Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

perjantai 28. helmikuuta 2014

Kunnossa!




Huomasin uusimmassa Yhteishyvä -lehdessä tällaisen mainoksen, ja ajattelin vinkata tännekkin, koska tiedän seuraajissa olevan monta kuntoiluun hurahtanutta oululaista. Kateellisena oon seurannut pääkaupunkiseutulaisten blogeja, joissa on messuiltu ties missä tarkoituksessa. Vihdoin jotain tänne "pohjoiseenkin"!

Eli Kunnossa! -messut Ouluhallissa 3.-4.5.2014, merkkailkaahan päivät jo kalenteriin!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Rekiretkellä

Viime viikonloppuna aukesi Oulun Nallikarissa tuttuun tapaan taas Talvikylä. Otettiin siis sunnuntain ohjelmaan jälleen käydä katsomassa, mitä siellä näkyisi. Aamupäivän satoi vettä, mutta sen verran se loppui, että päästiin pihallekkin käymään. Ilma oli kyllä tylsän harmaa ja tuo ranta aivan onnettoman näkönen lumettomana. Paikalla oli silti yllättävän montaki ihmistä.







Pienestä poroajelusta sai pulittaa 3 €/hlö, mutta kerrankos sitä vauvana pääsee poron kyytiin! Olin kans vähän pettynyt, kun viimekeväisiä huskyja ei näkynyt paikalla. :( Toivottavasti ne tulis tuonne vielä, mieluummin sen valjakon kyydissä istuskelisi - jos nyt lunta vielä riittäisi. Taidan heittää pian hyvästit ajatukselle, että vielä pääsisi tälle talvelle hiihtelemään. Ainakin merijäille menemisestä radiossa jo varoteltiin, eli viimekeväiset retket lähisaarille ei ne ainakaan lähiaikoina onnistu.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kehonkoostumus ja puolen vuoden tulokset

Joku saattanee muistaa, että kävin loppukesästä elämäni ensimmäisessä kehonkoostumusmittauksessa. Päivä oli tarkasti ottaen 24.8. Tuolloin ajatuksena oli, että ois mukava käydä ottamassa uusia mittauksia n. 3 kk jälkeen/ennen joulua, mutta sopivaa tilaisuutta ei vaan tullut vastaan. Voitte uskoa, miten riemastuin, kun tuttava FB:ssä vinkkasi ja linkkasi Oulussa suoritettavissa terveyskuntotesteistä, joihin pääsi vain vitosen maksulla. Muutama sopiva aika oli vielä jäljellä, vaikka varsinainen ilmoittautumisaikakin oli jo mennyt umpeen.

Pahaksi onneksi mulla alkoi just aamulla ihan järjetön päänsärky, ja vatsassakin velloi... Täällä on ollut influenssaa ja vatsapöpöä liikkeellä ja olin jo ihan varma, että minutkin se viimein kaappasi, mutta nyt ainakin vielä olen terveiden kirjoissa pientä pään jomotusta lukuunottamatta. Silti pää sumussa menin testeihin (jotain kertonee se, että en muistanut ensin edes omaa ikääni oikein, vaan pokkana ensin ilmoitin itseni kaksi vuotta vanhemmaksi ja aloin miettiä, että hetkinen, en kait minä sentään vielä täytä kolmeakymmentä... :D Skippasin kyllä suosiolla saliaikomukset tämän jälkeen, sen verran oli heikko olo [ja kipeä, kiitos toissailtaisen tehojumpan, jalat jumissa kolmatta päivää...] Muutenkin meni loppupäivä sitten säheltäessa monenlaista ).

Testissä mitattiin siis puristusvoimaa, kestävyyttä (=leposyke) sekä sitten itse InBody-laitteella kehonkoostumus. Tulokset oli odotettavissa, eli oon minä siellä salilla tehnyt muutakin, kuin vain haaveillut. Painoa on virallisesti lähtenyt 4,6 kg (pari kiloa taas on livahtanut takaisin), mutta kaikki muu olikin sitten paremmin kuin hyvin! Tässäpä vertailua siis siitä, mitä puolessa vuodessa on saatu aikaan.


Viskeraalisen rasvan osuus oli yllättäen suurempi... Pistetään tämä virhemarginaalin piikkiin. ;)


Mutta mikä itseä eniten ilahduttaa, niin on tuo rasvamassan pieneneminen ja samalla rasvaprosenttikin on hyvällä mallilla (pitää sitä rasvaa naisessa vähän ollakkin ;P ). Lihastakin tullut kilo lisää.


Lihastasapaino oli hyvä aijemminkin ja hyvä tuo on nytkin, eli sopivassa suhteessa oon treenannut vasenta ja oikeaa puolta, sekä ylä- että alavartaloa.


Ja jos aikaisemmin rasvaa olikin liikaa, niin nyt joka ikinen ruksi oli kohdassa "normaali". :)


Ja tällä hetkellä oon siis niin lähellä sitä ihannepainoa kuin vain voi olla, 300 grammaa sinne tai tänne ei ketään kaada. :)

Puristusvoima oli hyvä, asteikolla 1-5 mulla oli 3, ja kuulemma harva nainen saa sinne 4-5. Kestävyyskunnon perusteella olen 5 asteikolla 1-7. Kuntoindeksin (0,53) tuloksista sanottiin yhteenvetona, että niissä vielä varmasti vaikuttaa sekin, että synnytyksestä on vasta niin vähän aikaa. Muuten käskettiin jatkamaan vaan samaan malliin! Mielenkiintostahan se olis taas vaikka puolen vuoden päästä katsoa tuloksia uudelleen ja miettiä sitten, onko kuntoiluinto pysynyt päällä.

lauantai 15. helmikuuta 2014

8 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk 5 kk  | 6 kk | 7 kk

Eilen Toissapäivänä iso vauvani täytti jo 8 kuukautta! Tässä kuukauden aikana on tapahtunut ihan hirveästi kehitystä ison pikkuvauvan kehityksessä.


Mitat 13.2. (suluissa 11.12.)
Paino 8260  (7490)
Pituus 69,4  ( 65,7)
Pää 42,5 (40,9)

Neuvola+lääkärikäynti sattui sopivasti kuukausipäivälle. Hyvin oli neiti kasvanut ja kaikin puolin oli normaali. Neuvolantäti kehui aurinkoiseksi vauvaksi ja ehdotti jopa, että pitäisi lähettää naurusta kuva niihin Päivänsäde-kilpailuihin.

"Kasvaa ja kehittyy hyvin. Sydän ausk nor., keuhkot ausk norm, vatsa palp norm, iho siisti, a.fem +1+, aukileet ok, suu siisti, valoheij norm, punheij +1+, seuraa helmeä katseella, poimii helmen, korvat terveet, vikka +1+ [???], istuu tukevasti, suojaheij esiin. Käsien käyttö norm."


Neidillä menee edelleen päälle 68-vaatteet, joitakin kappaleita on yksitellen saanut pakata pois ja oon joitakin 74-vaatteita ottanut myös jo käyttöön.  Vaipoissa on otettu myös M-koon kestot käyttöön (=n. 8kg ylöspäin).


Kolmisen viikkoa sitten S hoksasi viimeinkin, että ryömiminen onnistuu myös eteenpäin. Liekkö tässä motivaationa olleet mielenkiintoiset lattialla kiemurtelevat tietokoneen johdot sekä isin kengät, joiden luokse vaan oli päästävä. Näin hienosti ohitettiin esteet - sohvapöydän alle ja sieltä jalkojen välistä pääsi vielä kiertämään poiskin. Mutta kun yksi taito oli opittu, niin eihän se riittänyt kun niitä kiemurtelevia johtoja ja äitin kenkiäkin oli sitten näköpiirissä. Pari päivää myöhemmin, sillä aikaa kun isi oli ollut päivän Sn kanssa kotona, niin oli S lähtenyt konttaamaan ja itsekin tätä pääsin illalla viimein todistamaan. Sen jälkeen vauhti vaan kiihtyi, seuraavana päivänä uskallettiin jo toiseen huoneeseen ja siitäpä sitten ei esteitä vilkkaudelle ole enää ollut olemassakaan. Varsinkin Leevin perässä pitäis saada mennä, Leevi vaan ei ole ihan niin innoissaan tästä uudesta taidosta...


Kun eteenpäin on kerran opittu menemään, niin seuraavaksi suunta olikin ylöspäin - eli S nousee polvilleen ja kurkistelee esim. sen olkkarin pöydän päälle jo. Pinnasängystä piti taso tiputtaa pykälällä alas, kun sieltäkin alettiin laidan yli kuikuilemaan.


Ja uusia asioita tuli vielä lisää putkeen, kun kolmas hammas puhkesi ylös sillä aikaa, kun S oliyksi ilta mummulla hoidossa. Oli se jo tehnyt tuloaan ja viimeksi sinä aamuna erään äitikaverin kanssa sitä katsottiin, että eikö se jo ole läpi. Iltapuurolla sitten itkun ja punottavien poskien jälkeen hoksasin, että se hammashan se siellä kiusaa oli tehnyt. Nyt siihen viereen on tuloaan tehnyt neljäs ja varmaan viideskin, kulmat näkyy ikenien läpi, mutta ei vielä läpi saakka.


Vanhat tutut harrastukset on jatkuneet. Tiistaisin on käyty perhekerhossa nyt kun äiti-vauva-arkirytmi on palannut kotiin, ja pyritty ehtimään aina sen musiikkituokioon - saa S kuunnella ja leikkiä musiikin tahdissa ja sen jälkeen vielä leikkiä ikätoverien kanssa. Perjantaisin pyöritän edelleen perhekahvilaa, ja S saa siellä kans seurustella lasten kanssa. Meillä ehti olla kans yksi äiti-vauvatapaaminen tässä välissä. S on edelleen innokas äitin lehtien, mainosten mutta myös omien kirjojen lukija, ja innostuu myös musiikista/laulelusta ja alkaa monesti "tanssimaan" eli heilumaan. :)


Suositusten mukaisesti ollaan syöty soseita 5x päivässä ja siirrytty nyt ihan viime päivinä 2x lihasosekertoihin. Vettä juo nokkamukista ruuan päälle itse, sitten vielä annan maitobaarista maidot päälle. Kovin paljoahan sitä ei enää ruuan päälle jaksa juodakkaan. Aina ei ole kans niin nälkä, että se viidesti päivässä se ruoka maistuisi, mutta tosin koko ajan on ruokamäärät kasvussa. Aamupalapuuro ei ihan aina uppoa, jos on yö ja/tai aamu tankattu maitoa. Iltapainotteisia on siis olleet syönnit. Soseet on pääosin omatekemiä, ja jonkun verran sitä sormiruokailuakin tehdään. Uusimpia mitä on syöty, niin seiti, (mansikanmakuiset) maissinaksut, viinirypäleet, kiwistä lisäsin pikkusen kokeeksi johonkin puuroon, ja satsumaakin piti saada jo syödä. Tein "apinakakkusia" (kaurah.+banaani) mutta sen jälkeen näytti, että meillä oli käynyt hiiri, eikä sinne suuhun asti tainnut päätyä mikään... Muuten S syö melko lailla kaikkea, mitä tarjotaan, jos on nälkä.


Rintamaitoa täällä on tarjolla edelleen öisin ja ruuan päälle. Jonkun verran on pitänyt pumpata maitoa pakkaseen lastenvahtia/-eja varten, ja pinnistäen se on sujunut - ylimäärästä ei siis helposti heru enää tässä vaiheessa.


S puhuu nykyisin paljon omaa vauvakieltään, mutta myös tapailee joitakin merkityksellisiä sanoja. Äi-tii/ää-ti/äit-tä, ee-ii/Leevi! (tullut kerran kirkkaasti, kun Leevi istuskeli vieressä), ei!, nännä/anna! (käski "anna" juurikin tuossa eräänä iltana, kun koitin mitä sanoisi satsumasta ja ilmeisen hyvää oli, koska piti kiukkuisesti vaatia parikin kertaa lisää)... Ymmärtää, kun sanotaan "ei", alussa tämä aiheutti kiukkuitkut, kun ei niitä kenkiä saanutkaan mennä pureskelemaan - nykyisin kiellon kuuluessa vipelletään vain nopeampaa karkuun kohti kiellettyä määränpäätä, Leevin ruokakupit ja kylppärin likakaivon kansi on varsin mielenkiintoisia...). Ja tosiaan, jos sieltä jokin arabiankielinen sana tulee jossakin vaiheessa, niin minä tuskin sitä ensimmäiseksi havaitsen :D


Nukkuminen on ainakin yöuunien osalta menossa parempaan suuntaan, vaikka itse se nukuttaminen on vissiin tuon konttaamaan oppimisen myötä menny melkoseksi väsytystaisteluksi ja sirkukseksi. Yömaitotainnutus ei enää toimi, vaan sen jälkeen pitäisi saada mennä viipottaa pitkin poikin sänkyä, leikkiä Leevin/tutin/isin/äitin/yöpöydän lampun kanssa, sen jälkeen vielä lisää maitoa, jolloin viimeistään sammutan valot ja haluan itsekin jo nukkumaan. Tässä vaiheessa S vielä pyörii ja alkaa etsimään hyvää nukkumisasentoa, toissailtana sellainen löytyi poikittain sängystä äitin pehmyt masu tyynynä. Nukkumaan ei suostu enää kuin mahallaan. Mutta yhä useammat yöt on menneet niin, että satunnaisia heräämisiä on ja niihin nukahtaa, kun on vähän asentoa vaihtanut, ja maitoa haluaa juoda seuraavan kerran vasta aamuyöstä viiden-kuuden maissa. Hampaat joinakin öinä vielä kitisyttää, mutta elän toivossa, että meidän yöt alkaisi sujumaan itsestään enemmän nukkumisen kannalta!


Päiväunet menee yleensä muun päivärytmin mukaan. Ensimmäiset yritän ajottaa puolen päivän tienoille, jolloin monesti ollaan menossa autolla/vaunutellen jossakin. Sitten ihan ohjelmasta riippuu, kauanko me kestää, pari kertaa oon saanut kannettua unessa parvekkeen vaunuihin ja uni on kestänyt pari tuntia. Iltapäivä-/iltaunet nukkuu, jos nukkuu, parhaiten nekin onnistuu, jos on liikkeellä jossakin.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Moni kakku päältä ruma

FB-uutisvirrasta bongattuani oli pakko kokeilla tätä Kinuskikissan reseptiä Marenki-mustikkakakkuun, kun isi halusi minun tekevän juustokakkua. Aikaisempi terveellinen versio mustikkapiirakasta ei kuulemma ollut tarpeeksi makeaa. Kun viimekertainen marenkileivos(yritelmäni) sai makeudestaan kehuja, niin marenki-mustikka-valkosuklaa -combo oli siis pakko tehdä.

Monenmoisia leipomuksia oon kyhännyt, mutta tämä saa kyllä rumin tekemäni kakku -tittelin.

Ohjeessa ei suoraan sanottu, pitikö se marenkipohja olla puolet vai kokonainen annos tuosta reseptistä - ehkä se puoletkin olisi riittänyt, kun teokseni ei sitten lopulta mahtunut edes kakkuvadille!

Omistan kolme (tällä hetkellä jo neljä) erilaista kakkuvuokaa, ja käytin sitä, mikä ensimmäiseksi käteeni osui, sen kummemmin katsomatta sen mittoja. Enkä malttanut sitten tarpeeksi, vaan yritin saada iltapäivällä tekemäni kakun valmiiksi vielä saman illan aikana - tunnin odottelu pakastimessakaan ei riittänyt, vaan täyte ei ollut ehtinyt pohjalta tarpeeksi hyytymään. Siis kun aloin sitä laittamaan ylisuuren marenkipohjan päälle, niin täyte plörähti... Yritin pelastaa mitä pelastettavissa oli, laitoin kakkuvuoan takaisin ja laitoin kakun yöksi pakastimeen. (Eihän tuo siis jääkaappiin mahtunut).

Samalla ehdin jo sulattaa suklaakuorrutteenkin, se sentään mahtui vielä jääkaappiin odottelemaan.

Seuraavana aamuna otin kakun pöydälle sulamaan. Sitten tulikin ohjelmaa, ja parin tunnin päästä kotiin tultua oli tuo kakku sitten jo pakko saada valmiiksi. Siinä vaiheessa tuosta täytteestä oli jo jokin osa sulanut ja mustikkamehua alkoi valumaan nurkasta, josta marenki oli haljennut.

Suklaakuorrutteen kanssa kitsastelin, ja eihän se sitten riittänyt... Lisäksi se jähmettyi paikoilleen kylmän kakun päälle ennen kuin pääsin sitä mitenkään levittämään, eli "hieno" marmorikuorrutus tuli aikaan.



Sentään maku edes sai kiitosta...

Näistä mun katastrofileipomuksista sais pikkuhiljaa jo oman blogin aikaan.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Turvassa

Näin yhdeksän kilon lähestyessä ja varsinkin talvivaatteiden myötä on tuo meidän turvakaukalo alkanu käymään jo ahtaaksi. Moneen kertaan on saanu säätää valjaita pidemmäksi ja nyt ne veteli jo äärimmäisiään niin, että uuden turvakaukalon hankinta on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Varsinkin, kun näyttää tulevan autoiltua tämän tästäkin, niin aloin sitten haaveilemaan vähän paremmasta mallista. Sen ihmeemmin mulla ei oo ollut aikaa, että oisin ehtiny selvitteleen eri merkkejä ja malleja, vaan tavoilleni uskollisesti bongattuani lehdestä mainoksen niin marssin lastentavarakirppikselle siinä toivossa, että sieltä se löytyisi.


Onnea oli jälleen mukana, aika vähän tuolla ylipäänsä oli myyjiä ja vaan yks turvakaukalo myynnissä. Sitä toistamiseen kävin hipelöimässä ja kun se sitten oli hinta-ominaisuussuhteiltaan juuri sitä etsimääni, niin samahan tuo oli ottaa mukaan, kun sitä jo käsissään piteli.


Tuohon Gracon istuimeen kuuluu nyt se telakka, ja yks syy miksi päätin ottaa just tän, niin oon kans haaveillu niistä matkarattaista, joihin sen kaukalon sais vaan kätevästi naksautettua kiinni. (En oo nyt lumen tulon myötä varmaan kertaakaan käyttäny mitään kantovälinettä ulkona). Eli nyt saan alkaa taas lempipuuhaani ja nettikirppiksiä syynäämään... :)

Nyt meillä on ollu tuo veljen auto käytössä, ja kaikkien hankaluuksienki jälkeen niin onhan se auto hyvä olla olemassa sillon, kun sitä tarttee. Mutta toisaalta, se tuo taas mukanaan noita ongelmia, eikä aina se pienikään kauppareissu houkuta kävellen jos auto liukuu lähes itsestään eteen päin... :D

(Ja siellä Kreikassahan mulla on auto, mutta sen verran mua valaistiin, että kun en oo siis siellä ollut pariin vuoteen enkä mitään maksuja tältä ajalta maksanu, niin ne maksut siellä oottaa maksamistaan - siis siitä huolimatta vaikkei koko autoa ois käytettykkään - ennen ku ees voisin myyä sitä pois. Yritin nyt kysellä, että sinnekkö se nyt sitte jätetään vaan tönöttämään, niin sitten vissiin?! Eli ihan sama vaikka joku tökkäis sen mereen, se on täysin arvoton rakkine :D )

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Käykö teillä kello?

Hankinta parin viikon takaa. Jos joku muistaa, sain viime keväänä valmistujaislahjaksi lahjakortin Kultajouseen. Oon selaillut putiikin mainoslehtisiä moneen kertaan ja aina ohi mennessä muistanu, että siellä se lahjakortti kirjahyllyssä on. Laitoin sen syksyllä jo laukkuun, että muistan sen käyttää, mutta sama pää kesät talvet... Tuli sitten varta vasten asiaa kaupungille ja mielessä oli, että nyt minä sen lahjakortin viimein käytän. Niistä mainoslehtisistä jäi mieleeni pyörimään eräs helmikoristeinen kello, jota lähdin ostamaan. En oo kelloa omistanut vuosikausiin, eli tulisi jopa tarpeeseen. No niinhän ne mainokset lupaa enemmän mitä todellisuus on, eli se oli ihan koru vaan, eli ei ranteeseen kiinnitettävissä. Mietin vaihtoehtoja ja olin jo lähestulkoon hylkäämässä kellohaaveet ja ostamassa jotain ihanaa Kalevala-käätyä tarjouksesta - mutta mitä minä sellaisella teen, jäis vaan korulippaaseen pölyttymään. Menin keskustassa vielä toisestakin liikkeestä katsomaan vaihtoehtoja, ja päädyin lopulta ns. vaihtoehto kakkoseen.




Pientä luksusta arkeen. Kriteereinä oli nimenomaan se, että saisi olla tarpeeksi arkinen vaikka joka päivä käytettäväksi, mutta silti sisältää pientä blingblingiä, koska harvoin mitään koruja käytän. Toisessa vaihtoehdossa olisi ollut pyöreä, suurempi kellotaulu, mutta minun minikädessäni se näytti jo lähes koomiselta - pientä ja siroa siis.

Lahjakortin, tarjousten ja alennusten jälkeen kellolle jäi enää hintaa muutama hassu euro. Lukon kanssa oli aluksi vähän hankaluuksia, kun se meinasi aukeilla koko ajan, mies sääti vähän pihdeillä ja nyt pysyy taas ranteessa.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Liikunnat tammikuu

Tammikuu, tuo kuntokeskuksien vilkkain kausi. Kieltämättä tämä näkyi heti SATSillakin joulun jälkeen, kun salin puoli ja jumpat oli täpötäynnänsä niin, että melkein jo ahdisti sekaan mennä. Salilla nyt onneksi oon kuitenki käyny yleensä(ne pari kertaa) semmosiin aikoihin, että sinne vielä sekaan mahtuu. Mutta kun kävin kokeilemassa pilatesta, niin justiinsa sieltä seasta pieni nurkkaus löytyi, jonne sekaan mahtui. Tykkäsin tuosta, kohdistuuhan sen liikkeet suurelta osin keskivartalon hallintaan (ja taas tasapainoni horjuessa kävi hyvin ilmi, että kyllä sieltä keskivartalosta ne lihakset on edelleen kateissa), mutta se varmaan vaatii useamman kerran, että osaa tehdä ne liikkeet oikein niin, että niistä saa tehon kunnolla irti.

Sen sijaan vähän taas sattuman kautta kävin kokeilemassa Speed 'n' Sports -tuntia. (Pyrin näitä ryhmäliikuntoja kans mahdollisimman monipuolisesti kokeilemaan, että mistä tykkäisin eniten). Melko speed-suoritus siitä tulikin, kun sinnekkin piti juosta bussilta täysiä, että ehdin respaan ilmottautumaan tunnille. Olin jo varannut itteni tuonne tunnille, mutta en ehtiny lippua lunastamaan ajoissa, kiitos myöhässä olevan bussin (yllatyys...). (Tuo olikin sitten jo toinen lunastamatta jäänyt tuntivaraus, ja olikohan kolmannesta sitten vuorossa jonkunlainen karenssi jos oikein muistan, eli ihan turha mun on yrittää ees mitään varailla, kun ei ainakaan nuihin bussiaikatauluihin ole ikinä luottamista ja omakin aikataulu pettää tuon tuosta.) Kovista aikeista ja puheista huolimatta en oo juoksukauttani saanu mitenkään päin ees startattua, mutta tuolla tunnilla oli ilo huomata, että kunto kesti hyvin tuon enemmän tai vähemmän koko ajan juoksua sisältävän tunnin liikkeineen ja silti niissä oli sopivasti vastusta. Tuolla käyn kyllä uudelleenki, jos vaan aikataulu antaa tulevaisuudessa myöten.


PT:n ohjeilla kävin salilla sen kahdeksisen viikkoa. Alkukuusta kihnutin sinne vielä pyörällä siitä huolimatta, että pyöräkin oli niin jäässä, etten saanu ohjaustankoa kunnolla käännettyä... hyvin tuli ainakin lämmiteltyä! Sen jälkeen mukavuudenhalu (laiskuus) iski sillä tekosyyllä, että se pyörä on jäässä varastossa, ja oon mennyt Sn kanssa bussilla saleilemaan. Muuton myötä täältä tuo välimatka kuitenki salille kasvoi, eli vie turhaa aikaa menipä sinne sitten bussilla tai pyörällä. (Mielelläänhän kävisin salilla vaikka joka ilta, mutta vissiin sitä pitäs kotonakin joskus olla...)

Vaikka itse sanonkin, niin kyllä se toi ihan näkyviäkin tuloksia. Painoja lisäsin useampaan kertaan, esim. kyykyissä apuna olleen kahvakuulan kilomäärä nousi (10) 12 kg -> 18 kg. Painotavoitteena mulla oli tiputtaa kiinteyttää 3 kiloa, ja ihan en tuossa ajassa siihen yltänyt... Viikon verran kiristystä teki kuitenkin tehtävässä ja puolitoista kiloa turvotusta hujahti vieden vaa'an lukemat juuri alle tuon tavoitepainon. (Ja sen jälkeen on varmaan tulleet jo takaisin - aina ei vaan jaksa kiristellä.) Mitä peilistä näkyy, niin on tuota muskelia tullu juuri oikeisiin paikkoihin sopiva määrä ja syksyllä ostetut housut roikkuu päällä, eli kyllä sillä 1-2 kertaa viikossa salilla käymiselläkkin tuloksia tulee.

Viimeinen PT-treeni oli SATSilla PT-Samin ohjauksessa ja huh huh. Pukkarin ovesta luin jälkeen päin, että seuraavana päivänä oli ohjelmassa HIIT-treeniä ja tiiä vaikka oisin ollu joku koekani sitten, mutta mehut tuo puolituntinen treeni vei totaalisesti pois - hyvällä tavalla! Pyörän päällä loppulämmittelyssä tunsin suurta sympatiaa kaikkien Suurin pudottaja -kilpailijoita kohtaan, nehän aina yrjöilee siellä miten sattuu - sellainen olo oli mullakin tuon jälkeen, eli tehokasta treeniä siis!

Tuon jälkeen aijoinkin pitää tuosta PT-ohjelmasta taukoa ja kokeilla välillä salin puolella ihan tavallisia laitteita, mutta tahtomattani on nyt ajanpuutteen vuoksi tullut parin viikon salitauko, jonka toivoisin selättäväni tällä viikolla. Samoin eipä oo mitään vaunulenkkejäkään tullu tuolla pakkasissa harrastettua, eli toiveena on, että nyt pysyis tuolla plussan tuntumassa ja pääsis ulkoilemaan ja jopa hiihtämään taas.


(Yritin tänne saada enemmänkin kuvia, mutta tuo puhelin ei taas oo yhtään yhteistyöhaluinen, eli saapi jäädä toiseen kertaan).

Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu