Leffaksi valikoitui 21 tapaa pilata avioliitto, jota on kovasti kehuttu mm. monessa blogissa.
Kuva: Finnkino.fi
Ehkä onni onnettomuudessa, että en ole Putousta seurannut enempää, olis voinut jotkut näyttelijöiden maneerit käydä liian ärsyttäviksi muuten. Leffa itsessään oli piristävä suomalaisten elokuvien kategoriassa ja yllättävän hyvä sellaiseksi.
Mutta mua jäi pari juttua häiritsemään nuissa 21:ssa tavassa pilata se avioliitto. Jotkut niistähän oli ihan järkeviä ja jokaisen varmasti pääteltävissä, mutta sitten joissakin jäin miettimään, että eikö se tapa pitäis ilmasta just päin vastoin?! No, en spoilaa enempää, ehkä mää katon joskus ton uudelleen ja pähkäilen sitten tätä asiaa lisää.
Leffassa tuhosin yksinäni lähes kokonaisen ison satsin popcorneja (olin varautunut leffaan pienellä pähkinäpussilla, mutta tämä tuli pyytämättä ja niin yllättäen, että pakkohan se jonkun oli syödä), ja sen jälkeen suolasatsista jo turvonneena mentiin vielä syömään.
Mentiin Amarilloon, koska erään seuruelaisen kriteerit oli tyyliin "kunhan siellä on pihviä ja siinä on valkosipulia" (ja ne boonukset), joten enpä kyllä parempaakaan keksinyt. Tuohon aikaan illasta siellä oli noin tunnin jonot ruokiin, eli valittiin sitten myös joitakin alkupaloja.
Itse otin CHICKEN FINGERS -satsin, jossa oli kaksi pientä kanatortillaa. Pientä tosiaan, mutta alkupalahan se vaan olikin. Parasta tuossa satsissa oli juustokastike, eikä mikään hirveä makujen riemuvoitto, mutta hyvää silti.
Pääruuaksi kaikki tais ottaa jonkun pihvin, itselleni valkkasin arpomisen jälkeen DIABLO’S CHEVRE STEAK -lautasen, jossa oli uuniperuna avocadodipillä (olikin avocadopäivä tänään), pihvi ja vuohenjuustoa sekä kasviksia. Sen aikasemman suolatankkauksen jälkeen ei tehnyt mieli mitään suolaisia perunoita, ja vähän kai muutenkin alitajunta veti hieman tuommosen terveellisemmän annoksen puoleen. Oli kyllä ihan hyvää, tosin tuo paholaisentahna ei kyllä ollut yhtään tulista, ois siinä vähän saanut olla potkua (sitä potkua ilmeisesti sitten oli vähän liikaakiin tuossa valkosipulipihvin makeantulisessa kastikkeessa?).
Juomaksi nautin omenasiideriä! Alkoholitonta tietysti, mutta olipa vaan hyvää pitkästä aikaa.
Äpöstyksien jälkeen olin kyllä aivan täynnä ja en kyllä jaksanu enää lähteä mihinkään, vaan kotisohva kutsui minua. Olinkin jo sängyssä joskus kymmenen aikaan (olin kyllä herännytkin aamulla jo kuuden jälkeen vessassa ravaamiseen enkä enää saanutkaan unta) että sen puoleen ei ihme, jos väsyttikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!