Instagram @sarkkuk

torstai 14. marraskuuta 2013

5 kk


Päivät vaan vilistää ja neiti S kasvaa siinä sivussa lähes huomaamatta.


Mitat 13.11.
Paino 7150  (6550)
Pituus 64,7  (62,4)
Pää 40,4 (39,3)

"Kasvaa tasaisesti rintamaidolla. Lelua seuraa katseella 180 astetta. Tarttuu molemmin käsin leluun. Kannattelee itseään kämmenien varassa mahalla ollessa. Hymyilee, jokeltelee. Tyytyväinen vauva." 

Tällä kertaa neuvolapäivä sattui synttäripäivälle. Melko hyvin minun tämänkertaiset veikkaukset "yli 7 kg ja 65 cm" meni oikein. Vaatteistahan sen jo tietää, vielä menee tuo 62 koko hyvin, mutta viimeisetkin 56-koot eli housut on pakattu jo pois. Eli jalkoihin on taitanut nämä sentit nyt mennä. (Varaston kätköistä löytyi muuten vielä yksi pussi koon 60 vaatteita...hups... eipähän tarvi pyykkäilystä ottaa stressiä). Talvikin ehti käydä tässä välissä, ja siksi piti toppavaatteitakin kaivaa esiin. Koon 68/74 toppiksen jälkeen löytyi onneksi vähän pienempi koon 68 toppis, mutta sekin oli kyllä melko reilua tekoa meidän pikkupirpanalle. Kaverilla kahvittelemassa käydessämme tämä antoikin meille koon 56 ihanan pinkin toppapuvun, ja se oli kuin nakutettu neidille näille ilmoille, kun mitään ei tarvi alle. (Vaunuissa kun on kasa peitteitä). Jalkaosa vois olla himppasen pitempi, mutta villasukat kun on aina jalassa, niin kyllä ne peiton mutkassa lämpimänä pysyy.


Jaloista puheen ollen, varpaat on löytyneet! On se vaan niin söpöä, miten sykkyrään neiti itsensä saa niihin tarrautuessaan. :) Nyt myös punnerretaan eli nojataan kämmeniin sen, minkä jaksaa.


Eilen kokeili kääntyä vatsalta selälleen, muuten onnistui mutta pää ei tullut mukana ja sekös turhautti! Ympäri osataan matkustaa lattialla 360 astetta, jos siellä vaan on viihtyäkseen. Potkimista treenataan paljon, mutta vielä ei ole sitä hoksattu, että miten se eteenpäin liikkuminen tapahtuisi... Paitsi että ihan varmasti eilen oli neiti siirtynyt paikaltaan hiukan eteen päin..! Ja hiukan tämä jo pylleröäänkin nosteli ylös polvien varassa, eli eipä tästä varmaan kauan mene, että neiti hoksaa homman juonen.


Leevi alkaa olla ihan hittijuttu! Aina kun kissaherra suvaitsee ilmaantua tämän tavallisen rahvaan seuraan, päästelee S ilonkiljahduksia (joita Leevi yleensä pakenee piiloon). Joskus on turvallisesti äidin sylistä silitetty (ja hieman tukistettu) Leevin ihanan pehmeää karvaa, jolloin Sn naama loistaa kuin hangon keksi. Muutaman kerran on Leevi harhautunut haistelemaan Sn kättä (luultuaan sitä ehkä minun kädeksi) ja kerran-pari ihan nuolaisun kera. Välillä Leevi nukkuu Sn vieressä tyynyllä, jonka oon laittanu pönkäksi sngyn laidaale, ettei S siitä kierähdä yli.


Vanhoja hyviä harrastuksia ollaan jatkettu. Perhekerhossa käydään edelleen, ja vauvauinti alotettiin taas pienen tauon jälkeeuudelleen. Viime kerta meni jo ihan ok. Tänään me sukellettiin! Ja siihen saakka se tämänkertainen uinti sujuikin hyvin, lukuunottamatta paria äiti-tämä-on-paha-paikka -itkuntapaista sekä äiti-sä-et-oo-tosissas -ilmeilyä. Sukellus oli kannusukellus (1-2-sukellus!), meidän kanssa ollut "tyttö" sai sukelletettua ilman itkua, mutta minun vuoron jälkeen se itku alko, eikä loppunut ennen kuin päästiin ylös altaasta. Tuota hommaa varmasti auttais se, jos mulla parina siinä olis aina joku tuttu henkilö, eikä tarvis uusia asioita oppia, kun tekemässä on joku ihan vieras tyyppi.. mutta minkäs tekee, näillä eväillä me mennään. Äitin kanssa leikkissä ihania on kukkuu!- ja heppaleikki, jospa täällä kasvaakin heppa- eikä mikään uintityttö?


