Tätä tekstin pätkää olen miettinyt mielessäni monta kertaa, miten kirjoittaisin tai lähestyisin asiaa. Välillä koko kirjoittaminen mistään aiheesta on tuntunut merkityksettömältä ja tyhjänpäiväiseltä. Kirjoittamisprosessi itselläni monesti lähtee tunteesta - positiivisista tunteista, kun taas negatiivinen mieli aiheuttaa "blokin" - hankala kirjoittaa ja sanoa mitään. Pitkän aikaa on mieli ollut jotenkin ahdistunut, ikään kuin odottanut jotain pahaa tapahtuvaksi. Mielessä on monta kertaa käynyt ajatukset, että mihin seuraavaksi kolahtaa tietäen, että yleensä siihen, mihin vähiten odottaa. Vähän aikaa sitten sain lukea erään nuoren ihmisen poismenosta, ja ei mennyt kuin muutama päivä, niin sama tapahtui sitten omassa lähipiirissä.
Miksi? Miksi nuoren ihmisen elämän täytyy päättyä näin? Miksi elämä jää kesken? Miksi mitään ei ole tehtävissä? Miksi elämä on niin epäreilu? Miksi kaikki pahat asiat kasaantuvat samojen ihmisten kärsittäviksi vuosi toisensa jälkeen? Miten läheiset pärjäävät? Miksi näitä asioita miettii vasta, kun on liian myöhäistä? Miksi, miksi, miksi...
Voimia ja osanottoni kaikille samojen ajatusten parissa kipuileville, erityisesti poismenneiden kaikista lähimmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!