Instagram @sarkkuk

torstai 17. huhtikuuta 2014

Vanhenemispäivä

Taas kolahti yksi numero lisää ikää eilettäin. Ei vielä tunnu missään - vuoden päästä on sitten se ikäkriisin paikka. Minähän olen henkisesti vielä parikymppinen. ;)


Päivä ei kummemmin ole poikennut muista. Heräsin aamulla kuuden kieppeillä ja sain juoda aamukahvit rauhassa netissä roikkuen, ennen kuin S heräsi ja alettiin aamupuuhiin. Puuro ei taaskaan kelvannu, myöhemmin suostui ottamaan muutaman lusikallisen ja lopulta järsi vähäsen näkkäriä. Aamulla luin eräästä blogista reseptin siemennäkkäreihin, ja itselleni nopeasti pyöräytin "taikinan" ja laitoin uuniin tunniksi. Nyt on jo puoli peltiä tuhoutunut... Tällä aikaa tiskasin eiliseltä kertyneen tiskivuoren. Päiväruoka, loput pottu-lohisoseesta, sentään kelpasi hyvin, taitaa olla yksi Sn lempiruuista. Samalla sain ite syötyä viikonloppuna tekemääni kesäkurpitsalasagnea.


Pyykkäsin lakanoita, kun sain inspiksen laittaa ne ulos aurinkoon&tuuleen kuivumaan. Sain ne vasta puolilta päivin, Sn ottaessa pienet päiväunet, ulos narulle kuivumaan. Sitten viikkailin muutamia kuivuneita pyykkejä kaappiin. Jossakin viikkausten lomassa onnistui S saamaan taas sormensa laatikoiden väliin, teki varmasti kipiää. Alettiin tekemään lähtöä ulos, uskaltauduin päästämään hetkeksi Sn lattialle ilman vaippaa - virhe! Mattopesua siis luvassa. Isäni soitti synttärionnittelut.

Oli aikomus lähteä puolen päivän jälkeen kaupungille, mutta myöhästyttiin taas hyvin ja lopulta piti taas oottaa seuraavaa bussia niin, että oltiin kaupungilla vasta kahden kieppeillä. Bussia ootellessa Slla meni hermot, ja lopulta jouduin kaappaamaan hänet syliin rattaista. Pääsipähän S taas istuskelemaan bussiin ja "maisemia" katsomaan. Käväsin puhelinliikkeessä, kattomassa oisko siellä ollut jotain hyviä tarjouksia. Isi antoi minulle jo aijemmin synttärirahaa, että voisin esim. ostaa uuden puhelimen. Sain kuitenkin liikkeestä kehotuksen koittaa laittaa tuon oman Samsungini takuuseen, eli koitan sitä nyt ensin ja katson sen jälkeen, millaisen luurin tarvetta olisi. Eksyin sitten myös erääseen vaateliikkeeseen katsomaan lasten ja naisten vaatteita - tällä kertaa ei mikään kolahtanut. Seuraava etappi olikin sitten koruliike, josta hyörinän ja pyörinän jälkeen viimein päätin mm. ostaa itselleni lahjaksi hopeiset korvakorut, arvoasiakkaana kun sai alennusta ostoksista. Kaikkea ihanaahan siellä olisi ollut, mutta ei tuu nuita entisiäkään niin pidettyä, kun ei oo missä pitää, eli turhaanpa sitä mitään ostaisi vaan rasiaan pölyttymään. (Nämä sen sijaan ajattelin ottaa käyttöön heti ensi viikolla.)


Slla oli jo nälkä, mentiin erääseen Rotuaarin kahvilaan. Se olikin sen verran täynnä, ettei mieluista istumapaikkaa löytynyt, ja S hermostui, kun yritin lähteä tiskille. Jätin siis kahvit ostamatta, kun ei kerran pöytiin tarjoilua ole (yksi asioista, joita ulkomailta Suomeen ikävöi välillä), enkä päässyt sitten vessaankaan, kun sekin olisi monen mutkan takana. Neljältä päästiin jatkaan matkaa, vielä tuli yksi mutka matkaan kun matkan varrella poikkesin pieneen Second Hand- putiikkiin ja sieltä löytyi isille pari kivannäköstä paitaa. Sitten omasta aikataulustani myöhässä viimein pääsin SATSille. MiniSatsissa ei ollut ketään muita, eli S sai omaa privaattihoitoa. S oli ihan innoissaan, kun huomasi, minne tultiin. :) Itse menin salin puolelle, rääkkäsin tällä kertaa jalkoja. Noin tunnin päästä hain Sn pois, tämä ei ensin edes huomannut tuloani, kun niin keskittyneesti puuhaili legojen kanssa.



Mentiin bussipysäkille, taas sellaiseen väliin, että saatiin vartti odottaa sopivan bussin tuloa. Siltikin piti jäädä aikaisemmalla pysäkillä pois ja kävellä vielä kilometrin verran kotiin. Kotona oltiin varttia yli kuusi. Kotona oli vastassa "synttärimaljat" - Spritea (EDIT: Nyt jo pullon tyhjennettyään paljasti, että Spriten sekaan oli lorautettu vodkaa - ja minä kun luulin tulleeni hulluksi, kun sen limsan pohjat maistui niin pahalta.) Yritän olla pienoisessa sokerilakossa, mutta parempi tääkin kuin viinit, eli en sanonut mitään tästä muotoseikasta. Isi oli ostanut minulle kaksi ruukkukukkaa sekä tulppaaneja. Ihania, mutta harmittelin taas sitä, että onnistun aina vaan tappamaan kaikki kukat. Postista oli saapunut pääsiäis- ja synttärionnittelut mummoltani. Lisäksi Kelalta "mukavaa" synttäripostia - toista kirjettä en edes vielä avannut, ettei päivä menisi sen vuoksi pilalle. Isi kysyi, oisinko halunnu ulos syömään, mutta tälle illalle olin jo tarpeeksi väsynyt, ja menis tosi myöhään, että oltais takas kotona, niin päätin, että käydään sitten viikonlopun aikana.


Isiltä sain motkotukset, kun en ollut siivonnut kotona, koska oli minun syntymäpäiväni. Täh? Minä olin salaa toivonut, että sillä aikaa olisi koti olisi hohtanut puhtauttaan - oli sentään tavarat ojennuksessa, vaikka isi oli kuulemma väsynyt työpäivän jälkeen, eikä jaksaisi tehdä enää mitään sen jälkeen. S kitisi jo, aloin tälle lämmittämään ruokaa, samalla tein itselleni salaattia ja isille lämmitin eilistä lohipastaa. Tässä välissä Sn vaippa piti vaippaa, eihän se tietenkään ole isin tehtävä, koska hän on väsynyt. Vaipanvaihdon jälkeen syötin Sn ja sen jälkeen imetin. Seitsemän jälkeen pääsin viimein tekemään oman salaattini loppuun ja isillekkin evästä. S söi vielä vähäsen meidän kanssa - tomaatti kelpasi, kesäkurpitsaa ei isi antanut antaa, kun S kuulemma tukehtuu siihen. Sen sijaan isi syötti Slle omaa ruokaansa lusikallaan, ja olis vielä antanut tälle purkkitonnikalaa. Tässä vaiheessa annoin taas isille ohjeistusta siitä, että vauvalle ei suolaa mielellään yhtään, eikä varsinkaan, jos sitä on ruuassa yli 1%. Häntäpä ei kuulemma lääkärin sanomiset liikuttaneet yhtään, koska hän on Sn isä ja voi antaa lapselleen mitä haluaa, koska S haluaa syödä hänen lautaseltaan. Hampaatkin kuulemma vielä vaihtuu, eli ei haittaa, jos niihin tulee jotain. (???!!!!) Minäkin kuulemma voin sitten syöttää tälle ihan mitä haluan - niinpä isin ilme ei värähtänytkään, kun annoin Slle palan suklaata syötäväksi. (Vuoden Paskamutsi -titteli on nyt virallisesti lunastettu). Koska isi niin kovasti nyt halusi hoitaa Sn syömiset, annoin hälle luvan hoitaa tästä hetkestä lähtien Saa aamuun saakka. Siirryin omaan huoneeseen, lähinnä odottamaan, kauanko tätä hoitamista kestää. Viiden minuutin jälkeen joku kävi ovella katsomassa, mitä teen. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen viimein isi tuli Sn kanssa, koska minun täytyy ottaa hänet, koska S haluaa maitoa. Kehityskeskustelun lopputulos oli taas se, että Afrikassa lapset syö hiekkaa, ja elää silti 90-vuotiaaksi - eikä meidänkään isovanhemmat missään lääkäreissä ole käyneet ja on eläneet silti 90-vuotiaiksi.

Imetin siis vielä Saa, mutta eihän hän nyt oikeasti enää janoinen ollut, maha täynnänsä. Sen jälkeen S halusi vielä vähän leikkiä. Isi leikki sillä aikaa, kun hain lakanat ulkoa narulta. S löysi tennispallon lelukorista. Saatiin sentään päivälle päätöksenä mukava leikkimishetki perheen kera, kun S tykkää ja osaa jo hienosti pomputtaa ja heittää palloa. S oli taas nälkäinen, kello kävi jo puolta kymmentä, kun syötiin iltapuuro. Tällä kertaa se maistui hienosti. Sitten olikin jo iltapesujen aika - yritin Saa istuttaa potalla, mutta mitään ei tullut. Otettiin uus hammasharja käyttöön, kun entinen lensi aamulla jonnekkin lattialle. S halusi pestä hampaansa itse, enkä minä saanut koskeakkaan harjaan. Samalla muistin, että olipa jäänyt oma suihkukin taas välistä, ja märällä tukalla en ala nukkumaan. Ja omaan vaistoon pitäis luottaa - laitoin taas Sn sen verran ilman vaippaa lattialle, että kävin viemässä peiton isille, ja sillä aikaa oli matossa taas uusi lammikko... Laitoin Slle yövaatteet, samalla keräilin lattialta sinne päätyneitä vaatteita, tavaroita ym. Sn ollessa hetken pinnasängyssä. Sieltä alkoi kuitenkin semmonen kitinä, että hänet oli pakko ottaa viereen sängylle juomaan maitoa. Jossakin vaiheessa havahduin, että olin itsekin nukahtanut - ja jatkoin uniani.



Semmoinen synttäripäivä, ihan tavallinen arkipäivä.

2 kommenttia:

  1. Miehet! Huoh... Mutta kiva lukea ettei se elämä muidenkaan kotona ole ruusuilla tanssimista...

    Kävin (mitä ilmeisimmin) samassa kahvilassa viikonloppuna. Ja koska minut hypättiin pullajonossa yli, siirryin suosiolla siihen vastapäiseen pienempään kahvilaan. Sunnuntaina oli kuiten pakko käydä pisketillä siinä vastapäätä :)

    Hyvää syntymäpäivää! Sulla se on vasta tuo harjottelukriisi edessä, itte kärsin jo rankalla kädellä keski-iän kriisistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä se ruusuilla tanssiminen on välillä tuommosta piikkioksien keskellä menemistä. :D Siinä on kyllä hyviä kahviloita tuossa Rotuaarilla. Kiitos onnitteluista, perästä tullaan! :)

      Poista

Ilahduta kommentillasi!