Ooppelkirous

Viimeksi, kun vierailin veljen luona, hän keksi jostakin, että antais mulle käyttöön erään autonsa, joka kuulemma nyt lojui vaan jossakin lumihangessa tyhjän panttina. Niinpä hän tässä pari päivää sitten ilmoitti tuovansa auton mulle. Nyt kun muutan (edelleen muuttopäivä epäselvä, ehkä viikonloppuna?) pääsee tämä auto myös ihan autotalliin saakka, niin kait sillä on paremmat oltavat siellä. En oo mikään ituhippi, mutta en hirveesti kannata mitään turhaa cityautoilua. Mutta on tää nyt kätevä esim. vaikka siihen muuttamiseen, pitempiin työ- ja kauppamatkoihin jne. Lyhyet matkat aijon edelleen pyöräillä. Niin, oon myös sen verran pihi ja köyhä, ettei sitä bensaa dieseliä ole ihan joka pyrähdyksen vuoksi varaa maksella.

Niin, ooppelihan se. Kätevää sinänsä, kun on jo yhdellä tottunut ajamaan, kun tuossa nuo hallintalaitteet on samanmoiset. Vikoja tuossa autossa on sitten sen laiskuus, ja no, onhan siinä turbo, mutta sitte pitää osata = uskaltaa iskeä se kaasu kunnolla pohjaan, että se mihinkään lähtee.

Oon nyt sitte parina päivänä kruisaillu ees taas menemään ympäri Oulua ja kaupunkia, ja kyllä tuohon alkaa jo pikku hiljaa tottumaan. Moottoritielle kiihdyttäminenkin alkaa jo sujua, etenkin kun nuo tiet on nyt sulia. Niin joo, tuossa on kitkarenkaat, eli joissakin mutkissa ja ympyröissä se tahtoo vähän lähteä luisumaan.. no hätä!

Tämä taas ei liity ajotaitoihin tai autoon mitenkään, oon vaan tosi huono suunnistaja. Eilen lähdin kaupungille hakemaan taas vähän tavaraa (samalla reissulla kävin muuten taas uimassa, kun Raksilan suunnalle oli menoa ja parisen tuntia jäi luppoaikaa.. tai olis pitänyt olla, aika hieman kutistui..). Kattelin reittejä etukäteen (en omista navigaattoria) ja olinkin tietävinäni mistä kääntyä minnekin. Niihän siinä meni, että eksyin harhailemaan parikin kertaa jonnekki, missä mun ei ainakaan pitänyt olla. Kaupungissa vielä se, että jos et käänny jostakin ajoissa, saa melkoisen mutkan käydä kiertämässä, että pääset kääntymään takasin päin.

Luulin kans, että jäin tuolla autolla välille, kun se eräässä harhaisessa tien päässä sammui, enkä saanut sitä enää starttaamaan. Vähän aikaa mietin, että mitäs nyt sitten, kunnes ensin soitin veljelle, että liittyyköhän tuohon jotain kikkakolmosta, en nimittäin uskonu että niin huono mäihä ois, että nyt se mulla hyytyy noin vaan. Kyllähän se sitten keksikin, että se avain pitää painaa kunnolla sinne pesään, kun siinä on joku kosketushäikkä. Silläpä sitä taas pääsin jatkamaan harhailuani.