Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

28 neliöä: ET + WC

Nytpä viimein luvassa kauan sitten luvattuja kämppäpostauksia.

Kakkoskerroksen eräästä ovesta astuu sisään pienen pieneen eteiseen.

Eteinen


Tässä pienen pienessä eteisessä ulko-oven toisella puolella on vaatekaapit, joihin ei ainakaan liikaa vaatteita pääse kertymään. Toiselle puolelle olen saanut omien vaatteiden lisäksi tungettua pari pussillista inventaariota odottavaa vauvanvaatepussia, sekä käsipyyhkeet ja verhot. Toisella puolella on vaatetanko, jossa on pari mekkoa ja jokunen kauluspaita, lisäksi laitoin tankoon sellaisen riippuvan lokerikon, jossa kätevästi säilyy sukat ja alusvaatteet. Samassa tilassa on vielä imuri, ja ylimpänä olevalla hyllyllä kevättä odottavat takit.

Lisäksi oven vieressä seinällä riippuu naulakko, johon juuri ja juuri mahtuvat käytössä olevat ulkovaatteet.

Naulakon alle mahtuu muutamat käytössä olevat kengät. Katselmuksen alla on ollut sellainen pieni, kaksikerroksinen kenkäteline, joka tuohon koloon mahtuisi. Ei ole vielä osunut kohdalle sopivaa.


Toisella puolen ovea on sentään lipasto, jonne oon tällä hetkellä tunkenut villa-asusteet, urheiluvaatteet, sekä kylpypyyhkeet ja käyttöön sopivat liinavaatteet. (Jos itse olisin tätä asuntoa remontoinut, niin tuohon kyllä mahtuisi surutta korkeampikin lipasto ja tuon peilin voisi sijoittaa vaikka kaapin oviin...) Seinällä on sähkökaappi sekä kaappi, jossa on modeemikytkennät, ja sinne se modeemikin mahtuu kätevästi pois tieltä.


Lipaston päälle kertyykin sitten kaikki ylimääräinen roju. (Huomatkaa mun uusi kypärä!). Jonkunlainen pieni kori ois hyvä tuohon saada juuri tällaiselle irtosälälle, kuten vaikkapa avaimille, huulirasvoille, kynille jne., jotka tällä hetkellä kulkeutuu aina Leevin tassujen kautta lattialle, mattojen alle jne. (Ois mulla parikin avainkaappia odottamassa, mutta niiden kiinnitykseen tarttis kiviseinät läpäisevää porakonetta, enkä itse ole raskinut sellaisen omistamiseen sijoittaa.)

Eteisen kautta tapahtuu kulku vessaan.

Vessa + suihku

Pienen pieneen vessaan on joten kuten saatu mahtumaan juurikin kaikki tarpeellinen, eli pönttö, lavuaari ja allas- sekä yläkaappi, lisäksi myös suihku löytyy! :D


Tuon kylppärin maton ostin muuten H-putaan kirppikseltä, ja on ajanut tuossa asiansa oikein hyvin. Takaseinustalta löytyy suihkukoppi, jossa tällä hetkellä tilaa vievät myös Leevin hiekkalaatikko sekä pyykkikori. Hiekkalaatikko onkin tuolla just hyvä, kunhan varoo, ettei se hiekka kulkeudu viemäriin - siksi se laatikko onkin viemäriaukon päällä. Ei myöskään kovin paljon se hiekka pääse kulkeutumaan ympäriinsä tuolta. Suihkuun menoakaan nuo ei ole haitanneet, ei ole kovin suuri vaiva siirrellä nuo boksit pois kerran-pari viikossa suihkussa käyntiä varten. (Joo, en käy enempää suihkussa. Yleinen saunavuoro sekä uimahallireissut korjaa kyllä tän asian :D)


Tilan puuttuminen korjautuu näin. En tarvi tuota kuivaushäkkyrää-mikä-lie kovinkaan paljoa, samoin en kahta telinettä pesuaineille, niin tuohon telineeseen mahtuu sopivasti ylimääräistä kosmetiikkaa ja muuta härpäkettä.

Tuonne seinän ja suihkukopin väliin jää tuollainen pieni tila, jonne mahtuu mm. moppi, roskis Leevin hiekalle, multasäkki ja sen sellasta.


Seinille sattumalta löysin tuollaiset imukuppikoukut Halpahallin loppuunmyyynnistä...


