siitä puolittain istuvaan asentoon.


Viime aikoina hoksattuja juttuja on myös oma kieli, kuten kuvasta näkyy. Kieltä on mukava näyttää, etenkin makoisan maidon juonnin jälkeen on kiva maiskuttaa. Joskus myös pöristelee, mutta sitä ei hirveästi kuitenkaan harrasta. Mutta melkoinen pusuttelija tämä on, mukava on laittaa suu ammolleen äidin poskea vasten ja antaa märkiä pusuja! :)


Hirveä itsenäisyysharppaushan tässä on tapahtunut tuon oman liikkumisen myötä, ja huomaa kyllä pojan toiminnan olevan jo varsin tavoitteellista. Esimerkiksi siskon leikkiessä, on mukava mennä myös tutkimaan, mitä jännää siellä on, ja palapelin palaset on hauska ottaa kouraan ja yrittää tunkea vaikka suuhun. Siskonsa vaan ei ole samaa mieltä, ja melkoiset tappelupukarit noista kyllä tulee, kun R vielä vähän kasvaa... Myös ihan eri lailla pystyy nyt ilmaisemaan tahtovansa syliin (> tulee äidin luo ja ottaa jalasta kiinni), samoin tulee kyllä myös heti ilmoittamaan, jos on vaipanvaihdon aika.


Syömisistäkin päätellen on tainnut olla kasvukausi, poikahan syö varmasti enemmän kuin kukaan tässä taloudessa. On kyllä vetänyt isoja annoksia, mutta välillä on kyllä ollut hankalaakin kun tuntuu, ettei mikään ole kelvannut. Välissä hyvin mennyt sormiruokailu on kokenut nyt pienen takapakin, kun ei haluaisi itse oikein syödä kuin pieniä murusia - esimerkiksi Talk-murut menee hyvin suuhun, sitä isommat ei oikein houkuttele. Välillä on soseet kelvanneet hyvin, mutta sitten taas vastapainoksi on niitä hetkiä, kun pitäisi saadakkin syödä itse. Melko valikoiva ruokailija taitaa olla. (Ja hampaat tulossa??)


Syömisen ohella on poikaa myös nukuttanut. Siskonsa kanssa on kyllä samantyyppinen nukkuja siinä, että päiväunille ei malttaisi millään asettua. Nukutaan kuitenkin edelleen 2-3 unet, ensimmäiset pienet (max. tunti) pari tuntia heräämisestä, pitemmät iltapäivällä (max. 2 h) ja illalla vielä toisinaan pienet nokoset (max. ½ h). Parhaiten nukkuu ulkona liikkeellä ollessa, joko autossa tai sitten vaunutellessa. (Seisoksissa ollessa havahtuu melko äkkiä hereille.) Nyt siksikin on saanut nukkua hyvin, kun äitikin on reipastunut ulkoilemaan ja kävelyille. Yöunille menee kyllä säännölliseen kellonaikaan, ja isi on nykyisin paras nukuttaja, kun pääsee uneen ilman maitoakin.


Ja maidosta puheen ollen, imetän edelleen mutta kovin on harventuneet nämä meidän imetykset. Jopa siinä määrin, että äidin oma hormonitoiminta yllättäen jo käynnistyi! Muutama tankkaus päivään sisältyy, mutta muuten on vain nopeita varikkokäyntejä. Yöt on olleet hyvin vaihtelevia, jokunen yö on mennyt 1-2 imetyksellä aamuyöstä, mutta toisaalta nyt viime öinä on taas roikkunut enemmän tyytymättömänä ollessaan tississä. Hampaita?? Niitä kun meillä ei edelleen ole kuin se kaksi puhjennut, mutta kovin näyttää jokin suussa hiertävän. Saisi puhjeta jo.


Mehän käytiin siellä vauvauinnissakin, mutta kertoja ei kertynyt kuin 4, kun omasta kämmistäni yhden kerran vielä missasin ja hypättiin mukaan muutenkin kerta myöhemmin, eli loppujaksostakin olisi tullut vaillinainen (30 euron hintaa ei kuitenkaan parista kertaa viitsi maksaa). Päästiin vaiheeseen, että sukellettiin jo minun pitäessä kiinni. Mutta kun yksin näissä (taas) kävin Rn kanssa, niin parin kanssa ei oikein päässyt edes harjoittelemaan niin, että R olisi yksin sukeltanut. Mutta saatiinpahan ees vähän tuntumaa tuohon uimiseen ja Rkin tykkäsi, vaikka juuri tuosta sukelluspuuhasta meinasikin kiukustua. Olis kyllä mukava alkaa harrastamaan uimista Rnkin kanssa, mutta hankalaa vaan yksin mennä kahden lapsen kanssa, ja toisaalta kun tuo uiminen ei ole kuin vähän vedessä lilluttelua vielä tässä vaiheessa, niin ei oikein kehtaa erikseen yksin lähteä uimahalliin senkään vuoksi, kun pääosa ajasta menee kuitenkin siihen pukuhuoneessa ja suihkutiloissa säheltämiseen.


