Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Tavallinen tiistai


Herään kuuden maissa vauvan ähinään. Syötän hänet, ja kuulen miten isin herätyskello soi jo toista kertaa toisessa huoneessa, kellon täytyy olla jo jonkun verran yli viiden. Vauva sylkee tissin pois sujsta, laitan tutin. Ähinä jatkuu silti, käännähdetään siis 180 astetta ja syötän toisen tissin. Vilkaisen kelloa, käyn vessassa, isin herätyskello soi kolmatta kertaa ja vasta silloin tämä kuuluu nousevan. Selailen Facebook-päivitykset, lähetän viestin josko isi toisi minulle kahvia. Seitsemän jälkeen toisesta huoneesta kuuluu peittojen kahinaa ja "äiti!". S nousee ja tulee minun ja Rn viereen. Höpisee haluavansa katsoa TiTiNallea, mutta nukahtaa kohta veljen viereen. Isi tuo minulle kahvit ja lähtee kouluun. Kerrankin ehdin rauhassa juoda kupillisen ja lukea muutamasta blogista uudet postaukset. Lapset nukkuvat vielä, puen ja menen alakertaan tekemään Slle kerhoeväät.



Kahdeksalta alkaa yläkerrasta kuulumaan vauvan itkua ja Sn huuto "R itkee!". Vaihdan Rlle vaipan ja vaatteet, samoin puen hieman vastahakoisen Snkin tämän kommentoidessa, että palelee. Ohjaan neidin aamupalapöytään murokupin äärelle ja puen Rlle ulkovaatteet. S saa aikaiseksi vain leikkiä leluilla, eli kerhoon joutuu tyhjin vatsoin. Puen nopeasti Sllekin ulkovaatteet, mittari on pakkasen puolella, pitäisi olla jo menossa. Onneksi auton ikkunat ei ole jäässä niin ei mene siihen aikaa. Heitetään S kerhoon, saa ajella kesärenkailla varovasti. S jää iloisesti kerhoon syyslomatauon jälkeen hihkuen kavereiden jälleennäkemisestä.

Tämän jälkeen on "äidin omaa aikaa" eli suuntaan R kaukalossa lähikauppaan ostamaan perhekahvilaan eväät ja samalla kotiinkin parit pikkujutut. Tunti on vielä aikaa, päätän poiketa toiseen kauppaan katsomaan, olisiko siellä käsityölehtiä ja halvempaa kurkkua. Kirjastossakin näytti lehdet olevan joko lainassa tai hankinnassa, ei jaksaisi sinne lähteä penkomaan ja varailemaan. Onneksi käsityölehtiä löytyy kaupan lehtihyllystä, selailen niitä hetken miettien, mille olisi tarvista. Päädynkin ostamaan pari eri lehteä ja lisäämään yhden tilauksen joululahjatoivelistaan! Kurkkukin löytyy. Yleensä menisin tässä välissä vielä käväseen kotona, mutta aikaa on niin vähän ja esittelijäkin on tulossa aijemmin kahvilaan, niin menen sinne jo vähän ennalta käsin, ehkä ehtisin lukemaan nuo uudet lehdet.


R herää kun päästään sisälle ja pitää tietysti syöttää heti. Esittelijäkin soittelee, mistä pääsee sisälle ja samaan aikaan hänen kanssa alkaa kahvilakävijöitä tulemaan. Enpä sitten ehdikään kuin alkaa laittaan tarjottavia vaan esille. Siinä ei mene onneksi kauaa, ehdin hetken itsekin istahtaa ja syödä leivät ja kuppi kahvia kylkeen. Sitten ehdin vähän penkoa askartelukaappia ensi kertaa ajatellen ens kerran isänpäiväaskarteluja. Syötän Rn, lähden hakemaan Sn kerhosta. R on tällä välin muiden kaitsettavana eikä ole nukahtanutkaan, kun takasin tullaan. Laitan Slle leipää, tämä kuitenkin syö vain keksejä ja vaeltaa muualle niitä syömään. Itse korjailen tavaroita pois, tällä välin S omatoimisesti vessassa käydessään kippaa potan sisällön pitkin lattiaa. Vielä pitää Rllekin vaihtaa vaippa, ja väsyneenä alkaa kitisemään siinä kun S pitää pukea. Mukava kerhotäti siinä onneksi tulee keinuttamaan Rn koppaa samalla niin, että tämä nukahtaa ja päästään ulos kellon lyödessä jo yli puolenpäivän.

