Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Muovikassiton marraskuu

Tässä pieni ekoteko-kampanja, johon törmäsin aamulehteä lueskellessa. Kyseessä on siis Mamarkiaa-blogissa ja Facebookissa leviävä Muovikassiton marraskuu. Ideana on siis viettää marraskuu ostamatta muovipusseja, ja käyttää sen sijaan kestokasseja.


Aijon yrittää osallistua tähän tempaukseen. Sinällään tämä on helppo toteuttaa, koska jo valmiiksi kaupassa minulla on aina mukana reppu, sekä varalta joko kangaskassi (jonka tosin äsken siirsin urheilukassiksi) ja uudelleenkäytetty muovipussi. Jos siis minut näkee heilumassa kaupassa muovikassin kanssa, on se todennäköisimmin jo aikoja sitten ostettu/saatu.

Roskapussit sen sijaan onkin kinkkisempi juttu, luovuin (sanomalehdistä tehdystä) biojätekierrätyksestäkin jokin aika sitten, kun banaanikärpäspopulaatio oli valloittanut asuntoni. Nyt niitä viheliäisiä ei ole hetkeen näkynyt, joten ehkä tässä vaiheessa jo uskaltautuisi tässäkin asiassa terästäytymään ja ainakin tuota jätteen määrä vähentämään - biojäte kun on tässä taloudessa se yleisin jätemuoto. Kierrätän muuten kyllä kaikki hedelmäpussit ja purnukat parhaani mukaan (tosin nyt olen surutta heitellyt ylimääräiset rasiat roskiin, kiitos Tupperista saatujen Oikeiden pakastusrasioiden).

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kirjoja

Sn syntymä on saanut lehtitalot ja puhelinmyyjät valppaaksi. Oon ollu pitkään tilaamatta yhtään lehteä, mutta nyt on ollut niin hyviä tilaajalahjoja tarjolla, että muutamankin puhelinmyyjän kanssa on tullut keskusteltua aiheesta "mitäs muuta teillä olisi". (Kun nyt vain löytyisi sitä aikaa lueskella nuo lehdet läpi.) Joudun myös pyörtämään ehkä vähän ajatusmaailmaani siitä, ettei se puhelimella tavoittelu kannata. (OT: Itse puhelinmyyjänä, anteeksi asiakasneuvojana oltuani ja kokemuksesta viisastuneena minusta vain on hirveän tökeröä esim. paiskata luuri korvaan, huutaa/haistatella jne. ihmisille, jotka vain siellä langan toisessa päässä tekee työtään ehkä jonkun lisäeuron ansaitakseen). Lasten kirjakerhomainoksia on tullut postiluukusta säännölliseen tahtiin, jokaisen olen avannut ja laittanut säilöön periaatteella "tutustunpa myöhemmin ajan kanssa". Tuolla sohvapöydän alla alimmaisena nämä edelleen odottaa sitä myöhempää aikaa. Siispä eräs puhelinmyyjä sattui soittamaan alkukuusta juuri sopivaan aikaan ollessamme iltakävelyllä ja sai minulle myytyä jäsenyyden erääseen lasten kirjakerhoon.


Kolmea kirjaa ja kylpypyyhettä minulle liittymistarjouksessa luvattiin.Viime viikolla tuli ensin yksi, sitten toinen paketti. Vielä kun otin yhteyttä asiakaspalveluun, niin selvisi, että loput tuotteet olivat Postissa. (Sitä saapumisilmoitusta nyt vaan ei ikinä tullut, kyllä mua nyt oikeasti ihmetyttää nämä Postin palvelut, että mihin osa postista aina hukkuu?!)



Minähän itse oon ollut lapsena ties minkä kirjakerhon jäsen, ja oonkin ollut välillä melkoinen kirja-ahmatti (Nimim. luenpas tässä nyt viisi kirjaa päivässä). Ja haluaisin tätä mahdollisuutta tarjota myös jälkeläisilleni, kirjojen maailma kun on ihan omanlaisensa seikkailu. Vauva- ja taaperoikäiselle parasta luettavaa on varmasti tuollaiset erilaiset aktiviteettikirjat - mahdollisimman paljon erilaista pintaa kosketeltavaksi ja ääntä kuunneltavaksi. Itse ainakin muistelen haltioituneeni tällaisten parissa lapsena eniten.