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Who made my clothes? (Nosh Valokuvakilpailu)

Tiedätkö sinä, missä yllä olevasi vaatteet on valmistettu? Näin kysytään kansainvälisessä Vaatevallankumouksessa (Fashion Revolution), jota tänä vuonna vietetään 18.-24.4. Muistaako joku vielä, kuinka kolme vuotta sitten 24.huhtikuuta Bangladeshissa eräs vaatetehdas romahti ja jossa yli tuhat ihmistä kuoli ja pari tuhatta loukkaantui? No, en ainakaan minä muistanut - mutta tämä kampanja toi uutisen kyllä mieleeni. Kampanjan myötä tahdotaan muistuttaa vaatevalmistajia siitä, että me kuluttajat haluamme tietää, kuka vaatteemme on valmistanut.







Kotimainen Nosh Organics on mukana kampanjassa ja haastaa meidät Noshiin pukeutujat pukemaan vaatteensa väärin päin ylle tai vaihtoehtoisesti, pukemaan ylle itse ompelemansa vaatteen. Näin tekevät voivat samalla osallistua kilpailuun Facebookissa.

Kilpailuun pääsee Facebookissa vain tämän linkin kautta: https://www.facebook.com/NoshOrganics/app/254099834753058/?app_data=https://www.socialapplications.co//tab/photocontest/view/index/id/9694||

Meillä alkaa aika hyvä edustus itseommeltua olla jo kaapissa ja osallistuin kisaan meidän lempparivaatteilla. Käykäähän katsomassa ja tykätkää tai osallistukaa kisaan itsekin! Palkintona on Noshin lahjakortteja.


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kesätunika

Ensimmäinen kesäompelus on valmis. Inspiraatio mekkoon syntyi googlaamalla (mm. tämä). Kangas on odotellut syksystä saakka pääsyä johonkin suloiseen mekkoon, ja tämän kaavan nähtyä tiesin, mitä siitä tulisi.







Kaavana on Ottobre Design 4/2014 Autumn Bouquet tunikamekko. Ihana peruskaava muutamalla prinsessamaisella rypytyksellä. Oli niin mukava tehdä ja lopputulos hyvä, että suunnittelen jo seuraavaa mekkoa samalla kaavalla. Kankaat Pienestä Hattutehdasta aikanaan ostettu.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Nosh Women SS16

Uusi Nosh Organics -vaatemerkin naistenvaatemallisto ilmestyi eilen. Fanaattisimmat fanit on tätä päivää odottaneet kuin kuuta nousevaa nettisivujen äärellä näppäimistön F5-nappulaan nojaten. Itselle tarjoutui tilaisuus käydä tutustumassa mallistoon heti tuoreeltaan edustajan avoimilla ovilla, kun samalla oli perhekahvila-asioita viemisinä edustajalle.

Jos suosit klassista, tyylikästä pukeutumista, niin kannattaa tutustua Noshin naistenvaatteisiin. Kotimaisen merkin ekologisuudesta ja eettisyydestä voisi pitää pitkän luennon, mutta kehotan teitä itse tutustumaan aiheeseen, tästä lienee moni bloggaajakin kirjoittanut useaan kertaan. Käyttäjäkokemuksien mukaan on esimerkiksi lasten ihottumat parantuneet näitä luomupuuvillaisia vaatteita käyttämällä. Suosit kotimaista työtä ja tilaamalla edustajien kautta myös monen kotiäidin taloutta. Näitä uutuuksia ei nyt voikkaan vielä tilata kuin edustajan kautta joko suoralla yhteydenotolla tai kotikutsuilla. Vaatteet nähtävissä Noshin nettisivuilla Look Bookissa ja esimerkiksi edustajien omilla FB-sivuilla.



Naistenvaatemallistoon oli odotettavissa tuttuja juttuja edelliseltä kaudelta. Monissa paidoissa ja mekoissa on tyylikkäitä muotoleikkauksia ja klassista raitaa. Tässä mallistossa korostui sinisen sävyt. Eräs asiakas paikan päällä sanoi näitä odottaneensa pitkän aikaa, totesin sinisen olevan nyt uusi musta - niin monissa merkeissä sininen on nyt in. Noshin sneak peakeista tiedettiin odottaa lisäksi uutta sydän- ja helmikuosia.

Sovittelin useampaa vaatetta ja kooltaan vaatteet oli edeltäjiensä mukaista kaavoitusta. Suurin osa vaatteista olisi mennyt minulle S-koossa eli valita kannattaa lähtökohtaisesti omaa normaalia kokoa pienempi koko.


