Pikkujoulukausi korkattu! Sopivaan aikaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Sattui vielä niinkin mukavasti, että sääkin oli puolella, ja eilen aamulla alkoikin pikku hiljaa leijailemaan lunta taivaalta. Käytiinkin Vallun kanssa aamulla vähän pitempi lenkki ja pari oravaakin oli herännyt talvea ihastelemaan.
Arkeologian oppiaineemme pikkujouluihin tosiaan valmistauduin jo hieman aiemmin pohtimalla, mikä minusta tulee isona.
Ja onhan nuita haaveita toki ollutkin. Ihan ensimmäisenä varmaan on haaveeni pikkutyttönä ollut olla prinsessa :) Oikea ensimmäinen toiveammatti lienee kuitenkin ollut opettaja - tykkäsin siis koulusta jo heti ekaluokalla. Sen jälkeen onkin haaveammatit varmasti vaihtuneet vähintään vuosittain. Jossain vaiheessa halusin olla tarjoilija - ainakin muistelen jonkun piirustuksen 3. luokalla tästä tehneeni (aatella, sais olla ruuan kanssa tekemisissä ja näyttää kivalta!). Heppatyttöaikoina on varmaankin haaveena ollut niin ratsastajaa kuin eläinlääkäriäkin. Tosin koska lehmän peräaukon kaivelu ei niinkään houkuta, niin pieneläinlääkäri sitten ennemminkin. En kuitenkaan kestä, jos minun täytyy lopettaa terve eläin ihan vaan omistajan itsekkäistä tarkoitusperistä johtuen, niin siksipä en kestänyt ajatella tätäkään ammattia sen enempää. Tykkäsin myös jossain vaiheessa selailla talojen pohjapiirustuksia ja iskän jalanjäljissä piirrellä ruutupaperille talojen pohjapiirustuksia. Koska minulta kuitenkin puuttuu semmoinen pieni ominaisuus kuin luovuus, ei minusta arkkitehtiakaan voisi oikeasti tulla. Totta kai jokainen miettii joskus myös sairaanhoitajan tai lääkärin ammattia - näistä jälkimmäistä minulle veikkasi myös yläasteen yhteiskunta-aineiden(tms.?) opettajamme, kuulemma olin sen luonteinen. Kun sitä ammattia sitten piti yläasteen opo-tunneilla oikeasti jo miettiä, pohdin puolivakavasti kokin ammattia ja emäntäkoulua. Sanoin kyllä myöskin, että jos pituusrajat vaan antaisivat myöten, voisin alkaa lentäjäksi :D Tie vei kuitenkin lukioon, jossa päätin hylätä mihinkään matemaattisiin aineisiin suuntautumisen, ja painottaa enemmän kieliä ja reaaliaineita, joista tykkäsin erityisesti historiasta, uskonnosta ja psykologiasta. Eräs viikonloppuaamu näin telkkarista dokumentin Egyptin pyramideista, ja loppu onkin historiaa. Kuitenkin käsillä tekeminen (ja yksi ainoa pieni pääsykoekirja) houkutti pelkkää teoriaa enemmän, ja siksipä päätin lukea arkeologian pääsykokeisiin ja pääsinkin sitä lukemaan. Sillä tiellä ollaan vielä ainakin hetki.
Tässä nyt vain "muutamia" mainitakseni. Koska aika moni näistä olis kuitenkin ollut melko ilmeinen pukeutumisvaihtoehto - en halunnu sitä hoitsun pikkuasua tai arkeologin ruoskaa (joka ei kyllä oikeasti liity ammattiin millään tavalla) vetää päälleni ja törmätä tusinaan samanlaisia, niin päätin sitten pukeutua joksikin aivan muuksi - silläkin riskillä, että aavistelin kyllä parin kaverin ehkä keksivän jotain saman suuntaista...