 
Nyt on meidän neidille muutama kirja taas lisää kokoelmaan, joka toivottavasti hänen kasvaessaan karttuupi entisestään.
 
(Pssst... Rakas joulupukki, tässäpä sinulle vinkki pukinkonttiin!)

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Buzzador: Testissä Air Wick moniväriset tuoksukynttilät

Sain Buzzador-kampanjasta Air Wickin neljä uutta tuoksukynttilää testiin. Näistä kaksi oli tuoksultaan Purple Blackberry Fig ja kaksi Apple & Cinnamon.


Jo avatessani pakettia kynttilöiden tuoksu yllätti voimakkuudellaan positiivisesti. Minä olen tuoksukynttilöiden ystävä, ja kaupassakin minua vetää ne voimakastuoksuisimmat, aidot tuoksut puoleensa. Tiedättehän niitä, joita mainostetaan tuoksukynttiläksi, ja pettymys on valtaisa, kun "tuoksu" muistuttaa lähinnä saippuaa, ja poltettaessa ne eivät eroa normaaleista kynttilöistä? Näiden tuoksu tuntui vielä monen päivän ajan paketin avaamisen jälkeenkin, ja päädyin sijoittamaan yhden jopa vessaan. :D


Ensimmäisenä kokeilussani oli tuo mustaherukka KARHUNVATUKKA-viikuna -kynttilä. ( EDIT: ;) ) Sytytin kynttilän, ja jo ennen sen syttymistä alkoi kupissa palamaan sininen valo. Sitten se muuttui vihreäksi! Ja violetiksi! Sitten punainen, oranssi, keltainen... Olisinhan voinut toki pakkauksestakin jo lukea, että kynttilä palaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Hetken ihmettelin myös valon palamismekanismia, mutta jonkinlainen paristolla toimiva häkkyrä tuohon mysteerikuppiin sisältyy.


Kun jo unohdin, minkä tuoksuista kynttilää poltin, ja mielessäni mietin, mitä tuoksu muistuttaa, mieleeni tuli mustaherukkatee. Tämä tosiaan tuoksui mustaherukalle, ja kutsuilla ollut ystävä kommentoi tuoksua sanalla 'miellyttävä'. (EDIT: Marja mikä marja... ;) )

Seuraavaksi testissä oli omena-kaneli -kynttilä. Ja tästä ei voi muuta sanoa kuin herkullinen. Heti teki mieli paistaa kynttilän seuraksi omenapiirakkaa!


Ainoa huono puoli kynttilöissä on se käry, joka tulee ne sammuttaessa, mutta näinhän se on kaikissa kynttilöissä. Koska tuotteessa on paristo ja lasia, se on suositeltavaa lajitella kierrätykseen. Allergisten ja tuoksulle yliherkkien ei tule käyttää tuotetta.


Kynttilöitä on saatavilla eri kuvioilla. Palamisaika näissä on jopa 30 tuntia, eli näillä kyllä muutamat illanvietot viettää. Ohjehinta on 6,50 euroa, mutta olen näitä ainakin eräässä kaupassa nähnyt edullisemmallakin hinnalla. Siellä oli vieläpä kolmatta tuoksua, olisikohan ollut tuo Cocoa Truffle & Crème jota heti kävin tuoksuttelemassa, mutta valitettavasti tämä oli sellainen pettymystuoksu, joka jäi kyllä kauppaan. :(


* * *
Olen Buzzador ja mukana buzzaamassa Air Wick-tuoksukynttilöistä! Buzzadoriksi voi liittyä kuka vain. Saat sähköpostitse kampanjakutsuja, ja itse päätät siitä, ilmoittaudutko mukaan. Jos sovit tuotteen testaajaprofiiliin, sinulle lähetetään kampanjapaketti ja ohjeet buzzaukseen. Joskus tuotteita on jaettavissa myös kavereille. Testatessasi tuotteita, tulee sinun kertoa tuotteista rehellinen mielipiteesi suullisesti kavereillesi, sosiaalisen median lähteissä ja/tai omassa blogissasi. Testauksen aikana tuotteista tehdään lyhyitä ns. "salamaraportteja" ja sen päätyttyä loppuraportti. http://www.buzzador.com

