Instagram @sarkkuk

torstai 21. maaliskuuta 2013

Projekti

Reilu kuukausi sitten mainitsin täällä, että olen mukana eräässä projektissa.


Nyt asiasta on jo ihan mustaa valkoisella ja projekti alkaa edetä suunnittelujen asteilta ihan käytännön hommiksikin.


Kyseessä siis on eräänlainen yritysprojekti, jonka tiimissä on mukana vapaaehtoisia opiskelijoita sekä amk:in että yliopiston puolelta, hieman eri alojen edustajina.


Koska kyseessä on sellainen projekti, joka ennen kaikkea mua kiinnosti, mutta jonka tapasesta hommasta mulla on jo ennestäänkin jonkinlaista kokemusta, niin hakeuduin sillä mukaan. Meidän pitää siis suunnitella käyttäjäystävälliset nettisivut eräälle organisaatiolle.


Työskentelykielenä toimii muuten englanti, ja koska oon mukana eräässä toisessakin hommassa, jossa keskustelu etenee pääasiassa englanniksi (siitäkin lisää sitten joskus myöhemmin), niin välillä tuntuu, ettei suomea tartte kohta laisinkaan!

Eilen oli tämän projektin eräs välietappi, kun tuon yrityksen sisässä pidettiin iltatapahtuma, jossa sitten esiteltiin näitä erilaisia projekteja. Minä olin "uhrautunut" pitämään tämän ensimmäisen esitelmän, joka sisälsi kaksi minuuttia ideamme esittelyä (siis englanniksi edelleen) ilman mitään kalvoja tai materiaalia. Ja vaikka melko kylmin hermoin lähdin tuota esittelyä hiomaan, niin kyllä vain tämmönen hieman "kokeneempikin" esitelmöijä sitten meinasi saada ramppikuumeen! Olin hionut sanottavani kyllä tosi hyvin, mutta puolivälissä tuota kaksminuuttista meinas iskeä totaalinen black out. Muistilapun voimalla hoidin esitelmän kuitenkin kiitettävästi loppuun. Ei kuulemma ollut ees huomannut, että olin yhtään hermostunut, vaikka itse huomasin, että sekä kädet että ääni alko täriseen kesken esitelmän. Eikä tuossa ollut mitään jännitettävää, kun suunnilleen kaikki siellä oli samassa "asemassa".


Kummia on nuo mielen ja kehon tepposet välillä.

Mutta niin, tässä projektissa on kyllä hommaa tämän kevään ajaksi vielä pari kuukautta eteen päin. Että vaikka ei niitä oikeita töitä kuuluisikaan (työhakemuksiin tulee muuten nimittäin edelleen sitä samaa generaattorivastausta kiitos, mutta ei kiitos, ja Kelan rattaatkin näköjään pyörii monen mutkan kautta, kun kaikenlaista lappua piti taas täytellä ennen ku ne saa mitään päätöksiä tehtyä) niin kyllä tässä ajan saa kulumaan. Eikä kaikkea elämässä voi mitata rahassa, itse nimittäin vakaasti luotan siihen, että tämä homma poikisi tulevaisuudessa muitakin mahdollisuuksia. Mun mielessä kytee nimittäin ajatus, että jokin tämän tyyppinen työ mua myös tulevaisuudessa kiinnostaisi, ja erilaisia vaihtoehtoja tämän tiimoilta voikin tässä nyt pohdiskella tulevaisuuden varalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!