... ja tällaiset kalat H-putaan kirppikseltä. Nuo onkin käteviä säilytyspaikkoja koruille ja tuollaiselle pikkukrääsälle, pääsevät samalla esillekin eikä vie tilaa missään.


Eteisestä sitten päästäänkin seuraavaan huoneeseen, mutta pidetäänpäs vielä jännitystä yllä ja näettekin vasta myöhemmin, että millasia tilaihmeitä siellä on!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Huijaus

Puuh mikä viikko. Oikeestihan mulla ei ole ollut mitään tekemistä. Silti oon ollut ihan poikki. Alkuviikosta siitäkin huolimatta, että nukuin 8-9 tunnin yöunet, oon ollut väsynyt ja nukkunut vielä päiväunia sellaset 2-3 tuntia! Pakko nostaa hattua niille, jotka jaksaa käydä töissä tässä vaiheessa. Ehkä mun pitäis olla toisaalta tyytyväinen, ettei niitä töitä tällä hetkellä sittenkään ole (vaikka se raha olis kyllä ihan mukava lisäke elämään).

Siitä huolimatta jaksoin maanantaina raahautua uimaan, ja tiistaina jumppaan, josta vielä jatkoin toisen tunnin zumbaamalla. Keskiviikkona kävin kävelyllä ennen saunaa. Illat onkin mennyt sitten huomattavasti virkeämmissä tunnelmissa, vaikka nukkumaan meenkin nykyään jo kymmenen-yhdentoista aikaan.

Eilen oli muka joku pitkäperjantai, no ei se projektityöläiselle mitään merkkaa. Vähän valehtelin kun sanoin, ettei mitään hommaa ole ollut, oonhan minä tuota nettisivuprojektia nimittäin tehnyt omalta osaltanikin eteen päin. Eilen meillä oli ryhmätapaaminen ja koottiin ajatuksia sitten yhteen. Kyllä me vielä jonkunlainen demo noista nettisivuista saadaan aikaan, ideoita ainakin on hyvin!


Oon taas levennyt joka suuntaan ja sen tuntee. Välillä tuntuu ettei henki kulje, jos vaikka istuu huonossa asennossa, ja onkin pakko nousta ylös jotain puuhastelemaan. Nukkumaan mennessä tekis niin mieli olla selälleen, ja siitähän Leevikin tykkää ja tulee mahan päälle koisimaan. Parin minuutin päästä alkaa oikeesti niin painamaan keuhkoissa / verisuonissa, että ei vaan pysty enää nukkumaan kuin kyljelleen. (Jos muuten sanotaan, että vauva oppii jo kohdussa tuntemaan äidin + muiden paljon lähettyvillä olevien ääntä, niin Leevin purina ja kehräys tulee varmasti hyvänä kakkosena!)

Mahassa on kuitenkin vissiin vielä tilaa, kun siellä pyöritään ja monotuksia tulee vielä vähän joka puolelle. Viime yönä muuten heräsin käymään vessassa ja sen jälkeen en saanut enää unta ja oli pakko sitten käydä valveilla joku aika. Mahassa kun alko hirveät bileet ja mulla oli niin nälkä että maha ihan murisi, siitä huolimatta että eilenkin söin kyllä hyvin. Tähän uni"rytmiin" kai se on nyt tottuminen seuraavien vuosien ajaksi!


Vaatteilla saa ihmeitä aikaan, vai mitä sanotte noista kuvista? Eroa yllä olevien kahden kuvan välillä on kaksi päivää ja eri paita. Nyt se kuulemma on alkanut vasta kasvaa, niin kuin itsekin olen huomannut, melko kireenä tuntuu välillä nahka olevan.

Ja niistä huijauksista puheen ollen, kohtahan koittaa aprillipäivä. Oon joskus tykännyt keksiä joitakin jäyniä ja oon nyt miettiny, että mitenhän paljon mulla löytyisi nyt pokkaa. Paras jäynähän nimittäin olisi sellainen, joka olisikin totta!  Katsotaan, jänistänkö sitten kuitenkin vai astunko "kaapista ulos". Kohtahan tämä joka tapauksessa tulee ulos, eli eipä tässä enää kauan voi "salaisuuksia" pitää :D

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Testissä: Oral-B Pro-Expert -hammastahna

Olen Buzzador ja mukana Oral-B Pro-Expert-kampanjassa. Buzzaan monitehoista hammastahnaa, joka toimii kaikilla kahdeksalla hammaslääkäreiden yleisimmin tutkimalla alueella.


