Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

perjantai 31. lokakuuta 2014

Ekat DIY -housut

Viimeinkin sain itteni tarttumaan yhteen roikkuneeseen projektiin. Aijoinhan jo kuukausi takaperin alkaa ompelemaan vaatteita, mutta niin se vain antoi odotuttaa itseään.


Todellisuudessa alotin projektin kyllä jo aikoja sitten tekemällä kaavoja yksistä lempparihousuista. No, p*rsiilleenhän se meni - etu- ja takakappale eivät mätsänneet sitten millään, vaan oli ku ihan eri(kokosista) housuista tehdyt. Piti siis kerätä rohkeutta vähän aikaa ja alottaa homma alusta.


Tällä kertaa valitsin toiset housut (jotka ei itse asiassa oo vielä olleet kertaakaan ees päällä!) ja piirtelin kaavat niitä mallintaen. Ei menneet nytkään kaavat ihan yks yhteen, mutta tällä kertaa sentään tiesin, mistä kiikasti ( -> leivinpaperi oli liian lyhyt) ja kankaan raitakuvio pelasti sen verran, että osasin mätsätä kaavat oikeaan kohtaan.


Sur-rur-rur sitten vaan. Muutama epätoivon hetki iski, kun onnistuin taas jotenkin sylttäämään kankaan ompelukoneen sisään... Onneksi pieni reikä tuli vain resorin reunaan ja oli paikattavissa ompelemalla päälle.



Syteen tai saveen, tällä kertaa housut kuitenkin onnistui!


Kankaana siis NOSHin minttu-graffitiraitaa. Summamutikassa tilasin kangasta puoli metriä, kun aijemmasta kankaasta totesin metrin palan olevan kyllä melkonen määrä kangasta. Puoli metriä riitti justiinsa noiden housujen pituudelle, ja sitä jäi vielä reippaasti yli seuraavaa projektia varten. (Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta, liikkuva malli + kännykkäkuvat, kameran akku tyhjänä ties kuinka kauan...)


Resorit tein jälleen tuplana, sekä lahkeisiin että vyötärölle. Saa näppärästi lisää käyttöikää. Resoreihin kangas on ihan lähikangaskaupasta. Jos jotain mokaa nyt pitää etsiä, niin se onkin juuri näissä resoreissa. Mallihousuista kun ne puuttui, enkä sitten tajunnut mitoittaa vyötärön (ja lahkeenkin) korkeutta sen mukaan, että lisään tähän vielä resorin. Toisin sanoen on housuilla nyt kyllä pituutta, ja kun mallihousutkin oli vielä himpun verran isot, niin näillä kyllä löytyy pitkä käyttöikä!


Tilanne hetki ennen kuvaa: Neiti heräs päikkäreiltä, ja  käytiin vessassa potalla. Potta piti nostaa  pöydälle, samalla S halusi leikkiä vesihanalla. Kun läträäminen lopetettiin, S tietysti suuttui siitä...

torstai 30. lokakuuta 2014

Rokotetutkimuksesta

Käytiin eilen taas rokotetutkimuskäynnillä.


Tällä kertaa olikin nopea käynti. Tarkistettiin meidän päiväkirjasta, oliko ilmennyt mitään oireita, ja otettiin verikoe. Sitäkin varten laitoin puudutteen käsitaipeeseen kotoa lähtiessä, eli ei pitäisi sattua - silti neiti pirautti pienet itkut, lähinnä kai koska häntä kolme ihmistä joutui pitelemään paikoillaan ja tilanne tympäsi sen verran. Sillä sipuli tällä kertaa ja nyt ootellaan seuraavaa käyntiä tehosterokotteineen hamaan tulevaisuuteen, ensi kevääseen saakka.


Oireita meillä ei tosiaan rokotteista tullut sen kummempia, paitsi jotain epämääräistä näppylää noin 10 päivän tienoilla. Mutta sekään ei ollut välttämättä juuri rokotteista johtuvaa, koska oli täysin erilaista mitä ois pitäny olla. Sellasta nokkosihottuman kaltaista, vaaleaa suurta näppylää ja ympärillä punotusta, joka parin päivän ajan tuli ja meni. (Toisaalta en kyllä keksi mistä muustakaan se ois voinut johtua..)


