Tämä epäonnen ketju alkoi siitä, että päätin laiskotteluhalusta huolimattani lähteä iltapäivällä jumppaan, kun kerrankin sinne pääsi - en ees muista millon oon viimeksi tuossa jumpassa käynyt, kun aina perjantai-iltapäivälle on sattunut jotain muuta ohjelmaa. Toinen vaihtoehto olis ollut jäädä kotiin siivoamaan, eli jumppa houkutteli näistä vaihtoehdoista enemmän.
Niinpä lähdin pyörällä liikenteeseen (muutaman kilometrin tähden on aivan turha ajella autolla). Kaikki sujuikin hyvin aina siihen saakka, että olin jo melkein liikuntahallilla. Pahaa aavistamatta pyöräilin tien yli tarkoituksena jatkaa siitä pyörätielle, kunnes se rengas ei noussutkaan siitä pienen korokkeen yli, vaan luiskahti sivuun sillä seurauksella, että tietysti kaaduin.
Paljon ehtii tuon sekunnin murto-osankin aikana kyllä tehdä. Onneksi kaatumissuunta oli sivuttain, ja ehdin tajuta kaatuvani, eli en mätkähtänyt maahan kuonollani vaan toisen polven päälle kylkiasennossa ottaen myös toisella kädellä vastaan. Polvi sai melko tujakan osuman ja säteili tähtiä kyllä vähän aikaa, mutta muuten selvisin tuosta luisumisesta lähinnä itseni tolloksi manaamisella.
Liikuntahallilla sitten vaihdoin kamppeet ja jäin odottelemaan tyhjään pukuhuoneeseen. Siinä jonkun aikaa istuttua aloin ihmettelemään, että miksi sinne ei ketään jo tule, ja sitten samalla kun tajusin, että nythän on viikko 10 a.k.a. hiihtolomaviikko, niin pahaa aavistaen koitin etsiä jostakin jotain jumppavuoron perumisesta kertovaa lappua. Sellaista ei ollut, ilmotustaulun kalenteriinkin vuoro oli merkitty, mutta ketään ei vaan näkynyt eikä kuulunut. Aijoin mennä sitten salille, mutta tuosta peruuntumisesta tympääntyneenä luovuin sitten ajatuksesta ja päätin sittenkin lähteä vaan kotiin siivoamaan.
Tällä kertaa sitten ajelin varovaisemmin erityisesti tuon kohdan, missä liukastuin, ja jarruttelin kunnolla etten menis kovin kovaa. Niinhän sitten kävi, että jo viikko sitten reistailleet (jäätyneet) jarrut päätti olla taas toimimatta, tällä kertaa niin päin, että ne lukittui eli eteen päin ei ollut ajamista. Pysähdyin katsomaan, mistä kiikastaa, ja sen verran sitten älysin, että se vaijeri oli lukittunut, ja hetken rämpättyä sain ne toimimaan ja pääseen eteen päin. Sen kaikki sata metriä, jolloin sitten ne jarrut päättikin heittää toimimasta kokonaan. Hetken taas rämppäsin, ja sain toimimaan. Tällä kertaa pääsin etenemään sentään useamman sataa metriä, kunnes jarrut lukittui taas, sopivasti alamäessä näin päin, eli en sentään mihinkään törmännyt. Mäen alla rämppäsin taas jarruja, jolloinka huomasin sen vaijerin kuoren olevan niin hajalla, että sitä oli kyllä ihan turha yrittääkään saada enää toimimaan. Ajoin loppumatkan kotiin jarruttomalla pyörällä v*tutuksen multihuipentuman saaneena. Siivousurakka sentään tasasi tämän stressikäyrän nousun. Ilta menikin sitten pohtiessa uuden pyörän hankintaa.
Loppuillasta tyhmänä menin googlettamaan, että mitähän kokemuksia ihmisillä on siitä, että jos on raskaana ja kaatuu. Eli ihan paniikin lietsomistahan tuo nyt oli. Useimmissa sanottiin, että jos ei mahalleen kaadu, ei ole vuotoja eikä kipua, niin mitään tuskin on tapahtunu, kun sitten joillakin oli kokemuksia siitä, että pienikin kolahdus sais istukan irtoamaan ja vauva kuolee sitten sen seurauksena. Olipa kiva fiilis sitten alkaa nukkumaan... Mutta niin, ihan turhaan lietsoin siis paniikkia, kun tuolla on kuitenkin ihan normaaliin tapaan liikuskeltu. No, jos tuntuu että jotain ois vialla, niin totta kai meen sillon heti tarkistukseen.
Aamulla heräsin astetta järkevämpänä, ja menin pyörän kanssa pyöräliikkeeseen ajatuksena uusia jarrut edullisesti, tai jättää pyörä sinne ja vaihtaa uuteen (siis käytettyyn). No, korjausarvioinnin hinta oli ihan maltaita, pihalla oli muutama parin sadan maksava käytetty ja huono pyörä, eikä liike osta käytettyjä (etenkään rikkinäisiä). Eli ei paljon jäänyt vaihtoehtoja, kuin jättää pyörä huollettavaksi ja maksaa tuo hirveä summa. Siihen kun pitää vaihtaa sekä jarrupalat, vaijerit että kuoret eteen sekä taakse. Onhan siitä aikaa kyllä jo useampi vuosi, kun nuo on viimeksi vaihdettukaan, ja minun ahkeralla ajolla on se aika ehkä jo päivittääkin tuo menopeli. Siitä huolimatta, että nyt saa melkoisesti kiristää penniä (joita ei ole) tuon korjauksen maksamiseksi. Hieman lohduttaa ajatus siitä, että oon vuosien aikana säästäny moninkertaisesti tuon summan pyöräilemällä sen sijaan, että käyttäis bussia tai olis oma auto.
Mielessä nyt kyllä kytee hyvin vahvasti ajatus, että kunhan tuo pyörä on nyt huollettu, ajan sillä hetken aikaa ja pistän myyntiin. Sillä rahalla ostan sitten uuden (käytetyn) pyörän, joka soveltuu paremmin talviolosuhteisiin, eikä sen huollattamiseen tarvi joka kerta laittaa sellasia summia, jolla jo itsessään sais käytetyn pyörän ostettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!