Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

torstai 28. marraskuuta 2013

Hyvä hiuspäivä

Spontaanina ihmisenä, mutta kuitenkin melkoisena jahkailijana hiuskriisini ajautui viimein pisteeseen, että jotain oli tehtävä. Olen nyt muutaman viikon ajan käyttänyt Buzzador-kampanjasta saamiani Dove Intensive Repair -hiustenhoitotuotteita, ja olen ollut niihin tyytyväinen. Suihkun jälkeen hiukset tuntuvat silkkisiltä, ja näyttävät elinvoimaisilta ja kiiltäviltä. Vaikka Doven tuotteet tässä suhteessa taikoivat siis minunkin hiukseni uuteen kukoistukseen, niin kuollutta nekään eivät saa heräämään henkiin.

Bussipysäkin ohi kävellessä erään kampaamon ikkunassa ollut mainos "Opiskelijatyöt -45 %" oli kiinnittäny huomioni jo useampaan kertaan. Viime viikon lastenhoitovuorolla kävin uimassa ja samalla ehdin käydä päänsisäistä keskustelua itseni kanssa: "Kyllähän ne hiukset pitäisi siistiä, onhan viime leikkuusta aikaa jo puoli vuotta... Nyt ei kyllä jaksaisi, mutta milloin muulloin sitten?! Alennuskin taisi olla voimassa enää tämän viikon..."

Siispä *naps, naps* viuhuivat sakset kampaajan tuolissa. Nyt peilistä katsoo kiiltävämmät, elinvoimaisemmat ja paksummat hiukset.



Hiuksissa Dove kirkkaana loistaa...

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Olen Buzzador ja mukana buzzaamassa Dove Intensive Repair - hiustenhoitotuotteista. Kampanjan aikana on käynnissä valokuvauskilpailu, jossa parhaat tulkinnat saavat Dove-tuotteita vuodeksi. Buzzadorina toimimisen pääajatus on se, että kerron ajatuksistani ja kokemuksistani eteenpäin. 


Buzzadoriksi? 

Buzzador vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa. Se on ilmaista!

Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä, ja samalla mainita minut buzzaamisen vinkkaajaksi (käyttäjätunnuksella Shine_S)
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

SiLLivati seilaa

Yöunille, itkua. Uudestaan yöunille, uudestaan itkua. Kitinää, itkua. Luovutan omat tekemiseni, ja menen viereen nukkumaan. Yöllä levotonta, kitinää, natinaa, itkeskelyä... Aamulla herään klo 6, ja sen jälkeen neitiä saa taas käydä jonkun viisi kertaa lohduttamassa, jotta tämä malttaisi nukkua normaalien yöunien verran.

Kyllähän sen jo arvasi mitä se tiesi, mutta aamulla kokeillessa ei vielä mitään tuntunu.

Iltapäivällä tuli lapsenvahti ja mainitsin, että se ensimmäinen hammas tuli sitten silloin viikko sitten, ja nyt toista tehdään. Hän mainitsi, että ikenet pullottaa ja kun aloin tutkimaan, niin kyllä se oli jo ihan läpi tullut!


Kaksi hammasta, istui suussa.

Isille sai soittaa illalla toisenkin ihanan uutisen: Sain ilmoituksen, että MMV on tehnyt päätöksen, ja oleskelulupa myönnetään!  
(Sen jälkeen, kun olin kerran jo sinne soittanut ja vielä lähetin lappua sinne suuntaan...)


(OT: Nyt vasta tajusin, että eihän tuossa laulussa oikeasti lauleta, että SILLIvati seilaa :D Järkevämpi se tosin on niin, kuin silivati seilaa...)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Lapselliset pikkujoulut

Pikkujoulukausi korkattu! Päästiinpä mekin siis joulun odotusta pikku hiljaa alottelemaan.

  
Tapani mukaan päästiin liikkeelle hirveellä häsellyksellä, ehdittiin kuitenkin linja-autoon, joka lähti sopivasti talon edestä. Se on hyvä, että on puhelimessa tuo navigaattori, jos sitä vain osaa käyttää.


Siinä katoin, että nyt pysäkki lähestyy, katoin ikkunasta ulos ja totesin, että ois vissiin pitäny jo jäähä pois. Onneksi seuraava pysäkki ei aivan hullun kaukana ollut, pikkunen aamukävely mukavassa talvipakkasessa.