Ollaan kans käyty muutamaa eri äiti-vauvakaveria tapaamassa, kevätmammojen kanssa kuulumisia heittämässä jne. miten aikataulut on sattuneet sopimaan. Niin ja olihan neiti-tuleva-politiikko vaaliteltallakin! Se olikin jännä juttu (=S nukkui koko ajan vaunuissa).


Nukkumiseen on tullut selkeästi enemmän rytmiä. (Jota kyllä kuun vaihteessa kellojen siirtäminen muutaman päivän häiritsi). Noin kolmen tunnin sykleissä mennään, vähän riippuen missä ollaan kulloinkin menossa - vaunukävelyt on nimittäin ihan paras paikka päiväunien ottamiseen, ja sitten kerhoissa/kylässä ei malteta oikein nukkua. Yleensä nukutaan päiväunilla se 10-30 min, mutta erään lapsenvahdin vuorolla oli neiti tirsottanu 1,5 tuntia! Ei vaan ikinä minun kanssa (paitsi vaunuissa). Aamulla neiti herää vähän vaihdellen minun kanssa samaan aikaan tai myöhemmin klo 7-8 aikaan. Aamupäiväunet n. klo 10-11, päiväunet 13-14, iltapäiväunet 16-17 ja vielä iltaunet, että jaksaa sitten yön nukkua, klo 19-20. Yöunille mennään klo 21 maissa, ja edelleen niin, että nukutan rinnalle. Näin se meillä vaan toimii. Nyt yösyömiseenkin on alkanu tulla vähentymistä, ja oiskohan kolmet syönnit yöllä (~kaksi pitempää ja yhet pikku hömpsyt),  puolenyön maissa, klo 3-4 välillä ja vielä 5-6 maissa (suunnilleen samaa rytmiä muuten mikä oli jo masussa!)


On muuten siksikin kantoliinan käyttö jäänyt meillä jo melko vähiin, oiskohan muutaman kerran viime kuun aikana tarttettu. Pari kertaa, kun vaunut on toiminu tavarajuhtana, ja pari kertaa sisällä tiskatessa, kun aika on ollut rajallinen, tiskivesi jo seissyt ja neiti ei viihdy yksin lattialla. Mulla oli hirveät tuskat sen uuden rengasliinan kanssa, kun en sitä vaan osannu sitoa, ja olin jo heittää sillä vesilintua... En tiiä mistä vika johtu, mutta yks kaks yllättäen se sidonta sitten alkoikin toimia (epäilen 1: että neiti vaan oli vielä liian pieni siihen - en saanu jalkoja levitettyä tarpeeksi tuonne mun kylkien sivuille - periaatteessa tää kyllä pitäs sujua pienenkin kanssa 2: olkapään vaihtaminen auttoi, eli oikeakätisen on huomattavasti helpompi käyttää sitä kättään, kun rengas on vasemmalla olalla ;) ). Vaunut toimii meillä hyvin, en mitenkään muuten sais hoitolaukkua, käsilaukkua, kauppakasseja ym. kannettua pitkin kaupunkia.


Tällä hetkellä S saa siis ravintonsa edelleen rintamaidosta. Kokeiltiin sitä (pottu)sosetta kaks viikkoa, ja sitä tuskin mahaan saakka paljoa päätyi. Ja kun nyt ei vauvaa voi pakkosyöttääkkään, niin jätin sitten kokeeksi pois ja eipä tuo näytä sitä vielä kaipaavan. Pitkä mielipide sillä kyllä yleensä kans oli siitä potusta. Kokeillaan kyllä uudelleen tässä ennen puolen vuoden ikää, ihan sen puhutun allergiariskin välttääksemme... Neuvolantädinkään mukaan vielä ei oo mitään kiirettä, omaa tahtia voidaan alotella. Yösyönnin suhteen tuntuu, että siitä on muille enemmän vaivaa ku meille. :D Itse asiassa yöimetyksen poisjättäminen on varmaan vaikeampaa minulle. En nimittäin oo valmis vielä siihen, että ne naisten vaivat alkavat! Kuulemani mukaan nimittäin tämä olisi se ratkaiseva tekijä - pitää muistaa myöhemmin raportoida, pitääkö myytti paikkansa! Mutta neuvolastakin sanottiin, että kyllähän se sitten varmasti yölläkin ihan nälkäänsä syö (lohdun sijaan), kun ei niitä soseita vielä mene alas. Päiväsaikaan syöminen on jonkun verran säännöllistyny kans, ei tarvi koko aikaa istua sohvalla tissi suussa. Ja kyllä se mahansa pullolleen saa, pulauttelua on toisinaan melko paljonkin, mutta ei nyt mitenkään normaalia kummemmin.


Hampaita tehdään edelleen, vielä ei mitään näy. Parina iltana on esiintyny epämäärästä kitinää, ja muutaman kerran nukutettua on herätty pienen itkun kera, jolloin nukuttaminen on pitäny hoitaa uudelleen. Purulelu ja omat nyrkit kelpaa ja kuolaa tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!