Nukkumaanmennessä R jo nukahdettuaan heräsi kunnon huutoitkukohtaukseen, johon ei auttanut kuin syliin otto ja hytkyttely. Puolilta öin, itsekkin jo unessa, heräsin kun R taas havahtui hirveään itkukohtaukseen eikä huolinut ees tissiä. Vähän aikaa heijasin, lopulta noustiin ylös ja menin samalla katsomaan, mihin S oli mennyt. Siellä tämä istui olohuoneen sohvalla piirrellen, isin pilkkiessä vieressä. R onneksi rauhottui ja nukahti, mutta S tuli kohta yläkertaan suklaamuna kädessään. Oli kehveli kantanut tuolin ja kiivennyt karkkikaapille! Sain tytön onneksi houkuteltua sänkyyn takaisin ja nukahtikin heti. Kohta taas heräsin Rn huutoon. Skin vähän havahtui ja pyöri unissaan.
Vielä tämän jälkeen piti herätä siihen, että S pyörähti - ja tippui sängystä alkaen itkemään. (Ei itse muistanut tästä seuraavana päivänä mitään). Isi taisi herätä sohvalta tähän ja tuli hakemaan Sn viereensä omaan huoneeseen (luuli vain Sn lyöneen päänsä tai jotain, mutta selvitin myöhemmin päivällä, että putosi sängystä).
Viiden maissa R huusi taas. Samalla tajusin, ettei tämä ollut edes maitoa juonut koko yönä - normaalistihan lupsuttaa varmaankin tunnin välein. Kun ei se tissi kelvannut vieläkään, annoin pojalle vähän Panadolia, sitä onneksi otti lähes koko annoksen, ja nukahti kohta. Itse kukuin hetken aikaa, mutta kuuden jälkeen väsymys vielä voitti ja oli pakko ummistaa silmät.
Tunnin päästä, taas huutoa. Annoin jo suosiolla uudestaan Panadolia. Tämän päälle R jäi vähän jo hereille, ja sain sylissä tissille ja maitoa juomaan. Sitten vielä hetkeksi nukahti, kunnes S kahdeksan jälkeen tuli pirteänä "S heräti" ja Rnkin samalla herätti, tämän jo hymyillessä. Maitokin onneksi kelpasi, eikä päivällä huutanut ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!