Joku aika sitten alettiin suunnitteleen mammaporukan pikkujouluja, ja päädyttiin pitämään kahdet: lapsettomat ja lapselliset. Joudun ite nuo toiset skippaamaan, alun perinkään en jaksanu alkaa lapsenvahtia sille päivälle järkkäämään, ja on mulla nyt siinä jo muutakin menoa. Ehtiipä sitä sitten joskus myöhemminkin vapaalle heittäytymään, ilman lasta.


Aah mulle iski sisustuskateus taas... Ja neitikin niin innoissaan häpläili tuota mattoa ja tarttu verhoista kiinni, "Meille nämä". Meillä tosin ne oliskin kissankarvoja ja kynnenjälkiä täynnä.


Nyyttärimeiningeillä mentiin. Joulun ensimmäiset hakaristileivokset tortut ja piparit tuli maisteltua. Määhän en oo kummankaan suuri fani (ihme kyllä), tuoreena ne menee.


Glögiä en muuten ees maistanu. (Sokeria...) On ollut aikomuksena kehittää ihan "oma" glögiresepti, aineksetkin olis jo.


Paikalla oli aivan ihastuttavia tonttutyttöjä ja -poikia!


Mun mielestä on kyllä tosi mukava, että meillä tuo mammaporukka kokoontuu epäsäännöllisen säännöllisesti, kukainen miten ehtii mukaan. Saapi sitä vertaistukea suunnilleen saman ikäisten äitien kanssa.


Parhaimmillaan meitä oli paikalla kymmenkunta äiti-vauva -paria. Harmi, että meillä oli vaan niin pikainen käynti. Pari tuntia ehdittiin olla, ja viimeiset tais tulla tuonne juuri, kun tehtiin lähtöä. Sain muuten mukaani taas kassillisen vaatetta - sekin hyvä puoli tässä suunnilleen saman ikäisten kanssa on, että voi noita vaatteitakin kierrättää toiselle.


Meillä piti tosiaan ehtiä tapaamiseen, jota jo aamulla siirsin hieman myöhemmäksi, jotta ehittäis ees tuo pari tuntia tuolla pikkujouluilla. Ehdittiin hyvin paikan päälle, ja minä hieman ympäristöäkin tsekkailemaan... Mutta siitäpä lisää sitten ensi kerralla! ;)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Valoa! ja tulta

Oulussa on siis meneillään Valoa Oulu -valofestivaali, ja sen puitteissa on ympäri kaupunkia erilaisia valotaideteoksia ihasteltavana tämän viikonlopun ajan.

Franzenin puisto
 

"Franzeninpuistoon ja tuomiokirkon julkisivuun teoksen "Sydän" on suunnitellut valosuunnittelijat Ainu Palmu ja Priit Tiimus. Sydän on saanut inspiraationsa Franzénin henkilöstä ja erityisesti Franzénin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Lillin rakkaustarinasta."


Tuomiokirkko



Eilen oli tuon joulun avajaisten kunniaksi Ainolan puistossa myös kourallinen ihmisiä katsomassa tulishowta. Oli kyllä upean näkönen esitys!



Oulun linna eli Tähtitornin kahvila



Light Zoo
Linnansaari

Kartongista tehtyjä origamivalaisimia eli lyhtyvaloveistoksia, jotka ovat saaneet erilaisia eläinhahmoja. Erityisesti mieleeni painui tuo "merestä" nouseva pingviiniparvi.


Käykäähän kattomassa, nuo valotaideteokset on esillä vielä ens viikolla, mutta nuo origamit kerätään huomenna jo pois.

Valofestivaalit jatkui vielä lauantaille, jolloin lähdettiin käymään MLL:n paikallisyhdistyksen järjestämässä Valoa! lastentapahtumassa. Ovella olikin melko tuttu enkeli vastassa... ;) Paikalla oli mm. myyjäiset, joissa oli kyllä kaikenlaisia ihania käsitöitä. Vaan kun oon jo 90% joululahjat hankkinu, niin ei siellä sitten ollut mulle juurikaan ostettavaa. Niin ja valoinstallaatio sielläkin oli.


Meidän osalta valofestarit huipentui spektaakkelimaiseen Kekripukin polttoon.