Olen nyt reilu kuukauden päivät testannut uutta, Buzzador-kampanjasta saamaani Oral-B hammastahnaa.



Paketti sisälsi hammastahnanäytteitä sekä hammastahnasta kertovan opaskirjasen. Olen nyt jakanut kaikki hammastahnanäytteet ja positiivisia kommentteja olen saanut. Joku on jopa muistanut nähneensä telkkarissa jonkun hauskan mainoksen tähän merkkiin liittyen.

Sain itse paketista hammasharjan sekä kaksi hammastahnatuubia.


Hammasharjakin edustaa jonkinlaista uutta muotoilua, siinä on taipuisampi pää, eli tuon pään keltaisen osan ja valkoisen varren väliin jää aukko, jossa pää mahtuu taipumaan. Mulle ainakin hyväksi, kun harjaan monesti liian "lujaa", eli tämä joustaa eikä harjakset mene heti pilalle. Myös tämän pehmeys sopi itselleni. Väri erityisesti on mieleeni :)


Hammastahnoja oli kahdenlaisia, toinen valkoinen ja toinen sininen. Enimmäkseen oon nyt itse käyttänyt tuota valkoista "Enamel" -tahnaa. Se maistuu aika lailla "perus"hammastahnalta, mintulta. Mutta miellyttävältä sellaiselta, eli ei ole liian pistävä, jotta kirvelisi suussa, niin kuin jotkut tahnat tekee. Kuitenkin se on tarpeeksi voimakas, jotta suuhun jää raikas maku harjauksen jälkeen, ja uskoisin myös sen hengitystä raikastavaan tehoon, vaikka itse oonkin melko subjektiivinen ja siksi jäävi asiaan mitään sanomaan.

Joskus paljastin, että oon välillä väsyneenä laiska harjaamaan hampaita, mutta nyt olen kyllä yrittänyt jaksaa harjata aamuin illoin. Etenkin se on nyt tärkeää, kun raskauden aikana limakalvot on muutenkin koetuksella, ja ientulehduksia saattaaki esiintyä herkemmin. Jossakin vaiheessa tämän hammastahnan käytön aloituksen jälkeen mulla hieman verestikin ikenet, mutta siihenhän ei auta kuin entistä sitkeämpi harjaus. Nyt ei kyllä useampaan viikkoon ole ollut tällaisia ongelmia suussa.

Enemmän kuitenkin tykkään tuon sinisen, "Clean mint" mausta. Se on sellainen miedompi, mitenhän sitä nyt kuvailisi.. Jos joku muistaa hammaslääkärissä leijuvan tuoksun ja ehkä on joskus jotain hammastahnaa sieltäkin saanut, niin mulle tämä maku tuo mieleen juuri tuon. Onkohan se sitten se fluorin maku? Sinisessä tahnassa on kans noita rakeita, jotka ei kyllä harjatessa tunnu, mutta niilläkin lienee oma, puhdistava vaikutuksensa.


Suosittelen siis tätä hammastahnaa omalla käyttökokemuksellani, mikäli joku on pettynyt tällä hetkellä omaansa.

Ja hammastahnamallia minusta ei näköjään tule ainakaan, pisteet siis heille, jotka onnistuu mainoksissa näyttämään samalla fiksuilta, kauniilta ja järkeviltä :D
  
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä:
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S
 

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Toffee-kinuskijuustokakku


Pidempään mut tunteneet tietää, että oon oikea kinuskihiiri. Jo penskana mun bravuureihin kuului leipoa synttäreille kinuskitäytekakkua (äiti tais tehdä kakkupohjan, mutta itse väsäsin sitten kaiken muun ja keittelin kinuskin). Halusin siis tehdä kinuskikakkua nyttenkin, mutta tällä kertaa hieman uudemmalla tapaa. Tästä ohjeesta googlettelin erilaisia versioita, mutta mikään ei ollut just sellanen, mitä itse kaipasin. Niinpä poimin muutaman ainesosan useamman reseptin takaa esim. täältä, täältä ja täältä, josta koko juustokakun idea taisi saada alkunsakin. Toffeevanukkaan keksin ottaa mukaan viime hetkellä, kun se kaupassa osui sopivasti käden ulottuville. Näin tämän ohjeen, ja hetken mietin tuon päällisen tekemistä sen mukaan, mutta tunnetusti minun pitää itse kokeilla ja soveltaa kaikkea, eli tällaiseen reseptiin sitten itse lopulta päädyin.

Pohja

225 g digestivekeksejä
80 g margariinia / voita
1/2 dl Toffeevanukasta

Murskaa keksit (jos käytät tähän tehosekoitinta / blenderiä, niin ooppa varovainen, ettei se ylikuumene ja ala käryämään... heh heh). Sekoita joukkoon sulatettu margariini. Levitä irtopohjavuoan pohjalle, halutessasi laita alle elmukelmua / kakkupaperi alle. Painele tiiviisti. Laita kylmään jähmettymään.

Lisäsin jähmettyneen pohjan päälle vielä ohuen kerroksen toffeevanukasta, halutessaan makeampaa voi laittaa enemmänkin. Anna jähmettyä edelleen kylmässä.

Toffeinen täyte

4 liivatetta
2 dl kermaa
1 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g rahkaa
100 g toffeevanukasta
1-2 rkl vettä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma vaahdoksi, samalla vatkatessasi lisää joukkoon tomu- sekä vaniljasokeri. Sekoita kermavaahtoon notkistettu tuorejuusto, rahka ja toffeevanukas.
Puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita se pieneen määrään kuumaa vettä (halutessasi voit myös käyttää jotain mehua tai mikä vielä parempaa, toffeelikööriä).
Valuta liivate-nesteseos ohuena nauhana samalla koko ajan sekoittaen täytteen sekaan.
Kumoa jähmettyneen keksipohjan päälle, levitä tiiviisti ja tasaisesti.
Laita kylmään jähmettymään ainakin pariksi tunniksi, mieluummin yönkin yli.

Kinuskikiille

2 liivatetta
2 dl kuohukermaa
1 1/2 dl fariinisokeria

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Mittaa kattilaan kerma ja fariinisokeri. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen (ettei pala pohjaan) kunnes seos on saanut kastikemaisen olomuodon. (Pisaratesti: Tiputa pisara kastiketta kylmään veteen, mikäli pisara pitää muotonsa eikä leviä, on kastike valmis.)
Sulata joukkoon liivatteet. Anna seoksen jäähtyä haaleaksi välillä sekoitellen.
Kaada kinuskikastike täytteen päälle ja hyydytä kylmässä pari tuntia.

Koristele haluamallasi tavalla.

(Pekaanipähkinöissä itsessään on hieman kinuskinen aromi mielestäni, ja ne sopi tähän kyllä paremmin kuin hyvin.)


Rehellisesti sanoen, tämä kakku oli ihan  t a i v a a l l i s e n  hyvää! Ehkä pohja olisi voinut olla jähmeämpi. Ihmettelin kyllä, ettei vieraisiin uponnut tätä kovin paljon, mutta sitä parempi minulle, saanpahan syödä loput iiihan yksin!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Epäonnistuneista banaanimuffinsseista cupcakeiksi



Aina ei voi mennä niin kuin Strömsössä...

Päätin tehdä banaanimuffinsseja (sitkeästi viljelen tätä väärää kielioppimuotoa), kun näin helpon ohjeen jossakin blogissa. Alkuperäinen ohje täältä. Tässä mottoni oli enemmän banaania, vähemmän suklaata. Koska hyllyssä oli maitosuklaata, käytin sitä, mutta tumma suklaa sopii varmasti paremmin. Koska jätin suklaan vähemmälle, lisäsin taikinaan vielä hieman kaakaojauhetta. Ohjeen piti olla helppo, vaan lopputuloksen nähneenä ei tarvitse nyt miettiä, että miksi en näitä ole viitsinyt tehdä moneen, moneen vuoteen...

Pellillinen muffineita (24 kpl)

150 g voita / margariinia
6 banaania
2 munaa
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl maitoa
7 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kaakaojauhetta
100 g suklaata

Sulata voi ja laita sivuun jäähtymään. Muussaa banaanit kulhossa haarukalla. Sekoita joukkoon muna, sokeri ja maito, lopuksi hieman jäähtynyt voisula.
Sekoita toisessa kulhossa keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää banaanimössön sekaan.
Rouhi suklaa karkeaksi ja lisää taikinaan.
Älä ylisekoita, jotta taikina pysyy kuohkeana.
Jaa taikina muffinivuokiin.

Paista n. 15-20 minuutin ajan. Pety lopputulokseen: Muffinit ovat edelleenkin lässähtäneet, ne eivät ole kohonneet hitustakaan, ja taikina on jäänyt sisältä raa'aksi. Paista vielä niin kauan, kunnes ovat saaneet väriä pintaan ja sisälmyskin on kypsää.


Opetus numero 1: Älä käytä sähkövatkainta (eli lue ohje ennen kuin alat sitä taikinaa sekoittamaan, ei vatkaamaan).
Opetus numero 2: Älä ota ohjetta liian kirjaimellisesti, niitä vuokia ei tarvi täyttää niin täyteen, että se koko vuoka levahtaa sen taikinan painosta pitkin peltiä. Vuokaan riittää noin 2 tl taikinaa ja hyviä tulee.
Vinkki: Kannattaa ostaa kaupasta muffinivuoka, nämä paperiset nimittäin levahtaa taikinan painosta mihin sattuu.

Ja pieni varoituksen sana: Taikina on kaikesta huolimatta superhyvää...! 

Mutta epäonnistuneimmatkin leivokset pelastaa kuorrutus!


Tein kahdenlaisia kuorrutuksia. Toiseen appelsiinituorejuustoa ja tomusokeria, toiseen maustamatonta tuorejuustoa, tomusokeria, vaniljasokeria ja sitruunamehua. Päälle vielä banaani-suklaaströsseleitä pahimpia kuorrutemokia(kin) paikkaamaan.

Maku oli loppujen lopuksi hyvä, ja harjoitus tehnee mestarin tässäkin asiassa. Pitäisi siis alkaa leipomaan urakalla muffinsseja. Milloin on seuraavat kekkerit?

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Liikuntamenot ja suunnitelmat

Yleensä mua ärsyttää suunnattomasti pitää mitään ruoka-, liikunta- ja vastaavia päiväkirjoja. Siitä syystä, että jotenkin koen, että sitten kaikki menee suorittamiseksi. Sitä alkaa toistaa tiettyjä asioita vaan siksi, että sais asiasta mustaa valkoselle, ja sitten siitä hommasta katoaa sen mielekkyys ja juju. Joillekkin tämä tyyli varmasti sopii, mutta omalla kohdallani olen huomannut tuon edellä kuvaamani kaavan niin monesti, etten enää ees yritä.


Kuitenkin Oulu-lehteä selaillessani huomasin siellä liikuntahaasteen. Lappuun piti kerätä viisitoista liikuntasuoritusta maaliskuun ajalta. Kun tuon lipukkeen palauttaa toimitukseen, osallistuu samalla arvontaan, joita näytti olevan sponssaamassa useampi urheiluliike. Yleensä mulla on hyvä tuuri tän tyyppisissä arvonnoissa, eli toivon, ettei kovin moni vaivaudu lappustaan täyttämään ja vieläpä sitä palauttamaan :D


Otin näköjään varaslähdön noihin kirjaamisiin, mutta menkööt.

Oon koittanut monipuolisesti kuitenkin liikkua, ja oon saanut itseni käymään uimassa, jumpassa ja hiihtämässäkin! Melkoisia vapaapäiviä on tullut silloin, kun oon jo päivässä harrastanut tarpeeksi hyötyliikuntaa, eikä illalla enää oo ollut muuhun energiaa tai aikaa. Mitään pieniä kauppareissujahan ym. hyötyliikunnaksi laskettavaa tähän en ole merkannut, kuljen kuitenkin päivittäin pyörällä aika paljon plus että kun oli pyörä rikki vielä, niin piti jonkin verran kävelläkin kaupoissa ja virastoissa, että sai asiat toimitettua.

Loppukevään meinaan liikkua ihan jaksamisten mukaan. Juosta ei enää oikein nappaisi tuon kasvavan mahan vuoksi. Uimassa oon ruukannut käydä nyt maanantai-iltaisin, jumppaa olisi ohjelmistossa tiistai- ja perjantai-iltapäivinä, mutta yleensä ainakin tuo pe-iltapäivä tuppaa täyttymään muulla ohjelmalla, eli harmiksi sieltä se jumppa on nyt jäänyt vissiin parinkin kuukauden ajalta pois. Hiihtämässä pitäisi käydä vielä keväällä pari kertaa, kun hanget kantaa, eikä pitäisi olla niin kylmäkään. Pyöräilyn kanssa pitänee nyt edetä kelien mukaan, mielelläni pyöräilen joka paikkaan, mutta eipä tohtisi liukkailla ja sohjossa kaatuakaan. Kävelyä on ohjelmistossa, jos ei muuta liikuntaa ole kertynyt.

Sellaiset on suunnitelmat. Jotenkin kuntosaleilu mua ei nappaa, toisaalta kiinnostais käydä kokeilemassa ja vähän muskuloita hankkimassa käsiin. Sitä ehkä sitten, jos tuntuu, että kaikki muu käy ylivoimaiseksi.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Valmistujaiset

Tuntikausien leipomisten päätteeksi pääsin eilen vihdoin ja viimein kahvittamaan vieraita. Kutsutuista saapui lopulta paikalle vain kolmasosa, puolet ilmoittaneistakin perui / skippasi tulonsa. Pöytä notkui tarjottavista ja tässä kauhulla odotan ens viikkoa, kun mun pitäis yksinäni monta päivää nyt syödä noita kakkuja pois. :D


Tarjollahan oli ainakin piirakkaa, pikkupitsoja, voileipäkakkua, muffinsseja, täytekakkua, kahta erilaista juustokakkua, coctailpaloja, dipattavia kasviksia, sipsejä, pähkinöitä... Voin sanoa, että paljon jäi syömättä! Koitin leipomisten lomassa tallentaa reseptejäkin talteen, eli kattotaas, jos niitä täälläkin näkyisi.


Leevikin jopa uskalsi jossakin vaiheessa tulla pois piilosta vaatekaapista.


Vieraat myös oli jaksaneet muistaa mua ihanilla lahjuksilla.


Olen punaisten ruusujen ystävä, ja tämä muhkea yksilö on kyllä upea.


Leevi ei sentään tällä kertaa yrittänyt syödä tätä, mutta sen sijaan tappaa sen ilmeisesti juomalla pois sen kasteluvedet. (Tuossa vaiheessa maljassa oli pelkkää vettä).


En tosiaan ole hirveästi asioistani huudellut turuilla ja toreilla, joten pari pulloa kuohuvaakin sain. Nämä pääseekin poksautettavaksi sitten vaikka juhannuksena :)


Viinilaseja mulla ei ollutkaan, ja suklaata nyt ei ole koskaan liikaa. (On sitä aika paljon, mutta eiköhän näin namit uskalla jossain vaiheessa syödä eikä vain säilöä).



Sisustukseen sointuvat kynttilänjalat, ja lisäksi pääsen leipomaan lisää tällä pinkillä kakkuvuoalla! Meinasin muuten jo ostaakin samanlaisen, eli hyvä etten.



Kauniita kortteja, jotka kyllä pääsee esillekin saakka...


...lisää kauniita ruusuja...


...sekä pieni chilin taimi, jonka toivoisin menestyvän, mutta pahoin pelkään kasvatustaitojani.


Lisäksi lahjakortti ja pieni määrä rahaa.

Summa summarum, hienot kekkerit oli, vaikka valitettavan moni ei päässytkään paikalle. Olin kyllä aika väsynyt jo loppuillasta, kun olin mm. kaksi päivää pelkästään leiponut ja siivonnut. No, ei vieraatkaan olleet hirveän riehakkaalla biletuulella, ja viimeiset vieraat poistuivat yhdentoista jälkeen. Olisi kyllä ollut mukava istua iltaa pitempäänkin, mutta rehellisesti sanoen olin kyllä myös ihan poikki ja helpottunut, kun vaan pääsin nukkumaan ennen puolta yötä :D Ei sitä kaikkea enää jaksa näköjään tässä vaiheessa.

Kiitos vielä kerran kaikille juhlissa olleille tai muuten muistaneille :)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Neuvolassa

Kävin taas tiistai-aamusta neuvolassa, viikkojen ollessa tasan 28+0. Tai itse asiassa kyseessä oli yhdistetty neuvola + lääkäri. Neuvolatäti otti eka perusarvot; virtsanäyte, verenpaineet ja hemoglobiini oli ihan normaalit. Hemoglobiini oli hiukan laskenut, mutta en toisaalta oo syönyt mitään vitamiinejakaan pariin kuukauteen. Nyt viime viikonloppuna ostin vasta monivitamiinipaketin, ja oon niitä koittanut napsia sen mitä muistan. Aina en muista.

 27+4

Lääkäri tutki kaiken oleellisen, ei mitään huomautettavaa. Mahakin oli kasvanut, SFI-mitta oli 25 cm eli keskikäyrällä nyt kuljetaan tasaisesti. Lääkäri tosin sanoi, että tuo mittahan riippuu tosi paljon mittaajasta, että helposti toinen pitää sitä mittaa paljon löysemmällä, kuin toinen, ja siksi oliskin hyvä aina olla saman henkilö sitä mittausta tekemässä.

Interesting point muuten tähän väliin. Oon lukenut nyt useamman kuukauden ajan tuota Twilight-sarjaa ja oon menossa vikan kirjan puolivälissä. Siinähän Bella on raskaana, ja kun siinä sitten pähkäillään, että milloinkas se laskettu aika olisi, niin kirjassa mainitaan, että normaalisti ihmisellä tuo mahan mitta on sama kuin viikkojen määrä. Niinpä tuo tosiaan taitaa olla, ei ehkä aivan yksi yhteen, mutta suurin piirtein noin.

 Kasvini mun, jotka nekin vielä etsiskelee paikkaansa ympräri kämppää.

Joitakin pieniä ja epämääräisiä vaivoja on ollut. Muutamana iltana on närästänyt hullun lailla, esim. maanantaina kun kävin uimassa, niin koko ajan närästi. Pari viikkoa mulla on jo pohkeet tuntunu jäykiltä, ja yks aamu sitten hermostuin Leeville, kun se hyppeli tuolla hyllyllä jotta pääsisi käsiksi eli syömään minun uutta kasvia! Ponkasin ylös niin äkkiä, että alkohan se suonta vetämään sitten siinä pohkeessa :/


Yksi vaiva, ei mikään uusi, mutta tälläkin viikolla riesana ollut, on liitoskivut tai mitäkähän lie. Pahimmin tämä ilmenee yöllä, kun heräät ja venyttelyt tai käännyt jotenkin huolimattomasti. Silloin tuolla lonkassa jossakin viiltää inhottavasti.

Olen nyt vihdoin ja viimein saanut tuon sivun "Napa" päivitettyä ajan tasalle. Eli joka haluaa nähdä mahakuvia ja tarkemmin seurata noita neuvolatietoja, niin sieltäpä niitä nyt löytyy.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Projekti

Reilu kuukausi sitten mainitsin täällä, että olen mukana eräässä projektissa.


Nyt asiasta on jo ihan mustaa valkoisella ja projekti alkaa edetä suunnittelujen asteilta ihan käytännön hommiksikin.


Kyseessä siis on eräänlainen yritysprojekti, jonka tiimissä on mukana vapaaehtoisia opiskelijoita sekä amk:in että yliopiston puolelta, hieman eri alojen edustajina.


Koska kyseessä on sellainen projekti, joka ennen kaikkea mua kiinnosti, mutta jonka tapasesta hommasta mulla on jo ennestäänkin jonkinlaista kokemusta, niin hakeuduin sillä mukaan. Meidän pitää siis suunnitella käyttäjäystävälliset nettisivut eräälle organisaatiolle.


Työskentelykielenä toimii muuten englanti, ja koska oon mukana eräässä toisessakin hommassa, jossa keskustelu etenee pääasiassa englanniksi (siitäkin lisää sitten joskus myöhemmin), niin välillä tuntuu, ettei suomea tartte kohta laisinkaan!

Eilen oli tämän projektin eräs välietappi, kun tuon yrityksen sisässä pidettiin iltatapahtuma, jossa sitten esiteltiin näitä erilaisia projekteja. Minä olin "uhrautunut" pitämään tämän ensimmäisen esitelmän, joka sisälsi kaksi minuuttia ideamme esittelyä (siis englanniksi edelleen) ilman mitään kalvoja tai materiaalia. Ja vaikka melko kylmin hermoin lähdin tuota esittelyä hiomaan, niin kyllä vain tämmönen hieman "kokeneempikin" esitelmöijä sitten meinasi saada ramppikuumeen! Olin hionut sanottavani kyllä tosi hyvin, mutta puolivälissä tuota kaksminuuttista meinas iskeä totaalinen black out. Muistilapun voimalla hoidin esitelmän kuitenkin kiitettävästi loppuun. Ei kuulemma ollut ees huomannut, että olin yhtään hermostunut, vaikka itse huomasin, että sekä kädet että ääni alko täriseen kesken esitelmän. Eikä tuossa ollut mitään jännitettävää, kun suunnilleen kaikki siellä oli samassa "asemassa".


Kummia on nuo mielen ja kehon tepposet välillä.

Mutta niin, tässä projektissa on kyllä hommaa tämän kevään ajaksi vielä pari kuukautta eteen päin. Että vaikka ei niitä oikeita töitä kuuluisikaan (työhakemuksiin tulee muuten nimittäin edelleen sitä samaa generaattorivastausta kiitos, mutta ei kiitos, ja Kelan rattaatkin näköjään pyörii monen mutkan kautta, kun kaikenlaista lappua piti taas täytellä ennen ku ne saa mitään päätöksiä tehtyä) niin kyllä tässä ajan saa kulumaan. Eikä kaikkea elämässä voi mitata rahassa, itse nimittäin vakaasti luotan siihen, että tämä homma poikisi tulevaisuudessa muitakin mahdollisuuksia. Mun mielessä kytee nimittäin ajatus, että jokin tämän tyyppinen työ mua myös tulevaisuudessa kiinnostaisi, ja erilaisia vaihtoehtoja tämän tiimoilta voikin tässä nyt pohdiskella tulevaisuuden varalle.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Vaatteiden vaihto

Sunnuntai-iltana siis oli Kulttuuritalo Valveella järjestetty tämän vuoden ensimmäinen vaatteidenvaihtopäivä. Seuraava onkin sitten vasta kesäkuussa.

Vein muutaman vaatteen itse paikalle, näytti niistä osa ainakin lähteneen jonkun mukaan. Itse löysin aika monta hyvää vaatetta - niin suurempaa kuin pienempääkin.



Pari paitaa, jotka näytti hieman pieniltä (en jaksanut sovittaa) mutta meni vielä mahankin kanssa hieman yllättäen päälle. Hello Kitty -topin ajattelin pukea päälleni ihan ensi töikseni! No ei vaiskaan, tuo voi mennä vaikka yökäytössä.



Toppi, bolero, vyö ja Pikku Myy -sukat. Kuka on kehdannu Pikku Myyn hylätä, näytti vielä täysin uusilta sukilta. Mun kylmät jalat kiittää!



Villasukat, paita, kaulahuivi. Toisessa villasukassa kantapalan saumat on irronneet, eli pitäisi hommata neula ja lankaa & ommella se kiinni. Huivi menee muuten yhteen yhden mun paidan kanssa. Joko se kevät tulis, niin vois ottaa kevyemmät vaatteet käyttöön?!

Lisäksi löytyi H&M:n beige pitkä kevyttoppatakki, joka oli vähän reilumpaa kokoa ja jota en enää jaksanut alkaa kuvailemaan, ja sellanen mahavyö vai miksi sitä sanotaan.. eli sellanen jatkopala tuohon mahalle, kun paidan helmat ei enää riitä. Mulla on niitä ennestään jo kaks, tuo oli reilumpaa kokoa eli saattaapi mennä sitten loppuajalla.

Pienempiä vaatteitakin siis löytyi, mutta jo aikaisemmin oon niistä luvannut kirjoittaa erikseen. Pitäisi muutenkin tehdä niistä inventaario, ettei käy niin, että kohta mulla on kakskymmentä koon 56 pikkumekkoa, ja yhdet housut kokoa 86.


Kyllä se toisinaan jo aurinkokin paistaa ja parveke lämpenee mukavasti. Olen myös tälle viikolle päässyt liikkumaan ihmisten ilmoille, eli uudet vaatteet pääsikin heti käyttöön.



Viime päivinä oon alkanut tuntemaan itseni jo melkoiseksi valaaksi, tuntuu että joka puolelta on alkanut turpoamaan! Nämä kuvat vaan vahvistaa mun tuntemuksen todenperäisyyden.