20. luukku

LEEVI

Pieni oranssi kissanpentu syntyi reilu 7 vuotta sitten erääseen torniolaiseen navettaan. Olimme siskoni kanssa muuttaneet aikaisemmin syksyllä kimppakämppään ja meillä oli jo yksi musta kissa nimeltään Lölli löytökodista. Halusimme sille kaverin, ja tämä pörröinen oravannäköinen otus päätyi meille luovutusiässään tammikuussa 2007 opiskelijakaverini kautta. Minkäs muun tämä oranssi tiikeriraitainen kissanpentu olisi voinutkaan saada, kuin Leevi. (Ja minulta myöhemmin lisänimen kakkanokka ruskean nokkapilkkunsa ansiosta.)

Leevi osoittautui jo aluksi leikkisäksi kaveriksi, lempipuuhaa oli mm. juosta Lölli-sedän hännässä kiinni. Leevi nukkui mielellään milloin missäkin ja kenenkin päällä. Leevi myös tykkäsi söpöstellä pesuhetkillään ja nuolemalla omia varvaitaan - yhä edelleen hän putsaa varpaanvälinsä erittäin huolella työllä.

Leevillä on myös aina ollut veressään vietti kytätä ikkunasta ja parvekkeelta ulos.

Kissaherra Lölli oli Leevin paras kaveri aina siihen saakka, kun hoidokiksi saimme vajaan vuoden ajaksi kaksi muuta kissaa. Toisesta, Löllin identtisestä mustasta kissapojasta Ipanasta tuli oitis Leevin bestis.

Sen sijaan kissaneiti Ninjasta tuli Leevin taistelukaveri, eikä nämä kaks lopulta viihtyneet enää edes samassa huoneessa keskenään Leevin otettua pikkuneidin ikeeseensä.

Yhteiselo jatkui hyvin huolimatta siitä, että Lölli oli vähän väliä sairas. Lölli-herran poistuttua keskuudestamme kevättalvella -08 Leeville jäi vielä onneksi oma poikakaveri, niin ei tullut niin suuri suru. Minä en tällä välin enää kauheasti asunut siskomme kanssa samassa asunnossa, ja kun taloudessa oli yhden kissan aukko, sisko ottikin itselleen jossain vaiheessaLeeville kaveriksi Vilin.

Sitten tulikin muutto keväällä 2008, jossa siskoni muutti koko eläinkatraan kanssa toisaalle ja itse toiseen paikkaan opiskelukaverin kanssa kämppiksiksi.

Leevi jatkoi siskoni luona asumistaan ensin kolmen muun, ja hoidokkien palattua kotiinsa Vili-kissan kanssa. Pian muutti heille kuitenkin uusi kissakaveri Veikka. Kuitenkin pitemmän päälle eivät kissaherrat tulleet toimeen, ja pilkka osui tällä kertaa omaan nilkkaan, kun kiusaaja-Leevistä tuli vuorostaan kiusattu kissaherrojen sitä höykkyyttäessä. Ratkaisuksi tilanteeseen koitettiin ensin, miten Veikka pystyisi asumaan minun kanssa, mutta jo yhden yön jälkeen katsottiin tilannetta uudelleen ja niin Leevi muutti luokseni.

Leevi on aina ollut erittäin siisti ja tarkka poika. Niinpä nytkin emännän viettäessä kiireistä opiskelijaelämää Leevi saattoi silloin tällöin pissiä oven taakse nurkkaan, kun ei hiekkalaatikkoa ollut pojan asioiden jälkeen putsattu. Toisekseen Leevin toinen "ongelma" on se, että hän nukkuu erittäin mielellään vaatekaapissa. Niinpä kaikki vaatteet on aina enemmän ja vähemmän karvoissa.

Tällä kertaa Leevi viihtyi seurassani reilu puoli vuotta, kunnes muutin yhteen silloisen poikaystävän kanssa, ja tämä oli niin allerginen kissoille (tai Leeville), että minun ollessani kaivausmatkalla joutui sillä aikaa antamaan Leevin takaisin siskolleni asumaan.