Kauppatorille Toripolliisin viereen oli tuotu Kekripukki, ja sitä lähdettiin sitten kulkueena saattamaan kohti viimeistä leposijaansa Kiikeliin Elban saaren edustalle. 


Paikalla oli yllättävän paljon porukkaa, huolimatta siitä, että munkin kengät sanoi lits läts aina siihen saakka, kunnes alkoi pakastumaan... Vissiin suosio yllätti järjestäjätkin. Tapahtumassa oli tuo sama tulishow-esitys, mutta siitä nyt ei nähnyt kuin pari heiluvaa valopalloa koko yleisömeren takaa. (Miksi muuten ne lähes 2-metriset hujopit ei vois yleisötapahtumissa vaan älytä siirtyä itte sieltä eturivistä hieman sivummalle ja antaa tilaa sitten meille persjalkasille... lapsista puhumattakaan!) Säestyksenä ollut rumpumusiikki oli tosin hienon kuulosta.


Skin pääsi seuraamaan tuota polttotapahtumaa, kun vissiin alkoi jo hermostuttaa se vaunuissa makoilu. Varmaan ihmetteli, että mihin kaikkeen ihmeelliseen se äiti häntä raahaa.. :>




Tietääkö joku muuten järkevän selityksen sille, miksi siinä Rare Exports -leffassa joulupukki on paha kekripukki?

Joulun avaus

Muutaman viikon ajan täällä Oulun korkeudella ollaan saatu "nauttia" masentavasta pimeydestä. Toissa yönä meillä nukuttiin taas levottomasti, ja puoli kolmen aikaan mietin, että tässäköhän ne tämän yön unet oli. Maitoa ja pari kertaa masulleen käyttäminen lopulta tepsi, ja saatiin taas unen päästä kiinni. Ehdin kuitenkin tuossa välissä miettimään, kun oli niin kumman valoisaa. Normaalistikkaan täällä kämpässä nyt ei ihan säkkipimeää ole, oon laittanu tuohon pikkuikkunaan Leeville kyttäysaukon, ja yleensä se saa vielä tiirailla ulos sälekaihtimien välistä. Tuossa ikkunan edessä on juuri sopivasti katulamppu, ja se sieltä vähintään öisin kajastaa. Mutta nyt tämän kumman valoisuuden syy selvisi aamulla ikkunasta ulos kurkistaessa: Vihdoinkin lunta!


Aijemmin suunnittelin eiliselle meneväni kollegoideni seuraan arkeologian pikkujouluihin. Jossakin vaiheessa kuitenkin hylkäsin koko ajatuksen. Taispa olla juuri silloin, kun keksin päivään muuta ohjelmaa. Eikä tämän imetyksen vuoksi jaksaisi alkaa mitään pumppausoperaatiota, ja Saa pitäisi kuitenkin olla nukuttamassa viimeistään yhdeksän maissa, eli ihan turhaa vaivaa olis pari tuntia siellä vaan piipahtaa. Ei, pikkujoulujen sijaan päätin, että mennään jouluavajaisiin kaupungille!


Kiire meinasi taas tulla, mutta ehdittiin sitten hyvin bussiin, joka oli 15 min myöhässä ja täpöten täynnä ihmisiä - muillakin oli näköjään samanlaiset aikomukset. Ehdittiin katsomaan kaupungintalon editse menevää valokulkuetta.


Ja ei oo totta, tää oli tälle vuodelle jo toinen kerta, kun nähdään joulupukki, ja aina se luikkii kiireen vilkkaa jonnekkin piiloon. Taitaa pukkia pelottaa. Taitaa tuo meidän lapsi olla ollut niin kiltti, että pukkikin näyttää sen rinnalla tuhmalta? <;)


Rotuaarilla oli sitten mm. Tiernapojat, yhdyskuntalautakunnan pj Hanna Sarkkisen tervehdys, joku esikoululaisten Soiva Siili -esitys jne. Olis ollut ihan mukava nähdäkkin noista esityksistä jotain, mutta väkeä oli kuin pipoa, eikä mitään toivoa päästä esiintymislavan eteen. Pöljästi suunniteltu tuo uusi lava, kun eihän sieltä sivuilta nyt mitään näe.


