Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

lauantai 27. syyskuuta 2014

Sanoja

Tässä viime aikoina on tullut mietittyä suomen kielen kummallisuuksia sattuneista syistä. Täällä meillä kun asuu reilu vuosikas lapsi, jonka sanavarasto tuntuu karttuvan joka päivä enemmän ja enemmän niin, että sekaan on jo eksynyt kaksi (lyhyttä) sanaa sisältäviä "lauseitakin". Tämän lisäksi saa opettaa suomen kieltä taloutemme maahanmuuttajalle (myönnän, pitäisi opettaa aktiivisemminkin, mutta oon tosi huono ope tässä kohtaa, kun englanniksi on vaan niin helppo kommunikoida.)

Itselle toki oma kieli on helppoa, mutta ootteko aatellu, miten monta sanaa onkaan, jossa on vain muutettu yksi kirjain, vaihdettu se kaksoisvokaaliksi tai muutettu parin kirjaimen paikkaa? Puhumattakaan vielä siitä, miten oulun murre kaksoiskonsonanteillaan sekottaa tätä pakkaa entisestään? Ulkomaalaisille tarkotetuissa kielioppikirjoissa hyvä esimerkki tästä on tuli-tuuli-tulli. Samanlaisia esimerkkejä on liuta.



Ensimmäisiä oikeaan merkitykseensä yhdistettäviä sanoja lapsemme suusta oli kakka. Seuraavaksi opittiin kukka. Sitten tuli kiikkuu, mikä neidin suussa vääntyy kiikkaa. (Kakkuakin koitin opettaa, sille ei kuitenkaan onneksi ole arjessa niin paljon käyttöä, että se olisi vielä omaksuttu.) Kenkä on keekä. Syötyään pitää muistaa sanoa "kiitos" - kitoo! Lapsikin jo on oppinut, että äiti juo aina aamuisin isosta mukista kahavia - kaavia osataankin jo pyytää ja matkia äitiä tätä juodessa. Pari päivää sitten katsoimme kissakirjaa - kikka ja kiija. Ikkunan takaa katselemme, kun isi tulee töistä - kuka siellä? tulee jo yhdellä konsonantilla erona kukkaan. Ulos pukiessa puetaan takki ja lakki - kakki osataankin jo pyytää hattulaatikosta päähän.



Kakka kukka kiikkaa keekä kitoo kaavi kikka kiija kuka kakki....

Siinä missä lapsi oppii nämä sanat, oppii toki isi ne myös samalla. Enkä kyllä ihmettele, kuinka hänelläkin menee sanat sekasin - yritäppä sitten opettaa asioista monikkomuoto ja kielen erikoisäänteet (vrt. kenkä - kengät!). Surkuhupaisia esimerkkejäkin löytyy. Puhuppa siitä, että aijot ostaa kaupasta kaalia. Pidennettyjen vokaalien ja parin kirjaimen eroa on ulkomaalaisen korvan varmasti vaikea erottaa, ja helpostihan sanan sekottaa siihen tutumpaan... Voitte varmaan ymmärtää, kuinka helposti tässä talossa syntyy väärinymmärryksiä? :D

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Instagramissa

Blogin sivupalkkiin päivittyy jälleen valittuja paloja päivistämme Instagramissa. Palvelu heitti keväällä toimintansa luurissani. Sain uuden puhelimen takuusta ja kaikki toimi hyvin ensimmäiset päivät. Sen jälkeen mm. Instagram jumitui, kuvat jäi aina latausvaiheeseen eikä mikään toiminut. Viimein sain koko puhelimesta taas tarpeekseni ja ostin ihan uuden.

#lainakengissä #ihaniteosasin #nukuttaa #keekä #lenkille?


Meitä voi siis halutessaan seurata instassa profiililla sarkkuk. Kuvia latailen aina kun muistan / = luurissa on akkua sen verran, että sillä kuvia saa otettua. Saatanpa tänne blogiinkin silloin tällöin kollaasin tehdä. :)

#instagramtoimii

lauantai 13. syyskuuta 2014

Taas piikkejä

Pitempään blogia lukeneet jo muistaneekin, että olemme osallistuneet Sn kanssa rokotetutkimukseen. Tässä aijemmassa tutkimuksessa annettiin kuutosrokote neuvolassa tavallisesti annettavan viitosrokotteen sijaan, lisäyksenä siinä siis tuo hepatiitti B. Lisäksi saimme meningokokki C-rokotteen. Meidän osalta tutkimukset sujui hyvin, mitään tavallista poikkeavaa oiretta ei ilmennyt. Siispä kun viimeisellä kerralla kysyttiin, haluttaisiinko osallistua uuteen tutkimukseen, niin en epäröinyt hetkeäkään.


Tässä uudessa tutkimuksessa saimme nyt MPR-rokotteen (=tuhkarokko-vihurirokko-sikotautirokote), joka normaalisti annetaan 1-v neuvolassa. Lisäksi annettiin hepatiitti A - ja vesirokkorokote. Tutkimuksessa verrataan kahta eri käytössä olevaa MPR-rokotetta, tarkoituksena todistaa toisen näistä olevan aivan yhtä tehokas, jotta se pääsisi käyttöön myös Euroopan ulkopuolella (=USA).


Ite oon sairastanut vesirokon lapsena, oisinkohan ollut noin 8-9 -vuotias. Karsee tauti. Normaalissa tapauksessahan vesirokko on sinänsä vaaraton, MUTTA se voi aiheuttaa hengenvaarallisia jälkikomplikaatioita. Silmille hyppäsi aijemmin jostakin uutisvirrasta äitien käymä keskustelu rokotteista, ja varsinkin näin rokotevastaisuuden aikakautena, kallistuin heti kannalle, että me tuo otetaan. Kun sitä nyt tarjottiin rokotetutkimuksen osana, niin suostuin tietenkin heti. (Yleensä kaikki rokotteita vastaan olevat keskustelut heitän sinne minne Magneettimedian julkaisunkin, eli suoraan mappi Ö:hön, mutta toisenkin katsantokannan näkemys on virkistävää välillä huomioida).


Rokotteiden tuomat riskit on pieniä ja samanlaisia, mitä normaaleihinkin rokotteisiin kuuluu. Mitä odotettavissa on, niin pari päivää rokotteista saattaa ilmetä ärtyisyyttä, uneliaisuutta, ruokahaluttomuutta ja tuommoista, mitä ei välttämättä edes normaalista käytöksestä huomaa. Viikon-kahden päästä rokotteista saattaa tulla kuume, lisäksi tyypillisesti voi ilmetä ihottumaa ja vesirokkorokotteeseen liittyen voi nousta erilaisia vesikelloja - rokote sisältää pienen määrän itse virusta. Meidän tulee välttää altistumista vesirokolle, tai ihmisiin, joille vesirokon saaminen voi olla riski - eli heille, joilla ei immuunivastetta ole kuten vastasyntyneet lapset, tai raskaana olevat naiset.


Verikokeen lisäksi saatiin kolme piikkiä, eikä tietenkään huudoilta vältytty. Samanlainen huuto tosin syntyi, kun neiti käveli pahki pöydän reunaan, että ei se niin kauheaa ole. Kun päästiin jo huoneesta ulos ja leikkimään, oli piikit unohdettu. Kun neiti vielä sai lahjaksi oman jalkapallon, oli riemu jo ylimmillään sen perässä odotusaulassa potkutellessa.


Kuuden viikon ajan meidän tulee pitää taas oirepäiväkirjaa. Lisäksi joka ilta tulisi mitata kuume. Katsotaan, miten tän mun lahopään kanssa käy.. nyt jo oli yks ilta unohtua välistä. Toistaiseksi ollaan vielä vältytty kummemmilta oireilta. Mutta kirjottelenpa taas seuraavan rokotekäynnin jälkeen, että miten tutkimus meidän osalta edistyy!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Me and I - Syksy 2014 suosikit

Lastenvaatteista taas pukkaa postausta! Ai että kun ois pitänyt silmät ummistaa niin välttyisin nyt tämänkin kirjoittamiselta. ;) Mutta niin siinä taas kävi, että katsoin, hurahdin ja ostin. Taas piti paikkansa se, että nettikaupasta ei noita ostospäätöksiä voi tehdä, vaan kyllä ne vaatteet on itse nähtävä ja niitä päästävä hypistelemään. En tosiaan netistä kattomalla löytänyt Me & I:n syksyn valikoimasta yhtään mitään ostettavaa, mutta niin vaan perhekahvilassamme olleessa esittelyssä oisin voinut tilata vaikka ja mitä!







Menin siis taas himpun verran köyhtymään. Itselle olis aivan ihana ollut tuo sydäntunika, tai musta tunika. Myös tuo sini-ruskearaidallinen oli hieno. Ja moni muu!