"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."
Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä:
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S



lauantai 26. lokakuuta 2013

Tavataan uudessa ajassa

Kun bloggaamisen aloitin reilu viisi vuotta sitten (!), olin lähdössä opiskelujeni puitteissa Roomaan kesäksi. >Crustumerium< Siihen elämänaikaan ei vielä blogit olleet oikein ottaneet tuulta alleen samalla tavalla, kuin tänä päivänä. Itse olin lukenut lähinnä paria vaihdossa olleen tuttavan blogia, mistä ajatus omankin blogin pitämiseen sitten syntyi. Nimi syntyi yks kaks, ensimmäinen blogia kuvaava asia mikä tuli mieleen.


Blogi oli minulla suljettuna vain linkin tietäville monta vuotta, viettäen välillä epäaktiivisia hetkiä. Tällä aikaa kyllä kiinnostusta bloggaamiseen oli, synnytin parikin uutta blogia matkailuja ja ruokia ajatellen, mutta ne ei sen parin postauksen alkuinnostuksen jälkeen jaksaneet enää kiinnostaa. Onneksi suht' säännöllisesti tuli reissattua kesällä, että sain tätä yhtä blogia edes silloin tällöin päivittymään.

Ateenassa harjoittelussa (ja erityisesti myöhemmin Santorinilla) oloni aikana aloin oikeastaan sitten löytämään ja lukemaan muitakin blogeja, ja samalla oma kiinnostus lisääntyi oman blogin aihealueiden laajentamiseen pelkästä omasta matkustelusta muuhunkin. Vaikka tahtoa oliskin ollut, niin pokkaa ei löytynyt.


Vielä kun aikaa bloggaamiselle alkoi löytyä, niin houkutti myös ajatus laittaa blogi julkiseksi. Tämän ajatuksen kanssa leikittelin pitkään, ja oikeastaan siinä vaiheessa kun elämänkuvioihin mukaan tuli uusi tekijä, raskaus, niin päätin viimein astua sieltä blogikaapista pikku hiljaa varovasti ulos ja laittamaan blogini julkisesti kaikkien saataville.



Pitkin tätä blogin historiaa on ulkoasu muuttunut ja tekstien tyyli ja aihealueet vaihdelleet. Jotain pieniä muutoksia silloin tällöin. Nyt oon kuitenkin pitkän aikaa haudutellut mielessäni suurempaa muutosta, kun olisi aikaa ja idea.

Nyt se idea sitten tuli. Se yksi ja ainoa blogin varrella muuttumaton asia muuttuu vihdoinkin...



PS. Muistakaahan siirtää kelloja yöllä!

torstai 24. lokakuuta 2013

Vinkki: Liikuntapäivä

Olettehan jo huomanneet Osallistu Liikuntapäivään -kampanjan tulevana lauantaina 26.10.?



"Maksuton koko kansan liikuntatapahtuma! Kunto- ja liikuntakeskukset järjestävät avointen ovien päivän 26.10. Lähde liikkumaan! www.liikuntapaivat.fi". Katso täydellinen lista tapahtumassa mukana olevista kunto- ja liikuntakeskuksista osoitteessa www.liikuntapäivät.fi/harjoituspaikat."

Kun lähtee mukaan liikkumaan lauantaina, saa valitsemastaan paikasta ko. liikuntapaikkaan kaksi etuseteliä. Itse jo kyselin lapsenvahtioptiota käytettäväksi, aikomuksena suunnistaa iltapäivästä johonkin pumppaamaan!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Koitelin kosket

Luin jostakin syyslomavinkkejä, ja siitä se ajatus sitten lähti. Varsinkin, kun samalla pystyi matkan varrella tekemään pari muuta reissua - kävin ostamassa Slle kakkos(vai ykkös-?)vaunut parvekkeelle halvalla ja katsomassa erästä mahdollista tulevaisuuden projektia.


(Ouluun on muuten tullut jo talvi. Tai ehkä sittenkin kevät - ainakin viikonloppuna sai melko deja vú -kokemukset auringon paistaessa. Jos ei olisi ollut ruskeita lehtiä puissa, niin olisin epäillyt jo seonneeni ja tehnyt jotain aikamatkustamista puolen vuoden säteellä.)


Kohteenamme oli siis n. 20 km Oulusta, Kiimingissä sijaitsevat Koitelin kosket. Niin monesti on ollut mielen päällä lähteä tuonne, mutta lähelle on pitkä matka. Mutta nyt vihdoin ja viimein tehtiin tuonne pieni visiitti.


S matkasi hienosti taas kantoliinassa. Talvipukeutuminen aiheuttaa omat haasteensa kyllä liinailuun (mistä kohti on liikaa topattu ja mistä taas liian vähän). En sitä kantotakkia kuitenkaan ole vielä raaskinut hommata, kun ei tuolle liinalle niin hirveästi ole kuitenkaan ollut käyttöä.


Muutamat muutkin lapsiperheet olivat samaan aikaan retkellä. Ens kerralla mekin otetaan makkarat mukaan - nyt mun "dieetti" ei kuitenkaan antanut tällaiselle periksi. Omenat pakkasin mukaan, mutta unohtui nekin kyllä syödä.


Hienot oli maisemat. Houkuttelee kyllä käydä paikalla kevättulvien aikaan. Juuri ehdittiin missata ruskan aikakin, jolloin värit olisivat varmasti olleet mahtavat.


S jaksoi kyllä yllättävän hyvin. Melkein hänelle tuli harmistus, kun oli jo ollut muutaman tunnin syömättä. Siinä koitin bongailla kyltissä ollutta kahvilaa, mutta ilmeisesti semmonen on toiminnassa vaan elokuussa?? Noh, äitin hassuttelut ja hyppelyt ilahdutti sen verran, että jaksettiin nukkua vielä paluumatka ja oottaa kotiin saakka. (Voi jestas, mitenhän talvella ikinä pääsisi mihinkään retkeilemään imeväisen kanssa [Ei mitenkään]). (Niin, kun tuossa autossakaan ei tosiaan toimi lämpimän ilman puhallin).


Talvella retkeillessä tuolla koskilla on muuten se hyvä puoli, että hyvin näytti tuolla kosken keskellä olevilla kivillä hyppely olevan mahdollista (tosin, jos ne on liukkaita, niin sitten voi olla menoa se!).


PS. Kuka huomasi maanantai-iltana noin klo 19.45 sen uutisissakin olleen valoilmiön? Käveltiin Sn kanssa juuri Tupper-kokouksesta kotiin päin ja puolivälissä matkaa edessä näkyi niin kuin olisi ollut kirkas ilotulitusraketti. Jäin tosiaan odottamaan niitä enemmänkin, ja ihmettelin hieman, että joku pojankoltiainenkohan sen ampui, kun ei muita kuulunutkaan. Mutta kyseessä oli siis ilmeisesti jokin meteoriitti. Jännää. (Nyt kun aattelen, niin ei tuosta tosiaan kuulunut mitään paukahdustakaan.)

torstai 17. lokakuuta 2013

Neuvola + tilannepäivitys

4 kk neuvola sisältää terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastuksen. Taas paikalla oli oman neuvolantätin sijainen. Otettiin Ssta mitat ennen lääkärin tutkimista. Hienosti ojentui hän pituudeltaan mitattavaksi. Kiloja on Slle kertynyt 6,5 & risat ja pituutta 62,4 senttiä. Lopuksi kun lääkärin kanssa tutkittiin käyriä, niin todettiin, että S kasvaa ihan käyrien mukaan tasaisesti. Pienipäinen hän tosin on (ja juuri todettiin siskoni kanssa että niin ollaan muuten mekin - itse käytän lasten lakkeja!) ja nykyinen 39,3 cm menee himpun verran -2 käyrän alla.


Täysimetyksellä siis edelleen ollaan menty, neuvolantäti kysyi tietysti, että joko on kiinteät aloitettu. Väläytin sitten ilmaan, että oon nyt miettiny, että alotettais pikku hiljaa maistelu, kun tuo neiti on koko ajan syömässä. Siinä sitten pukiessani vaatteita vauvan päälle, niin hän selitti aika pitkä litannian, kuinka se kannattaa alotella - ja olin kyllä yllättyny, kuin positiivisesti asiaan suhtauduttiin, tästä kun ei nykyään ota enää selvää, kuka suosii mitäkin. (Kun nyt on kansainvälinen imetysviikkokin menossa, joka puolelta tuuttaa uutisia siitä, miten imetys mahdollisimman pitkään on suunnilleen vauvan selviämisen ja myöhemmän kehityksen elinehto. Eräs äiti muuten kertoi saaneensa neuvolastaan ohjeen aloittaa kiinteät 4-6 kk iässä, silloin kielijänteet vahvistuu eli puhumaan opettelu sujuu paremmin). No, mitä nyt minulle käteen jäi, sattui sopivasti kaupassakin olemaan peruna- ja porkkanatarjous, että näillä alotellaan nyt teelusikallisia maistelemaan ensin parin viikon ajan. Luinhan minä nuita opuksia (joita jo viime neuvolakäynnillä saatiin) ja niissä kyllä selitetään, milloin kannattaa alottaa, mutta ei sitä, että mitä tuotteita missäkin "järjestyksessä". Oisin varmaan tuota banaania ollu ensimmäisenä tunkemassa, mutta niinhän se on, että ei kannata niillä makeilla hedelmillä alottaa. Voi muuten niiden neutraalimpien makujen kanssa olla niin, ettei ne enää sitten maistukkaan. (Koitin ettiä kaupasta jääpalamuotteja, eipä ollut. Tupper-tilausta vaan menemään, siellä on ne hyvät muotit, joista saa pohjasta painettua jääpalat irti. Sopivasti on nyt iso läjä noita pakastusrasioitakin. Sosetehdas käyntiin!).


Neuvolan täti ihasteli Saa, kun hän aina tälle jutellessa iloisesti hymyili ja jutteli takaisin. (Onneksi näin päin, kiukuttelee sitten äitille kotona uimahallissa ;). Lääkärisetä (hah, oli kyllä nuori poika - ja tätikin varmaan itseni ikäinen tyttö)  hiukan ihmetteli kans, kun S on ensin oppinu kääntymisen selältä vatsalleen, kun se yleensä on juuri toisin päin (ehkä tyttö tulee vanhempiinsa, asiat pitää tehdä hankalimmalla tavalla). Niin ja kyllähän S tosiaan myös tukeutuu niihin käsiinsä vatsallaan, tuossa kun katsoin kuvia niin hyvinhän tuo sujui jo kuukausi takaperinkin. Ja kurottuu esineisiin, mutta nyt alla oleva suojapaperi rapinoineen kiinnosti kyllä enemmän, kuin lääkärin heiluttelema helistin. Lääkärin nenä näytti myös olevan mielenkiintoinen. :D (Ei tosiaan vielä vierasta yhtään). Tutki sitten Sn heijasteet - morotus & kävely oli hävinneet. Muuten kaikki tutkittavat asiat oli myös hyvin.

"Kasvu ja kehitys hyvä. Sydän, keuhko, vatsa, lonkat ok. Fem/e [=???] . Iho siisti. Heijasteet norm. Pään hallinta hyvä. Reipas tyttö".


