Viikonloppuun sisältyi mukavaa tekemistä ja rentoilua. Olin jo perjantaina menossa käymään erään kaverin tykönä, mutta hänellä oli samaan aikaan muita menoja, joten sen sijaan päädyin kaupungille kiertelemään. Tyydyinkin sitten lähinnä vaatevalikoimien ihailuun. Aikomus oli katsella jotain edullista ulkourheiluvaatetta, mutta missään ei ollut niiden kohdalla alennuksia. Tai, jossakin Koskarin urheiluvaateliikkeessä olisi ollut poistohintaan parit housut, vaan mennessäni sovittamaan niitä, olisi myyjältä pitänyt pyytää niille joku lappu (samalla hän avaisi sovituskopit) eikä myyjää näkynyt sillä hetkellä mailla eikä halmeilla. Löytääpä nuita vaatteita Oulustakin.
Uusin aikomukseni sitten lauantaina, ja kävin moikkaamassa kaveria ja hänen puolitoistavuotiasta poikaansa. Siinäkin on kyllä ihana lapsi :) Kaikki lapset ei ole mielestäni ihania, mutta juuri tuollaiset iloiset, aurinkoiset pienet päivänsateet on kyllä. Ei turhia kiukkuile (ainakaan vierasseurassa) saatikka vierastele. Oli kyllä kaveriakin mukava nähdä pitkästä aikaa. Oon niin huono pitämään kavereihin yhteyksiä millään soittovälineellä, niin mukava aina nähdä kasvokkain ja vaihtaa kuulumisia.
Lauantai-illan kruunasi kyllä sauna! Oli mukava saunoa pitkästä aikaa. Päälle vielä siskon tekemää oikein herkullista lasagnea ja Trivial Pursuitin pelaamista. Tällä kertaa tiesinkin jopa jotain (muusta kuin musiikki- tai urheilukysymyksistä), harmi vaan, ettei ne sattuneet niille pistekysymyksille, eli ei tullut voittoa :D
Sunnuntaina suunnistinkin pohjoiseen. Käytiin kuitenkin vielä ennen lähtöäni syömässä. Mulla on vissiin joku kirous ylläni näiden liikennevälineiden suhteen? Siskon auto ei nimittäin käynnistynyt. Onneksi ei ollut kiire, ja taksilla pääsee. Päädyttiin syömään Shanghai-nimiseen kiinalaiseen, toisessa paikassa jonne koitettiin, ei korttimaksupääte toiminut.
Hyvät oli kyllä tuossa sapuskat, ja edullisetkin vielä. Päädyin itse aika perussettiin, kanaa ja ananasta (hapanimeläkastikkeessa). Oli oikein hyvää, ja työn takana sain tuon aika reilun annoksen uppoamaan napaan, vaikka hieman vaappuen saikin ravintolasta astella pois. Myös muu seurue tykkäsi omista annoksistaan, vaikkei kaikkea jaksanut syödäkään.
Liikennevälineongelmat oli jatkua, kun automaatista en saanutkaan ostettua lippua junaan, eikä lipunmyynnin jonotusnumeroautomaatti ollut kovin yhteistyökykyinen sekään. Tiskillä selvisikin, että 2-luokan paikat oli myyty loppuun. Olikin "tyydyttävä" 1-luokan paikkaan, jonka lippu tuli opiskelijalle hieman reilu 10 euroa kalliimmaksi. Lisäksi 1-luokassa oli tarjolla teetä (en maistanut), (seisonutta) kahvia, vettä (jes), "pikkupurtavaa" (= ylisokerinen kanelikeksi), sekä iltapäivälehtiä (selailin yhtä hiukan). Bonuksena livemusiikkia, jota kaksi poikaa tarjosi kitaran ja huuliharpun voimin.
Sain matkan aikana tehtyä jopa PowerPoint-esityksen huomista (tämänpäiväistä) seminaariesitystäni varten. Jaiks.
