Instagram @sarkkuk

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Hauvoja

Eilen eli lauantaina kävin aamupäivästä Pohjois-Pohjanmaan museolla, jostakin kun bongasin uutisen, että siellä olisi koiranäytöksiä.


Museollahan on tuo näyttely "Haukkua halki historian" pyörinyt jo jonkun aikaa ja suunnitelmissa onkin ollut se mennä katsomaan. Plus nyt Perhepäivänä kun mukana oli myös oikeita koiria, niin lähdin muun tekemisen puutteessa katsomaan, mitä mielenkiintoista siellä olis.



Pihalla oli ainakin vetokoiria. Yhtään jos oisin pienempi/kevyempi niin oisin hypänny pulkkaan mukaan! Säälin koiria kuitenki sen verran, ettei sitte ihan alkanu lapsettaan.




Toisella puolen museota oli pelastuskoiranäytös, joista pari tapausta ehdin näkemään. Ideana siis on, että koira pelastaa kadonneita ihmisiä. Ne opastettiin hajun jäljelle, ja koira sitten löysi lumeen tms. hautautuneet ihmiset hetken etsiskelyn jälkeen ja ilmoitti siitä innokkaalla haukulla etsijöille.



Tuolla edellisellä snautserilla hieman se etsiminen kesti ja sitä piti hieman opastaa (tai niin ymmärsin) katsomaan paikkoja, joita se ei vielä ollut läpi (kuten oikeissakin pelastuksissa tehdään, eli käydään läpi esim. kallionkoloja / muita, mistä ei vielä ole etsitty). Tämä pikkupiski sen sijaan juoksi kuin tuulispää ja löysi nämä kaksi "kadonnutta" varmaan ihan parin minuutin sisässä, eikä tainnut tehdä yhtään virhettä.


Lisäksi oli suojelukoiranäytös. Tällasten koirienhan tulee olla erittäin kuuliaisia, ja ensiksi nähtiinkin tästä pieni näytös. Ideana se, että koira seuraa omistajaansa minkään sitä häiritsemättä, käytännössä niin, että koira kulkee koko ajan omistajan rinnalla samaan tahtiin (tätä katsoen). Siis vaikka kiertelivät kentällä muita ihmisiä, törmäsivät heihin, ja vaikka yleisössä oli kymmeniä ihmisiä ja erilaisia ääniä, ei näiden koirien huomio/katse herpaantunut hetkeksikään, mentiinpä sitten kävellen tai juosten, eteen tai ympäri.

 
Suojelukoiranäytöksessä (huomatkaa, että samat koirat kyseessä kuin nuo vetokoiratkin) koirat hyökkäsivät tämän uhkaavan henkilön kimppuun käskystä.




Niille on opetettu tapa käydä kimppuun, ja käskystä niiden tulee päästää myös irti. Mikään ei niitä saa herpaannuttaa, edes vaikka uhri löisi tms. koiraa (tässä käytössä vaaraton, joustava kumipamppu, jonka vaarattomuutta tämä "uhri" demonstroi lyömällä iskuja omaan käteensä).



Nämä oli tosiaankin vasta koulutettavia, että ihan 100%:sti ne ei käskyjä vielä totelleet, mutta hyvällä mallilla näytti koulutus olevan. Että melkoisia sessejä ovat! Ja mikä parasta, niin kaikki olivat aivan innoissaan noista tehtävistä. Osoittaa kyllä hyvin sen, että koiran voi kouluttaa tekemään mitä tahansa ja kuinka fiksuja eläimiä ne onkaan.


Sisällä oli sitten tosiaan tuo näyttely, jonka kävin katsomassa. (Oon ne muut pysyvät näyttelyt nähnyt jo niin monesti, että en käynyt niitä ees vilkasemassa tällä kertaa.)

Lapsia näytti kiinnostavan eniten tuo askartelupaja, mutta itselleni parasta antia näyttelyssä oli ehdottomasti nämä koiran historiasta kertovat infot!


Siinä kävi taas mielessä, että miksi en oo erikoistunut eläinten luihin ja tutkisin sitten lemmikkieläimiä arkeologisesti.. (vielähän sitä ehtii?).




Pienihän tuo näyttely on, eli ei siellä hirveästi mitään esineistöä yms. ollut, mutta jonkin verran kuitenkin kaikkea koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen liittyvää tavaraa, tarinaa yms.




Ja yleensä oon kyllä melko vapaamielinen ja oon ehkä nyt vähän turhan rajoittunut mieleltäni, mutta hieman järkytyin eräästä näyttelyn "esineestä", josta otin kuvankin, mutta mun mielestä jotenkin makaaberia, että sen tänne laittaisin. Nimittäin eräässä näyttelyboksissa oli täytetty kiinanpalatsikoira.


Ymmärrän kyllä sen tieteellisen arvon, ja onhan niitä muitakin eläimiä täytetty enkä niissä nää mitään ongelmaa. Silti, tuntuu vähän pahalta ajatella, että täyttäisin oman kuolleen lemmikkini ja sitte sitä töllöttelisin vielä sen kuoleman jälkeenkin... :(

Tai ehkä mulla on vaan jäänyt traumat jostain "Uinu, uinu lemmikkini":stäni...


Ja jos joka kevät lehtien yleisöpalstoilla valitetaan koiran p*skoista, niin on sitä aiemminkin tehty. Nimittäin 1800-luvun loppupuolella jossakin lehtikirjoituksessa ehdotettiin koiraveron käyttöönottoa Ouluun, koska koirat aiheuttaa kaduilla niin valtavasti vahinkoa. Ja lopultahan se vero otettiinkin sitten käyttöön.

Jotkut asiat ne ei vaan ikinä muutu.

Mutta niin, suosittelen kyllä jokaista koiran ystävää käymään katsomassa tuon näyttelyn niin kauan, kuin se Oulussa vielä on!

EDIT: Näyttely Haukkua halki historian on museolla 10.3. saakka, eli nyt hiihtolomalla vielä ehtii käymään. Ainakin museon pihalla myös mainostettiin, että koko hiihtolomaviikon ajan museoon on vapaa pääsy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!