S osoitti taas esimerkillistä käytöstä, vaikka heräsikin vaunuissa. Siellä se ihmetteli menemään ja kuunteli Tiernapoikia hänkin. Hermot meillä meni suunnilleen samaan aikaan, ja lähdettiin pois. The Body Shopissa ois pitäny olla glögitarjoilu, ei näkyny. (Oon about kaikki joululahjat muuten jo hankkinu, tärkeimmät eli Sn lahjat enää puuttuu!) Sillä aikaa kun siellä palloiltiin, niin olikin nuo kävelykatujen valot sytytetty.


Ois ollu ihanaa käydä juomassa lämmin kaakao jossakin, mutta mihinkään kahvilaan ei oikein päässyt sen väentungoksen läpi menemään, niin käytiin Stockan Vintillä mutka. Sekin meni tietysti saman tien kiinni, mutta ainakin lapsi sai vähän janojuomaa. Myös Stockmannin näyteikkunan edessä kuhisi, kun sinnekin oli avattu uusi satuikkuna.


Tästä jatkettiin vielä matkaa, mutta siitä teen vielä toisen postauksen!


EDIT 23.11.:
PS. Lisää upeita kuvia voi käydä ihastelemassa oululaisen valokuvaaja Aleksi Ollilan flickr-tilistä... Todistetusti olen minäkin ollut paikalla!

torstai 21. marraskuuta 2013

Elokuvissa


Tänään koitti jälleen kauan odotettu Vauvakino elokuvateatterissa. Oon merkannut tapahtuman ylös kalenteriin jo kuukausia sitten. Täysikuu vai mikä lie valvotti viime yönä - heräsin nimittäin joskus viiden maissa enkä enää sen jälkeen saanu unta. Siitä huolimatta meinattiin myöhästyä tuolta elokuvista, ja sai pistää ripeästi aamulla töppöstä toisen eteen, että ehdittiin ajoissa ostamaan paikkaa.


Hyvin ehdittiin ja paikkojakin oli vielä valittavaksi asti, eli sain ihan hyvät paikat "keskeltä keskeltä". Samaan aikaan oli jokin lasten- ja nuorten elokuvafestivaali, minkä vuoksi tuolla oli joitain erikoisjärjestelyitä, esim. vaunuparkki oli viereisessä salissa.


Me ehdittiin hyvin sinne sekaan saamaan vaunut. Pikku hiljaa tuonne sitten kai valui lisää porukkaa, nimittäin vaikutti siltä, että lähes joka paikka salissa oli viety, ja niitä vaunuja oli sitten parkissa ihan tuota elokuvasalia myöten.


Hyvä että tuolla oli vaipanvaihtoalustat, meillä niille oli nimittäin heti käyttöä. Vähän hazardilta vaan vaikutti tuo pöytä, oli niin liukas nimittäin, että jännäsin vähän tuon hoitoalustan pois tippumista...!


Leffana oli semmonen kuin Blue Jasmine, en vaivautunu etukäteen ees kattomaan tietoja leffasta eli olin aivan tietämätön, mitä leffa pitäis sisällään. Ja hyvä niin... Elokuvan päätyttyä mietin, että voishan tuosta elokuvavalinnasta jo lähettää palautetta, ja toisen äidin kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että tuo elokuva ei nyt ihan ollut oikein kohderyhmälleen suunnattu. Näyttää nyt stressaantuneille pienten vauvojen äideille elokuvaa, jossa oli suunnilleen "ranteet auki" -meininki. Ei mikään hilpeä leffanautinto, ja kuitenkin sali oli täynnä maksavia asiakkaita.


Neitiä elokuvan sisältö ei varmaan niinkään häirinnyt. Parit maitotarjoilut kun sai ja loppuleffasta unta palloon äitin sylissä, niin oli tyytyväinen leffailija. Vähän piti välillä kiukutella, kun ei saanutkaan tonkia käsiinsä äitin leffaherkkuja. Meninkin taas terveellisemmällä linjalla, eväinä oli suklaaproteiinipirtelö sekä 2xsatsumaa ja pähkinä-rusinasekoitusta.


Leffan jälkeen piti mennä kevätmammojen kanssa kahvittelemaan, mutta ei meitä sitten ollut paikalla ku kaks. Mentiin siis kahdestaan. Vielä kävin kaupungilla etsiskeleen jouluverhoja, joihin sain päähänpinttymän, tuloksetta. Jotain tarttui silti mukaan, mutta verhojen metsästys jatkuu.