Voi voi. Koko syksyn oon surkutellut mm. sitä, kuinka aivan mahtavia bileitä, tapahtumia tai työtarjouksia valuu sivu suun. Tosin eipä siinä, kyllä nää opinnot on olleet ykkössijalla, ja nyt viimeisen rutistuksen jälkeen pitää ajatuksia alkaa suunnata jo vähän tulevaisuuteenkin.
Pahin piinapenkki on edessä jo alle parin viikon päästä, kun esittelen tuon graduni. Jo nyt alkaa hiipiä pienoinen paniikki sitä kohden. Etenkin kun tiedän, että yleisön joukossa saattaa hyvinkin olla eräs muuten erittäin mukava, mutta mielipiteensä ei-niin-mukavaan-tyyliin laukova opettaja :D Ne kait pitäisi ottaa puolittain huumorilla, mutta siinä vaiheessa, kun haluaa heittää gradun jo painoon, ei enää viitsisi kuunnella kommentointia siitä, kuinka olisi pitänyt tajuta tehdä sitä, tätä ja tuota. Tarkoitus on toki hyvä, mutta toivottavasti en stressaa liikaa ja pillaha vaikka itkuun kesken esittelyn :D
Mutta joo. Tulevaisuudensuunnitelmat tämän jälkeen on kyllä edelleen melkoisen auki. En ole esim. varma ensi vuodesta, että jäisinkö jopa Suomeenhieman pidemmäksi aikaa. Haluaisin saada ukkokullan ja kissat kyllä Suomeen, ensisijaisena tavoitteeni. Se vaan tietää semmoista paperityötä, mitä ei tällä erää nyt sitten ole ehditty vain tekemään. Täällä kun ei etenkään talvella oo mulle mitään tekemistä.
Mutta ei se miettimällä parane, ja siksi rattaat täytyy laittaa pyörimään, että saa koneen käyntiin. Oon nyt katsellut hieman alustavasti joitakin lyhyitä työjuttujakin ja jopa pari hakemusta lähettänyt. Saa nähdä, tärppääkö. Ilmoittelen lisää kyllä, jos on hyviä uutisia.
Toisen hyvän uutisen luin juuri äsken sähköpostista. Nyt kuitenkin ensin täytyy myöntää, että en oo ottanut juoksuaskeleen askeltakaan ainakaan pariin viikkoon. Ei vaan ole napannut yhtään. Aikomus kyllä on heti Suomessa vähän herätellä innostusta jälleen. Sieltä sähköpostista löytyikin eräs pieni motivaattori:
Ajattelin osallistua Oulun korkeakoululiikunnan järjestämään Cooperin testiin ma 19.11.! Oonkin miettinyt kauan, että oispa hauska juosta tuo pitkästä aikaa, ja tuo päivämäärä on aivan perfect. En tämän hetkisellä kunnolla saa kyllä mitään huipputulosta, mutta tuskin nyt vielä ihan niin rapakunnossakaan olen, ettenkö jaksais 12 minuuttia pinnistää. Sais hieman suuntaa, että missäs sitä mennään.
Toinen tapahtumassa oleva juttu, mikä nyt houkuttelee, on InBody -kehonkoostumusmittaus! Toinen, mistä olen haaveillut sen jälkeen, kun enää en ole missään pullataikina-olomuodossa ja kehtaa itsekin niitä lukuja katsoa. En ees tiiä tämän hetkistä painoani - villi veikkaus on kyllä, että oon pari kiloa ottanut takkiin nyt muutaman kuukauden aikana... :(
Semmosia pieniä suunnitelmia näin aluksi.
Pahin piinapenkki on edessä jo alle parin viikon päästä, kun esittelen tuon graduni. Jo nyt alkaa hiipiä pienoinen paniikki sitä kohden. Etenkin kun tiedän, että yleisön joukossa saattaa hyvinkin olla eräs muuten erittäin mukava, mutta mielipiteensä ei-niin-mukavaan-tyyliin laukova opettaja :D Ne kait pitäisi ottaa puolittain huumorilla, mutta siinä vaiheessa, kun haluaa heittää gradun jo painoon, ei enää viitsisi kuunnella kommentointia siitä, kuinka olisi pitänyt tajuta tehdä sitä, tätä ja tuota. Tarkoitus on toki hyvä, mutta toivottavasti en stressaa liikaa ja pillaha vaikka itkuun kesken esittelyn :D
Mutta joo. Tulevaisuudensuunnitelmat tämän jälkeen on kyllä edelleen melkoisen auki. En ole esim. varma ensi vuodesta, että jäisinkö jopa Suomeen
Mutta ei se miettimällä parane, ja siksi rattaat täytyy laittaa pyörimään, että saa koneen käyntiin. Oon nyt katsellut hieman alustavasti joitakin lyhyitä työjuttujakin ja jopa pari hakemusta lähettänyt. Saa nähdä, tärppääkö. Ilmoittelen lisää kyllä, jos on hyviä uutisia.
Toisen hyvän uutisen luin juuri äsken sähköpostista. Nyt kuitenkin ensin täytyy myöntää, että en oo ottanut juoksuaskeleen askeltakaan ainakaan pariin viikkoon. Ei vaan ole napannut yhtään. Aikomus kyllä on heti Suomessa vähän herätellä innostusta jälleen. Sieltä sähköpostista löytyikin eräs pieni motivaattori:
Ajattelin osallistua Oulun korkeakoululiikunnan järjestämään Cooperin testiin ma 19.11.! Oonkin miettinyt kauan, että oispa hauska juosta tuo pitkästä aikaa, ja tuo päivämäärä on aivan perfect. En tämän hetkisellä kunnolla saa kyllä mitään huipputulosta, mutta tuskin nyt vielä ihan niin rapakunnossakaan olen, ettenkö jaksais 12 minuuttia pinnistää. Sais hieman suuntaa, että missäs sitä mennään.
Toinen tapahtumassa oleva juttu, mikä nyt houkuttelee, on InBody -kehonkoostumusmittaus! Toinen, mistä olen haaveillut sen jälkeen, kun enää en ole missään pullataikina-olomuodossa ja kehtaa itsekin niitä lukuja katsoa. En ees tiiä tämän hetkistä painoani - villi veikkaus on kyllä, että oon pari kiloa ottanut takkiin nyt muutaman kuukauden aikana... :(
Semmosia pieniä suunnitelmia näin aluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!