11 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk  | 6 kk | 7 kk | 8 kk | 9 kk | 10 kk

Muutama päivä sitten neiti mennä hujahti viimeisen vauvakuukauden puolelle. Kyllä se totta on, kun sanotaan, että se vauva-aika vaan menee äkkiä. Haikeudella muistelen välillä aikaa, kun S oli ihan pikkuruinen. Samalla kuitenkin ylpeydellä seuraa, miten päivä päivältä S kasvaa ja ymmärtää asioista enemmän välillä äitinsä täysin hämmästyttäen.

S on viime kuukauden aikana kasvanut pituutta ainakin siitä päätellen, että lähes kaikki 68- että jopa osa 74-koon housuista loppuu pituudeltaan kesken. Onneksi kesä tulee, niin paljaat kintut ei haittaa, muutenhan ne vielä meniskin jalkaan. Sukkia neiti ei tykkää muutenkaan käyttää, aina on repimässä niitä pois jalasta ja parittomia sukkia löytyykin aina ympäri taloa, myös kyläillessä. Annankin hänen useimmiten olla ilman sukkia, jos lattia vaan on sen verran lämmin, ettei varpaat palellu. Hyvällä ruokahalulla hän on syönyt eli paino kasvanee tasaiseen tahtiin.

Vieläkään ei S viipota menemään kuin lujaa vauhtia konttaillen. Joitakin kertoja on nyt enenevissä määrin alkanut osoittamaan kiinnostusta kävelyä kohtaan, esim. työntäen työtuolia tai jotain muuta liikkeelle lähtevää. Kävelykärryt WANTED. Tykkää myös kävelyttämisestä ihan hirveästi, ja osaa kyllä laittaa jalkaa toisen eteen, eli kyllä se sieltä kohta lähtee itsekseen jo liikkeelle.  Jos äiti kieltää johonkin menemästä, silloin kontataan lujaa ja naureskellaan. Varsinkin, jos saa olla ilman rihman kiertämää. Pukeminen muutenkin on aina hirveän hankalaa, puhumattakaan vaipan vaihdosta, kiemurrellaan mahdollisimman hankalasti ettei vaan saisi mitään puettua. Ulos sentään neiti tykkää aina lähteä, ja nostaa hirveän huudon, jos isi menee parvekkeelle tai etuovesta ulos, hän kun tahtois mukaan. Silti autossa hän ei viihdy (paikallaan?), vaan vissiin tykkää juurikin raittiista ulkoilmasta ja maisemista.

S keksii myös nykyään itse leikkejä ja on alkanut selkeästi keksimään omia juttuja. Saattaa vaikka pinnasängyssään jutella ja pussailla nallen kanssa. Lukeminen on edelleen yksi lempiharrastuksista, sekä omat kirjat että äitin lehdet on mukavia. Kännykkä ja tietokone aiheuttaa itkupotkuraivarit, kun niitä haluaisi näpertää, mutta ei saa. Hommasin jo ylimääräsen tietokoneen näppiksen neidille leikittäväksi, oli siitä jo ainakin yksi näppäin lähtenyt irti. Yksi viimeaikaisin suosikkileikki on ratsastus. En muista, mistä tämä lähti, mutta jos meen maahan kyykkyyn, niin S tulee minun selän taa ja puristaa kädet ympärille, ja sitten pitää mennä reppuselässä taloa laukaten ympäri. Tulevaa heppatyttöainesta. Sitä uimista voisi muuten koittaa taas pitkästä aikaa, nykyään kun kylpyammeen pelkkä näkeminenkin saa aikaan riemuhuutoja. Musiikki ja tanssiminen on silti lempiharrastus numero yksi. Kukkuu!-leikki on laajentunut verhoista mihin vaan kankaanpalaseen. Mukavaa on myös tonkia äidin käsilaukkua ja levittää sen sisältö ympäri eteisen lattiaa, ja vielä parempi jos sieltä löytää lompakon, niin kaikki kortit pitää heitellä ympäri lattiaa. Myös sukkakorin sisältö pitää järjestää uusiksi monta kertaa päivässä, ja jos ei näissä ole tarpeeksi, niin myös kaikki lelut voi levittää ympäri olohuonetta. Pyykkikaverina myös samaa laatua.

Puhetta tulee ja paljon, kenelle vaan kuka jaksaa kuunnella. Varsinaisia uusia sanoja ei ole tullut, mutta matkii äänteitä kyllä hyvin, varsinkin jos useamman kerran toistelee. Esimerkiksi auto kuului yksi päivä hienosti. Oon myös huomannu, että seassa on äänteitä, jotka ei varsinaisesti suomeen kuulu, ja jotenkin tuo puhe kuulostaa jo erilaiselta isinsä kanssa kommunikoidessaan. Neiti on muuten myös kova komentamaan ja käskyttämään varsinkin, jos häntä komennetaan niin hän kyllä osaa tehdä sen takaisin.

Hampaita on jo kymmenen. Kolme tullut siis lisää, tällä kertaa vähän kivuttomammin, vain pieniä äkäpussikohtauksia aiheuttaen. Nyt on siis neljä hammasta alhaalla ja ylhäällä, sekä ylhäällä poskissa molemmin puolin yhdet. Alas on vastaaviin kohtiin tulossa jo kaksi lisää.

S syö jo lähes kaikkea. Pääasiassa omatekemiä soseita, välillä haen vaihtelua jostain kaupan purkkiruuasta, varsinkin kalapurkkeja ostan silloin tällöin tai jos nyt joku tarjous sattuu olemaan. Omin kätösin syö mm. herkkuaan tortillaleipää, erimuotoisia makaroneja, banaania, kurkkua, tomaattia, maissinaksuja, Talk-muruja, ja milloin mitäkin keksin käteen antaa. Riisipiirakkaa on jo syönyt myös, sehän se onkin herkkua. Haluaisi kyllä itse syödä jo lusikalla, mutta yleensä se lusikan sisältö päätyy katapulttina lattialle ennemmin kuin varsinaiseen kohteeseensa. On myös kiinnostunut enemmän meidän ruuista, eli välillä pitää maistiaisia antaa myös omalta lautaselta, kyllähän hän huomaa, että erilaista se monesti on. Ollaan maisteltu jo mm. sekä pakastettua että tuoretta mansikkaa, ja kun en jaksa enää taistella tuulimyllyjä vastaan, niin onhan tuo välillä saanut pienesti maistaa jotain herkkua eli pieniä määriä sokeria (ja suolaa), mutta ei onneksi osaa niitä vielä vaatia enkä oikeasti niitä haluaisi myöhemminkään liikaa totuttaa syömään (isi saattaa olla eri mieltä tästä).

Normimaito me varmaan aletaan kohta pikkuhiljaa lisäämään ruokavalioon, vaikka sitäkin kyllä on ollut jo jonkun maistiaispalan seassa. Tähän saakka ruokajuomana on ollut vesi. Edelleen siis olen myös imettänyt, eiköhän se tuonne vuoden ikään saada suositusten mukaisesti jatkumaan. Niin, myös öisin imetän edelleen, ja sille sais minun puolesta jo tulla stoppi.

Öistä puheen ollen, tällä suunnalla on tapahtunut suurin harppaus. Sen kymmenen kuukauden jälkeen, mitä S minun kainalossa yönsä vietti, on jo suuri saavutus se, että muutama viikko on saatu S nukutettua omaan pinnasänkyynsä. Edelleen hän sieltä keskellä yötä kuitenkin herää, ja minä en tässä vaiheessa väsyneenä ole jaksanut uutta nukutustaistelua alottaa, mutta suuri harppaus eteenpäin se on tuokin. Muutamaa kikkaa sain kokeilla, ennen kuin onnistuin, ja viimein tuttipullosta ja kauramaidosta löytyi ratkaisu (mitään muita maidonkorvikkeita ei alkanut juomaan). Nyt alkaa jo olla sen verran tottunutkin omaan sänkyynsä, että harvoin tarvii enää tuttipulloonkaan turvautua. Mutta isot propsit annan kyllä myös isille, joka pari kertaa on saanut Sn itse nukutettua, ilman mitään kummempia poppakonsteja. (Minun puolesta sais vaikka joka ilta hoitaa nuo nukuttamiset :P ).

Nukkuminen siis tapahtuu yöaikaan vielä muutamalla herätyksellä. Päivisin nukkuu 1-2 päiväunet, toiset riippuen noista ensimmäisten kestoista ja siitä, ollaanko ilta-aikaan sopivasti jossakin menossa niin, että saapi ottaa rauhassa nokoset. Mielelläänhän noita toisia unia ei enää tässä vaiheessa tarttis olla, että neiti nukahtais ajoissa yöunille eikä kukkuisi yömyöhään. Aamulla kuitenkin useimmiten herää kahdeksan pintaan, kun olen ensin kuuden maissa saanut tainnutettua vielä jatkamaan uniaan.

Seuraavaksi kuukausikatsauksessa onkin vuorossa 1-vuotispäivä! Samalla kuukausikatsaussarja myös päättyy, katsotaan, mitä siihen tilalle keksin. :)