Sanoista tekoihin.
Oon nyt jo ihan tarpeeksi kauan lykännyt väistämätöntä ties millä verukkeella - "liian paljon pakkasta", "sataa lunta", "liian märkää lunta", "kävin jo aamulla tunnin lenkin", jne.
Eilen aamulla herättyäni (klo 12..) aurinko oli päättänyt ilahduttaa paistamisellaan, ja siitäkin huolimatta, että mittarissa luki -15 astetta pakkasta, päätin viimein reipastua, ottaa ne sukset kainaloon ja painua ladulle.
Tuosta järven poikki päätin sitten koittaa oikasta. Siellä oliki joku jurruuttanu moottorikelkalla ja sopivasti joku jo hiihtänyt edeltä, niin että ei tarvinnut kuin mykertää menemään. Pelkäsin sitä, ettei ne jäät ois tarpeeksi paksuja, mutta se pari päivää sitten satanut vesi olikin satanut jään päälle, ja loskan alta tuntui ihan oikea jää, eli yli vaan.
Lämmin tuli jo alkuunsa. Luulin olevani ihan vanha tekijä, kunnes pääsin sinne ladulle, ja olin saman tien lentää turvalleni... siinä kompuroidessani löin sauvan päällä itteeni leukaan, eli jos naama näyttää siniseltä, niin en ole joutunut baaritappeluun ;D
Vähän ajan päästä alkoi se luisteluhiihtokin sujumaan. Ja ihan kuntoilusta meni, nimittäin vaikka en ihan rapakunnossa varmaan olekaan, niin silti piti vähän väliä pysähtyä vetämään happea. Samalla kattelin, kun semmoset 65+ mummot ja papat veteli ohitte niin että vauhtiviivat vaan näky...
Mutta mukava pieni lenkki tuli kierrettyä, ja järven yli takas rämpiminen kävi hyvin kans loppulämmittelystä. Kävi kyllä käsien ja selän päälle, mutta ihme kyllä ei ollut aamulla paikat kipeenä. Alkaneen innostuksen puuskassa kävin tänään vetämässä jo toisen hiihtolenkin, tällä kertaa lähdin latua toiseen suuntaan. Suuntaansa jaksoin hiihtää pari kilsaa latua pitkin. Kyllä se kunto vielä siittä kohenee, jos vaan jaksais pari kertaa viikkoon hiihdellä!
Oon nyt jo ihan tarpeeksi kauan lykännyt väistämätöntä ties millä verukkeella - "liian paljon pakkasta", "sataa lunta", "liian märkää lunta", "kävin jo aamulla tunnin lenkin", jne.
Eilen aamulla herättyäni (klo 12..) aurinko oli päättänyt ilahduttaa paistamisellaan, ja siitäkin huolimatta, että mittarissa luki -15 astetta pakkasta, päätin viimein reipastua, ottaa ne sukset kainaloon ja painua ladulle.
Tuosta järven poikki päätin sitten koittaa oikasta. Siellä oliki joku jurruuttanu moottorikelkalla ja sopivasti joku jo hiihtänyt edeltä, niin että ei tarvinnut kuin mykertää menemään. Pelkäsin sitä, ettei ne jäät ois tarpeeksi paksuja, mutta se pari päivää sitten satanut vesi olikin satanut jään päälle, ja loskan alta tuntui ihan oikea jää, eli yli vaan.
Lämmin tuli jo alkuunsa. Luulin olevani ihan vanha tekijä, kunnes pääsin sinne ladulle, ja olin saman tien lentää turvalleni... siinä kompuroidessani löin sauvan päällä itteeni leukaan, eli jos naama näyttää siniseltä, niin en ole joutunut baaritappeluun ;D
Vähän ajan päästä alkoi se luisteluhiihtokin sujumaan. Ja ihan kuntoilusta meni, nimittäin vaikka en ihan rapakunnossa varmaan olekaan, niin silti piti vähän väliä pysähtyä vetämään happea. Samalla kattelin, kun semmoset 65+ mummot ja papat veteli ohitte niin että vauhtiviivat vaan näky...
Mutta mukava pieni lenkki tuli kierrettyä, ja järven yli takas rämpiminen kävi hyvin kans loppulämmittelystä. Kävi kyllä käsien ja selän päälle, mutta ihme kyllä ei ollut aamulla paikat kipeenä. Alkaneen innostuksen puuskassa kävin tänään vetämässä jo toisen hiihtolenkin, tällä kertaa lähdin latua toiseen suuntaan. Suuntaansa jaksoin hiihtää pari kilsaa latua pitkin. Kyllä se kunto vielä siittä kohenee, jos vaan jaksais pari kertaa viikkoon hiihdellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!