Instagram @sarkkuk

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kaikki on katoavaista

Kiirettä pidellyt. Kuten mainitsin, kävin viimein keskiviikkona ohjaajan kanssa juttusilla. Niin kuin arvata saattaa, niin ei sinne juttelulle varmasti pyydetä siksi, että sanottais vaan, että "hyvä ja valmis on". Eli muutamia fiksauksia vielä pitää tehdä. Vaikka miten tarkasti itse koittaa kirjottaa, niin aina sinne vaan joku ajatus- ja näppäilyvirhe jää. Lisäksi pitää vielä yhteen pieneen aineiston osaan paneutua himpun verran ja täsmentää sen osalta osaa tutkimustuloksista. Koitan nyt saada nopeasti nuo tehtyä, jospa se sitten viimein ois siinä  (niin kuin nytkin ahkerasti pitäis sitä kirjottaa, sen sijaan naputtelen tätä...)


Samalla kävin syömässä yliopistolla salaatin. Kerrankin saa Unirestalla yllättyä positiivisesti, nimittäin oli tuohon pikku salaatti -comboon lisätty, että saa ottaa kolme kasvistäytettä entisen kahden sijasta.


En muistanutkaan, että yliopistolla oli keskiviikkona myös Karkki- ja kynäpäivät (aka Pestipäivät). Kävin kierteleen ja nappaan kourallisen karkkeja ja kyniä mukaan ja osallistumassa arvontoihin esittelykojuissa. Eipä kyllä paljon näkynyt rekrytointia humanisteille...


Pakkasia piteli täälläkin pari päivää, oli mittari taas kahdenkympin hujakoilla. Etenki torstaina oli ihan jäätävää, kun oli jotenkin tosi kostea ilma, jotain jäähilettäkin oikein leijaili taivaalta. Ei paljon kehannut nokkaa pistää ulos, Vallun kanssa aamulla kävin sen verran käveleen että sain näppini palellutettua. Kirppiskin piti käydä iltapäivällä tyhjentämässä, ja voihan per... sikka, olihan pöllitty meidän pöydästä jotain. Ei nimittäin ollut ainakaan yks takki siinä myytyjen luettelossa, eikä sitä ole siellä muissakaan pöydissä näkynyt, on sen verran moneen kertaan tullu kierrettyä tuo paikka läpi, että ois se jo vastaan tullut. Että semmosia. Miten voi semmosen paksun ja ison takin saada sieltä ulos, ihmettelenpähän vaan..??!! (tosi hyvä valvonta, eihän se ole ku päälle heittää sovituskopissa ja kävellä ulos). Ei mitenkään hirveät tienestitkään tullut, mutta meni nyt sentään ees joku rompe kaupaksi, että vähemmäksi päästiin.

Paitsi käytiin me tietysti Tietovisassa, ja ihanaa, sain kuin sainkin hyppysiini kutsun Caion kanta-asiakasiltaan ja ehdin ilmoittautua.


On tuonne opiskeluaikoina sen verran roposia kantanut ja ahteria tullut kulutettua oluttuopposten äärellä, että kerrankin näin päin. Menen ja syön niin paljon että napa rutisee.

Perjantaina viimein pakkaset hellitti (muualla paitsi Etelä-Suomessa, hah - olen vahingoniloinen ;) ja Vallun kanssa käytiin sitten kunnon juoksulenkki aamulla. Ja joku kadotuksen kirous leijuu vissiin päällä, kun huomasin kesken lenkin, että mun sormikkaista on tippunut jonnekin sellanen siihen päälle tuleva kämmenosa. En jaksanu kuitenkaan palata takasin päin, vaan sitten tullessa kävin kiertään tuon pätkän uudelleen, eikä siellä mitään enää näkyny. :( Iltapäivästä kävin jälleen testaan jumppia, eli sitä yhtä aikomaani perjantain jumppaa Linnanmaan liikuntahallilla. Kyseessä oli AFRO, eli kuten nimikin sanoo, niin afrikkalaiseen rytmiin jumppausta. Suosittelen, jos on kyllästynyt perinteiseen zumbaan. Tuossa nimittäin on sama idea, mutta rennon letkeään afrikkalaiseen meininkiin. Eikä ollut ees rankkaa, ja silti aamulla tuntu etenki tuolla yläselässä, että on siellä jotain lihaksia tullut liikutettua. Tuun varmasti käymään jatkossakin, ellei perjantai-iltapäivälle löydy muuta ohjelmaa.


Tänään olin myös hävittää sitten sen toisen kämmenikkään, mutta huomasin sentään että se tippui ja sain sen talteen. Oli muuten aivan ihanan keväinen ilma tänään! Vaikka vähän aikaa pitikin rämpiä kymmensenttisessä lumihangessa. Puolenpäivän jälkeen kävin vielä lumitöissä, eipä ois voinu parempaa päivää valita, lumen puolesta mutta oli niin lämmin ilma ja aurinko paisto, että oli ihan mukava olla pihalla hommailemassa. Sai samalla myös parin tunnin käsitreenit, sen verran tuon lumen kanssa saa kyllä pukkia ja huhkia.


Samalla reissulla hoitelin kämpän vuokrasopimuksen kuntoon, ja joitakin huonekaluja ja muitakin tarvikkeita näköjään alkaa järjestyä. Välillä miettii, että onko tässä elämänmenossa taas yhtään mitään järkeä, mutta niin sitä vaan ihan luonnollisesti kaikki asiat näköjään menee eteenpäin, että kyllä se tästä suttaantuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta kommentillasi!