 

Koska en kuitenkaan kaipaa yhtään enempää vaatetta (ennen ku oon päässyt entisistä eroon) niin en nyt itelle tilannut mitään. Sydämiä kuitenkin tuli hankittua lapselle tuon sydäntunikan muodossa. Vaaterekissä oli kokoa 86/92 ja kun sitä mallasin neitimme päälle, niin päätin tilata sitä juuri tuossa koossa. Tunika menee ihan hyvin nyt mekkona ja neidin kasvaessa asettuu tunikaksi ja myöhemmin varmaan vielä paidaksikin.

Kuva
Kuva
Myös nallepipo ihastutti. Myssy sopii vauvalle ja vielä taaperollekin, tytölle tai pojalle ja on tosi suloinen ja pehmeä.

Myös onnetar oli minulle myötä. Arvonnassa oli kaksi vaihtoehtoa, joista valitsin sydäntyynyliinan.


Ens kuussa on kuulemma tulossa täydennystä syksyn mallistoon. Mielenkiinnolla odotan, mitä siellä ois. Oon tosiaan aikonut pitää jotkut vaatekutsut vielä syksyn päälle, enkä oo vielä päättänyt, miltä merkiltä. Jos ruudun takana joku tuttava haluaa jollekkin kutsulle päästä, niin minulle saa antaa ehdotuksia!


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Housujen tuunaus ja kirppisaarteet

Viime keväänä ostin Noshin lastenvaatekutsuilta ihanat puolipotkuhousut. Jo silloin harmittelin, ettei samalla kankaalla ollut tarjolla tavallisia housuja, mutta rohkeasti vain tilasin nuo potkarit reilussa koossa odottelemaan. Nyt alkoi koko olla sopiva meidän tirpanalle, MUTTA potkuhousumallipa ei enää käynyt, kun ei niissä oikein voi kävellä liukastumatta ja kaatuilematta. Oonkin jättänyt monet potkuhousut meillä yöhousuiksi. En kuitenkaan raskisi näistä ihanista, käyttämättömistä (ja arvokkaista) Polka Dots -housuista luopua, ja siispä sain idean tuunailla niitä omaan makuun sopiviksi.


Jokin geeni on jättänyt minut välistä. Molemmin puolin sukua löytyy liuta käsityöihmisiä, jotka illat neuloo sukkia tai ompelee ihania vaatteita. Minulla sen sijaan on ompeluasioissa peukalo keskellä kämmentä. Muistan vieläki ensimmäiset yritykseni ompelun suuntaan, kun lapsena yritin virkata itku silmässä jotain tekelettä. Samalla lailla tarvoin läpi koulun käsityötunnit, sainhan minä monenlaista aikaan, mutta ei niitä päällensä viittinyt laittaa.. varsinkin, jos villasukistakin tulee aina kuin eri mallista veistetyt. Villasukkien tekeminen jääkin aina puolitiehen (tyssää viimeistään vaiheeseen 'kantapää'), edes viisi vuotta sitten aloittamaani kaulahuivia en koskaan ole saanut valmiiksi. Kerran tein pipon, enkä tiedä miten siinä onnistuinkaan, mutta siitä tuli kova ja neliskanttinen. Purkuun meni.


Siispä oli vallan uhkarohkeaa yrittää tuunata näitä housuja, joihin sentään aijoin vain ommella resorit "sukkien" tilalle! Ja voitte uskoa, montaa mallia ja kaavaa etsin tuohonkin, että tiedän varmasti, mitä teen.


Mutta tällä kertaa fiksailu kannatti ja ompelu onnistui, ja sain kuin sainkin housuille uuden ilmeen. Pitkän, taitettavan resorinsa ansiosta nämä housut tulee menemään meillä nyt pitkän aikaa.


Nyt onkin ompeluinnostus päällä. Sen sijaan, että haaveilisin ostavani seuraavilta vaatekutsuilta vaatteita, olen ihastellut upeita kankaita ja sattumalta löysin kirppikseltä edullisesti kansion täydeltä käsityölehtiä, joista löytyy näin aloittelijalle runsaasti valinnanvaraa seuraavaksi projektiksi. Siskolta sain ompelukoneen lainaan (vielä en sentään niin hurahtanut ole, että oman ihan heti hankkisin). Itselle ainakin omista lapsena pidetyistä vaatteista mieleeni on jääneet juuri ne äidin, siskon tai jonkun muun itse tekemät vaatteet.


Ostamalla saa toki hyvää vaatetta ja halvallakin, kun onni on myötä. Muutaman löydön onnistuinkin tekemään taas kirppistellessä.



Miikkareiden vaatteet lähti niin halvalla, että kannatti ostaa. Tuo pilvikuosi on tässä mallistossa ihastuttanut. Muitakin merkin vaatteita olisi ollut tarjolla, mutta en jotenkin niistä innostunut.

torstai 4. syyskuuta 2014

Elokuu


Aika menee menojaan, kiirettä pukkaa ja se vaikuttaa omiin harrastuksiin. Tämä näkyy kans täällä blogin puolella - aiheita ja ideoita postauksiin olis vaikka kuinka, mutta ei aikaa istua alas niitä rustailemaan. Muuttopuuhat veivät alkukuusta mennessään, ja siinä hötäkässä kamerakin oli päiviä teillä tietämättömillä (= jonkun vaatekasan alla), ettei kuvamateriaaliakaan olisi kenenkään iloksi jakaa. Siksi taas tämmönen kuukausikuulumispostaus.

- Alkukuusta ehdittiin vielä uimaan - viimeisen kerran tälle kesälle ja viimeisenä virallisena lämpimänä päivänä. Vesi alkoi olla jo viileätä. Sen jälkeen luinkin kolerabakteerivaroituksesta yhdistettynä norovirusaaltoon, että eipä tehnyt mieli lähteä enää yhteenkään vesistöön...


- Meillä lähdettiin viimein kävellä tepsuttelemaan, ja siitä lähtien vauhti on vaan kiihtynyt...


- Syysharrastuksiksi alettiin taas käymään paikallisessa perhekahvilassa. Muitakin harrastuksia, kuten jumppaa ja muskaria, oli mietinnässä, mutta ei taideta revetä enää joka paikkaan mukaan...


- Jumpasta puheen ollen, oli heinäkuu oma viimeinen kuukauteni kuntosalijäsenyyden kanssa, eli nyt oma saleilu on täysin pois aikataulutettu, enkä voi väittää hirveesti liikkuneeni muutenkaan... Saatiin sentään aikaiseksi pyörään vaihtaa keväällä puhjennut kumi, eli nyt vaan ulos ja lenkille!


- Sen sijaan oon päästänyt sisäisen marttageenin jylläämään, ja kontannut mustikkapuskien perässä, sekä poiminut herukoita ja jokusen omenankin. Pakastin alkaa olla jo ääriään myöten täynnä. Lisää apuja sain äidiltä, joka poimi ahkerasti meille sieniä.


- Kaiken mukavan vastapainoksi välillä tuntuu, niin kuin mun elämä ois käsikirjotettu jostain Dr. Philin jaksosta, tai ehkä siitä riittäis aineksi vaikka koko tuotantokauteen. :D 
Elämä on.



maanantai 1. syyskuuta 2014

Kakunleivonnan työvaiheet

Tarina perustuu tositapahtumiin.



1. Aloita ottamalla esiin tarvikkeet. Pelasta osa pöydälle kurkottavilta pikkukäsiltä.
2. Valmistaudu paloittelemaan suklaa. Totea, ettei paloittelua varten esiin ottamasi silppuri toimi.
3. Kuuntele, kuinka pikkuapuri leipoo vieressä ähisten omaa "kakkuaan". Kiikuta lapsi vessaan. Siivoa potta, potan reunukset, lavuaari ja lattia. Vaihda uusi vaippa ja uudet vaatteet lapselle sekä itsellesi. Muista mielellään pestä kätesi.
4. Palaa kohtaan kaksi. Totea, ettei silppuri vieläkään toimi. Paloittele suklaa veitsellä.
5. Vatkaa margariini ja sokeri löydettyäsi olohuoneen lattialta äsken pöydälle jättämäsi toisen vatkainosan. Lisää taikinaan kuivat aineet ja viimeiseksi suklaa.
6. Kaada taikina rasvattuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Laita kakku uuniin, kun ensin olet kiikuttanut lapsen riittävän kauaksi, jotta tämä ei keksisi kivuta kuumaan uuniin selkäsi kääntäessä.