Meijän oppiaineen pikkujouluthan on jo melkoisen perinteikkäät - joskus järjestöaikoinani törmäsin jossain nippuun vanhaan valokuvia joistakin pikkujouluista, joissa jo hieman harmaantuneet lehtorimme olivat melko nuorekkaan näkösiä. No, en tiedä mistä muinaisuudesta saakka, mutta varmaan useimpien viime vuosien tapa on ollut, että arkeolgian 2. vuosikurssin oppilaat järjestävät juhlat. Meidän vuosikurssin aikana tätä tarkoitusta varten oli vielä olemassa jokin "kassa" tapahtuman rahoitusta varten, mutta ei sen kassan rahat tainneet ikinä päätyä kätösiimme saakka? Vissiin me aikanamme budjetoimme jonkun parikymppiä per pää järjestämistä varten, ja muutama lisäeuro taisi mennä siihen, että vuokrasimme paikalle discovalot. Ne olikin kyllä parhaimmmat pikkujoulut ;) (ehkä tässä jossain välissä voisi jakaa täällä niistäkin muutaman muiston).
No, tuolla rahalla on sitten panostettu jonkin verran naposteltaviin, mutta mikä tärkeintä, juomapuoleen. Lisäksi on luotettu nyyttäritarjoiluihin, eli varmaa on se, että pöytä notkuu sekä ruuasta että juomasta.
Niin, meillähän ei ole mitään rikasta ainejärjestöä/kiltaa, joka kustantaisi kaikille opiskelijoille pikkujoulut, kuten vaikkapa joillakin teekkari- ym. isommilla killoilla on tapana.
Eikä tämä tarjoilupöytä ollut pettymys nytkään! Mikä minut yllätti, oli se, että yleensä pöytä notkuu sipsipusseista, ja nyt se oli täyttynyt enemmänkin makean puolella - tarjolla oli ainakin neljää eri kakkua, muffinsseja, suklaata... Ja booliakin oli tuo iso ämpärillinen, näytti hyvältä ja uppoavan juhlakansaan. Lisäksi oli muutakin juotavaa.
Tuo sininen minttusuklaakakku oli kyllä herkkua! Sen oli muuten leiponut erään lehtorimme 15-vuotias poika, pisteet sinne!
Myös ohjelmaan oli panostettu. Perinteisestä tietovisasta oli luovuttu :( mutta sen sijaan paikalla oli mm. ongintaa, lohikäärmeen piirtämistä, esterataa, aarteen etsintää.. mitähän vielä!
Joku vanhempi oululainen voi muuten tunnistaa tämän yllä esiintyvän kyltin. Se muuten "esiteltiin" labrassamme juurikin joissakin pikkujouluissa joitakin vuosia sitten. Sen arkeologian labraan joutumiseen liittyi muuten melko hauska tarina, en vaan sen kaikkia juonenkäänteitä muista, joten jätettäköön tämä sitten vaan asianosaisten tiedoksi.
Väki viihtyi ja innostui jopa danssailemaan illan myötä. Yleensä väki on panostanut aika reilusti myös tuohon pukeutumispuoleen, mutta tällä kertaa en kyllä monestakaan tunnistanu, oliko nämä pukeutuneet joksikin vai ihan muuten vain pikkumekot päällä. Mutta paikalla oli ainakin Freddie Mercury, kampaaja, taitoluistelija ja pressimies, ehkä biologi - sekä muutama miljonääriäiti.
Ilta päättyi lumessa kahlaten Caioon. Siellä tosin itse kävin lähinnä kääntymässä, meinasin siinä vaiheessa nukahtaa jo tuoliin, että päätinkin sitten lähteä vaan nukkumaan ja jättää jaksavimmat juhlimaan.
Niin, ai niin. Mikäkö minusta sitten tulee isona?
Se ei liene ollenkaan vaikeaa arvata...
Hullu kissanainen tietysti!
Arkeologian oppiaineemme pikkujouluihin tosiaan valmistauduin jo hieman aiemmin pohtimalla, mikä minusta tulee isona.
Pikkujoulujen tapahtumajuliste.
Ja onhan nuita haaveita toki ollutkin. Ihan ensimmäisenä varmaan on haaveeni pikkutyttönä ollut olla prinsessa :) Oikea ensimmäinen toiveammatti lienee kuitenkin ollut opettaja - tykkäsin siis koulusta jo heti ekaluokalla. Sen jälkeen onkin haaveammatit varmasti vaihtuneet vähintään vuosittain. Jossain vaiheessa halusin olla tarjoilija - ainakin muistelen jonkun piirustuksen 3. luokalla tästä tehneeni (aatella, sais olla ruuan kanssa tekemisissä ja näyttää kivalta!). Heppatyttöaikoina on varmaankin haaveena ollut niin ratsastajaa kuin eläinlääkäriäkin. Tosin koska lehmän peräaukon kaivelu ei niinkään houkuta, niin pieneläinlääkäri sitten ennemminkin. En kuitenkaan kestä, jos minun täytyy lopettaa terve eläin ihan vaan omistajan itsekkäistä tarkoitusperistä johtuen, niin siksipä en kestänyt ajatella tätäkään ammattia sen enempää. Tykkäsin myös jossain vaiheessa selailla talojen pohjapiirustuksia ja iskän jalanjäljissä piirrellä ruutupaperille talojen pohjapiirustuksia. Koska minulta kuitenkin puuttuu semmoinen pieni ominaisuus kuin luovuus, ei minusta arkkitehtiakaan voisi oikeasti tulla. Totta kai jokainen miettii joskus myös sairaanhoitajan tai lääkärin ammattia - näistä jälkimmäistä minulle veikkasi myös yläasteen yhteiskunta-aineiden(tms.?) opettajamme, kuulemma olin sen luonteinen. Kun sitä ammattia sitten piti yläasteen opo-tunneilla oikeasti jo miettiä, pohdin puolivakavasti kokin ammattia ja emäntäkoulua. Sanoin kyllä myöskin, että jos pituusrajat vaan antaisivat myöten, voisin alkaa lentäjäksi :D Tie vei kuitenkin lukioon, jossa päätin hylätä mihinkään matemaattisiin aineisiin suuntautumisen, ja painottaa enemmän kieliä ja reaaliaineita, joista tykkäsin erityisesti historiasta, uskonnosta ja psykologiasta. Eräs viikonloppuaamu näin telkkarista dokumentin Egyptin pyramideista, ja loppu onkin historiaa. Kuitenkin käsillä tekeminen (ja yksi ainoa pieni pääsykoekirja) houkutti pelkkää teoriaa enemmän, ja siksipä päätin lukea arkeologian pääsykokeisiin ja pääsinkin sitä lukemaan. Sillä tiellä ollaan vielä ainakin hetki.
Tässä nyt vain "muutamia" mainitakseni. Koska aika moni näistä olis kuitenkin ollut melko ilmeinen pukeutumisvaihtoehto - en halunnu sitä hoitsun pikkuasua tai arkeologin ruoskaa (joka ei kyllä oikeasti liity ammattiin millään tavalla) vetää päälleni ja törmätä tusinaan samanlaisia, niin päätin sitten pukeutua joksikin aivan muuksi - silläkin riskillä, että aavistelin kyllä parin kaverin ehkä keksivän jotain saman suuntaista...
Meijän oppiaineen pikkujouluthan on jo melkoisen perinteikkäät - joskus järjestöaikoinani törmäsin jossain nippuun vanhaan valokuvia joistakin pikkujouluista, joissa jo hieman harmaantuneet lehtorimme olivat melko nuorekkaan näkösiä. No, en tiedä mistä muinaisuudesta saakka, mutta varmaan useimpien viime vuosien tapa on ollut, että arkeolgian 2. vuosikurssin oppilaat järjestävät juhlat. Meidän vuosikurssin aikana tätä tarkoitusta varten oli vielä olemassa jokin "kassa" tapahtuman rahoitusta varten, mutta ei sen kassan rahat tainneet ikinä päätyä kätösiimme saakka? Vissiin me aikanamme budjetoimme jonkun parikymppiä per pää järjestämistä varten, ja muutama lisäeuro taisi mennä siihen, että vuokrasimme paikalle discovalot. Ne olikin kyllä parhaimmmat pikkujoulut ;) (ehkä tässä jossain välissä voisi jakaa täällä niistäkin muutaman muiston).
No, tuolla rahalla on sitten panostettu jonkin verran naposteltaviin, mutta mikä tärkeintä, juomapuoleen. Lisäksi on luotettu nyyttäritarjoiluihin, eli varmaa on se, että pöytä notkuu sekä ruuasta että juomasta.
Niin, meillähän ei ole mitään rikasta ainejärjestöä/kiltaa, joka kustantaisi kaikille opiskelijoille pikkujoulut, kuten vaikkapa joillakin teekkari- ym. isommilla killoilla on tapana.
Eikä tämä tarjoilupöytä ollut pettymys nytkään! Mikä minut yllätti, oli se, että yleensä pöytä notkuu sipsipusseista, ja nyt se oli täyttynyt enemmänkin makean puolella - tarjolla oli ainakin neljää eri kakkua, muffinsseja, suklaata... Ja booliakin oli tuo iso ämpärillinen, näytti hyvältä ja uppoavan juhlakansaan. Lisäksi oli muutakin juotavaa.
Tuo sininen minttusuklaakakku oli kyllä herkkua! Sen oli muuten leiponut erään lehtorimme 15-vuotias poika, pisteet sinne!
Myös ohjelmaan oli panostettu. Perinteisestä tietovisasta oli luovuttu :( mutta sen sijaan paikalla oli mm. ongintaa, lohikäärmeen piirtämistä, esterataa, aarteen etsintää.. mitähän vielä!
Joku vanhempi oululainen voi muuten tunnistaa tämän yllä esiintyvän kyltin. Se muuten "esiteltiin" labrassamme juurikin joissakin pikkujouluissa joitakin vuosia sitten. Sen arkeologian labraan joutumiseen liittyi muuten melko hauska tarina, en vaan sen kaikkia juonenkäänteitä muista, joten jätettäköön tämä sitten vaan asianosaisten tiedoksi.
Väki viihtyi ja innostui jopa danssailemaan illan myötä. Yleensä väki on panostanut aika reilusti myös tuohon pukeutumispuoleen, mutta tällä kertaa en kyllä monestakaan tunnistanu, oliko nämä pukeutuneet joksikin vai ihan muuten vain pikkumekot päällä. Mutta paikalla oli ainakin Freddie Mercury, kampaaja, taitoluistelija ja pressimies, ehkä biologi - sekä muutama miljonääriäiti.
Ilta päättyi lumessa kahlaten Caioon. Siellä tosin itse kävin lähinnä kääntymässä, meinasin siinä vaiheessa nukahtaa jo tuoliin, että päätinkin sitten lähteä vaan nukkumaan ja jättää jaksavimmat juhlimaan.
Niin, ai niin. Mikäkö minusta sitten tulee isona?
Se ei liene ollenkaan vaikeaa arvata...
Hullu kissanainen tietysti!
No, pari muutakin oli kuin olikin päätynyt samaan ratkaisuun, tosin ilman kissarekvisiittaa.
Kissat päätyivät lopulta parempiin suihin kotiuduttuani...
PS. Näin yöllä unta, että joku oli tuonut noihin pikkujouluihin pitsaa! Oliskohan se ollut enneuni jostakin.. ;P
Olihan meillä diskovalojen lisäks myös savukone! Diskovalot on tainnu olla muissakin pikkujouluissa (ainakin niissä meidän jälkeisissä), mutta savukonetta en muista muilla olleen. Ne oli kyllä parhaat pikkujoulut ikinä.
VastaaPoistaNäin mää vähän muistelinki, mutta olin sitten melko varma, että muistini teki tepposet ja liioitteli vaan meidän mahtavia hankintoja! :D Joo ne discovalot oli ainakin seuraavissakin, jos ei muutamissa myöhemmissäkin pikkujouluissa.
VastaaPoista