Neuvola ja tilannetta lähitulevan osalta

Eilen oli taas neuvolakäynti, jonka tuloksia voi tarkemmin seurata tuttuun tapaan tuolta Napa -osiosta.

Ei noissa arvoissa taaskaan ollut mitään ihmeellistä, kaikki kuten pitää. Sydänääniä tosin kun kuunneltiin, niin hetkellisesti kävi sykkeet 170 puolella, kun selälleni pötkötin. Mutta heti ne siitä normalisoitui, kun kyljelleni käännähdin.

Neuvolatäti tunnusteli, että pää on alhaalla, eikä se enää siellä liikkuisi. Eli jospa siellä kohta alettaisiin olemaan lähtötunnelmissa! Tosin vieläkään ei itsestä tunnu, että kohta jakaantuisin kahdeksi. Jonkun verran on alkanu niitä "menkkajomotuksia" olemaan - eli ehkä kerran päivässä. Tässä voi siis hyvinkin kestää vielä, tai tapahtua jotain jo heti kohta, kuka tietää.
EDIT: Nyt tänäänhän olis tosiaan se minun "vanha" la, eli sen puolesta ei olis ihme, jos lähiaikoina jotain tapahtuiskin.

Tässä h-hetken lähestyessä alkaa mietteetkin kääntymään sitten sen vauva-arjen suuntaan. Koitan pitää mielen pääosin positiivisena, mutta välillä raivostuttaa, ärsyttää ja tekee myös surulliseksi se seikka, ettei vauvan isä pääse tänne! Unohdin nyt tietysti soitella taas sinne Maahanmuuttovirastoon tälle viikolle, että missä siellä mennään, mutta tuskinpa ne parissa viikossa on mihinkään edenneet.

En murehdi asiaa ees itteni puolesta, minä kyllä pärjään tavalla tai toisella, mutta tuntuu pahalta A:n puolesta. Se kun tietysti haluais olla mukana vähintäänkin lapsensa syntymän hetkellä! Välillä oon miettiny, että olisko mun sittenkin pitänyt suunnata sinne Kreikkaan loppuajaksi ja synnyttämään, mutta siellä asiat menis taas niin monimutkaiseksi, että ei se vaan ole hyvä vaihtoehto sekään. Pitää siis vaan yrittää ajatella positiivisesti, että parin kuukauden päästä kaikki viimeistään on hyvin ja isäkin pääsee näkemään lapsena livenä.

Mutta sekin asia pitää sitten vielä selvittää, että mitä sille oleskelulupahakemukselle sitten lapsen syntymän jälkeen tapahtuu. Siinä kun kuitenkin on vedottu raskauteen, eli periaatteessahan koko hakemus olisi sitten uusi. Mutta ei todellakaan aleta enää uutta hakemusta tekemään ja samaa käsittelyä alusta alottamaan. Toivotaan parasta, että prosessi jatkuis samana ja niille voisi vaan parit lisälaput toimittaa. Niin, ja mites sitte se isyydentunnustaminen, nimiasiat ja muut...

Oon nyt toki miettiny jotain vaihtoehtoisia tapoja, että miten mahollisimman paljon saisin A:nkin pidettyä meidän ensihetkissä mukana. Valokuvia, paljon valokuvia, ja videoita ehdottomasti täytyy ottaa. A myös onneksi sai nyt hankittua itselleen iPhonen - rikottuaan läppärinsä näytön sen pudottua lattialle, ja sen korjaamisessa menee muutama viikko - eli ainakin jonkinlaista videopuhelua voi myös soitella nyt myös sairaalasta, kun sen hetki koittaa.

* * *

Ja lopuksi vielä:

Kideblogi-sivusto etsii Facebookissa uutta kesäbloggaajaa! Se ei pelaa bloggaa joka pelkää, eli jos olet sitä mieltä, että minun blogini voisi sopia kaikkien mammailublogien joukkoon, niin mielelläni ottaisin tästä kesätyön itselleni! Ajankohtakaan ei voisi olla tämän parempi - pääsisin nimittäin kertomaan suurelle maailmalle heti siitä synnytyksestä ja sen jälkeisestä elämästä pienen vauvan kanssa.

Tätä tai jotain muuta blogia voi siis käydä äänestämässä tykkäämällä omasta mielestään parhaasta blogista Kideblogin FB-sivulla, kohdasta "Recent post by others" löytyy minun ja monen muun hyvän blogin linkit!