Lämpöä tuossa tosiaan piti mittailla reilu kuukauden ajan, ja eipä sitä tietenkään joka ilta muistanut, eikä aina jaksanutkaan mitata. Yritin sen mittauksen ajottaa nukkumaanmenolle, mutta ei paljon auttanu, kun neiti heräili siihen kun sitä mittaria yritti tunkea kainaloon. Eikä se siellä tainnu aina ollakkaan mittarin lukemista päätellen. Epäilin jo jossain vaiheessa mittarin olevan rikki, joten piti tarkistusmitata toisella mittarilla, mutta aina ne lämmöt jäi jonnekkin alle 36 asteen?! No, ainakaan ei vaikuttanu kuumeiselta tai muutakaan.


Käytiinkin tutkimusten jälkeen shoppailemassa, ja päätin näköjään alottaa jo jouluostostenkin teon hyvissä ajoin! :) Tuosta tytöstä tulee kyllä hyvä kaveri äitille shoppaileen, niin hyvin jakso taas istua ostoskärryissä ku äiti kierteli joka rekin ja käytävän. :D


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Talvi tuli (ja meni)

Perjantaina saatiin Ouluun valkea maa. Lunta pyrytti sen kymmenen senttiä ainakin päivän aikana. Haaveilin kaivavani sukset talviteloilta ja pyöräyttäväni lumiukon.




Toinen näistä aikeista toteutui. Vesisateessa hiihtäminen nyt ei jotenkin vaan innostanut. Talven ensimmäinen lumiukko sentään syntyi.






S tarkkaili hommaa, mitähän se äiti taas keksi. Ei rassukka pysyny pystyssä hangessa yrittäessään kävellä.




Näillä plussa-asteilla ei tuo lumi kauaa tuossa pysy. Olikohan talven lumet nyt tässä?




Alotettiin myös lintujen talviruokinta. Tintit olikin ihan innoissaan ja kuhina kävi talipalloilla. Myös Leeviä kiinnosti, mitä ikkunan takana tapahtuu.



tiistai 14. lokakuuta 2014

Kommellusten jälkeen - meidän 1-vuotiskuvat

Parempi myöhässä kuin ei ollenkaan... Nyt kun oon saanut valokuvat melkein kaikille jo jaettuakin, niin postaus meidän 1-vuotiskuvauksista, jotka ei sujuneet ihan niin kuin Strömsössä.



Monen äidin päätä vaivaa 1 vuotta täyttävän lapsen kanssa se, että millaiset valokuvat rakkaasta lapsukaisestaan ikuistaisi. Kuva kun kuitenkin on melkoisen tärkeä, parhaimmillaan se pääsee sukulaistenkin seinää koristamaan jopa vuosiksi eteenpäin ja vaikuttaa näin ollen jopa toisten sisustukseen! ;P (Ei paineita ollenkaan...)



Itse mietin kuvia melko lailla, varsinkin kun ei kuitenkaan huvittanut pulittaa lystistä satoja euroja. Minulla olikin hyvään saumaan sattunut tarjous ilmaisesta valokuvauksesta, jonka olisi pitänyt järjestyä jo aijemmin keväällä, mutta monien kommellusten jälkeen aikataulut sopivat yksiin, sopivasti vasta juuri tätä 1-vuotiskuvausta ajatellen. Samalla oli tarkotus ottaa myös perhekuvia.



Ideoita valokuvaukseen olin etsiskellyt jo pitkään, halusin kuitenkin jotain erilaista tavallisten studiokuvien sijaan. Hyväksi kuvauspaikaksi halusin lopulta Ainolan puiston miljöön ja "rekvisiitaksi" siellä olevan ihanan, värikkään leikkipuiston. Kun kuvauspäivä koitti, sääkin oli lähes täydellinen - aurinko paistoi (vaikka tuuli oli kylmä). Niinpä minä lähdin itsekin täysissä tällingeissä valokuvattavaksi. (Koska mörökölli oli kylässä, ei perheen toinen pää sitten suostunut lähtemään kuvattavaksi.) Vaan mitäänpä hänkään ei lopulta menettänyt, koska valokuvaajaa ei kuulunut eikä näkynyt (kuin vilaukselta, siihen sain myöhemmin varmistuksen)!! Olin jättänyt puhelinnumeron "hätätapauksia" varten, mutta tokihan hän oli puoli tuntia ennen kuvausaikaa lähettänyt sähköpostia ja vaihtanut tapaamispaikkaamme... Siinä vaiheessa olin tosiaan jo autossa lähdössä eikä tuo oma luurini ollut sen vertaa yhteistyöhaluinen, että sillä olisi maileihin päässyt käsiksi. ELI: Se siitä sitten!