Tänään siis vuorossa piinapenkki, sekä se Cooper-testi! Melkein jo kaduttaa, että tuohon jälkimmäiseen ilmoittauduin. Kylmilteenhän sinne nyt pitää mennä juoksemaan, kun ei tosiaan mitään ulkoiluvaatetta viime viikollakaan nyt sitten ollut, että ois voinut vähän kokeilla, miten se juokseminen taas sujuu...
Ihan hyvä, että tuli nuo housut ostettua, kun en tosiaan ottanut
kuin yhdet farkut lähtiessäni mukaan.
Uusin aikomukseni sitten lauantaina, ja kävin moikkaamassa kaveria ja hänen puolitoistavuotiasta poikaansa. Siinäkin on kyllä ihana lapsi :) Kaikki lapset ei ole mielestäni ihania, mutta juuri tuollaiset iloiset, aurinkoiset pienet päivänsateet on kyllä. Ei turhia kiukkuile (ainakaan vierasseurassa) saatikka vierastele. Oli kyllä kaveriakin mukava nähdä pitkästä aikaa. Oon niin huono pitämään kavereihin yhteyksiä millään soittovälineellä, niin mukava aina nähdä kasvokkain ja vaihtaa kuulumisia.
Lauantai-illan kruunasi kyllä sauna! Oli mukava saunoa pitkästä aikaa. Päälle vielä siskon tekemää oikein herkullista lasagnea ja Trivial Pursuitin pelaamista. Tällä kertaa tiesinkin jopa jotain (muusta kuin musiikki- tai urheilukysymyksistä), harmi vaan, ettei ne sattuneet niille pistekysymyksille, eli ei tullut voittoa :D
Sunnuntaina suunnistinkin pohjoiseen. Käytiin kuitenkin vielä ennen lähtöäni syömässä. Mulla on vissiin joku kirous ylläni näiden liikennevälineiden suhteen? Siskon auto ei nimittäin käynnistynyt. Onneksi ei ollut kiire, ja taksilla pääsee. Päädyttiin syömään Shanghai-nimiseen kiinalaiseen, toisessa paikassa jonne koitettiin, ei korttimaksupääte toiminut.
Hyvät oli kyllä tuossa sapuskat, ja edullisetkin vielä. Päädyin itse aika perussettiin, kanaa ja ananasta (hapanimeläkastikkeessa). Oli oikein hyvää, ja työn takana sain tuon aika reilun annoksen uppoamaan napaan, vaikka hieman vaappuen saikin ravintolasta astella pois. Myös muu seurue tykkäsi omista annoksistaan, vaikkei kaikkea jaksanut syödäkään.
Liikennevälineongelmat oli jatkua, kun automaatista en saanutkaan ostettua lippua junaan, eikä lipunmyynnin jonotusnumeroautomaatti ollut kovin yhteistyökykyinen sekään. Tiskillä selvisikin, että 2-luokan paikat oli myyty loppuun. Olikin "tyydyttävä" 1-luokan paikkaan, jonka lippu tuli opiskelijalle hieman reilu 10 euroa kalliimmaksi. Lisäksi 1-luokassa oli tarjolla teetä (en maistanut), (seisonutta) kahvia, vettä (jes), "pikkupurtavaa" (= ylisokerinen kanelikeksi), sekä iltapäivälehtiä (selailin yhtä hiukan). Bonuksena livemusiikkia, jota kaksi poikaa tarjosi kitaran ja huuliharpun voimin.
Sain matkan aikana tehtyä jopa PowerPoint-esityksen huomista (tämänpäiväistä) seminaariesitystäni varten. Jaiks.
Tänään siis vuorossa piinapenkki, sekä se Cooper-testi! Melkein jo kaduttaa, että tuohon jälkimmäiseen ilmoittauduin. Kylmilteenhän sinne nyt pitää mennä juoksemaan, kun ei tosiaan mitään ulkoiluvaatetta viime viikollakaan nyt sitten ollut, että ois voinut vähän kokeilla, miten se juokseminen taas sujuu...
Shanghain valot, ainakin melkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!