Instagram @sarkkuk

torstai 25. helmikuuta 2016

Kurjuuksien viikonloppu

Kuullunymmärtämisessä vai missähän vika, mutta perjantai-iltana sisko laitto viestiä ja kohta selvisi, että elän ihan väärässä viikossa... Eli seuraavaan viikonloppuun ajattelemani reissu olikin tänä viikonloppuna. Tai huovattiin kerran jo koko reissukin, kun lapset on olleet sairaana ym. ja isomummu soitteli, että kannattaakohan meidän lähteä ollenkaan... No mutta kuitenkin, lauantai-aamuna pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin lapset+vanhempani kyydissä matkaan.



S tietysti oli ihan onnessaan, kun pääsi isomummun luokse kylään. Muisteli vielä, kun "viime kerralla" siellä käytiin - tasan neljä kuukautta sitten.



Olipa asiat silloin vielä vähän eri mallilla. Eipä sitä arvannut, missä merkeissä taas ens kerralla tullaan.

Yö oli melkoinen. R heräsi puolilta öin hulinoimaan, ei meinannut millään asettua nukkumaan vaan istuskella piti. Sitten puoli kaksi heräsin tajuten samalla Sn oksentavan tyynylle... Onneksi oli ämpärintapainen sisällä, niin ei tarvinnu sotkea ihan joka paikkaa. Tunti meni siinä, ja huonostihan sitä nukkui, kun aistit valppaana olin valmiina ojentamaan ämpäriä seuraavan oksun tullessa. Vielä aamulla S oksensi kaikki ulos, mutta onneksi sitten helpotti sen puolesta.




Sunnuntai meni kurjissa merkeissä siis aamusta alkaen. Lähdettiin kuitenkin matkaan koko porukalla, kun Sn olokin koheni. Lapset oli ensi kertaa hautajaisissa. Ei tietenkään käsittäneet, mitä tapahtui. S puheli jälkeen päin, että kirkon kelloista kuului pom, pom, ja tätillä oli ikävä äitiä, koska tämä itkesi...



Jäätiin vielä kylään maanantaille saakka. Aamulla ehdittiin vähän ulkoilla. Skin koitti suksiaan, mutta hermostui äkkiä touhuun.



Kävin heittämässä pikkukiekan itse suksilla tietä pitkin kun. Tulipahan hiihtokausi nyt ainakin ees avattua tälle vuodelle.

Kotona sitren illalla alkoi oma olo olemaan vähän hutera, yöllä heräsin monta kertaa vatsakipuun mutta koitin psyykata itteeni, ettei tarvi juosta vessaan. Aamulla kun oli lopulta pakko nousta ylös, niin luovutettava oli... Piti jäädä siis kotiin potemaan omaa vatsatautia, mutta onneksi tuo oli tuon puolesta kerralla ohi, vaikka loppupäivän olinkin aika uupunut. Seuraavana yönä R oksensi (tosi mukavia nämä viimeöiset heräämiset siis!) mutta vain kerran hänkin. Eli kumma vatsatauti tämmöinen, mutta nopeasti ohi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!