Jäädään vähäksi aikaa pihalle leikkimään, S ihmettelee jäätyneitä lammikoita, siellä olevaa kastematoa, ja kukkapenkkiin maalattuja kivileppäkerttuja (noita pitäisi kyllä askarrella itsekin). Muutaman kerran mielenkiinto keskittyy liukumäkeä laskemaan, sitten pitää ihmetellä iltapäiväkerhoon tulevia lapsia. Kun he ovat menneet sisälle, päästään "pomppukiikkuun" eli äitille vähän lisää käsitreeniä lasta kiikuttaessa. Vielä ehditään kiikkumaankin, ja ihmettelemään seinällä olevia suuria lamppuja, jotka S ensin nimeää tontun ikkunoiksi ja sitten puhelimiksi, kunnes lopulta hoksaa että isoja lamppujahan ne on.


Tultiin kotiin, ja siinähän se oli pöydällä aamulta jäänyt puolityhjä kahvikuppi - mikroon vaan. Puuhailin jotain yläkerrassa, S halusi katsoa Pyjamabanaaneja telkkarista, mutta eipä siinäkään kauaa viihtynyt vaan tuli yläkertaan härnäämään Leeviä - alakertaan siis mars takaisin. Unohtuihan se kahvikin siinä - lämmitin uudelleen. Eilen tehdyn porkkanapiirakan kanssa meni siinä sivussa samalla vähän keittiön pöytiä siivoillen (miksi on niin monta leipäpussia taas esillä?!). Sllekin annoin palan piirakkaa, ja hän alkoi kokkaileen siitä omassa keittiössään jotain. Yritin lukea lehtiä, mutta S vaati seisomaan vieressä kun hän "teki ruokaa", siinä samalla viikkailin sitten kuivuneet vaipat pyykkitelineeltä pois. Sitten piti pomppia pomppuponilla Sn kanssa. Tämä sanoi väsyttävän, mutta ei malttanut rauhoittua päiväunille vaan hyppäsi ikkunaan katsomaan, näkyykö tonttuja


Kun ei unet maittaneet, niin sulatin mansikoita syötäväksi, nämä sentään kelpasi. Muistin tulevaa kirppistapahtumaa ajatellen, että ylimääräisiä lehtiäkin olisi eli siivoilin lehtihyllyjä. S halusi lisää mansikoita, laitoin mikroon sulamaan. Sitten tulikin isi jo kotiin kellon ollessa kolme. Rkin kohta jo heräsi. Mansikat ei enää kelvanneetkaan, niinpä tein smoothieta. S maistoi vähän, halusi isin syliin, ja nukahtikin siihen viimein. Yritin taas niitä lehtiä lukea, mutta isillä olikin muutama tilausjuttu, joita piti käsitellä (= tuossa kosmetiikkafirmassa missä oon edustajana). Isi jäi Rn kanssa alakertaan ja minä karkasin ompelemaan. Ei olis kuin resorit leikellä ja ommella, mutta ompelukone oli taas vastahakoinen eikä alkanu yhteistyöhön, vaan katkoi lankaa joka toisen sentin jälkeen. R nukahti mutta heräsi kohta taas, että maitoa piti saada. Sain housut jo valmiiksi ja vielä piti toinen resori purkaa, kun ei saumat sattuneetkaan kohilleen. Mutta valmista tuli viimein ja lopputulokseen olin tyytyväinen (vaikkakin kankaaseen oli jo jostakin pesitynyt pari reikää! miten on mahdollista??)