Kaukaa viisaana sentään varustauduin ottamalla oman digikamerani mukaan. Jos olisin ollut vieläkin viisaampi, olisin tajunnut lainata järkkäriä ja saanut aikaan just täydelliset kuvat.





Mutta kaikista kommelluksista huolimatta, sain kuin sainkin sitten itse otetuksi juuri sellaiset kuvat, kuin olin itse halunnutkin. Lopputuloksena teetettyjen kuvien laatu olisi voinut olla himpun verran parempi (paremmalla kameralla otettuna). Mutta kaikessa ei voi olla täydellinen!



Aika paljon sain käyttää aikaa vielä siihen, että muokkasin kuvia lopulta aika rajulla kädellä, eli lopulta oisin varmaan vähemmällä vaivalla päässyt ottamalla yhteyttä ihan oikeaan valokuvaajaan... :) )

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Hammaslääkärissä

Viime viikolla käytiin hammaslääkärissä. Tämä tosiaan oli 1-vuotistarkastus, jonka ajankohta meillä siirtyi näinkin myöhään - ensin unohdin, sitten olikin kesäloma, seuraavaksi muutto eli piti muistaa ehtiä siirtää kirjat ensin toiseen tk:een. Sittenkin piti vielä odotella, että aikatauluihin sopiva aika löytyi. Eli nyt näin vuosi ja neljänneksen kynnyksellä.



"Maitohampaiston puhkeaminen hyvässä vauhdissa. Reipas, touhukas tyttö. Suos. imetyksen lop. lähikuukaus."

Sopivasti meille oli juuri pukahtanut esiin taas uus hammas, eli kyllä tuota näytettävää olikin koko suun täydeltä. Pirteä neiti juoksenteli tk:n käytävillä ja kiipeili hammashoitohuoneen tuolilla sekä penkoi roskiksia, mutta kun suuhun ois tätin pitäny kurkata, niin jo meni suu mutrulle ja itkua koitettiin pahastuneena vääntää. Ilmeisesti kuitenkin jonkinlaisen katsalmuksen sai täti suuhun tehtyä. Meiltä ei enää montaa hammasta puutukkaan ja tätä menoa kun hampaita puhkeaa, on ne kuulemma jo kahteen ikävuoteen mennessä kaikki tulleet.


Hammaslääkäri kyseli ne perinteiset tottumukset. Meillä onneksi on nuita hampaita harjailtu siitä ensimmäisestä riisinjyvästä lähtien. Toisinaan se toki unohtuu .. tai sitten änkyrävänkyrä ei anna suuhun koskea. Kuitenkin on jo sen verran tottunut hommaan, että itsekin on alkanut hammasharjasta kiinnostua ja saakin monesti "harjata" hampaat ihan itse. Sokerin makuun on myös neiti päässyt, vaikka olenkin yrittäny opettaa, että "karkkia" on Xylitol-pastillit ja Herra Hakkaraiset! :D Ainakin kerran on neiti pyytänyt "kaakkia" nimenomaan näitä pastilleja tarkoittaen, eli on siis ehdollistunut ja ei ole peli aivan menetetty. ;) Hammaslääkäri suositteli, että pitäisi sitten kerran viikossa sen karkkipäivän (niinpä, sitä oon koittanut sanoa, että perjantai-ilta / lauantai saa antaa suklaata Slle, eikä muina päivinä ollenkaan).  Janojuomana meillä on yleensä vesi, mehua ei olekaan maistanut kuin pari kertaa.

