6. raskausneuvola (rv 33+3)

Vastahan sitä päivitti viime neuvolakuulumiset ja taas olisi uutta! LA:aan on enää noin seitsemän kuusi viikkoa eli kohta alkaa loppusuora - näin nopeaa jos aika menee niin se menee hujauksessa (vaikka viimeisimmillään taitaa odottavan aika olla pitkä!).

17.5. rv +2 (rv 32+2)

Neuvolaan menin töistä suoraan vartin myöhässä, onneksi sain välitettyä viestin että olen tulossa. (Kumma kun ei nykyaikana saa ketään suoraan puhelinsoitolla kiinni vaan aina pitää soittaa jonnekkin keskitettyyn ajanvaraukseen...) Mutta tiesi terkkari siis odotella. Hämmästeli että hyvin olen töissä jaksanut ja eikö ne miehet siellä työpaikalla kummastele. Kyllähän ne, kun moni nainen raskaana ei kuulemma pysty mitään tekemään ja minua saa toppuutella, etten kantele mitään raskaita juttuja.. :} Jalat mulla nykyisin väsyy (ja turpoaa) melko äkkiä eli ei sinänaä haittaa että äitiysloma alkaa jo ensi viikolla (kotona silti remppahommat odottaa!).

Verenpaineet oli hyvät 117/72 p. 79 (112/664 p. 77). Painoa ei tällä kertaa ollut kertynyt kuin +325g/viikko eli nyt ekasta neuvolasta yhteensä noin 15 kg - terkkari sanoi sen olevan ihan hyvä keskiverto suomalaisnaisen painonnousu. (Oon siis jotain tehnyt viime aikoina oikein, vaikka liikkumaan en oo ehtinyt ja syömisetki välillä mitä sattuu - mutta ainakaan tuonne pötsiin ei kyllä enää mahdu kovin paljon ruokaa kerralla kun ylimäärästä tilaa alkaa olla melko vähän). '

Kuunneltiin sitten vauvelin sydänääniä, terkkari kyseli missä potkut tuntuu ja tuolla ne edelleen oikeassa yläkulmassa suurimmaksi osaksi on. Hän sanoikin vauvan vaikuttavan viihtyvän enemmän oikealla puolella. Pää oli alhaalla ja vielä ihan "irrallaan" eli ei kuulostaisi ainakaan vähään aikaan olevan ulos tulossa.Vauvan sykkeet oli 135 , sf-mitaksi 33 eli tasaisesti jatkaa kasvua yläkäyrällä. Kuulemma jos ens kerralla edelleen mitta kasvaa samalla lailla, niin voi tulla lähete kokoarviointiin - vaikka terkkari itsekin epäili että suuri mitta saattaa aivan hyvin johtua pelkästään vauvan asennostakin. Verrattiin tätä mittaa edelliseen raskauteen, siellä on melko tasaisesti ollut keskikäyrällä ja S oli syntyessään sen 3310 g (mutta edelleen, pojat nyt yleensäkin on isompia eli en nyt itse vielä ole kovin huolissani).

Muistettiin vielä mitata hemoglobiini kun viime kerrasta on 10 viikkoa jo aikaa - olin melkein varma että ei se siitä (123) olisi kummemmaksi muuttunut. Mutta sepä olikin humpsahtanut 105:een, ja sainkin neuvolasta päästyä heti mennä apteekkiin ostamaan rautatabletteja. Terkkari kysyi että enkö ole mitään huomannut - olenhan minä itse kullekkin valittanut, miten väsyttää, vaan luulin että se johtuu ihan vaan tässä vaiheessa töiden teosta + nukkuminen jo tuon painavan vatsan kanssa on hankalaa(+ tukkoinen nenä ja vieressä levottomasti nukkuva taapero), että ihan olin siinä uskossa, että se on aivan normaalia.

Varattiin seuraavaa neuvolakäyntiä muutaman viikon päähän ja lääkäriä siitä viikon päähän, siinä vaiheessa olisi jo 37 viikkoa täynnä. Ei kuulemma tarvitsisi vielä vauvan kuitenkaan syntyä. :)

Viikonloppu lastenkonserteissa

Olipa taas menoa viime viikonlopulle, kun kaikki ohjelmat sattui taas samaan ajankohtaan! Lauantaina koitti meijän kauan suunnittelema MLL:n Lasten konserttitapahtuma. Itse olin vetoapulaisena puhaltelemassa, tai oikeastaan kepittämässä 200 ilmapalloa.

Ilmapallot teki hyvin kauppaansa, meidänkin neitokainen omi koko ajan uuden ilmapallon jättäen vanhan aina jälkeensä. Saatiin kuitenkin kotiin vietyäkin lopulta yksi. Esiintymässä oli Pallomerimies, joka sen verran sai Sn mielenkiinnon että tämä kävi lasten lauluosuuksia kuuntelemassa ihan lavan reunalla, ja ilahtui saippuakuplista joita taisi nähdä ensimmäisen kerran eläissään? Pääesiintyjä Voice Kids -voittaja Aino ei enää jaksanut kiinnostaa ohjelman päätteeksi niinkään paljoa, isommat lapset kuitenkin näytti fanittavan ja keräävän nimmareita. Loppuhuipennuksena olleesta karkkisateesta oli kuitenkin jokainen lapsi varmasti innoissaan ja Skin sai napattua muutaman toffee- ja suklaakarkin.

Sunnuntaina oli Sn kauan odottama Ti-Ti Nallen konsertti! Hän olis halunnu jo viime viikonloppuna Ti-Ti Nallea katsomaan, ja jo pelkät mainosjulisteet sai neidin ilahtumaan niin voi vaan kuvitella, miten mukava oli nähdä Nallet livenä! Päästiin istumaan melko eteen lavan sivuun ja S jaksoi tanssia lavan edessä pari-kolme laulua, ennen kuin väsähti ja katsoi loppushown äitin sylistä.

Konsertin päätteeksi jokainen pääsi vielä halaamaan nalleja ja Riitta jakoi Ti-Ti Nalle -kortteja muistoksi. S reippaasti kävi halaamassa hymyssä suin jokaista nallea, ja vielä pois lähtiessä juoksi uudelleen nalleja katsomaan. Oli varmasti mieleenpainuva esitys - ainakin jostakin nallesta neiti uniakin näki! :)

Buzzador: DanSukker Hyytelösokerit

Olen Buzzador ja olen mukana buzzaamassa DanSukker Hyytelösokereista.

Sopivasti äitienpäivän alla alkoi Buzzadorin kampanja, jossa testataan hyytelösokereita. Olen itse aiemmin käyttänyt hyytelösokereita etenkin täytekakkujen koristelussa kiilteen luomiseen, sekä tuoreiden että pakastettujen marjojen tai hedelmien kohdalla. Vaikka tapa lieneekin tänä sokerimassakoristeiden aikana melkoisen old school, niin ei voi kyllä sanoa etteikö lopputuloksesta saisi aina raikkaan ja hienon näköistä. Ainakin omaa silmää miellyttää (ja makuaisteja kutkuttaa) aina joissakin juhlissa olevat tilaustäytekakut, joissa poikkeuksetta on koristeena tuore vadelma- tai mansikkakiille.

Hyytelösokereissa parasta on, että niiden avulla voi valmistaa erilaisia hyydykkeitä ilman eläinperäisiä ainesosia! Nyt voi siis unohtaa liivatteet kauppaan ja ostaa näitä. Aivan yksi yhteen ei Hyytelösokereiden avulla hyydyttäminen onnistu - jouluksi tein juurikin juustokakkua ilman liivatetta eikä kakku hyytynyt tarpeeksi, eli jonkinlaista reseptien testausta tämä vaatii. Miinuksena voisi sanoa, että sokerilla hyydyttäminen on melko makeaa puuhaa eikä kaloreilta siis voi välttyä.

Äitienpäivän kunniaksi leivoin kuningatartäytekakun uusimman Pirkka Ruoka Kesä-lehden reseptiä mukaillen. Erona mm. että kuningatarkiisseliin käytin pakkasesta summamutikassa mustikoita, vadelmaa ja mansikkaa, sekaan meni myös erehdyksessä jokunen mustaherukka. Marjoista ja maissijauhoista sekä noin desilitrasta Hyytelösokeria keitin nopeasti aamutoimien ohella kiisselin, josta pienen osan laitoin myös lapsen aamupuuron kaveriksi. Tämän olisi varmasti voinut tehdä pelkästään hyytelösokeristakin, mutta kokemuksella tiedän siitä tulevan sen verran makeaa, että minun makuun se ei ole. Kermavaahtoa käytin koko kakkuun yhteensä vain 6 dl ja se riitti juuri sopivasti. Kakun koristelin tuoreilla mansikoilla - tällä kertaa alkuperämaa oli Marokko, kotimaisia odotellessa - ja Hyytelösokerista ja vedestä keitin mansikoiden päälle kauniin kiilteen. Paljolti juuri hyytelösokereiden avulla kakun teko oli nopeaa ja lopputuloksesta tuli klassisen kaunis ainakin omasta mielestäni. Maku oli onnistunut, kermavaahtoon en laittanut lainkaan sokeria (vain vaniljajauhetta) ja hyytelösokerin riitti makeuttamaan kakun niin, että jopa meidän isi kehui kakkua ja söikin siitä varmasti puolet.

Toisella kertaa testaukseen pääsi Hyytelösokeri Multi, tuoteperheen uutuus, joka on tarkoitettu erityisesti maitopohjaisten jälkiruokien tekoon. Tein kookos-mansikkapannacottaa, jonka valmistus oli nopeaa lukuunottamatta hyytymiseen käytettyä aikaa. Yksinkertaisesti vaniljajauheella makeutetun kookosmaidon joukkoon sekoitin Hyytelösokeri Multia, ja kaadoin seoksen jälkiruokakulhoon ja odottamaan hyytymistä muutamaksi tunniksi jääkaappiin (lopulta meni kaksi päivää, kun en ehtinyt loppuun saakka heti tekemään). Kun pannacotta oli sopivasti jähmettynyt, surautin sulatetut pakastemansikat monitoimikoneella sileäksi ja keitin näistä Hyytelösokerin kanssa jämäkän kiisselin. Kiisselin kaadoin pannacotan päälle, ja taas muutaman tunnin jääkaapissa olon jälkeen pannacotta oli valmis nautittavaksi. Tämäkin sai taas isiltä kehuja, kuulemma voisin tehdä pannacottaa vaikka joka päivä. Myös lapsi ihastui tähän "mäskiin=jätskiin" sen mitä jonkun lusikallisen maisteli. Varmasti tästä pannacotasta täytyy nyt kehitellä erilaisia variaatioita, ja kokeilla tuoreiden marjojen ja hedelmien kanssa!

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."

Haluatko sinäkin Buzzadoriksi? 

Buzzador vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa. Se on ilmaista! 

Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä, ja samalla mainita minut buzzaamisen vinkkaajaksi (käyttäjätunnuksella Shine_S)
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S

Miikkareilla

Neljäs kerta toden sanoo. Tänä keväänä on nimittäin tullut neljä kutsua Me&I -vaatemalliston kutsuille, aiemmin erinäisistä syistä en ole päässyt paikalle. Nyt kuitenkin priorisoin kutsut ensisijaiseksi menoksi kun serkkuni ja lapsen kummi ne järjesti, eli päästiinpäs ihailemaan myös tämän malliston vaatteita.

Alkukeväästä kun mallistoa kattelin, niin kissaprintit nousi suosikeiksi ja niitä vähän lähdinkin ostamaan toiveissa, ettei kaikki olisi jo loppuunmyyty tässä vaiheessa kautta. Livenä kissat näytti vielä ihanemmilta, turkoosi kissakukka-tunika oli "pakko saada" -ostos. Naistenkin mallistossa oli kivoja juttuja, joita moni kutsuilta sovitteli ja osti, mutta ite en nyt taas osannu asennoitua niin, että tarttisin itelleni yhtään lisää vaatetta.

Tietysti kävi niin, että ne minun pakko saada -jutut oli muidenkin mielestä haluttuja, eli kaikki pienet koot oli loppu! Esittelijällä oli kissatunikaa mallina 98/104 ja se oli pienin vaihtoehto, ja hän siitä suostui luopumaan. Ajattelin vielä jos huutelis jollain kirppispalstalla, olisko kellään numeroa pienempää vaihtaa. Keltaisen kissa-T-paidan ostin ajatuksella, että se menee seuraavallekkin käyttäjälle. Vielä ostin toisen tunikan, kun neitimme sitä ilomielin sovitteli eikä ois poiskaan antanut. Omenamatotunikastakin oli pienet koot loppu, esittelijällä oli sopivasti meidän koko 86/92 josta hän myöskin suostui luopumaan. Pienelle tulokkaallekkin koitin katsella jotain, mutta en kuitenkaan osannu ostaa bodya lyhytaikaiseen käyttöön.

Kummipoika heräsi sopivasti päikkäreiltä ja hänellä oli jalassaan ruskearaitaiset housut, jotka näytti kivalta. Niistäkin oli pienet koot loppu ja ostin koon 74/80 - taitaa mennä meidän neidillekkin vielä nyt kesähousuiksi.

Yhdet housut kuitenkin vielä ostin Slle, ja meillä kun miikkareiden pinkkejä housuja on useampia erilaisia, valitsin unisex-tyyliin ja T-paitaan mätsäävästi mustat housut koossa 86/92. Melkoinen saalis siis taas!

Ja varasinpa itellekkin taas kutsut. Uusi Me&I-mallisto julkaistaan 12.8. ja pidän itse kutsut ensimmäisten joukossa heti seuraavana viikonloppuna.

Äitienpäivä

Toinen äitienpäiväni ei alkanut niin kuin monella muulla, "teeskentelenpäs vielä nukkuvaa ja ootan kahvit sänkyyn", vaan hyvin perinteisesti vieressä pikkuneiti heräsi (juoksi taas yöllä äitin viereen nukkumaan) ja alotti höpöttämisen, eli äitin oli herättävä myös. Jotain aamutoimia puuhatessani neiti köpötteli viereen tulppaanikimppua ojentaen - oli isukkikin muistanut päivän olemuksen (ei hän ois kyllä tiennytkään, jos en omalle äitille ois ostanu kukkia). :) Aamutoimien ohessa valmistelin täytekakkua, eli keitin kuningatarmarjakiisselin, josta neitimme aamupuuroonkin sai hieman maistiaisia. Sain kakun sopivasti täytettyä Sn ja isin puuhastellessa pihalla ennen kuin lähdettiin uimahalliin.

Uimahallipa oli oudon hiljainen, ei muuten ollut yhtään äitiä lapsineen siellä! Yksi isä poikansa kanssa, muut vanhempia uimareita. Saatiinpahan lelut ja iso liukumäki ihan omaan käyttöön. Tais olla äidit siellä sängyssä aamukahveja ja lahjoja nauttimassa. :)

Kotiin tultua neiti väsähti ja nukkui sohvalle. Sillä aikaa oli sopiva väli koristella kakku. Näin aiemmin telkussa ja sittemmin Pirkan Ruoka-lehdessä ihanan näköisen täytekakun, joka oli pakko kokeilla tehdä. Sopivasti Buzzador vielä lähetti testattavaksi hyytelösokereita eli kaupasta tuoreita mansikoita vielä päälle ja hieno tuli!

Näin vilahduksen Sn lahjasta jo perjantaina hoidosta lähtiessämme, mutta availin sen sitten varsinaisena päivänä. Hoidossa oltiin jo aikaisemmin laitettu siemenestä kasvamaan paprika, joka kivasti vihersi, ja leppäkerttu-kortti oli askarreltu. (Toivottavasti tuo paprika kasvaa, pitää muistaa siirtää se isompaan ruukkuunkin).

Herätin Sn, haettiin minun sisko kyytiin, ajettiin mummulle ja käytiin syömässä paikallisessa ravintolassa. Ite söin poropizzaa, Slle tilasin kanakorin josta kelpasi ranskikset ja sipulirenkaat, lisäksi mummulta sai buffasta vähän vesimelonia ja oliiveja. Jaffa ei Slle maistunu, vissiin liian hapokasta! Minä söinkin sitten kanat enkä omasta pitsasta jaksanu ku puolet. Syötiin vielä tekemääni kakkua, joka olikin onnistunut hyvin. Kotona ei jaksanutkaan enää illan päälle tehdä tai syödä mitään, pikkuisen saattoi vielä maistaa kakkua että isikin sai maistiaiset, mutta muuten oli ähky. Ei muuten taas Slle kelvannut kakku, pari lusikkaa taisi maistella - ei voi siis syyttää, että liikaa söisi herkkuja! :)

Vappu

Niin se vappukin tuli ja meni. Vappuaattona nyt ei sen kummempaa tehty - kaukana on ne ajat, kun opiskeluaikoina vapun vietto huipentui aattoon ja itse vappupäivä paranneltiin oloja sängyn pohjalla. Olin ite töissä, kävin kaupassa ja ostin samalla jo kukkia istutuksia varten. Simat oli ollu pöhisemässä jo viikon, ensi kertaa kun nyt tein niin eipä tienny mitä siitä tulisi. Hiivan otin pakastimesta sulamaan ja siinä vaiheessa kun se piti lisätä, oli se sulanut melkoiseksi liejuksi eli oikean määrän annostelu oli hiukan hankalaa. Ilmeisesti sitä tulikin sitten himpun verran liikaa, koska hiukan se edelleen maistuu läpi, mutta juodaan nyt se mitä voi. Lapselle en tuota kuitenkaan uskaltanu antaa (eikä kyllä kelvannutkaan kun hän sitä maistoi) eli toisesta kaupasta hain vielä hänelle omaa simaa (ekassa kaupassa oli kaikki loppu!). Munkkeja en jaksanu alkaa tekeen kun se satsi jäis kuitenkin lopulta minun syötäväksi, niinpä kaupasta ostin niitäki muutaman.

S oli kuulemma hoidossa syöny munkkeja eli en niitä nyt ensimmäisenä ois ollu tarjoamassa, ja kun isin piti vielä päästä kauppaan ja kävi siellä pyörällä Sn kanssa, sanoin mennessä että ei sitte mitään karkkeja kun on syönyt tarpeeksi sokeria jo tälle päivälle. Ilmeisesti limsassa ei sitten ole hänen mielestään sokeria tarpeeksi, sieltä vaan S ilmestyi limsatölkki kourassa. Vielä hän siitä samaisesta tölkistä halusi simaakin juoda, eli sokeripöhnä oli kyllä taattu.

Meillä päin ei onneksi satanu lunta niin ku muualla päin Suomea, vaan ilma oli justiinsa sopiva avata grilli talvihorroksesta. Niinpä grillattiin ruokaa ja samalla ite sain istutettua nuo orvokit ruukkuihin.

Vappupäivälle sitten olikin ohjelmaa jos jonkinmoista suunnitteilla. Meillä oli viime vkl paikallisen MLL:n kirppis, jossa ois pitänyt olla ponitalutusta, mutta kuljetusongelmien vuoksi se peruuntui. Niinpä siellä sitten jaettiin lappuja, että vappupäivänä olisi heidän tallillaan ilmaista talutusratsastusta. Meillehän tuo sopi oikein hyvin, itse kun olin siellä kirppiksellä myymässä eikä S edes mukana, niin päästiinpä nyt kattomaan heppoja!

Kyllä oli neidin ilme niin yhtä hymyä, kun näki heppoja JA pääsi vielä ratsastamaan! Pienistä asioista se on lapsen onni kiinni. :) Ilmiselvästi oli mieluisaa puuhaa eli onkohan tässä tuleva heppatyttö kasvamassa?

Tallilta kurvattiin katsomaan Vanhojen autojen kulkuetta. Sen verran meni tuohon ratsastukseen aikaa ja kun joku körötteli tiellä meidän edessä vailla kiireen häivää, niin ei ehditty näkemään ku aivan loppukulkue eli kaikki helmet jäi näkemättä. Tais näissäki olla meidän tytölle näkemistä, hällä kun on nyt hirveä auto-traktori-lentokone-helikopteri -vaihe päällä eli kaikki liikkuvat koneet kiinnostaa.

Samalla suunnalla oltiin sopivasti eli käytiin vielä yliopistolla erään biologian ainejärjestön järjestämässä lasten vapputapahtumassa. Erääseen tuttuun törmäsin ja hän sanoi, että tuntuu olevan vuosi vuodelta suositumpi. Niin vaikutti, kummitusjunaan olis ollut hirveät jonot, samoin niihin muotoiltaviin ilmapalloihin. Eli me käytiin eläinmuseossa ihastelemassa eläimiä, juotiin mehut/kahvit ja S leikki hetken leikkipaikassa legoilla.

