9 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk  | 6 kk | 7 kk | 8 kk

Viimeisen erittäin nopeasti kuluneen kuukauden aikana ei suuria muutoksia ole ison vauvamme kehityksessä tapahtunut. Toisaalta ainakin itsestäni tuntuu, että S alkaa saada yhä enemmän lapsimaisia piirteitä vauvamaisuuden sijaan, ja persoonakin alkaa pikku hiljaa näyttäytymään.

Mikäli merkit sekä geenit (x2) pitävät paikkaansa, niin tässä kasvaa itsepäinen tyttö, jonka pitäisi saada tehdä kaikki itse ja juuri kuten hän itse haluaa. Äitin kiellot menee jo nyt monesti ohi korvien, syödä pitäisi saada omin käsin, ja kerhoissakin neiti mennä viipottaa omia matkojaan kaikki paikat tutkien tuskin muistaen, että äiti on olemassakaan. Kun selän kääntää, niin S on ehtinyt jo ties minne. :) Sitten taas toisaalta kotona en pääse ees vessaan yksin, kun toinen alkaa itkemään oven takana...

Kasvua ei varmaan kauheasti ole tapahtunut. Vaatekaapin sisältö on säilynyt lähes täysin ennallaan, koko 68 passaa edelleen ja osa 74:sta odottaa vielä käyttöönottoaan. Joistakin housuista on alkanut lahkeet käymään lyhkäsiksi, eli eiköhän pian pääse taas uusia vaatteita laittamaan tilalle. Se vaatteiden ja vaipan pukeminen tahtoo nykyisin vaan olla melko hankalaa, kun makuullaan ei viihdyttäisi yhtään ja neiti saa yleensä hirveät raivarit pukiessa - ulos lähtiessä tutti on kyllä hyvä apu pukemisessa. Vaipoista puheen ollen S muuten yleensä osaa itse tulla kertomaan, milloin pitäisi vaippa vaihtaa (kun vaan hoksaisi ilmoittaa jotenkin etukäteen, niin vois alkaa pottahommia suunnittelemaan).

Ja juuri kun sen pääsi sanomasta, niin heti 8 kk päätteeksi meillä kasvoi hampaita kuin sieniä sateella. Niitä tulikin sitten 2 päivän välein kolme ylös, eli Slla on nyt yhteensä kuusi hammasta. Ja sen kyllä huomasi - isikin oli saanut työpaikalta korvatulpat, että saa nukuttua yöt Sn itkuilulta. Yksi yö kulmahampaiden tullessa oli erityisesti itkuinen, pari kertaa jouduin kantamaan ja hyssyttelemään Saa takaisin unille.

Motoriikkaan sen sijaan on tullut hienoista kehittymistä. S oppi taitonsa ehkä liikkumiseensa nähden hieman jälkeenpäin, mutta hoksasi nyt viimein itsekkin istumisen jalon taidon. Saipa samalla heittää syöttötuolista pehmukkeena toimineen tyynyn veke. Viikko sitten S oppi myös taputtamaan käsiään yhteen, ja samalla myös näyttämään kieltä. :D

Kerran-pari on S näyttänyt, että seisominenkin alkaa kiinnostaa, jos jotain mielenkiintoista (kuten isin läppäri) on näkösällä juuri käden ulottuvilla. Vielä ei kuitenkaan kahdelle jalalle ole varannut painoaan. S on edelleen kova tanssimaan itsekseen, aina kun musiikkia tai sen tapaistakaan kuuluu, S alkaa keinumaan innokkaasti edestakaisin. Hän monesti meneekin lelukaarensa luo, painaa musiikin päälle ja alkaa tanssimaan ja saattaa lauleskellakkin itsekseen tai vaikkapa radion tahtiin. Muita kivoja "leikkejä" on "puretaan kaikki lelut lelukorista lattialle" ja "räplätään imurin säätönappia", heti perässä olis mukava myös leikkiä kihvelin ja harjan kanssa tai sorkkia kissanruokakuppeja ja -hiekkalaatikkoa - melkoisia patentteja saa siis keksiä, että saa tavarat piiloon.

Syöminen on jatkunut ruokien osalta aika lailla edelliseen malliinsa. Sormiruokailua ei mitenkään aktiivisesti ole "harrastettu", mutta kun S välillä vaan kiukuttelee eikä suostu syömään, niin silloin hän on saanut nälkäänsä esimerkiksi leipää, paistettua kananmunaa, omenaa, banaania jne. Mausteita/yrttejä oon alkanut tekemiini  ruokiin lisämään. Suolaa ei tietenkään periaatteessa anneta, mutta kiukkuun annetut näkkäri- ja tortillapalaset sisältää sitä kyllä himpun verran, vaikka eihän tuo suuria määriä syö... (isin mukaan kuulemma aina on vauvat syöneet leipää ja hänenkin mummonsa eli 90-v saakka, vaikka suolaa söikin.. että kerroppa siinä sitten suomalaisia terveysvalistuksia :) ) Oon myös nyt muutama päivä sitten maistattanut omasta iltapalastani jugurttia ja rahkaa, ja nepäs vaikuttikin olevan herkkua ja alkoi se aamu- ja iltapuurokin niiden kera menemään paremmin alas. Luulen kuitenki, että ne sai mahan kipeäksi, eli maltillisesti jatketaan niiden maistattelua.

Imetyksellä S saa edelleen maitonsa, ostin kokeeksi jotain vieroitusvalmistetta, mutta siihenpä ei S alkanut eli jotain maidon korviketta pitäisi etsiä niille hetkille, kun en itse ole kotona. Lapsenvahti meillä kävi viime viikolla viimeisen kerran, eli siltä osin ei sitä pullomaitoa niin hirveästi enää kulukkaan, eli jospa me sen osalta hetki vielä pärjätään.

Sn oma vauvasanavarasto on kehittynyt, hän keskustelee jo paljon. Opittujen oikeiden sanojen lisäksi on S alkanut ilmeisesti tapailla niitä arabiankin sanoja, todistettavasti ainakin yksi sana sieltä kuuluu (= suom. Anna!).

Hampaiden tulo teki taas pienen takapakin nukkumisrytmiin, mutta kaiken hulabaloon päätteeksi taas on rytmistä alettu saamaan kiinni. Yöunille S ei vaan heti tahtoisi vieläkään asettua, sängyssä möngerretään tutti suussa ja lopulta rinnalle hänet saa nukkumaan. Herää sitten juomaan maitoa ehkä puolenyön aikoja ja sitten aamuyöstä, eli kyllä tässä pitkä pätkä jo nukutaan. Ja siksikin on takaraivooni kehkeytymässä ajatus alkaa viimein tässäkin taloudessa vauva laittaa nukkumaan omaan sänkyynsä. Josta puheen ollen ei kyllä meillä ole virkaa juuri ollut, kun ei S vaan ala siellä nukkumaan, herää saman tien jos yritän laittaa sänkyynsä ja siellä "kaltereiden" takana vaan huutaa sen jälkeen. Eli päiväunet onnistuu vaunutellessa, autossa nukkuessa tai niinkuin isi keksi, niin laittamalla sisälläkin turvakaukaloon nukkumaan.

Ainakin joku viihtyy pinnasängyssä...