Mutta kalahti se kalikka itseenikin. Maitoahan tuo tissittelee vielä tämän tästäkin, myös öisin. (Siltikin, vaikka juo tavallistakin maitoa ja mieluusti näitä pitäisi juoda yhtä aikaa [oisittepa vaan nähny, miten yritti tunkea pulloa ja tissiä yhtä aikaa suuhun! :D] ) Vaikka välillä olisi puolikin päivää ilman, niin tuntuu, että sen jälkeen tankkaus on kahta kauheampi. Hammaslääkärin sanat, "Sitten kun kohta lopetat imetyksen...." särähti kyllä vähän korvaan, koska vaikka voisin ilomielin luopua tuosta yötissittelystä vaikka saman tien (yritystäkin jo on), niin silti toisaalta minun puolesta (ja näköjään Snkin) saa tuota maitoa käydä huikkaamassa edes aina välillä niin kauan, kuin sitä nyt vaan riittää. Niin ja lisäksi vielä se lusikan käyttö, tiedän varsin hyvin ja olen sitäkin jankannut, että eri lusikkaa pitäisi käyttää, mutta yritäppä jatkuvasti repiä ne lusikat tois(t)en kädestä pois, ei muuten onnistu.



Mutta niin se on, että jos jatkuvasti hampaat altistuu napostelulle, on se sitten ruuan tai juoman muodossa ja varsinkin sokeristen sellaisten, niin ne altistuu jatkuville happohyökkäyksille ja bakteereille. Varsinkin monissa (eines)ruuissa on semmoset määrät sokeria, että ei sitä aina hoksaa edes ajatella, vaikka minäkin varsin hyvin tiedostan kaikki sokeriansat. Esimerkiksi meillä ei osteta kaupasta valmiita jugurtteja, mehuja eikä edes ketsuppia ollut ennen kuin isi varta vasten kyseli, että miksi meillä ei sitä ole (eikä uskonut, kun koitin valistaa häntä sen sisältämästä sokerimäärästä). Piilosokeria saa koko ajan joka puolelta, että taitaa olla ihan mahdottomuus elää täysin sitä ilman (ellei muuta erakoksi jonnekkin mökkiin asumaan). Mieluummin karkit ihan karkkina (itsellekkin!), kuin jatkuvasti sokeria.


Suomessa silti on asiat aika hyvin, kun meillä on niin hyvä hampaiden terveyshuolto, että mahdolliset reiätkin saa kyllä pysäytettyä alkuunsa. (Mistä puheen ollen, pitäisi varmaan itsekin käydä vaihteeksi taas tarkastuksessa, että mitenhän on niiden omien reikien laita...) Nimittäin ei ole sitten kovin mukavaa, kun vuosikausien sokeri- ja bakteerialtistusten jälkeen hampaat tippuu suusta, ja ei ole muuten mitään halpaa lystiä niiden korjaaminen...

torstai 2. lokakuuta 2014

Syyskuu onkin sienikuu


- On menty eteenpäin juoksuaskelin ja soviteltu kenkiä - omia, äitin, isin, muiden lasten....



- Olen löytänyt aikaa taas omille harrastuksille - on tullut leivottua, ommeltua, blogattua jne. ... Vielä haaveilen sali- tai edes jonkun liikuntaharrastuksen alottamisesta...





- Kävin kaksilla vaatekutsuilla, jotka köyhdytti lompakkoa taas perusteellisesti. Lisäksi tein vielä tilauksen toiseen kangaserään, jota odotan saapuvaksi ehkä jo tänään. Ja sitten ompeluksia alkaa syntymään kuin liukuhihnalta ...




- Vielä oon koittanu kalenteriin mahduttaa aikaa kyläilyille, mutta aikataulujen yhteensovittamiseen se yleensä kaatuu! Ihanaa pikku kummipoikaa tuli kuitenkin nähtyä ja hän saikin tuon ihanan lakin puolivuotislahjaksi.



- Ja jotta ei koko ensi talvea tarvitsisi syödä vain kynsiään, on pakastin täytetty ahkerasti(?) poimituilla sienillä ja marjoilla... IPoimimaan vielä ehti, mutta sitten se puhdistus / perkaus päälle..!)




- Ja jotta tekeminen ei varmasti loppuis kesken, niin seuraava projekti odottaa jo: