Instagram @sarkkuk

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Tällä viikolla tapahtuu!

Rv 41+3 eikä mitään vieläkään kuulu massusta! Sen sijaan OYSista viimein soiteltiin aikavarauksesta käynnistykseen. Keskiviikkoaamuna eli rv 41+5 klo 8.45 pitää olla sitten sairaalalla, mikäli nyt ei puolentoista vuorokauden sisään ala vauva itsestään tulla - näillä tuntemuksilla ei kyllä ole tulossa. Slla on sopivasti nyt tämä viikko hoitopaikka, eli taidetaan viedä aamulla S hoitoon ja mennään sitten sairaalaan. Sairaalakassi on sikäli pakattuna, että ainut mikä puuttuu on kamera, koska en löydä mistään akun laturia.

17.7. rv 41+0

Kysyin puhelimessa vähän mihin käytännössä pitää varautua. Eli sairaalaan mennään niiden tavaroiden kera, mitä nyt uskoo tarvitsevansa niin, että useampi päivä siellä vierähtäisi. Vaihtoehtoina on, että pääsee heti synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun ja tiputukseen. Tai sitten riippuen kohdunsuun tilanteesta, eli jos on vähän auki, niin sinne voidaan asentaa ballonki, jolloin voi vielä olla mahdollista, että joutuu kotiin odottelemaan. Mutta tämän lääkäri katsoo tilanteen ja voinnin mukaan ja ylipäänsä niin, että voiko sitä sinne asentaa.

Ennen käynnistystä katsotaan vielä rutiinihommat eli pissa ja verenpaineet, sekä ollaan 20-25 minuuttia sydänkäyrillä. Lisäksi ultrataan ja katsotaan tuo kohdunsuun tilanne ja yleinen vointi.

Menin tietenkin googlettamaan ja lukemaan kokemuksia synnytyksen käynnistyksestä, lopputulemana se, että kyllä se alkaa vähän hirvittämään. Tarinoiden mukaan sattuu ja asiat saattaa edetä hyvinkin nopeasti - tai sitten ei etene ollenkaan ja kotona saattaa joutua istumaan vielä monta päivää!




Onko siellä lukijoissa ketään, joilla synnytys olisi jouduttu käynnistämään? Kertokaahan kokemuksia ja/tai laittakaa linkkiä blogeihinne, jos asiaa olette enemmänkin avanneet. :)

4 kommenttia:

  1. Mulla se ainokainen synnytys on käynnistetty synnytys. Aloitetiin käynnistäminen viikolla 37+0 ja neiti syntyi 41+0 eli 3 viikkoa meni. :D Tietty mulla aloitettiin käynnistys aikaisten, että sinällään ei ihme, ettei neidillä ollut kiirettä maailmaan.

    Mulla aloitettiin oksitosiinilla, joka ainakin mun mielestä on iha järkkyä ainetta. Se teki supistuksista jotenkin tosi nopeita ja teräviä. Cytoteceilla kokeiltiin kans välillä, ne ei tehny niin kamalaa oloa ku oksitosiini.

    Blogista löytyypi tarkempia sairaalaraportteja v. 2013 huhti-toukokuun vaihteesta, jos kiinnostaapi lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti mulla ei ihan noin kauan kestä! :D Tuota oksitosiinia itekkin vähän kammoan, sitä sain viime synnytyksessä ja supistukset oli tosi kipeitä.. Ainut toive oiski että sitä ei tarvis, mutta saapa nyt nähdä miten käy...

      Poista
  2. Tässä tää meidän tarina :)

    http://retkemme.blogspot.fi/2014/01/synnytyskertomus.html

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi!