Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Mummolassa

Viime viikonloppuna käytiin lomalla vauvan isomummulla pohjoisen suunnassa. Omat vanhempani hakivat meidät kyytiinsä perjantaina iltapäivällä täältä Oulusta ja minä ajelin (pitkästä aikaa) autolla mummulaan saakka. Vauva nukkui tyytyväisenä melkein koko tuon kolmituntisen ajomatkan, loppumatkasta alkoi vähän kitisemään. Siihen auttoi lopulta tutti, ja loppumatka mentiin taas hiljaisuuden vallitessa.


Sen verran myöhään oltiin perjantaina perillä, että eipä siinä ihmeempiä ehtinyt hommailemaan ennen yöpuulle siirtymistä. Minä nukuin vauvan kanssa mummun sängyssä tämän siirtyessä vieraspedille, vissiin siinä oli parempi patja tj.


Minä toivoin pääseväni viikonlopuksi eroon herkuista, mutta mummulla oli tietysti kaikenlaista pullaa ja lettua tarjolla. Käsi kävi nopeammin kuin järki.




Päivällä saatiin lisää sukulaisia kylään, kun serkkuni ja neidin pikkuserkku tulivat käymään kans kylässä mummulassa. Toisella serkuistani oli tämän kolmivuotias tyttö mukanaan, kyllähän sitä vauva lopulta kiinnosti kun sen verran ujoudestaan pääsi. :)


 Iltapäivästä käytiin äitini kera kävelyllä ja löydettiin jopa muutama mustikka poimittavaksi asti, vaikka ensin tilanne näytti vähän heikolta. Vauva nukkui vaunuissa sen aikaa kerran vähän kitisten.





Vielä kävästiin vaaran päällä kävelemässä, kun oli nätti ilmakin. Siellä oli kyllä maisemat melkoisesti muuttuneet, kun entisen metsän tilalla oli nyt vaan hakkuuaukioita. Muutama vattupensaskin siellä oli, joista muutaman söin (no eipä olis kannattanut...).


Illemmalla vielä kävästiin äitin kanssa vähän matkan päässä kalalla vauvan jäädessä isomummun hoitoon siksi aikaa. Minä sain neljä ahventa (ja tiputin varmaan kolme veteen, kun ei jäänyt kiinni - tosin kyseessä oli varmasti se sama pikkusintti, joka lopulta jäi koukkuun). Säälitti kyllä hirveesti ne reppanat :( Poimin vielä lähtiessä muutaman mustikankin taas.


Olihan se vauva tietysti sillä välin itkeskellyt, vaikka pariinkin kertaan sen syötin ennen lähtöä. Samoin kun kävin saunassa, niin silläkin välin oli pientä itkua vääntänyt. Syy oli tietysti ummetus, aamuun mennessä onneksi helpotti.





Kiva minilomahan tuo silti oli, näki vauva taas lisää sukulaisia. Pitäis mummulassa käydä useamminkin, liian harvoin tuolla on nyt itsellä tullut käytyä, lapsena tuolla sen sijaan tuli vietettyä suunnilleen kaikki lomat.

Pois ajellessa mulla alkoi puolivälissä matkaa nipisteleen mahaa, ja vähän ennen Oulua tuntu, että pitääköhän kohta pysähtyä johonkin pusikkoon. Juuri kotiin päästyä mulle kehkeytyikin ihan kunnon vatsatauti. Yksityiskohtiin menemättä, melko heikolla hapella olin koko illan ja soitin jo päivystykseenki että voinkohan imettää, ettei vauvalle tartu mitään. Mikä lie pöpö ollut, vaihtoehtosesti ruuasta ja mulla on kyllä oma arvaukseni - en nimittäin tästä lähtien enää koskaan syö vadelmia pesemättä niitä ensin...

torstai 25. heinäkuuta 2013

Mansikkatyttö

Pieni tytön tylleröinen kasvaa ja on jo kuuden viikon ikäinen.


Niin kuin mainittua, alkaa pienimmät 50-koon vaatteet käymään pieniksi. Tänään juuri koitin, meniskö osastolta lähtiessä neidin jalassa olleet sukat tämän jalkaan, mutta näki jo päältä päin, että aivan liia pienethän ne on. Ollaan jo siirrytty isompiin lakkeihinkin, niitä kesäisiäkin nyt onneksi voi käyttää nyt kun tuli helteet takas.


Vissiin voisi tosiaan jo muutamat pienimmät vaatteet pakata varastoon - talteen. Eihän sitä tiedä, jos neiti vielä joskus saisi pikkusisaruksia ;)

56

Siispä lipastossa alkaa olla tilaa vähän isommalle - ja syksyisämpiä ilmoja ajatellen lämpimämmälle vaatetukselle. Niitä onkin muutama taas löytynyt.

62

Siellä lauantaisella pihakirppiksellä ei montaa pöytää ollut, mutta yhdessä oli lasten vaatetta. Sieltä muutamat pienimmät ja/tai kivoimmat ostin. Iso kasa vaatetta, 7 e.


Uimapukuja kannattaa kyllä ostaa, jos ne on vaan hyväkuntosia. (Pitäiskin selvitellä, millaset jonothan niihin vauvauinteihin on...)


Hello Kittyahan nyt tulee näköjään urakalla... liekköhän kerran jo oisin samanlaisen paidan ostanutkin..?? Ei se mitään, jospa se olis ees eri kokoa.

Käytiin maanantaina kaupungillakin alennusmyynneissä tavoitteena löytää tuleviin nimiäisiin (joiden järjestelyjä en ole aloittanut ees sen vertaa, että päivän päättäisin) neidille sievä mekko. Ei löytynyt ei alennuksista, eikä normaalihintaisinakaan. Joko oli koot loppu tai ne alkoi vasta isompien tyttöjen kohdalta (80>). Tosin muutama vaihtoehto jäi hautumaan mieleen Kappahlin Newbie -mallistosta (myös minä monen muun joukossa tykkään juuri tuosta mallistosta). Meinasin jo itse asiassa sitten huutaa erään Newbie-mekon huuto.netistä, kunnes keksin katsella vielä kansainvälisen eBayn tarjontaa. Siellä tärppäsi heti, ja nyt pitäisi neidille olla tulossa oikea prinsessamekko, just sellanen mitä etsinkin...


En kuitenkaan malttanu olla ostamatta Lindexissä alennusrekissä ollutta ihanan pehmyttä takkia, kun se oli ainut jäljellä ja kokoa 56. Nyt toivon, että ne ilmat viileniskin taas, niin saisi tuon käyttöön! :)


Tänään meille tuli "etelästä" vieraita, kun neidin toinen täti kävi kylässä. Tyttö nukahti tietenkin just ennen heidän tuloaan, mutta heräsi kyllä jonkun ajan päästä hyväntuulisena ja jaksoi ihanasti hymyillä pitkän aikaa.


Ja neidiltähän ei vaatteet lopu, kun sai niitä taas lisää:


Ja kuulemma oli mummukin ostanut vaaville vaatetta. Kelpaa neidin puklailla ja tehä sitä pyykkiä äitille, kun prinsessa voi vaihtaa vaatteet vaikka monta kertaa päivässä!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Koe-eläinpuisto: Käärmeharjun kaivaukset

Kesäkuussa 2008 oltiin pienellä arkeologiporukalla kaivelemassa menneitä Kittilässä. Majoituimme pikkuruisessa mökkipahasessa keskellä ei mitään. Kivenheiton päässä sentään sijaitsi paikallinen baari, jossa vissiin kerran piipahdettiin mutka. Tekemistä ei siis työpäivien jälkeen juurikaan ollut. Kuitenkin kaivausjohtajamme oli varustautunut mukaan läppärillä, jossa hänellä oli tallennettuna radio-ohjelma Koe-eläinpuiston nauhoitelmia.

Kuva: YLE Areena

"Gösta Sundqvistin vuosina 1993-2003 käsikirjoittama ja kipparoima radiohupailu on edelleen hervottomampi, härskimpi ja hauskempi kuin muut yhteensä."

Pari kaveria tuossa jakoivat juuri linkkejä Areenaan. Nyt tämä radio-ohjelma on kuunneltavissa netissä kuukauden ajan!

Kuuntele:


Osa 1

Osa 2


Koe-eläinpuisto »

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Käytettyä ja uutta

Monta kertaa oon varmasti täällä blogissakin maininnut, miten hankalaa mun on löytää itselleni housuja. Ihan sama onko se vaateliikkeessä, kirppiksellä tai nettikaupassa, aina sama ongelma. Jos löytää kivan näköiset noin niin kuin muuten, niin jostakin kohdasta ne ei mahdu jalkaan. Yleensä en edes löydä sovittamisen arvoisia. Sama ongelma mulla on ollut aina, sekä kymmenen kiloa isompana että "normaalikokoisenakin". Ja varsinkin nyt raskauden jälkeen. Mulla onkin ollut nyt käytössä kahdet housut: yhdet syksyllä ostetut tregginssit, jotka on kuitenkin jääneet numeroa liian isoiksi, sekä mammapuolelta ostetut jegginssit, jotka muuten on tosi kivat, mutta vyötärön resori on alkanut sekin jäämään jo liian löysäksi. (Kuka noita housujen nimiä oikein keksii?)

Viime sunnuntaina oli tässä lähellä pihakirppis, ja suunnattiin sinne kun mm. kestovaippoja siellä mainostettin olevan. Siellä olikin myymässä suunnilleen minun kanssa samaa kokoa oleva tyttö (nainen) (joka oli jostakin tutun näköinen, en nyt vaan saa päähäni mistä) ja hänen vaatteitaan. Koska paitoja mulla on kaappi täynnä, niin aloin sitten tutkiskelemaan housuvalikoimaa ja muutamia niistä sovittelemaan.


Poistuinkin sitten paikalta kaksien farkkujen, yksien suorien mustien housujen kanssa (jollasia ja jonka kokoisia oon käyttänyt muinoin yläasteella) sekä muutaman vaippaimun kanssa. Farkuissa parasta oli, että ne oli myös sopivan pituiset (lyhennetty?) tällaiselle persjalkaiselle ja istuivat kuin nenä päähän.

Olin kuitenkin muutamaa päivää aikasemmin tehnyt myös tilauksen netissä. En oo moneen vuoteen tilannut netistä mitään, kun yleensä ne vaatteet on ihan erilaiset sitten luonnossa, ja tuleehan muutamalle vaatekappaleelle hintaa postikuluineen päivineen. Nyt kuitenkin hakusessa oli muutamakin asia ja ne löysin Elloksen alennusmyynneistä. Yksi paketti saapui tällä viikolla ja toista odottelen saapuvaksi jälkitoimituksena nyt lähipäivinä.


Tässä paketissa oli mukana siniset farkut ja pinkit treggingsit. Nuo pinkit oli livenäkin aivan ihanan väriset, ja onneksi ne mahtui päälle kuin nakutettu. Oon haaveillu pinkeistä farkuista pikkutytöstä saakka (ihana 90-luku!) ja viimein uskalsin sellaiset ostaa. Sen sijaan ne farkut, jotka btw oli ihan samaa kokoa näiden kanssa, ei mahtuneet kiinni sitten millään (ja lahkeetkin oli kilometrin mittaiset). Palautukseen siis menee.

Käytetyt vaatteet 2 - Uudet vaatteet 1.

Kun nyt on syksy saapunut kesän keskelle, niin tilasin vauvallekkin jotain. Oon harmitellut kun en oo sattunut löytämään minkäänlaista kevyttä vauvantakkia, mutta nyt löysin alennusmyynneistä puuvillatakin.


Koko on 56, mutta meni hyvin juurikin muiden vaatteiden päälle ja eipä tuota nyt tarvikkaan kuin kesän ja ehkä alkusyksyn ajan viileämmille ilmoille vaunuun. Neiti Supermalli ei vaan ollut nyt oikein kuvaustuulella...


Jospa se toinenkin paketti pian saapuisi ja sen sisältö olisi mieluinen, niin pääsisi pian uutta ostospostausta kirjottamaan. Niin ja olihan huomenna taas kirppiskin tässä lähellä.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

The Banaanipannarit

Tämä resepti on vilahdellut kevään mittaan varmasti jokaisessa blogissa eri muodoissaan vuorollaan, ja myös minun sydämen tämä banaanipannariresepti on vienyt jo aikapäiviä sitten! Tämä on aivan täydellinen aamupala, välipala tai iltapala (tai lounas, päivällinen, ...), vie makeannälän ja on kaiken lisäksi terveellinen vaihtoehto lätyille (letuille, räiskäleille...) tai pannukakuille. Tätä voisi syödä jo melkein pelkästään, niin koukkuun olen jäänyt!


Koska nyt kerrankin sekä tämä "taikina" että pannareiden paistaminen onnistui loistavasti, jaan minäkin nyt tämän oman sovellukseni (yhden niistä monista) täällä blogissa. Tarvitset siis:

1 banaani
2 kananmunaa
muutama ripsaus kanelia
ruokalusikka-pari kookoshiutaleita
-- " -- hasselpähkinäjauhetta

Ainekset sekaisin blenderissä. Paista öljyssä miedolla lämmöllä pieniä pannareita, taikinasta pitäisi tulla noin 6 pientä pannaria. Syö esim. marjojen, hedelmien, rahkan ja/tai jugurtin kera.
Tästä riittikin syötävää kahden välipalan verran.
 
Kokeiltu on myös taikinaan lisättyjen mustikoiden kanssa, ja hyvää oli! Myös kuiva-aineita/mausteita kannataa kokeilla ja varioida oman maun mukaan.


Näiden valmistamista jo tovin harjoitelleena on onnistuneen pannarin taiat jo tulleet tutuiksi.

* Mitä kypsempi banaani, sitä makeampi lopputulos. Hyödynnä siis ne hedelmäkoriin mustuneet möykyt!
* Tarpeeksi kuohkea "taikina". Blenderissä sekoitus toimii hyvin ja kuiva-aineet pitää taikinan kasassa, vaikka ilman niitäkin lopputulos on välillä ok
* Sopiva lämpötila (2:lla asteikolla 0-3). Nämä palaa helposti, mutta toisaalta menee myös helposti kokkeliksi, mikäli eivät kypsy kunnolla - maltti on valttia!
* Tarpeeksi pienet lettuset! Suurempia on vain mahdoton kääntää ympäri.
* Aina maistuva lopputulos. Vaikkei se ulkonäöllisesti joka kerta onnistuisikaan, niin suussahan se mössöksi menee kuitenkin.

Olen nyt miettinyt sellaisen lettupannun ostoa ihan näiden tekoa varten, jospa niitä kävelisi vastaan jostain.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Liikunnat vk. 28

"Urheilit 5 kertaa, yhteensä 8 tuntia 50 minuuttia"
 
 
Viikon tavoitteena oli liikkua 8 tuntia, ja se nippa nappa täyttyi vaikka välissä tilanne näyttikin huonolta. Sain kuitenkin saldon täyteen kerryttämällä viikon liikunnat pääosin hyötyliikunnalla.

Jos aikaa on vähän liikkumiselle, niin arjessa ne ratkaisevat teot koostuu juurikin tuosta hyötyliikunnasta. Koska kaupassa pitää joka tapauksessa käydä, niin kun sitten kerran on jo ulostautunut, niin samahan siihen on käyttää puoli tuntia enemmän ja kiertää kauppareitti vähän tutulta polulta eksyen. Yksi syy siihen, miksi en sitä autoa tahtois - arkiliikunnan skippaa sen jälkeen liian helposti ties mihin tekosyyhyn vedoten, ja autolla kulkisi pienimmätkin reissut.

Keskiviikkona mun piti tehdä kaupungille mutka. Vaihtoehtona olis ollut hypätä talon edestä linja-autoon ja sillä matkustaa tuo lyhyt väli, mitä tästä keskustaan kertyy. Sen sijaan, koska oli hyvä sääkin, kävelin keskustaan. Matkaan meni puoli tuntia. Ja koska vauva nukkui tyytyväisenä (paria natinaa lukuunottamatta silloin, kun vaunut pysähtyi) niin kävelin keskustasta myös pois. Tästä kauppareissusta kertyi kaksi tuntia liikuntaa ja hyvä määrä kävelyä.

Perjantai-iltana tylsistytti, ja siinä vaiheessa kun muut säntää kaljapulloineen baanalle, minä päätin mennä ilahduttamaan lähimetsien sääskiä ja kävin katsomassa, löytäisinkö punaviinimarjoja. Marjasaldo oli vähäinen, linnut taitaneet viedä osansa, mutta niin vain tuostakin puskareissusta kertyi parin tunnin reissu (ja seuraavana iltana/yönä kutiavat nilkat). Vaunut kulki muuten hyvin mutaisella kinttupolulla.

Myös muutama pieni iltalenkki tuli kierrettyä. Eilen oisin mennyt taas liikuntapuistoon vähän niitä laitteita nostelemaan ja habaa kasvattamaan ylläpitämään, mutta natiainen halusi pysyä liikkeessä, eli jäi "treenit" sitten tekemättä.

Tälle viikolle on luvattu vesisadetta monta päivää putkeen. Nyt viimeistään pitäis siis niitä jumppavideoita alkaa kaivelemaan esiin. Varsinkin, kun mun selkä alkaa tuosta vauvan sylittelystä sanomaan riks raks poks, eli sitä jos jotenkin saisi jumpattua ja venyteltyä.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

1 kk

Meidän vauva on jo yhden kuukauden ikäinen! Enää ei kai voi puhua vastasyntyneestä. Tuntuu, että vastahan minä laskin päiviä laskettuun aikaan, ja silti samalla tuntuu, niin kuin vauva olis ollut tuossa aina.

 Neiti 1 kk.

 Tästä alkaa postaussarja, jossa seurataan vauvan vaiheita kuukausittain.

6 pv ennen syntymää.
 
Synnytyksen jälkeen vietimme osastolla neljä yötä (to-ma). Ensimmäinen yö (to-pe) oli helppo, vauva söi ja nukkui, en tuntenut kovinkaan kipuja - ainoastaan päänsärkyä, mikä johtui varmasti väsymyksestä, vähästä syönnistä sekä ponnistuksen aikaansaamasta "jännityksestä" (kätilö välissä kommentoi, että "tuo ponnistus taisi mennä vain päähän"). Imetin vauvaa alusta saakka, ja vauva osasi heti hyvän imuotteen. Itse piti hieman harjoitella, mutta kyllähän se pian lähti minullakin sujumaan. Ainoa ikävä puoli oli se, että jossakin vaiheessa se sattui todella paljon, ja jouduin pyytämään sitä voidetta aika paljon helpottamaan edes hieman rikkoutunutta ihoa. Toinen huoneen äideistä lähti pois, ja luulin saavani olla huoneessa loppuajan yksin. Toinen yö (pe-la) valvottiin vauvan viihtyessä monta tuntia rinnalla välillä itkeskellen (ilmeisesti sieltä ei sitä maitoa siis paljoakaan tullut). Väsytti, ja silmät painui väkisinkin kiinni, mutta ei auttanut kuin imettää. Vasta aamuyöllä sain nukuttua pari tuntia putkeen. Jälkisupistukset alkoivat aika tarkkaan vuorokausi synnytyksestä, mutta niitä tuli vain muutamia ja vastasivat kivuiltaan lähinnä kuukautiskipuja. Aamuvarhain huoneeseen kärrättiin toinenkin äiti, jonka vauva sitten vuorostaan valvotti minua kolmannen yön (la-su) koska tämä itki jatkuvasti (kun ei sekään saanut rinnasta tarpeeksi maitoa). Haaveilin pääseväni pois jo sunnuntaina, jo siksikin, että pääsisi rauhassa nukkumaan. Mutta vauvan paino laski sen 10,2 % kun raja on 10 % eli jäimme vielä yhdeksi yöksi sairaalaan. Tuona päivänä oma maito kuitenkin vasta alkoi nousemaan, kirjaimellisesti kertarytinällä, niin että piti käydä ihan pumppaamassa maitoa, kun eihän vauvan nälkä ja rinnat vielä toimineet samaan rytmiin. Annoin vauvalle pumppaamaani maitoa aina imetyksen päätteeksi ja viimeisenä yönä (su-ma) muutamaan kertaan lisäksi korviketta. Aamun punnituksessa olikin paino noussut sen verran, että päästiin lääkärintarkastukseen ja bilirubiiniarvojen tarkistuksen jälkeen viimein kotiin.


Painonsa vuoksi syötin vauvaa alkuun imetyksen päätteeksi myös omaa maitoani sisältävästä tuttipullosta. Viikon päästä kotiutumisesta, 1+4 vk iässä meillä oli neuvolan kotikäynti, ja neidin paino olikin noussut hienosti (3310 → 3060 → 3470 g). Vielä muutaman päivän ajan annoin tälle silti vielä lisämaitoa pullosta. Kuitenkin neiti oksensi, siis kunnolla kaaressa lensi syönnin päätteeksi nämä maidot muutaman kerran ulos, mistä päättelin tämän saavan maitoa jo yli oman tarpeensa, ja annoin lisämaitoa enää vain ennen nukkumaanmenoa. Muutama päivä tästä jätin iltamaidonkin pois, koska neiti nukahti tissille jo ennen tätä tai se ei enää muuten vain kelvannut, eli hän taisi saada maitoa nyt ihan kylliksi. Sen jälkeen maitoa onkin siirtynyt päivittäin vain pakastimeen muutamaa kertaa lukuunottamatta, jolloin olen ollut liikenteessä ja varannut mukaan tuttipullon omaa maitoa. Korvikkeita ei ole käytetty kertaakaan (lukuunottamatta siis osastolla juotettuja maitoja).


1 vk iässä käytiin jo ensimmäistä kertaa kyläilemässä serkkujen syntymäpäivillä. Samana päivänä tutustuttiin myös tuttiin ensimmäistä kertaa. Tuttia on syöty vaihtelevasti, se on ollut mukana vaunukävelyillä ja jonkun kerran se on kelvannut silloinkin. Ihan viime aikoina oon alkanut käyttää tuttia nukutuksen apuna, jos on juuri syöty, mutta nyrkki eksyy yhä suuhun (peukkua olen nähnyt imevän vain kerran) ja tämä ei nukahda. Neiti tykkää myös tarttua itse tutista kiinni ja tohertaakin sen kanssa sitten jatkuvasti, kun eihän se ote vielä pidä.