Neuvolan täti tietysti kyseli, että miten jaksan ja mikä on tilanne isän suhteen. Hänelle sitten hieman avauduin tästä, että vauvan kanssa menee hyvin, mutta alkaa tässä stressi tulla tuon oleskelulupahakemuksen takia. Taas Maahanmuuttovirastolta pyydettiin lisäselvityksiä. Mm. nyt sinne sitten pitäisi lähettää toimeentuloselvitystä, eli että Alla olisi työpaikka Suomesta! Puhelimessakin jo ihmettelin, että mitenhän semmosen voi suomen kieltä taitamaton käytännössä saada, jos ei työnantaja edes näe työntekijää etukäteen. Puhelimeen vastannu henkilö oli sitä mieltä, että kyllä semmonen on ihan mahdollista papereilla saada. (Millä papereilla?) Ja neuvolantäti ihmetteli myös, että missähän sellaisia työpaikkoja on.  (Illan Silminnäkijä-ohjelmassa sattumalta sivuttiin aihetta, kuinka ulkomaalainen saa töitä Suomesta - huonosti!) Kyllä mullakin alkaa kohta positiivinen ajattelu loppua, kun tuntuu, että aina kun joku asia edistyy askeleen, niin toinen asia ottaa sen kaksi askelta taakse päin. Viimeiset oljenkorret on kohta käytetty.

 
Neuvolassa istuskellessa muuten satuin lukemaan jotain vanhaa lehteä, oiskohan ollut Kaksplus vuodelta 2011 tms. Eräässä artikkelissa puhuttiin vauvaviittomista. Sen mukaan jo 4 kk ikäisen vauvan kanssa voi aloitella erilaisia viittomia, joilla jo ennen puhumaan oppimista osataan ilmaista, mitä vauva kulloinkin haluaa. Ja se myös edistäisi itse sitä puhumaan oppimista. Viittomat voi siis olla ihan itse keksittyjä, pääasia, että vauvaa hoitavat ne ymmärtää. Jaahas, pitääkö tässä semmosiakin opetella vielä...?


Käytiin eilen muuten siellä vauvauinnissa sittenkin - eihän me näin vaan lannistuta! Ennakoiden mentiin nyt hyvissä ajoin paikalle. S hymyili ja jutteli iloisesti vaunuissa siihen saakka, kun hänet sieltä nostin pois. Saman tien kun neiti tajusi, missä ollaan - hyvä on muisti! - kääntyi suu väärin päin. Onneksi viereen tuli juuri joku lapsi äitinsä kanssa, mikä ilahdutti Saa ja tämä jaksoi sitten hymyillä ja ihmetellä ympäristöä vuorotellen. Koitin imettääkkin tätä hiukan, mutta ympäröivä maailma kiinnosti enemmän. Kannoin tämän suihkuille & altaalle sylissä, laitoin sitteriin pois päin käytävästä vain siksi aikaa, kun itse äkkiä peseydyin. Altaallekkin mentiin ihan rauhassa jutellen. Näillä eväillä S jaksoi uiskennella lähes koko 20 minuuttisen, ja kokeiltiin taas kannusukellusta kaksi kertaa. Niiden välissä alkoi jo vähän paha mieli tulla, ja kannutuksen jälkeen se itku viimein puhkesi ja lähdettiin pois. Pianpa ne muut tosin tuli perässä. Nyt ei ees itketty ihan niin kauaa ja kovaa kuin viimeksi, ja mentiin ryhmäpukuhuoneeseen rauhoittumaan, kun sain ensin ittelleni vaatteet päälle. Tää oli tuosta kuukausikortista viimeinen kerta, eli voitaisiin nyt pitää parin viikon breikki ja jatkaa sitten uudelleen sitä joulukuun alun (sukellus?)vauvakuvausta silmällä pitäen.

(Argh, en kestä tätä mun päätä... missähän se mun kamera nyt vuorostaan on..? :D Nyt postaus värittyi siis villasukkaposeerauksilla, sopivasti saatiin sukat kun tänään satoi jo lunta)!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tunteellinen siili

  Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili, 
olen hyvä, kiltti, hellä. 
 Ja kelläpä, kellä on vastaansanomista? 


 Se vain on surullista, 
että piikkikuoren alla 
siilin hellyys piili.


Oi, sanoi siili, 
olen surullinen siili, 
niin yksinäinen jotta! 


Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla 
sitten itkeskeli.


Kirsi Kunnas


Tällainen piikkipallo tuli vastaan iltaisella kävelymatkalla. Hyvin oli maastoutunut tien reunaan - vähällä oli, että ei jyrätty vaunuilla yli! Tuhahdus jalan vieressä ja pieni tuhisija lyllersi suojaisampaan paikkaan.