Mallistossa oli paljon ns. perusvaatetta, vähän tyylikkäämpää arkivaatetta. Oma suosikki oli musta-valkoraidallinen PILVI T-paita röyhelöhihoineen, mutta tämäkin oli kiikun kaakun siinä, että ompelutaitoisena tuollainen on näppärä tehdä itsekkin.


JUHLA-kuosia oli saatavina neljässä eri värissä hieman tyyliltään poikkeavissa mekoissa. Sävyissä oma suosikki oli musta-hiekka (hiekan sävy on minun uusi ihastus), mutta lyhythihaisena olisin tätä kyllä nyt toivonut, tuo vetoketju oli plussaa. Mallissa taas suosikki oli tomaatin punainen, mutta oranssiin taittavan punainen väri ei nappaa itselleni ei yhtään. Tämä kuitenkin on tämän hetken yksi suosituimmista tuotteista! Omalle vajaa 160 cm ruholle oli mekko vaan auttamattomasti liian pitkä ja lantion päälle jäävä vyötärörypytys ei imarrellut minua ei sitten yhtään. Mummun yöpaita -fiilis jäi itselleni väkisin. :( Sen sijaan eräälle eläkeikäiselle, minua päätä pidemmälle, hoikalle rouvashenkilölle sopi oikein hyvin sini-turkoosinen JUHLA-mekko, joka kokoa suurempana jäi vyötäröltä väljäksi mutta oikealla koolla istuu varmasti hyvin. Hänen päällään myös sini-valkoinen jakku oli todella tyylikäs. Tuosta jakusta on aijemmin jo ollut musta-valkoinen versio.


Toinen oma suosikki oli valko-navy ROMANSSI -paita, ihan perus v-aukkoinen paita. VIP-tuotteissa ihastuin myös sarjan T-paitaan, harmaa-mustalla pohjalla. Sydämiä on myös punaisena. Taas, olisin kaivamnut selkeää valko-mustaa mutta tup navy on niin tumma, että tämä on harkintalistalla.

Mitä minä odotin, niin KIVA-taskutunikaa, joka aijemmassa mallistossa myytiin loppuun heti ja joihin kirppispalstalla on kymmenen ihmisen jono. Harmaa-koralli ei silti taaskaan ollut se oma juttu, kun olin odottanut musta-valkoraitaa jollain uudella taskun sävyllä.

Kuvastosta silmiin pisti HEI raitamekko, jossa on sievä V-selkämys. Tämä olisi saattanut olla oma synttärilahja itselle, mutta tämä ei kuulemma ollut niissä tuotteissa, joita edustaja saa itselleen tilata mallin etukäteen, eli tämä mekko jäi nyt kokonaan näkemättä. SUVI raitamekko lyhythihaisena on yksi suosittuja tuotteita läpi mallistojen, ihanan tyköistuvan yläosan ansiosta olisi ehkä-listalla, mutta omaan makuuni mekko saisi olla yli polvien eli jälleen oma pituuteni (lyhyyteni) tuli esteeksi.

 



Kuvat: Nosh Look Book


Alaosian en nyt edes sovittanut, oliivinvihreät chinot ei ole minun tyyliä ei värin eikä mallin suhteen. Siniset NAPPI jegginssit näytti kuvastossa kivoilta, mutta mallikoko L ei vakuuttanut - tiukka pohje tuossa ainakin näkyi olevan. Muista alaosista minä en niin perusta, kun oon alaosien suhteen yleensä melko hillitty.

Kangasrakkauksia olisi ollut tilaukseen saakka. Juuri mainitut JUHLA musta-hiekkana ja ROMANSSI valko-navy ja musta-valkoraita nyt sopii kaikkeen. MUTTA hain juuri edellisenä päivänä postista Noshin kangaslähetyksen, johon käytin viimeiset lahjakortin rippeeni. Lahjakortteja kun ei voi käyttää edustajan kautta tilatessa ja muutama pakko-ostos oli tehtävä (mm. puuteri-resori, joka viimeksi loppui juuri ennen tilauksiani) eli hetkeen ei nyt tarvi tilatakkaan mitään.



Varasin kuitenkin kutsut toukokuulle, jolloin pitäis olla tullut naisten uusi lisämallisto JA lasten kesämallisto! Aijemmin ei minulla ole aikaa (eikä sen puoleen varaakaan) edes ajatella kutsuja. Tällä kertaa on siis varattuna eri edustaja kuin aikaisemmilla kerroilla, kun kerran toiselle puolelle kylää piti asioida.