Kylvetty meillä ollaan kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin (paitsi viimeksi kun vessasta paloi lamppu). Sairaalassa vauvaa kylvetettiin lavuaarissa, mutta meillä on amme ja siihen vauvatuki, ja olen kylvettänyt vauvaa niissä. Mun lavuaari taitaisi joka tapauksessa olla ihan liian pienikin kylpemiseen. Ensimmäisellä kerralla kotona kylpemisen jälkeen piti vähän itkeskellä, mutta sen jälkeen on kylvystäkin alettu tykkäämään.


Alusta asti vaipan- ja vaatteidenvaihtopuuhat on sujuneet ilman itkuja. Pari kertaa tosin on itketty nälkää, kun kahta asiaa ei voi tietenkään suorittaa yhtä aikaa. Neiti taitaa jopa tykätä tästä vaihtorumbasta, sillä hoitopöydällä meillä usein myös hymyillään. Meillä on käytössä päivisin kestovaipat, ja nyt uskallan jo sanoa, että osaan niitä käyttää. Alussa sattui ohivuotoja vähän silloin tällöin. Öisin olen käyttänyt kertiksiä, vaihtelun vuoksi ja no, koska niitä olen jo ostanut niin sama käyttää pois. Vaatteissa käytetään edelleen 50-kokoa, joista tosin pienimmin mitoitetut alkaa vedellä jo viimeisiään. Muutamaan kertaan olen jo testannut vaihtelun vuoksi pienimpiä 56-kokoisia, jotka vielä hieman reiluhkoja ovat, mutta eivät enää pyöri ympäri. Neidin posketkin ovat jo sen verran pyöristyneet, että ensi viikon neuvolassa saapi nähdä, jokohan olisi neljä kiloa mennyt painossa rikki.


Hymyjä on neidillä tullut kyllä ihan ensimmäisestä viikosta saakka, tosin kyseessä taisi olla ihan vaan jotkin refleksinomaiset liikkeet. Nukkuessa on muutaman kerran naureskeltu! Myös tissille nukahtaminen saattaa joskus kirvoittaa hymyn, kun neitiä yrittää siitä herätellä - melkoinen jekuttaja kyseessä. Mutta kolmen viikon iässä on selkeästi hymyilty jo vastaukseksi puhutteluun.


Täällä ei kovin paljon itkeskellä, vain silloin kun äiti on liian hidas ruokkimaan lapsensa, tai jos vaunuissa/kopassa/sitterissä alkaa aika yksinään käymään pitkäksi. Yleensä jälkimmäiseen tepsii tutti, ja kohta ollaan taas hiljaa. Mutta sitten kun itketään, niin kyllä niitä desibelejä lähtee! Leeville on muutaman kerran tullut kiire juosta parvekkeelle, kun semmoinen huuto käy.


Nukkuminen on alkanut menemään enemmän ja enemmän rytmien mukaan. Tavoitteenani on alkaa kymmeneltä iltaisin nukkumaan, tai viimeistään ainakin tekemään iltatoimia. Alkujaan vauva tosiaan saattoi herätä yöllä syömään tunnin-parinkin välein. Muuten, rytmi jonka jo raskaana ollessa huomasin vauvalla olevan masussa, on melko pitkälti säilynyt myös mahan ulkopuolella. Plus miinus tunti -akselilla vähän riippuen nukahtamisaikataulusta yösyötölle herätään klo 1, klo 4 ja aamulla klo 7, jonka jälkeen neiti vielä jatkaa unia minun herätessä jo omiin aamutoimiini. Vauva nukkuu minun vieressä sängyssä yöt. Koen, että itselle on helpompaa ruokkia vauva, eikä tarvi ees taas väsyneenä pomppia sängystä ylös (saati herättää mahdollisesti vauvaa uudestaan). Ja on tuo näköjään vauvallekkin mieluisempaa.
Vauva on selkeästi vielä sylivauva. Omassa kopassa nukutaan vain, jos onnistun syvässä unessa tämän sinne saamaan. Muuten pitäisi aina nukkua äitin käsivarrella.


Nyt kuukauden iässä myös ruokailun kesto on muuttunut - jos alkuun imettiin tissiä jopa tunnin verran, nyt ei aina tarvi yöllä edes varttituntia. Päivällä saatetaan tankata kauemmin, mutta ei silloinkaan puolta tuntia enempää. Päivisin nukutaan vielä paljon, mutta selkeästi pari virkeämpää jaksoa ajoittuu iltapäivään n. klo 15-17 ja iltaan n. 19-22 välille.


Äänimaailma on alkanut monipuolistumaan, ja muutaman kerran on hoitopöydällä selkeästi yritetty jo "jutella" normaalin ähinän, kitinän tai natinan sijaan. Esineitäkin on alettu selkeästi tujottelemaan jo enemmän, ja välillä telkkarikin tuntuu jo näyttävän kiinnostavalta.


Päätä nostellaan makuulla ollessa tomerasti, ja itse asiassa myös pyllypesun yhteydessä natiainen kurottelee jo kovasti. Hauskinta on kuitenkin, että tämä monesti hoitopöydältä nostettaessa koittaa jo itse ponnistaa ylös, ja mahallaan ollessaan nostelee pyllyään ja polviaan ja näyttää siltä, että tämä ois kovasti lähdössä konttaamaan. Ei ehkä ihan vielä kuitenkaan.


Hiukset kasvaa kovasti ja näyttää tummilta, vaikka vaaleampaa vauvahiusta on sitäkin. Kosteana ne näyttää kihartuvan, saa nähdä miten tulevaisuudessa, tuleeko käkkärää. Kynnet myös kasvaa kovaa vauhtia, kahdesti olen saanut ne nyt jo leikata. Useamminkin voisi, tämä kun varsinkin tutin kanssa ähertäessään raapii samalla naamaansa. Nyt kun muistan mainita, niin kaikki tytön nähneet ovat kommentoineet tällä olevan pitkät sormet. Liekkö tässä tuleva pianisti?


D-vitamiinitipat aloitettiin kolmen viikon iässä. Ilmeisesti normaali aika on kaksi viikkoa, mutta näin meitä neuvolantäti ohjeisti. En oo huomannu niiden aiheuttaneen mitään erityisiä vatsaväänteitä - ostinkin kyllä suoraan sitä vesiliukoista Jekovitiä.

Näin meillä on siis ensimmäinen kuukausi takana ja kohta neiti onkin jo iso tyttö...

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Oriflamen kesäkokoontuminen

Ollaan tälle viikolle käyty natiaisen kanssa jo vaikka missä!

 "Äiti älä pussaa!" terv. Hymytyttö.

Toissapäivänä käveltiin kaupungilla mutka, kun piti käydä siellä vähän asioilla. Kävästiin kirjastossa (palautin kirjat, joita ei nyt ehdikkään lukemaan, toisin kuin vielä raskaana ollessa kuvittelin "sittenhän sitä aikaa on kotosalla ollessa vaikka mihin"...), Stockmannilla, jossa mm. käväsin kattoon, millasia imetysliivejä siellä olisi (kalliita) ja sitten tieni eksyi vielä Punnitse & Säästä -kauppaan (tuttavallisemmin tämä kai on saanut nimen PS, kun tuo nimihirviö ei taivu eri sijamuodoissa) hamstraamaan pähkinöitä jugurttipäällysteisiä herkkuja (oi jos joku  ihana ihminen tietää terveellisen tavan valmistaa omia jugurttipäällysteisiä terveysherkkuja, niin otan ilomielin ohjeen vastaan!) ja kun kiinnostuin vielä vastapäätä olevasta toisesta pähkinäkaupasta, niin kyllä tuli melkoset pussit lapottua. Ei ole mitään halvimpia nuo, mutta parempi hinta-laatusuhdehan nuilla on, kuin että ostaisi kilokaupalla karkkia=pelkkää värjättyä sokeria. Torin kautta vielä litra makeita mansikoita mukaan. Vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa, eli uskallan toistekkin kaupungille tämän kanssa (ja sinnehän pitäisi mennäkkin, etsimään olisko alennusmyynneissä tarjolla mitään neidille sopivaa prinsessamekkoa tämän tulevia nimijuhlia silmällä pitäen).


Vähän aikaa sitten aloin Oriflamen eli sen kosmetiikkayrityksen edustajaksi. Kun tässä nyt on ollut "vähän" muutakin, niin en oo oikein ehtinyt paneutua asiaan, myymiseen ja niiden kauneusiltojen järkkäämiseen sen kummemmin. Kaikki edustajat kuitenkin kutsuttiin perinteiseen kesäkokoontumiseen, ja kun se kerran oli tässä "lähellä" (40 min yhdensuuntainen kävelyhän tuosta tuli) niin ajattelin nyt sitten kuitenkin mennä kuuntelemaan, mitä siellä oli.


Ketään en tuolta ennestään ees tuntenut, mutta tulipahan samalla myös sosialisoiduttua uusien naamojen kanssa. Paikalla oli pari muutakin vauvaa, kun ensin meinasin, että jos me ollaan vaan häiriöksi tuolla ja sillä olin jättää menemättä.


"Alkumaljana" oli vaniljakastikkeella höystettyjä banaani-mango(?) ja mustikka-mansikka -smoothieita, joista tuo jälkimmäinen oli erityisesti omaan mieleen.


Lisäksi paikalla oli parisenkymmentä muuta Oulun alueen edustajaa. Tämä oli yhdeksäs kesäkokoontuminen, ja muutama oli ollut mukana alusta saakka, eli pitkäjänteistä porukkaa. Aluksi meille kerrottiin ihan yleisesti, että minkälaisia kaikkia hyviä kamppanjatarjouksia tässä ja tulevassa esitteessä on, ja mitä niistä erityisesti kannattaa asiakkaille mainostaa. Saatiin myös mm. tuoksutella kesän uutuustuoksuja Aimi-tuotesarjasta.


Kokoontumisen jälkeen olikin vuorossa vapaata seurustelua ja syömistä, ja tiiminvetäjät (ym.) oli kyllä nähneet suuren vaivan kattaessaan pöydän koreaksi!


Oma natiaiseni yllätti minut ihan täysin, kun tuon monta tuntia, mitä paikalla vietin, neiti oli ihan hiljaa ja lussutti vaan tuttia kiltisti menemään (ainakin sen ajan, mitä ei sylkenyt koko ajan sitä pois suusta). Ihan illasta ja juuri ennen poislähtöä yllätin sitten myös itseni, kun neiti piti ruokkia ja päädyin sitten imettämään tätä puolijulkisesti sisällä. Oli mulla tuttipullokin mukana, mutta sitä ei sitten tarvinnutkaan.


Sain minäkin sitten kerrankin kädet hetkeksi vapaaksi. Innokkaita lastenhoitajia tuolla olis varmaan riittänyt useampikin, ainakin eräs suloinen poikavauva näytti kiertävän vähän sylistä syliin. Pääsin käymään jopa vessassa ilman hätäilyä siitä, alkaako toinen juuri siellä ollessa itkemään.


Pääsin myös ruokkimaan itseni ihan rauhassa ja hyvin ruokinkin! Vielä tänäänkin on ollut turvonnut olo kaikesta liian sokerin syömisestä.


Erityisesti pöydän päässä notkuva uusi tuttavuusleivos nimeltään "Jäälautta" kelpasi hyvin, olihan siinä suklaata... Pitikin jo googlata resepti talteen, melko yksinkertaiselta valmistettavalta tämä kun vaikuttaa eli menee kyllä ehdottomasti testailuun.


Ai niin, oli siellä neljäskin vauva, nimittäin nelikuukautinen suloinen hauvavauva kävi myös paikalla!


Ja oi autuutta, kun sai vielä jalkahieronnankin sisältäen jalkojen kuorinnan ja voitelun, itse valitsin tuotteiksi Feet Up:in kuorintavoiteen ja Mustaherukka-jalkavoiteen, jossa oli kyllä hyvä tuoksu. Lisäksi tuon päätteeksi sai jalkaansa vielä kosteuttavat sukat, jotka on varmasti hyvät kotikäytössäkin.


*

Loppuun sitten voisinkin hieman mainostaa ja pitää pienen myyntipuheen!

Oriflamen heinäkuun esitteessä on monia hyviä kesätarjouksia. Esimerkiksi kun ostat tuotteita yhteensä 25 eurolla, voit tilata yhden uuden Juicy Lip Gloss -huulikiillon hintaan 4,90€ (s. 2-3) JA voit tilata yhden huulikiillon lisäksi kolmen tuotteen Pure Nature Pear & Nectarine -setin hintaan 9,90€ (s. 4-5).

Esitteeseen pääset klikkaamalla yllä olevaa kuvaa. Jos haluat tilata jotain, ilmoita minulle tilauksesi 29.7. klo 20 mennessä ilmoittamalla tilaamasi tuotteen/tuotteiden viisinumeroinen tilauskoodi. Tuotteilla on henkilökohtainen toimitus, eli edustaja (=minä) toimitan tuotteet (huom! Oulussa asuville) itse. Minun kautta saat tuotteet siis ilman postituskuluja (norm. 5,90 e/tilaus) ja saat tuotteet toimitettuna kotiovellesi!
(Muualla asuville voin postittaa tuotteet postimaksua vastaan.)

Kannattaa nyt myös tutustua Outlet-kuvastoon. Huom! Tuotteet ovat erien loppukappaleita ja voi olla, että haluamasi tuote on jo loppuunmyyty - nopeat syövät hitaat!

Voit tutustua koko Oriflamen tuotevalikoimaan heidän nettisivuillaan: Oriflame.
 
Postaus sisältää mainoslinkkejä.