Tunteroinen siihen meni ja Skin jo heräsi. Hetken aikaa yritettiin katsoa telkkaria yhdessä, vaan aina oli joku jotakin vailla ja isillä meni vuorostaan hermot, kun ei saanut keskittyä omaan telkkariohjelmaansa. Aloin sitten laittamaan ruokaa, eli lämmittelin toissapäivän makaroonilaatikon, S siihen tuli heilumaan ja kohta näin kun tämä pomppasi ja juoksi minun luo itkien - meni koskemaan kuumaan paistinpannuun eli tietäähän sen, että kipeää teki. Onneksi ei käynyt pahasti, kylmää vettä ja voidetta päälle.  Syötiin kun minun telkkariohjelma (Salkkarit) kuului jo pyörivän taustalla, vartin päästä S jo unohti, kummassa kädessä pipi olikaan. S myös onneksi söi jo jotain. Sitten oli taas Rn vuoro syödä, ehdin minäkin sentään loppuohjelman katsomaan. S puuhaili omiaan ja halusi katsella mm. vanhoja valokuviaan.


Sitten kello tuli yhdeksän eli meidän nukkumaanmenoaika. R nukahtikin jo minun syliin ja sain laitettua sänkyyn vaan heräsi taas. Sen verran kuitenkin, että ehdittiin vaihtaa yövaatteet ja pestä hampaat. Väsyneenä alkoi R kuitenkin huutamaan, eli piti laittaa valot kiinni. S halusi vielä maitoa ja laastarin. Ehtihän se kello jo kymmeneen, S kömpi minun ja Rn viereen ja sain laulaa tuutulaulun, että R rauhottui ja nukahti. Skin ihmeen nopeasti suostui nukkumaan. Jossain vaiheessa isi kävi hakemassa Sn ja meni tämän kanssa toiseen huoneeseen. R heräsi yöllä neljä kertaa. Viimeisen syötön kohdalla kello oli "jo" yli viiden, kävin vessassa, isin herätyskello soi (tuloksetta yksi, kaksi, kolme kertaa...). En saanut enää unta vaan tästä alkoi uusi päivä....


maanantai 26. lokakuuta 2015

Syyslomalla mummolassa (perspektiiviä hakemassa)

Pyrähdettiin taas kolmen sukupolven katraalla mummolaan eli isomummulle lomalle. Liian harvoinhan tuolla tulee käytyä.


Kyllä nyt meni ihan laiskottelun puolelle monta päivää. Vaikka hyvähän kait se on joskus olla tekemättä mitään. Aikomuksena oli lajitella valokuvia albumeihin, jotka vielä varta vasten kävin kaupasta ennen lähtöä ostamassa. Kerrankin kun olisi monta käsiparia lapsiakin kaitsemassa. Siinä kertaalleen laukkua purkaessa ja pakatessa kävi sitten semmonen kämmi, että sinnehän ne valokuvat sitten jäi olohuoneen lattialle...


Nettiyhteyskään puhelimella ei oikein pelannut, eli ei voinut blogiakaan päivitellä ajan kuluksi. Tai kirjoitinhan minä tuon kuukausipostauksen, kertaalleen kun di se tallentanut sitä ilman yhteyksiä.. Kuviakaan se ei jaksanut ladata.

S otti kuvia
Mummulla oli vanhoja joululehtiä säästössä jossakin aitan perukoilla. Että ihan ilman en osannut olla vaan selailin lehtiä että keksisin lisää projekteja!


Sää oli sateinen ja sumuinen koko ajan, että eipä sitä oikein ulkonakaan tullut sitten kierreltyä. Rllakin oli yskä, olis mulla ollut varalta kantoliinakin mukana mutta eipä sitä sitten tullut käytyä kävelylläkään.


Varsinkin kun kuulin, että lähistöllä oli nähty karhun jälkiä!

S viihtyi mummolassa hyvin, mutta vika iltana vissiin jo koti-ikävä iski kun sanoi haluavansa isin luo ja kotiin.



