Instagram @sarkkuk

lauantai 15. helmikuuta 2014

8 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk 5 kk  | 6 kk | 7 kk

Eilen Toissapäivänä iso vauvani täytti jo 8 kuukautta! Tässä kuukauden aikana on tapahtunut ihan hirveästi kehitystä ison pikkuvauvan kehityksessä.


Mitat 13.2. (suluissa 11.12.)
Paino 8260  (7490)
Pituus 69,4  ( 65,7)
Pää 42,5 (40,9)

Neuvola+lääkärikäynti sattui sopivasti kuukausipäivälle. Hyvin oli neiti kasvanut ja kaikin puolin oli normaali. Neuvolantäti kehui aurinkoiseksi vauvaksi ja ehdotti jopa, että pitäisi lähettää naurusta kuva niihin Päivänsäde-kilpailuihin.

"Kasvaa ja kehittyy hyvin. Sydän ausk nor., keuhkot ausk norm, vatsa palp norm, iho siisti, a.fem +1+, aukileet ok, suu siisti, valoheij norm, punheij +1+, seuraa helmeä katseella, poimii helmen, korvat terveet, vikka +1+ [???], istuu tukevasti, suojaheij esiin. Käsien käyttö norm."


Neidillä menee edelleen päälle 68-vaatteet, joitakin kappaleita on yksitellen saanut pakata pois ja oon joitakin 74-vaatteita ottanut myös jo käyttöön.  Vaipoissa on otettu myös M-koon kestot käyttöön (=n. 8kg ylöspäin).


Kolmisen viikkoa sitten S hoksasi viimeinkin, että ryömiminen onnistuu myös eteenpäin. Liekkö tässä motivaationa olleet mielenkiintoiset lattialla kiemurtelevat tietokoneen johdot sekä isin kengät, joiden luokse vaan oli päästävä. Näin hienosti ohitettiin esteet - sohvapöydän alle ja sieltä jalkojen välistä pääsi vielä kiertämään poiskin. Mutta kun yksi taito oli opittu, niin eihän se riittänyt kun niitä kiemurtelevia johtoja ja äitin kenkiäkin oli sitten näköpiirissä. Pari päivää myöhemmin, sillä aikaa kun isi oli ollut päivän Sn kanssa kotona, niin oli S lähtenyt konttaamaan ja itsekin tätä pääsin illalla viimein todistamaan. Sen jälkeen vauhti vaan kiihtyi, seuraavana päivänä uskallettiin jo toiseen huoneeseen ja siitäpä sitten ei esteitä vilkkaudelle ole enää ollut olemassakaan. Varsinkin Leevin perässä pitäis saada mennä, Leevi vaan ei ole ihan niin innoissaan tästä uudesta taidosta...


Kun eteenpäin on kerran opittu menemään, niin seuraavaksi suunta olikin ylöspäin - eli S nousee polvilleen ja kurkistelee esim. sen olkkarin pöydän päälle jo. Pinnasängystä piti taso tiputtaa pykälällä alas, kun sieltäkin alettiin laidan yli kuikuilemaan.


Ja uusia asioita tuli vielä lisää putkeen, kun kolmas hammas puhkesi ylös sillä aikaa, kun S oliyksi ilta mummulla hoidossa. Oli se jo tehnyt tuloaan ja viimeksi sinä aamuna erään äitikaverin kanssa sitä katsottiin, että eikö se jo ole läpi. Iltapuurolla sitten itkun ja punottavien poskien jälkeen hoksasin, että se hammashan se siellä kiusaa oli tehnyt. Nyt siihen viereen on tuloaan tehnyt neljäs ja varmaan viideskin, kulmat näkyy ikenien läpi, mutta ei vielä läpi saakka.


Vanhat tutut harrastukset on jatkuneet. Tiistaisin on käyty perhekerhossa nyt kun äiti-vauva-arkirytmi on palannut kotiin, ja pyritty ehtimään aina sen musiikkituokioon - saa S kuunnella ja leikkiä musiikin tahdissa ja sen jälkeen vielä leikkiä ikätoverien kanssa. Perjantaisin pyöritän edelleen perhekahvilaa, ja S saa siellä kans seurustella lasten kanssa. Meillä ehti olla kans yksi äiti-vauvatapaaminen tässä välissä. S on edelleen innokas äitin lehtien, mainosten mutta myös omien kirjojen lukija, ja innostuu myös musiikista/laulelusta ja alkaa monesti "tanssimaan" eli heilumaan. :)


Suositusten mukaisesti ollaan syöty soseita 5x päivässä ja siirrytty nyt ihan viime päivinä 2x lihasosekertoihin. Vettä juo nokkamukista ruuan päälle itse, sitten vielä annan maitobaarista maidot päälle. Kovin paljoahan sitä ei enää ruuan päälle jaksa juodakkaan. Aina ei ole kans niin nälkä, että se viidesti päivässä se ruoka maistuisi, mutta tosin koko ajan on ruokamäärät kasvussa. Aamupalapuuro ei ihan aina uppoa, jos on yö ja/tai aamu tankattu maitoa. Iltapainotteisia on siis olleet syönnit. Soseet on pääosin omatekemiä, ja jonkun verran sitä sormiruokailuakin tehdään. Uusimpia mitä on syöty, niin seiti, (mansikanmakuiset) maissinaksut, viinirypäleet, kiwistä lisäsin pikkusen kokeeksi johonkin puuroon, ja satsumaakin piti saada jo syödä. Tein "apinakakkusia" (kaurah.+banaani) mutta sen jälkeen näytti, että meillä oli käynyt hiiri, eikä sinne suuhun asti tainnut päätyä mikään... Muuten S syö melko lailla kaikkea, mitä tarjotaan, jos on nälkä.


Rintamaitoa täällä on tarjolla edelleen öisin ja ruuan päälle. Jonkun verran on pitänyt pumpata maitoa pakkaseen lastenvahtia/-eja varten, ja pinnistäen se on sujunut - ylimäärästä ei siis helposti heru enää tässä vaiheessa.


S puhuu nykyisin paljon omaa vauvakieltään, mutta myös tapailee joitakin merkityksellisiä sanoja. Äi-tii/ää-ti/äit-tä, ee-ii/Leevi! (tullut kerran kirkkaasti, kun Leevi istuskeli vieressä), ei!, nännä/anna! (käski "anna" juurikin tuossa eräänä iltana, kun koitin mitä sanoisi satsumasta ja ilmeisen hyvää oli, koska piti kiukkuisesti vaatia parikin kertaa lisää)... Ymmärtää, kun sanotaan "ei", alussa tämä aiheutti kiukkuitkut, kun ei niitä kenkiä saanutkaan mennä pureskelemaan - nykyisin kiellon kuuluessa vipelletään vain nopeampaa karkuun kohti kiellettyä määränpäätä, Leevin ruokakupit ja kylppärin likakaivon kansi on varsin mielenkiintoisia...). Ja tosiaan, jos sieltä jokin arabiankielinen sana tulee jossakin vaiheessa, niin minä tuskin sitä ensimmäiseksi havaitsen :D


Nukkuminen on ainakin yöuunien osalta menossa parempaan suuntaan, vaikka itse se nukuttaminen on vissiin tuon konttaamaan oppimisen myötä menny melkoseksi väsytystaisteluksi ja sirkukseksi. Yömaitotainnutus ei enää toimi, vaan sen jälkeen pitäisi saada mennä viipottaa pitkin poikin sänkyä, leikkiä Leevin/tutin/isin/äitin/yöpöydän lampun kanssa, sen jälkeen vielä lisää maitoa, jolloin viimeistään sammutan valot ja haluan itsekin jo nukkumaan. Tässä vaiheessa S vielä pyörii ja alkaa etsimään hyvää nukkumisasentoa, toissailtana sellainen löytyi poikittain sängystä äitin pehmyt masu tyynynä. Nukkumaan ei suostu enää kuin mahallaan. Mutta yhä useammat yöt on menneet niin, että satunnaisia heräämisiä on ja niihin nukahtaa, kun on vähän asentoa vaihtanut, ja maitoa haluaa juoda seuraavan kerran vasta aamuyöstä viiden-kuuden maissa. Hampaat joinakin öinä vielä kitisyttää, mutta elän toivossa, että meidän yöt alkaisi sujumaan itsestään enemmän nukkumisen kannalta!


Päiväunet menee yleensä muun päivärytmin mukaan. Ensimmäiset yritän ajottaa puolen päivän tienoille, jolloin monesti ollaan menossa autolla/vaunutellen jossakin. Sitten ihan ohjelmasta riippuu, kauanko me kestää, pari kertaa oon saanut kannettua unessa parvekkeen vaunuihin ja uni on kestänyt pari tuntia. Iltapäivä-/iltaunet nukkuu, jos nukkuu, parhaiten nekin onnistuu, jos on liikkeellä jossakin.

4 kommenttia:

  1. On kyllä niin söpö tyttö :)

    VastaaPoista
  2. Onnea 8-kuiselle! :) Hienoja taitoja on tytöllä jo, varsinkin nuo sanat, jee! :) Minä huomasin myös, että en saa enää pumpattua maitoa juuri ollenkaan, eli ylimääräistä ei kyllä enää ole. No, niin kai sen täytyy tässä vaiheessa ollakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin eipä sitä maitoa varmastikkaan ikuisesti ole luvassa. Onneksi kohta saa jo siirtyä normaaleihin maitotuotteisiin, jospa tuota siihen saakka riittäisi pulloon saakka *sormet ristissä*.

      Poista

Ilahduta kommentillasi!