Ja olipa hyvä, että nuokin rahat nyt "säästyi". Oli meimaan tämä reissu viimeinen tuolle minun pösötille, jonka jarruista loppui tulomatkalla tehot kokonaan. Eli nuo "säästetyt" rahat voikin nyt sijoittaa suoraan autoremonttiin, jippii...

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kotiäiti opiskelee

Huh huh. Syy pieneen blogihiljaisuuteen on kuten arvata voi, älytön kiire. Jostakin harrastuksesta pitää karsia, kun uusia tulee tilalle ja prioriteetissa on nyt blogiin kirjoittaminen saanut siitä sitten kärsiä. Onkohan siellä edes seuraajia vai höpisenköhän vaan tyhjille seinille?

Tosiaan ilmoittauduin avoimen amkin opinnoille joulukuussa. Syksyllä syntyi ja kypsyi ajatus uudesta unelma-ammatista. Siinä eri vaihtoehtoja pohtiessa tuli eteen nuo avoimet opinnot, joihin ensisijaisesti ajattelin panostaa.Löysin valikoimista kolme kiinnostavaa (ja myöhempiin opintoihin hyväksiluettavissa olevaa) kurssia ja klo 12.00 ilmoittautumisten alkaessa olin valmiina tietokoneella. Näpyttelin itteni sisään ensin yhteen, sitten toiseen kurssiin ja siihen mennessä kun kolmanteen aloin hakemaan, oli paikat jo täynnä. Meniköhän siihen edes viittä minuuttia?



Eli oon nyt sitten tammikuusta lähtien tahkonnu "vapaa-ajat" kehityspsykologian kurssin tehtäviä. Meidän piti kirjoittaa kolme eri tehtävää, joista yksi oli valinnainen yksilö- tai paritehtävä. Ensimmäinen kirjoitelma oli kurssin ja omien tavoitteiden ja osaamisen pohtimista ennen ja jälkeen kurssitöiden. Toinen tehtävä oli kehityspsykologiaan liittyvien käsitteiden selvittämistä esimerkkien avulla. Kolmanteen, valinnaiseen, sai valita ihmisen kehitystehtävien tarkastelun tai parityönä tehtävän haastattelun johonkin kehitysvaiheeseen liittyen.


Oli kyllä mielenkiintoisia tehtävänantoja ainakin. Aikataulut vaan alkoi paukkumaan, kun kirjastosta lainassa oleviin teoksiin oli kuukauden laina-ajan jälkeen varauksia eli osa kurssikirjoista piti vaan kahlata läpi ja palauttaa jo ennen aikojaan. Onneksi löysin vielä muutaman täydentävän kirjan, jottei ihan metsään menisi koko homma. Valinnaisista valitsin sitten kehitysvaiheiden selittämisen ja se olikin mielenkiintoinen tehtävä (mainitsinko jo, että oli kyllä todella mielenkiintoinen kurssi?).


Onneksi kevään valoisuus herätti minut monesti jo aamutuimaan, eli oon monta kertaa viimeisen kuukauden aikana opiskellut aamukuudelta. Mutta ei tuon nuorimmaisen vähentynyt unitarve oo kyllä yhtään helpottanut tätä urakkaa. Ja jos kuvittelin, että lasten päiväuniaikaan opiskelisin, niin turha luulo - yhtäaikaiset päiväunet on meillä kyllä harvinaista herkkua., Onneksi nyt sai tehdä "vain" yhtä kurssia kerrallaan - aikaa ei mitenkään olis revinnyt enää toiseen kurssiin.


Niinhän siinä kävi, että kurssitöiden palautusaikataulu tuli ja yhden kirjoitelman sain lähetettyä aikataulussaan. Sain onneksi loputkin valmiiksi "vain" viikon jäljessä. Tiedä sitten taas sisällöllisesti - omasta mielestä jäi niin pintaraapasuksi koko homma, saa nähdä mitä kurssin opettaja niistä tuumii.


Niinpä sitten osittain myös näistä aikatauluhaasteista johtuen päätin hakea tuonne amk:iin tämän kevään yhteushaussa. Pähkäilin, että ainakin siellä koulussa sais rauhassa opintoja eteen päin "hieman" rivakammassa tahdissa. Nyt olis sitten ennakkomateriaali auki esivalintoihin ja lisäksi toinen kurssi alkaa huomenna, että ehei ne hommat tähän loppuneet. Pahoittelen siis, että blogi tulee kärsimään edelleen.

Instagram-tiliä seuraavat varmaan jo vastauksen tietääkin vaan arvaatteko, mihin päätin hakea?

Ja siispä, jos haluat kuulla (lähes) päivittäisiä kuulumisia, niin päivitän Instagram-tiliäni sarkkuk vähän rivakampaan tahtiin, eli klikkailkaahan itsenne sinne seuraajaksi niin pysytte kärryillä kuulumisista!