Mummolassa käydessä sitä aina hoksaa, että vähemmälläkin pärjäis. Jos on kasvattanut kolme lasta alle 40-neliöisessä pirtissä (piti tokaista isille, kun tämä koulutehtäväänsä oli kirjoittaa, että asutaan pienessä omakotitalossa, että ei tämä nyt mikään pieni ole!) - jonne ei tule lämmintä vettä, tiskivesi keitetään, pesu tapahtuu pihasaunassa, jonne vesi kannetaan (talvella lumesta), pyykkiä varten samoin vesi pitää lämmittää navetassa puilla, ja vessakin on ulkohuussi (maisemavessa, voipi tuijotella vaikkapa harakoiden lentoa asioidessaan). Lähikauppaan on matkaa 40 kilometriä eli ihan jokaista maitopurkkia sieltä ei erikseen lähdetä hakemaan. Varsinkaan ilman ajokorttia. Mummullakin on nyt kaupassakäynti 2-3 viikon välein. Tavallaan pitää siis nähdä enemmän vaivaa asioiden eteen, mutta toisaalta monet nykyajan turhakkeet on poissa. Kyllä itteeniki oikein ärsyttää, miten nykyajan ihmiset on niin laiskoja (ja kyllä vois alottaa vaikka omasta toiminnasta nimim. kaks päivää on tuo kaupasta ostettu pottusäkki ollut kellarin oven edessä lattialla, kun ei tuo isikään jaksa ovea avata ja paria askelmaa ottaa...) Jos tämä nykymaailman meno alkaa liikaa ahdistaa, voi tuonne suunnitella erakoitumista (jos vaan pääsen tuosta karhupelostani pois!)


Mummu kyllä tykkäsi kovasti Rsta ja kehui, ettei noin kilttiä poikaa ole ennen nähnytkään!

Lapsetkin varmasti kasvatettiin aikoinaan perustuen sen ajan tietoon. Niinpä en taaskaan yllättynyt, kun mummu kysyi, että annanko pojalle muuta kuin maitoa, ja että ennen sitä annettiin keitettyä vettä pieni lipaisu. Nykyäänhän suositus on 4-6 kk täysimetystä vauvan yksilöllisen tarpeen mukaan, johon mummu taivasteli, että vaarallistahan tuo jo on. Ettei kannata alkaa antamaankaan, jos noin kauan odottelee. Meidänkin pitäisi jo velliä alkaa syömään, ja viimeistään jouluun mennessä jo syödä puuroa ja pottua.

Jos ei minullakaan tietoa ja kokemusta olisi, niin olisihan tässä paine jo aloittaa turhat mahan täyttämiset. Eli jos vaikka ennen jotkut asiat oliskin ollut helpommin, niin nykyään on saatavilla kuitenkin paljon käypää tutkimustietoa, mitä nyt tulee vaikkapa imetykseen liittyen.

perjantai 23. lokakuuta 2015

3 kuukautta



Ukkelimme on jo kolme kuukautta vanha!



Äitin käsivarret vahvistuu ja selkä on jatkuvasti jumissa, niin kovasti poika on kasvanut. R käyttää jo 62-koon vaatteita ja ne muutamat vaatteet, joita oon ommellut, on kokoa 68 ja niitä pitää jo ihan hyvin päällä.

Imetys sujuu hyvin, ja meillä on ollut oikea tiheän imun (kuu)kausi - hyvästi ne ajat, jolloin sai nukkua pitkät pätkät yöunia. Vastapainoksi nukkuu onneksi päivisin hyvin, mutta myös jaksaa jo valvoa ja seurustella pitkään, parikin tuntia.

Nyrkkiä tunkee suuhun ja peukkuakin imee, tuttikin on käytössä. Viime aikoina on puklaillut syöntien jälkeen, pitää seurata joutuuko siihen ostamaan jotain lääkettä.

Iloinen poika ja naureskelee paljon. Vain jos ei kello yhdeksän olla jo nukkumaanmenohommissa, alkaa huuto, niin hyvin on rutiinit hallussa. Nyt on alkanut juttelemaan paljon, ja pitää jo päätä hyvin pystyssä jonkun aikaa. Pitäisi pitää enemmän lattialla mahalleen, mutta kun on tuo vilkas 2-vee niin se on vähän hankalaa. Menohalujakin selvästi jo olisi ja koittaa pönkätä itseään sylissä pystyasentoon koko ajan.

Suuri sielu pienessä vauvan ruumiissa. 💙


lauantai 17. lokakuuta 2015

Miikkareilla

Ainiin, kävimme taas vaatekutsuilla. Me&I:lta tuli vasta uusi naistenmallisto ja vähän aikaa sitten lisäyksiä lastenvaatemallistoon.