Ja kun päivä oli vasta nuori, niin vielä lähdettiin kaupungille. Epäilin vähän parkkipaikkojen saatavuutta, mutta sellainen löytyikin helposti ja käytiin sitten torilla kävelemässä, syötiin jäätelöt (äiti söi lopulta kaksi kun ei Slle kelvannutkaan!), S leikki niillä liikkuvilla autohärveleillä eikä olisi niistä halunnut lopulta pois lähteä ollenkaan.

Piti vielä Slle ostaa yksi foliopallo. Olin monta päivää ollut niin noita jo vastaan, että ei mitään järkeä ole hankkia ja kaupassa ohitin myös monta kertaa. Sieltä torilta sitten hankittiin kuitenkin kaksinkertaisella hinnalla. Mutta saipa S mieluisan kun itse pääsi valitsemaan. Vähän epäilin miten hän siitä suoriutuisi, mutta hän bongasi "Muun" ja se meille sitten kotiutui.

Ehdittiin vielä sen verran kävellä, että Rotuaarilla käytiin kuulemassa Teekkaritorvien kaksi kipaletta. Siinä vaiheessa taivas kuitenkin repesi, ja kun autolle ehdittiin niin oli jo melkoinen sadekuuro kastellu meidät. Ehdittiin siis just hyvissä ajoin näkemään kaikki vapputärpit.

Loppuilta sujuikin sitten telkkaria katellen. S sippasi unten maille ajoissa viihdyttävän päivän jälkeen. Ja näköjään meillä alkaa jo muodostua vappuperinteitä, kun viime vuonna mentiin lähes samanlaisella kaavalla!

5. raskausneuvola (29+3)

Aika menee niin ettei pysy mukana, enää vajaat 10 viikkoa odotusta jäljellä! Neuvola taas kuukauden loppupuolella, kateltiin aluksi mitä siellä sokerirasituksessa kuun alussa oli. Arvot oli siis 4,8; 5,6; 5,8 eli tosi hyvät. Sain myös Ipana-palveluun tunnukset eli sinne pitäis täytellä ennen seuraavaa käyntiä perustietoja ja esim. toiveita synnytykseen liittyen, ja muistaakseni myös kysytään vauvan nimeä, josta mulla ei ole vielä hyvä kun ideoitakaan! Muistutteli myös täyttämään äippälomahakemukset (2kk ennen LA:ta) ja sen teinkin tuossa juuri, äippäloma alkaisi siis 4.6. eli reipas kuukausi saa vielä olla työelämässä kiinni (ja ihan OT eli oon sitten nykyään meidän perheen ainoa työntekijä kun isukki jättäytyi fiksusti töistä pois...).

Pissa oli puhdas. Verenpaineet oli alhaiset 112/64 p. 77, mitä terkka ihmetteli työpäivän jälkeen (rentouttava työ vissiin?). Painoa oli taas kertynyt kolmisen kiloa mutta tällä kertaa maltillisemmin +573 g/vk (pitää siis jatkaa samaa linjaa eli viikonloppuihin sisältyy jatkossakin tunnin kävelylenkkejä). Sf-mitta oli 29 cm ja tiputtiin tasan yläkäyrälle. Sykkeet löytyi taas pienen jahtv
aamisen jälkeen ja oli oikein komiat poikasykkeet, 140. Vauvan pää oli alhaalla eli jospa hän ei nyt enää kovin kääntyilisi. Liikkeitä tuntuu runsaasti, melkoinen venyttelijä kyseessä ja tietty rytmikin on jo olemassa.

24+4 rv 29+1

Kaikki siis erinomaisesti. Jos jotain "oireita" nyt kuitenkin listaisi, niin mm. nukkumaan meno alkaa olla tukalaa, maha painaa ku kivi keuhkoja ja hankala löytää hyvää kylkiasentoakaan. Myös hikoiluttaa selvästi enemmän, ja toisinaan tuntuu, ettei jaloissa veri kierrä. Hyvin tyypillisiä tämän vaiheen juttuja siis!