Leevi joutui siis takaisin Vilin ja Veikan valtakuntaan, jossa ei kauhean hyvin viihtynyt. Vallu-koiran kanssa ei vissiin kummempia ongelmia ollut. Kolmen mahtikollin elo ei vaan ikinä kauhean hyvin klikannut yhteen - mm. ruokakupille mennessä jompikumpi kissoista aina jahtasi Leeviä, eikä tämä saanut usein vessassakaan asioida rauhassa ilman, että joku hyökkäsi oven takaa päälle.

Niinpä jo senkin vuoksi oli aika selvää, että viime helmikuussa muuttaessani yksin yksiööni Leevi tulisi kokeilemaan asumista kanssani. Ja heti ensimmäisestä illasta oli selvää, että Leevi nautti olostaan asunnon ainoana kissana niin paljon, että sai jäädä kanssani asumaan ja saamaan jakamattoman huomioni.

Ongelmia ei ole koitunut, kunhan vain itse viitsii sitä hiekkalaatikkoa olla jatkuvasti tyhjentämässä, tai saa vain syyttää itseään siitä, että joutuu siivoamaan paikkoja (lähinnä vessan mattoa) entistä enemmän. Leevi tykkää edelleen vakoilla parvekkeelta ohimeneviä ihmisiä ja lintuja - paitsi nyt talvisaikaan, jolloin parvekkeella on uskallettu tehdä vain kaksi nopeaa pyörähdystä todetakseen, että siellä on liian kylmä. Ikkunaan pitää sen sijaan jättää Leeville nyt näitä vakoiluaukkoja, kun varpusia istuskelee taas ikkunanlaudalla.

Leevin lempiruokaa on Latzin purkkiruoka aina siihen saakka, kunnes erehdyn ostamaan jotain annospusseja. Silloin Leevi on norkoilemassa ruokakupilla ja maukumassa "now" - eli "nyt-ruokaa" -huutoaan hellyyttävällä katseellaan. Leevi on myös erittäin innokas lakanoiden vaihtaja, ja tulee mielellään aina "auttamaan" tässä puuhassa. Sen sijaan muuta siivoamista Leevi inhoaa - rätin nähdessään jo aavistaa, mitä on tulossa ja luikkii salamaa nopeammin piiloon sängyn kauimpaan nurkkaan. Se imuri-hirviö on nimittäin sellainen, mitä kannattaa mennä piiloon, mutta kihveliharjaa sen sijaan voi vähän vaaniakkin.

Sn synnyttyä ja saavuttua kotiin Leevi juoksi saman tien outoja ääniä kuullessaan ja hajuja haistaessaan piiloon sängyn alle. Parin päivän päästä alkoi kuitenkin jo tajuamaan, että uusi pieni tulokas ei tehnyt mitään, vaikkakin "pienet" kiljahdukset saa edelleenkin kiireen vilkkaa luikkimaan pakoon. Ensin Leevi ei sängyssä tajunnut, että siinä vieressäni on pieni ihminen, jonka päältä ei kävellä, mutta pari kertaa kädellä tönäisyä riitti siihen, että Leevi tajusi kiertää Sn peiton. Edelleen se saattaa tämän joskus unohtaa ja yrittää astella Sn päältä minun mahalle nukkumaan, mutta kun Leeviä töytäisee taakse päin, niin kyllä se ymmärtää asian pointin.

Nykyisellään Leevi tulee Sn kanssa hyvin toimeen, eikä Sn pienet tukistuksetkaan enää hirveästi hetkauta. Voipi olla, että Leevi viimein tajuaa Sn olevan laumamme jäsen, jota pitää suojella minun lailla. Nimittäin isukin nyt saavuttua, ensimmäisen yön ajan Leevi hakeutui moneen kertaan nukkumaan minun mahan päälle. Aamulla S heräsi itkeskellen, ja kun A oli menossa katsomaan tilannetta, Leevi juoksi paikalle ensimmäisenä. Myöhemmin An koittaessa tervehtiä Leeviä, tämä sähähti. Taitaapa siis mies talossa saada Leevin hetkeksi puolustamaan omia emäntiään. Nyt muutettaessa uuteen asuntoon, riittää Leevillekkin lisää reviiriä - ja kuka tietää, jos mahdumme nelistään saman katon alle, ehkä saamme joskus perheenlisäystä?