Kutsujen pikkuväki oli hyvin edustuskelpoista pikkuserkkujen mätsäävien omena-asujen kanssa! Sn tunika saatiinkin kummitädiltä synttärilahjaksi, legginssit tilasinkin viimeksi omilta kutsuiltani ja on olleet mukava lisä kaiken vaatekaapista löytyvän pinkin joukossa.




Meidän omalla pikkumiehellä syysmalliston body ja jostain aijemmasta nalle taskussa-housut (kirppislöytö), jotka mätsää kans kivasti yhteen, vaikkei nallet ihan samasta muotista olekkaan.




Lasten lisämallistosta löytyy pingviinejä ja jääkarhuja, joita aikani ihastuksissani hypistelin. Mutta todettava oli, ettei nämä ihan kelvanneet tällaisenaan. Oisin toivonut sinistä bodya ja pitkää tunikaa/mekkoa! Tuo mustakin on vähän liian synkkä omaan makuun.

Naistenvaatteista en ehtinyt kuvia oikein imetykseltäni räpsimään eikä edustajalla sitä lisävaatemallistoa ollutkaan. Rehellisesti pitää silti sanoa, että tuo uuden malliston 70-luvun retrohenkisyys siksak-kuvioineen ei ole minun mieleen. Siksi oon tykännyt näistä nykyisistä lastenvaatemerkkien mallistoista, kun niistä tuo retro on karissut aika hyvin pois - ja nyt se siis tuli takaisin.

Toisin sanoen, selvisin kutsuilta tilaamatta mitään!

PS. Kutsujen jälkeen kotona tuli melkoinen WTF-fiilis, kun en löytänyt näitä kännykällä otettuja kuvia mistään puhelimen syövereistä ja luulin jo, että olinkin "lainannut" jonkun toisen puhelinta! Eri asetuksia räpeltäessä kyllä ne sitten jostakin ilmestyivät esiin, olikin tallentuneet puhelimelle eikä muistikortille. No nyt tää puhelin poistaa itsekseen tuota muistikorttia käytöstä koko ajan enkä edelleenkään tiedä, että minnehän se välillä ne kuvat tallentaa, kun osa niistä vaan katoaa mystisesti...

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Jotain itselle

Vast'ikään FB:n kangasryhmästä ostettu palapussi sisälsi kaksi erikokoista palaa Noshin sinistä ministar-kangasta. Vaikka pikkuompeluksetkin tuosta houkutti, niin tuo materiaali (flame) ja palaset ihan huusi tekemään niistä erääseen omaan liehuketakkiini pohjautuen itselle ompelusta. Piirsin siis itse kaavat tuon vanhan takin pohjalta. Harmiksi oli nuo kangaspalat tietysti aavistuksen liian pieniä, ja kaavapaloja pyöritellessäni ei auttanut kuin toivoa, että joku sentti sieltä ja täältä pois ei haittaisi lopputulosta.

(Mm.) Alalankaa sylttäävä lainaompelukone ei paljon hommaa helpottanut. Lopputulemana eihän se takki sitten istunutkaan päälle, niin kuin piti. Korjauskikkaa miettiessäni onneksi keksin, että vika on aavistuksen liian lyhyissä kappaleissa, eli mm. olkapäät ei olleet oikeissa kohdissaan. Eri vaihtoehdoista valitsin takkiin sitten resorit kaulukseen, samoin lyhyitä hihoja pidentämään talvikäyttöönkin mukavaksi.





Tällaiseksi "kankaantuhoamisprojektiksi" lopputulos on ihan hyvä ja itse kyllä tykkään. Ompeleet nyt ei lähempää tarkastelua kestä (edelleen haaveissa on saumurin osto) mutta näin ensimmäiseksi vaatteeksi itselleni on menestys vrt. siihen, että yläasteen kässäntunnilla suherrettu huppari ei kyllä päässyt kertaakaan käyttöön...