7. Siivoa keittiö, pikkuapuria saa käyttää tässä vaiheessa apuna astioiden esitiskauksessa.
8. Kurkkaa välillä uuniin (ks. kohta 6) ja suojaa kakku päältäpalamiselta laittamalla päälle esim. leivinpaperia.
9. Syötä lapsi tässä välissä (muullakin kuin taikinalla).
10. Noin tunnin päästä kakku on kypsä, totea, että kyllä se koristettuna hyvältä näyttää. Raivaa jääkaapista tilaa saadaksesi kakun sinne jäähtymään.



11. Tee toinen taikina halutessasi iiison kakun. (Kakusta toivottiin isoa, ja myös varotoimenpiteenä päädyin valmistamaan kakun kahdessa eri osassa). Pelasta reseptivihko olohuoneen lattialta, ja tulkitse uusia hienoja lisäyksiä reseptiisi.
12. Toista vaiheet 1-10 välttäen toista kakkakatastrofia.

13. Syötä lapsi taas jossakin välissä.



14. Kun ensimmäinen kakku on tarpeeksi jäähtynyt, leikkaa se kolmeen osaan. Kiellä pikkuapuria tuhat kertaa, jotta tämä ei vetäsi kakkuosia, veitsejä ja lastoja pöydältä lattialle.
15. Kostuta kakku.
16. Valmista täytteet, kun olet taas löytänyt reseptivihkon jostakin lattialta uusia luomuksia täynnä. Heittäydy itsekin luovaksi, ja keksi lennosta uusia ideoita ja improvisoi ohjeiden kanssa. Ja kun et edelleenkään osaa päättää, että millaisen täytteen tekisit, tee samalla kaksi täytettä hätistellen pikkuapuria pois jalasta roikkumasta.
17. Täytä kakku, ja taas pikkuapurin kiinnostuksen herätessä lahjo tämä pysymään hieman kauempana antamalla täytteistä maistiaisia muutama lusikallinen.

18. Totea taas, että kyllä se kakku koristettuna hyvältä näyttää, tai ainakin maku on kohdillaan. Siivoa keittiö, esitiskauksessa taas pikkuapuri innokkaana auttaa.


19. Jätä kakku tekeytymään jääkaappiin raivattuasi sille taas ensin lisää tilaa. Nyt voit alkaa tekemään viime hetken päätöksiä tai muutoksia koristelu-ideoihin. Voit myös nähdä unta tulevasta kakkukatastrofista (näin ei onneksi käynyt tällä kertaa).

20. Herää aamulla aikaisin, toiveena päästä hetkeksi koristelemaan kakkua omassa rauhassa. Totea tämä minuutin päästä toiveajatteluksi lapsen aloittaessa sängyssä iloiset kiljahdukset. Aamutoimien jälkeen laita ensimmäiseksi kerma kuumenemaan. Sulata kuumaan kermaan suklaa.

21. Kaada suklaa kakun päälle, yrittäen saada se sileäksi ja kiiltäväksi. Kiroa pariin otteeseen väärää levittämistapaa, ja tajua, että parempi luovuttaa ajoissa vielä kun kuorrute näyttää suhteellisen hyvältä.

22. Anna lapselle jotain esiaamupalaa, murot käyvät hyvin hetkeksi. Vatkaa kerma vaahdoksi, varo vatkaamasta liikaa. Harjoittele kermapursotuksilla ruusujen tekemistä nyt ensimmäistä kertaa ikinä ja totea, että ensikertalaiseksi tulos on hyvä ja toivo, ettei se ole todellakaan vain aloittelijan tuuria.


23. Pursota kermaruusuja kakkuun ja keksi jälleen lisää koristeluideoita lennosta. Totea osa näistä käyttökelvottomiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun osa kermasta ei vaahtoudu vaan härskiintyy, ja kun osa suklaakoristeista ei jähmety edes oltuaan yön yli jääkaapissa. Tee varmuuden vuoksi ekstrakoristeita, koska osa tippuu varmasti lattialle tai menee muuten vaan poikki.

24. Valmista aamupuuroa ja saa kiireeseen vedoten isi hoitamaan aamusyöttö.

25. Tajua lopettaa taas, ennen kuin menee liian överiksi. Huokaise helpotuksesta - kakku on valmis - kymmenen minuuttia ennen sovittua toimitusaikaa.



26. Vaihda päälläsi vielä oleva suklaaroiskeita täynnä oleva yöpaita pois ja juo aamukahvin loput rauhassa täytteiden jämiä maiskutellen. Siivoa keittiö, joka on kuin räjähdyksen jäljiltä.