Oltiin eilen iltapäivällä mäenlaskussa, kun paikallinen MLL sen järjesti. Kaksi tuntia laskettiin mäkeä, sattui hyvä ulkoilusää ja tapahtuman suosio yllätti positiivisesti. Vielä tapahtuman loputtua jäätiin laskemaan mäkeä. Yhtäkkiä
S sanoo, että haluaa kotiin ja alkoi itkemään, kun tekee kipeää. Sormet siis kylmettyi. Eikä se itku siitä lakannut, yltyi vaan. Minun piti vielä käydä nopeasti Lidlissä ja otin
Sn mukaan, jos se auttaisi. Ei, vaan hirveä huuto koko ajan - kassaneiti katsoi säälivästi. Kassan vieressä oli sitten Puuha Pete -karkkiaskeja ja kun en muuta enää keksinyt, kysyin, jos
S haluaisi semmoisen. "Joo". Ostin, ja kassaneiti vielä kysyi, haluaisikö tyttö heti sen, mutta kun koitin antaa
Slle, sanoi hän, että "Ei nyt" ja laitoin tuon karkkiaskin laukkuuni. Autoon mentyä
S nukahti heti,nukkui pari tuntia, ja karkkiaski unohtui laukkuuni.
Heräsin hetki sitten ja samalla kuulin tömähdyksen ja pieniä askeleita.
S katsoo ovelta "Mihin se meni se Puuha Pete pastilleja??"
En voi kuin ihmetellen naurahtaa,
"Ai nytkö sää muistit ne. Näitkö sää unta niistä pastilleista?"
"Mihin meni se Puuha Pete pastilleja, S hakkee ja tullee kohta takas nukkumaan", mennen jo portaita kohti alakertaa.
"What mind she has?", totesin naureskellen
isille ja kerroin edellisen tarinan.
"Yksi lellou. Green. Red. Siinä äitille kans. Mennään sinne syömään olohuoneeseen. Supriiiiise!".
En nyt aivan näin suunnitellut maanantai-aamua saatikka aamupalaa, mutta vieläkin vain ihmettelen, että mitä tuon tytön päässä oikein tapahtuu. :)
Hyvää alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!