perjantai 9. lokakuuta 2015

To do -listalta pois

Varmasti jokainen valokuvien ottamista rakastava joutuu joskus kohtaamaan sen (mielessään taka-alallekin jätetyn) hetken, kun valokuvat pitäisi lajitella ja sitten se kaikista pahin - TEETTÄÄ! Itse oon koittanut jotenkin järkevästi lajitella kaikki otetut kuvat kuukausittaisiin kansioihin, mutta kun kuvia on tätänykyä digikamerassa, järkkärissä ja puhelimessa, on tuokin hallinta välillä kuin loputon suo. Lisäksi oon koonnut kansioita "teetettävät kuvat"... Eilen viimein sain kaikki viimeisen vuoden aikana otetut kuvat (sis. 2-v. kuvat, masukuvat, nimiäisten kiitoskortit JA niiden suunnittelu) koottua siihen vaiheeseen, että vihdoin sai alkaa niitä latailemaan kuvapalveluun (joista piti vielä suorittaa vähän hintavertailua, plus miinus nolla taisi silti olla lopputulos kun toisessa on aina joku toinen tarjous jne.). Tätäkin on edeltänyt vielä se pienien=huonoresoluutioisten kuvien muokkaus (saa nähdä tuleeko niistä siltikään muuta kuin pikselimössöä).

Jos jollakin on hyvä idea, miten hallita tätä kuvatulvaa ("älä ota valokuvia" ei ole vaihtoehto!) niin vinkatkaahan tännekkin!


Sitten kun vielä saisi päätettyä, mitkä kerhokuvat tilaisi...

Kyllä ennen vaan oli helpompaa.

lauantai 3. lokakuuta 2015

2 kk -neuvola + jälkitarkastus

Niin ne neuvolakuulumiset! Kirjotetaas nyt jotain, kun vielä muistaa. Mennessämme neuvolaan kahden eri terkkarin voimin selvitettiin, oltiinko vauvalle annettu synnytyssairaalassa calmette-rokotetta. Muistaakseni siitä oli puhetta (jotain rokotetta oltiin laittamassa isin synnyinmaan vuoksi, mutta sekään ei lopulta kuulunu riskialueisiin eli ei annettu), vaan en muistanu miten lopulta kävi ja mitä tehtiin. Selvisi jostain kuitenkin, että ei ollut laitettu eli Rlle voitiin antaa rotarokote. Sitäpä hän tyytyväisenä maiskutteli. (Jotenkin tuli ihan puskista tuo rokotteen laitto, kun muistelin että se ois vasta 3kk, mutta samapa tuo sille).


Hyvin oli R kasvanut, keskikäyrää myötäillen meni sekä pituus että paino tasaisesti. Ja rintaruokinnalla vielä täysin.


Myös refleksit oli kaikki ikänsä mukaiset. Päätä alkaa jo hieman kannattelemaan, saapi kuulemma pitää lattialla enemmänkin. Nyrkkiä sopivasti tunki suuhun eli nekin on löytyneet, ja vähän on alkanut jo tutkailla omia käsiäänkin.


Sitten olikin minun jälkitarkastus. Kysyi lääkäri mm. mitä mietteitä jäi synnytyksestä, kerroin, että kipeäähän se teki mutta vielä voi ainakin seuraavalle vauvalle luvan antaa tulla (ainakin omasta puolestani). Otettiin nyt sitten samalla papakin (yök), kun edellisestä on pari vuotta aikaa. Nyt saa kuulemma huoletta jättää useamman vuoden väliin. Kaikki näytti parantuneen ja esim. estettä uimiselle ei ole. Liikuntaa saa harrastella oman kunnon mukaan. Verenpaineet oli normaalit ja painonkin terkka katsoi - lähes -15 kg loppuraskaudesta, kuulemma hyvin lähtenyt. (Miten se vaan itsestä tuntuu, että melkonen plösö sitä on - kova urakka vielä päästä Ennen raskautta -lukemiin...) Myös jotain työasioita juteltiin ja kerroin alkaneeni miettiä uutta kouluttautumista, kun ei tällä meidän alalla oikein (sopivia) töitä ole tarjolla... Eli saa nähdä milloin sitä vain ehtisi opiskelemaan!


Suloinen poika! Mainittakoon vielä, että massuvaivat on helpottaneet, "normaalia" iltahuutoa ei enää ole, vähän kitinää silloin tällöin mutta ohimenevää kuitenkin.