Puolitoista vuotta pärähti meijän vauvalla ikää viikko sitten, ja pitkästä aikaa teen pienen katselmuksen, mitä meidän typykän elämään kuuluu Kuten jo mainittu, on S aloittanut syksyn mittaan päiväkodin, ja siellä onkin mennyt aivan erinomaisesti. Jos kotona jo osattiin kaikenlaisia uusia taitoja, niin tuolla kuopuksena isompien joukossa niitä vasta kertyykin. Lähes joka päivä neiti hämmästyttää äitiä jollakin uudella asialla, jota tiettävästi ei ole kotoa omaksunut.
Neuvolaa en ole vielä(kään) muistanut varata, kun muutenkin suunnittelin sitä ensi vuoden puolelle. Mutta arvioisin neidin mittojen lähentelevän 80 cm ja painoa reipas kymmenen kiloa, ihan normaalipainoiselta lapselta vaikuttaa. Vaatteista suurin osa on kaksoiskokoa 74/80 ja taas tuntuu, että oisko joku pieni pituuspyrähdys tullut kun yhtäkkia jotku housut tuntuu kutistuneen lahkeista. (Toppapuku piti muuten uusi hankkia koossa 86/92 kun ed. 80 jäi ihan liian lyhyeksi, tuo toiv. menee sitten ensi vuonnakin). Keekä on kokoa 23. Kestovaipat kun meillä on kotikäytössä edelleen, niin aika lailla sama kokoelma on edelleen käytössä kuin puoli vuotta sittenkin. Pk:ssa kertseissä on koko 4.
Viime kuukausikatsauksesta on kehitytty paljon, jos silloin vasta treenattiin kävelyä niin nyt S juoksee jo suuna päänä ympäriinsä. Ja kiipeilee. Ei auta kiellot siihenkään, että neiti haluaa mennä istua töröttämään keittiön pöydälle. Melko hurjapää tuo on muutenkin, kiikkuminen on lempipuuha numero yksi, ja kotona pitää joko toisen tai molempien vanhempien neitiä "kiikuttaa" käsistä ja ympäri - voi sitä mielipahan määrää jos leikki loppuu liian aikasin kesken tai ei just sillä hetkellä jaksa neitiä heijata.
Aurinkoinen tapaus hän on muuten, mutta osaa kyllä olla itsepäinen ja kujeileva varsinkin kun tietää, että joku asia on "ei". Silloin nauraen mennään tekemään just kiellettyä asiaa. Ja tahtonsa on monesti saatava läpi, vaikka mutruhuulten ja tekoitkun kera - jos ei sekään tepsi niin yrittää tuo välillä lyödä ja raapiakkin, mutta semmonen homma on toki kitkettävä alkuunsa.
Neiti on aika lailla kaikkiruokainen, toki välillä on erilaisia päiviä. Herkkua on "maaja" eli marjat, lempiruokaa taitaa olla kanaruuat. S osaa jo melkein itse syödä, harvoin antaa enää syöttää vaan itse urheasti yrittää saada lusikan oikein päin suuhun jo yleensä siinä onnistuen. S juo edelleen oikein mielellään tissimaitoa, vaikkakin se yöimetys saatiin kitkettyä nyt viimein kuukausi takaperin pois, kun äiti alko olla jo vähän väsynyt aikasen töihinheräämisen+yökukkumisten vuoksi. Aikasemmin S osasi vaatia tietyllä öhinällään maitoa, mutta nyt viimein kuuluu jo vaativa "aitoa". On ollut päiviä, että imetetty on 1-2 kertaa, mutta yleensä muutama kerta illassa.
Päiväkotielämän lisäksi meillä ei nyt loppusyksystä ole ollut oikein harrastuksia. Nyt tosin viimein sain itteäni niskasta kiinni ja pitkän jahkailun jälkeen viikko sitten kävin Sn kanssa uimahallissa, vuoden tauon jälkeen. Pienen alkuihmetyksen jälkeen uinti muuttui iloksi, ja varsinkin liukumäen kun tämä keksi, niin sinnehän piti päästä kiipeilemään omin päin (ja äiti-raukka yrittää ehtiä perässä pitämään kiinni). Ehdottomasti siis jätetään tämä harrastuksiin mukaan. Kotona neiti on ahkera lukija, omia kirjoja luetaan paljon ja lisäksi mainoslehtiset, joissa vain on mielenkiintoisia kuvia. Paljon nykyään kiinnostaa myös valokuva-albumit, johon oon kerännyt Sn vauvakuvia, sekä äitin lapsuuskuvat - kuvista S ei tosin usko, että niissä on S itse tai äiti, mutta kaikki muut löytää jo oman nimensä (isi, Leevi, mummu, pappa, sekä tädit&serkut). Piirtelemään on neiti alkanut, paperin lisäksi piirroksilla on tosiaan koristeltu kaikkia muitakin papereita sekä omaa (ja äidin) ihoa jalkapohjia myöten. Mannekiinin uraa harjoitellaan päivittäin sovittamalla erilaisia ja -kokoisia kenkiä ja niillä hipsutellaan ympäri taloa. Musiikki kiinnostaa edelleen, neiti on kova lauleskelemaan tunnettuja sekä omia laulujaan (lempilaulu on Jenni Vartiaisen Eden eli "ai-jai-jaa, ai-jai-jaa, o-oo-oo...") ja tanssijalkaa vipattaa tämän tästä. Tekniikka kiinnostaa myös ja S onkin taitava äidin kännykän käyttäjä. Monet viestit on jo osannut lähettää ja soittaa...
Tutti meillä muuten jäi pois n. 1v4kk ikäsenä, samoja aikoja kun neiti alotti pk:ssa. Sehän oli lähinnä nukuttamisessa yökäytössä, ja yks kaks S päätti että ei enää tuttia halua. Pottajuttuja ollaan edelleen harjoteltu, nykyään erittäin huonolla menestyksellä.
Jos kaikki muu onkin pääosin positiivista, niin se nukkuminen. Ei-vaan-suju. Päiväunet onneksi alko sujumaan, kun pääsi päiväkodissa johonkin rytmiin ja siellä nukkuukin yleensä pari tuntia. Yhden käden sormilla voi laskea ne yöt, että S ois nukkunut omassa sängyssään heräämättä aamuun saakka. Koko 1,5 vuoden aikana siis. Muuten onkin varmasti maailman levottomin nukkuja. Välillä on suostunut nukkumaan omassa sängyssä, kun tunnin (ja välillä toisenkin) on istunu vieressä päätä silittämässä, ja sitten yöt pomppia neitiä asettelemaan takas makuuasentoon, kun herättyään kampeaa ylös sängyssä. Viereen jos ottaa, niin silloin on helpompi saada tietysti takasin nukkumaan ilman, että ite tarvii istua silmät ristissä. Se yöimetys nyt tosiaan onneksi jäi pois, se alko oleen välillä jo sitä, että koko yönä ei saanu tissiä pois suusta. Ja jos ei tässä jo tarpeeksi, on muutaman kerran S saanu niitä yöllisiä kauhukohtauksia (=nukkuessaan huutaa, karjuu, hyppii, lyö, potkii 15-30 min). No, onneksi välillä on vähän tyynimpiä kausia, mutta kyllä monet keinot koittaneena seuraava ratkasu on se täysin oma huone. (Toisin sanoen remonttihommia on tulossa pian).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!