Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Pakkasyö on

Eilenhän tosiaan oltiin jo pakkasen puolella. Tänään aamulla heräsin kuitenkin ihmeelliseen kellertävään valoon, ja jonkunlainen keltainen möllykkä näkyi horisontista kipuavan ylös päin. Lämpömittari näytti paria plusastetta, ja ajattelinkin olevan kerrankin oiva sää lenkkeilylle.


Nöjöö. Pihalla olikin pikkuisen kirpakkaampi ilma, mitä tuo lämpömittari antoi olettaa. Kunnolla oli maa kuurasta jäässä, ja Vallun partakarvatkin oli valkoset alta aikayksikön.


Samoin oli järven jää jo alkanut olla jäätymään päin.



Ensimmäistä kertaa mietin, että olenko hullu, kun "vapaaehtoisesti" palaan Suomen jäähän ja pakkaseen. No en ole. Paljon mieluummin tätä, kuin se, että sisätilassa joudut vetään toppatakin ja villasukat jalkaan 15 asteen lämmössä.



Sitä paitsi, talvi on pukeutumiskysymys. Hieman aloinkin kaipaamaan paksumpaa vaatetusta, kun nokka alkoi jäätymään ja järveltä puhalsi jäinen viima. Niinhän se on, että en mää oikeasti sitä talvea vihaa. En vaan tykkää kylmästä ja palelusta.



Oonkin salaa kateellinen nuille elukoille. Miten ne pystyykään oleen täysin "alastomina", oli sää mikä tahansa.



Kaiken lisäksi nyt tulee liukasta, vaikka ei se liukastuminen näköjään sitä jäätä katso. Melko mallikkaasti olin nimittäin könytä, kun kompuroin tuolta mettäpolulta asfaltille. Fiksu veto ottaa kaatuminen vastaan ranteillaan. Onneks oli sen verran kömpelö könähdys, että ehdin kuitenkin reagoida siihen, ennen ku kynnin nokallani maata. Eikä ranteetkaan (ja olkapäät) kuin tärähtäneet asfalttia vastaan, vaikka ei se sekään mukavalta tuntunut.


Iltapäivällä mittari ulkona näytti edelleen sitä plus paria, vaan Sää Linnanmaallapa tiesi, että pakkasta olikin lähemmäs kymmenen astetta. Eipä siis ihmekään. Tällä kertaa kaivoin siskon kaapista kunnon toppavaatteet päälle. Äitikin jo huolissaan soitteli, että onko mulla mitään talvivaatteita. Pitänee käydä varastoja penkomassa, että oisko siellä minkäännäköstä talvivaatetta säilyny. Muistaakseni joitaki neuleita ainaki siellä ois saattanu olla. Nuissa ei kyllä paljon juosta.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kaamos

Näin tiesi uutiset kertoa, että tänään alkaa kaksi kuukautta kestävä kaamosaika. No, Oulussa sentään ei asia näin hullusti ole, tänään valoisaa (lue: harmaata) aikaa riitti se noin viisi tuntia. Joka päivä tämä "aurinkoinen" aika kuitenkin vähenee noin viidellä minuutilla aina sinne talvipäivänseisaukseen saakka.

Eilen puoliltapäivin aurinko yritti sentään pilkahtaa jostakin raosta.

Onkin ollut tänään melkoinen muumiolo, tekis mieli painua talviunille. Sain sentään raahattua itteni yliopistolle graduseminaariin. Vielä koitan ammentaa viime hetken vinkkejä muidenkin töistä. Ohjaaja jo kyseli, miten oma työni edistyy, aijoin sitten tälle viikolle saada jotain kasaan. Tosin eipä sillä ilmeisesti ihan niin kiire oliskaan, kun opponointikin siirtyi sitten vasta tammikuulle. Mutta aijon nyt joka tapauksessa saada tuon oman tekeleen alta pois, saa sitten heittää joulun ajaksi aivot ihan kunnolla narikkaan!

Ilmakin meinaa vissiin kylmetä. Yliopistolta pyöräillessä muutama onneton lumihiutale leijaili taivaalta. Melkein jo innostuin, että alkaa sataan lunta, mutta siihen se sitten jäikin. :(

Kaivelin taas motivoituneena muutamia juttuja tuosta gradusta esiin. Mutta nyt loppuillan aijon viettää töllöttimen ääressä. Kaiken lisäksi on mahakin sen verran kipeä, että ei nyt jaksa keskittyä mihinkään yhtään vaativampaan. Huomenna on taas päivä uusi!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Hulabaloo balai

Kuvatilaongelmat toistaiseksi selätetty. Poistelin nimittäin aamulla turhia kuvia tuolta kuvakansioista. Joistakin tänne ladatuista kuvista kun oli olemassa parikin kappaletta (muutamasta jopa kuusi..). Niissä kuvien tiedoissa vaan ei näy, että onko niitä käytetty jossakin. Eli jos jostakin vanhan postauksen yhteydestä nyt joku kuva puuttuu, se johtuu täysin tästä syystä. En jaksa alkaa kahlaamaan koko blogia läpi muutaman kuvan vuoksi :)

Eilen mainitsin siitä sosiaalisen elämän lisääntymisestä. Joka ilta onkin saanut jossakin olla menossa.

Caioon nyt ei tarvi mennä hienostelemaan...

Torstaina oli tuttuun tapaan Caion Tietovisa, jonne kokoonnuttiin hieman ylisuurella joukkueella. Saatiin tämä anteeksi sillä, että ei saatu protestoida niistä vastauksista :D


Ihan hyvin meillä oli tieto hallussa...


...ja niinpä voitettiin melko kirkkaalla piste-erolla tämänkertainen visa!


Vitsailtiin, että tämä johtui minun mukanani tuomasta tuurista :D Tosin itsehän loistin vain parin kysymyksen kohdalla tietämykselläni. Oonkin kateellinen sellaisille "kirjaviisaille" ja käveleville tietosanakirjoille. Itsellä kun ei monikaan asia jää mieleen. Ois huisia, jos tietäis jotain nippelitietoa ja vastaus tulis kuin kaupan hyllyltä. Mutta enhän mää muista, hyvä että oman puhelinnumeroni.

Perjantaina piti jälleen lähteä illanviettoon. Ennen sitä käytiin kuitenkin kirppiksellä Second Hand Storessa. En löytänyt mitään. Jos ei lasketa minun tulevaa pikkujoulurekvisiittaa (ja kiiltäviä mustia legginssejä - toivottavasti ois vielä ilmoja pitää niitä!). Enpäs vielä paljastakkaan, miksi aion pukeutua. Meillä siis on lauantaina arkeologian oppiaineen pikkujoulut, joiden teemana on "Mikä sinusta tulee isona".  Vallu tosin jo tärveli osan "puvustani", kun innoissaan luuli, että ne ostokset on sille. ;)

Olin kyllä koko perjantain hirveän väsyny ja otin pienet torkutkin ennen liikkumistamme. Mentiin yhden kaverin tykö (=ex-ex -mies) ja siellä pääasiassa katsottiin Vain elämää -sarjan pätkiä. Ihana Jonne Aaron Ei mennyt alas kalja eikä viinikään. Caioon totta kai päättyi illan tiemme, siellä sentään uusi tuttavuus Nikolain tumma olut meni alas makeudestaan huolimatta.

Ja tietysti vielä lauantai-illaksi oli menoja. Tällä kertaa erään jo yläasteaikaisen kaverin bileet synttäreiden kunniksi (ja vähän kai uuden kämpänkin).

Vähän pärstää todistetusti kuntoon, terv. Peura ajovaloissa.


Ja saapahan heittää bilekampettakin niskaan. Tuotakin paitaa viimeksi pitäny varmaan viis vuotta sitten (=sillon kun se viimeksi mahtui päälle).

 Oon miettinyt heittäväni tätä vanhaa, pitämätöntä kampetta kirppikselle myyntiin, 
ja tää paita oli yks näistä.. Nyt en enää ole varma tän kohdalla :)

Niin se aika vaan menee, etten häntäkään ole moneen vuoteen nähnyt, vaikka samassa kaupungissa asutaan! Toisenkin kaverin kanssa viimeksi viisi? vuotta sitten. Muisteltiin hieman nuoruusaikoja, silloin bileet oli "vähän" raisummat. Mieleen palautui eräät meillä kotona joulun aikaan pidetyt pippalot, jossa mm. joulukuusi kaatui (säilyi se sentään ehjänä). Tämän illan bileissä sen sijaan juotiin muutama lasi olutta/lonkkua/viiniä/energiajuomaa/vettä (kuka mitäkin), pelattiin Aliasta ja katsottiin YouTubesta vanhoja musiikkivideoita. Niin se vain ikä muuttaa ihmisiä, eikä välttämättä ollenkaan huonolla tapaa! Skippasin myös baarijatkot ja lähdin käyttään Vallua yöpissillä ja painuin jo puoliltaöin nukkumaan

lauantai 24. marraskuuta 2012

Kuulumisia

Eipä nyt mitään hirveän erikoista ole tapahtunut tälle viikolle, mutta onhan se sanottava, että sosiaalinen elämä on varmaan lisääntynyt 100% heti ensi kättelyssä. Ainakin jollakin on ollut ikävä :)


Veikasta onkin tullut ihan mun sylikissa.


Mukavaa on myös ollut se, että on pitkästä aikaa taas päässyt kokkailemaan. Enpä muista mainitsinkohan missään vaiheessa, että Kreikassa pääasiassa syötiin ravintolaruokia, toisin sanoen A. aina illalla töistä tullessaan toi ravintolasta meille ruuan tullessaan. Siksikin se jo alko lopussa tökkiin, kun en enää keksinyt mitään, mikä maistuis eriltä kuin mitä on jo pari kuukautta syönyt. Niissä ruuissa kun on ilmeisesti joku mauste, mikä alkoi oikein etomaan. Pyysinkin sitten monesti tuomaan ruokaa, jossa ei ois mitään kastikkeita tai mausteita, kun pelkkä hajukin alkoi olla niissä jo niin kamala.


Oonkin nyt kokkaillut oikein herkkuruokia: mm. karjalanpaistia ja lohta. Laaduntarkkailijat on myös olleet oikein innokkaasti mukana hommassa. Lohikin oli kadota parempiin suihin, ennen kuin sitä ehti fileroimaankaan.


Herkullista ruokaa, ilman mitään erikoisia kommervenkkejä. Nälkäisenä vaan ruuan pitkä kypsyttäminen vaatii hieman hermoja :)


Kävipäs muuten nyt semmoinen juttu, josta olen kuullut aikaisemmin pelkkiä huhuja, enkä uskonut sen itselleni ikinä tapahtuvan. Nimittäin blogini kuvatila on nyt lopussa! Vaatii siis nyt hieman huoltotoimenpiteitä, jotta voin jatkaa kuvien postaamista tänne jatkossakin. En haluais nimittäin vaihtaa toiseen osoitteeseenkaan tätä. Mutta vaivaan näillä asioilla lisää päätäni huomenna, täksi illaksi kun on muuta puuhaa, kunhan päänsäryltäni pääseen liikkumaan.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Ready, steady, go!

Eilenen päivä oli siis toimintaa täynnä, ja niistä selviydyttyä oli pienoinen voittajafiilis.

Aamuselta menin yliopistolle, jossa viimeistelin PowerPoint-esitykseni ja printtasin graduni itselleni. Tästä jatkoin kaverin kanssa syömään. Päädyttiin Aularavintolan salaattibuffettiin. Olivat kyllä pienentäneet sitä lautaskokoakin (viime kevääseen verrattuna), mutta ihan hyvä salaatti siitä saatiin. Opiskelijahintaiseen annokseenhan saa valita (jäävuori)salaatin päälle 2 täytettä proteiinipuolelta ja 2 muuta täytettä. Itselleni valitsin sitten tuoretta ananasta, oliiveja, lohta ja kanaa. Tuo lohi oli kyllä herkkua, mutta ananaksesta sain koko suun karheaksi. Tuoreessa ananaksessahan on joku ainesosa, jolle käsittääkseni aika lailla jokainen ihminen on allerginen. Hyvää se kuitenkin oli.


Graduseminaarissa oli paikalla minun ja  ohjaajani lisäksi toinen seminaarin opettajista, graduni opponoija sekä kaverini. Huikea osanotto siis! Eipä ihmekään, kun ei tuosta seminaari-istunnosta oltu sähköpostilla ilmoitettu, eli siis työtäni ei ollut lähetetty kellekään. Semmosta meillä. No, hyvin sain oman PowerPoint-esitykseni läpi (4 min yliajalla) ja erittäin hyviä kommentteja graduani koskien kaikilta osallistujilta. Moni asia oli semmonen, jonka kanssa olin gradua tehdessänikin jo paininut (ja ratkaissut asian juuri väärällä tavalla). Mutta oli myös kommentteja, joita en itse ollut hoksannut edes ajatella. Niin sitä tulee sokeaksi sille omalle tekemiselleen. Nyt teen siis nämä ehdotetut muutokset (siis eihän niitä kaikkia ole pakko tehdä, mutta veikkaukseni on, että kyllä näillä saa arvostelun numeroa hidattua esim. sillä yhdellä ylös päin).


Kävin siskon kämpillä pakkaamassa urheilukamat kassiin, ja pyöräilin Ouluhallille. Ihmeen äkkiä ne lihakset surkastuu ja kunto laskee, oli nimittäin jo tuossa pyöräilyssä tekemistä, ja sen jälkeen mun vasenta reittä hieman kivisti, ja toivoin, ettei se kramppais tai mitään juostessa. Olin onneksi valinnut sen viimeisen lähdön, koska aika kiireeksi ois muuten mennyt tuo valmistautuminen. Aika paljon oli tuttuja tyyppejä myös tuolla, OYY:n porukkaa.

Oman tämän hetkisen kuntotason tietäen, oli mun tavoite aika lailla nyt sitten vaan jaksaa juosta tuo 12 minuuttinen! Hieman tuskailin kyllä, että jaksankohan, mutta päätin nyt sinnillä vaan mennä vaikka väkisin. Jäinkin toiseksi viimeiseksi heti lähdössä, ihme spurtin kaikki otti heti alkuun (= olen hidas). Ajattelin kuitenki itse pitää tasasen itselleni sopivan vauhdin koko juoksun ajan, etten hyydy. Ensimmäiset minuutit oli kyllä pahimmat, kun tuntu, ettei happi oikein kulje ja puuskutin vaan menemään. Kyllä siinä viiden minuutin kohdalla alko kuitenkin helpottaa, aika perus muutenkin mulle nuo alkuvaikeudet. Loput kaksi minuuttia koitin juosta hieman reippaammin, mutta niin se vaan on, että en kyllä saanut hirveästi jaloistani enää irti. Varovainen tavoitteeni oli päästä sitten kahteen kilometriin, ja viimeisellä minuutilla olin aika tyytyväinen, kun kuudes kierros täyttyi.


Lopullinen tulokseni oli 1972 m. Hieman harmitti tuo 30 m puuttuminen, mutta en tosiaankaan olis enää yhtään nopeampaa päässyt, joten olen kyllä tyytyväinen siihen, ja että jaksoin juosta koko matkan. Tästä ei voi kuin parantaa! 

Siihen InBody-mittaukseen en nyt sitten mennyt, siihen oli koko ajan hirveä jono, eikä kaikki halukkaat muutenkaan vissiin siihen enää ehtineet. Ens vuonna sitten. 

EDIT: Täältä voi katsoa OYY:n kuvia Cooper-testistä: http://www.flickr.com/photos/oyyeah.

Kuva: OYY (Flickr.com/photos/oyyeah)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Shanghain valot

Viikonloppuun sisältyi mukavaa tekemistä ja rentoilua. Olin jo perjantaina menossa käymään erään kaverin tykönä, mutta hänellä oli samaan aikaan muita menoja, joten sen sijaan päädyin kaupungille kiertelemään. Tyydyinkin sitten lähinnä vaatevalikoimien ihailuun. Aikomus oli katsella jotain edullista ulkourheiluvaatetta, mutta missään ei ollut niiden kohdalla alennuksia. Tai, jossakin Koskarin urheiluvaateliikkeessä olisi ollut poistohintaan parit housut, vaan mennessäni sovittamaan niitä, olisi myyjältä pitänyt pyytää niille joku lappu (samalla hän avaisi sovituskopit) eikä myyjää näkynyt sillä hetkellä mailla eikä halmeilla. Löytääpä nuita vaatteita Oulustakin.

 Ihan hyvä, että tuli nuo housut ostettua, kun en tosiaan ottanut
kuin yhdet farkut lähtiessäni mukaan.

Uusin aikomukseni sitten lauantaina, ja kävin moikkaamassa kaveria ja hänen puolitoistavuotiasta poikaansa. Siinäkin on kyllä ihana lapsi :) Kaikki lapset ei ole mielestäni ihania, mutta juuri tuollaiset iloiset, aurinkoiset pienet päivänsateet on kyllä. Ei turhia kiukkuile (ainakaan vierasseurassa) saatikka vierastele. Oli kyllä kaveriakin mukava nähdä pitkästä aikaa. Oon niin huono pitämään kavereihin yhteyksiä millään soittovälineellä, niin mukava aina nähdä kasvokkain ja vaihtaa kuulumisia.

Lauantai-illan kruunasi kyllä sauna! Oli mukava saunoa pitkästä aikaa. Päälle vielä siskon tekemää oikein herkullista lasagnea ja Trivial Pursuitin pelaamista. Tällä kertaa tiesinkin jopa jotain (muusta kuin musiikki- tai urheilukysymyksistä), harmi vaan, ettei ne sattuneet niille pistekysymyksille, eli ei tullut voittoa :D

Sunnuntaina suunnistinkin pohjoiseen. Käytiin kuitenkin vielä ennen lähtöäni syömässä. Mulla on vissiin joku kirous ylläni näiden liikennevälineiden suhteen? Siskon auto ei nimittäin käynnistynyt. Onneksi ei ollut kiire, ja taksilla pääsee. Päädyttiin syömään Shanghai-nimiseen kiinalaiseen, toisessa paikassa jonne koitettiin, ei korttimaksupääte toiminut.


Hyvät oli kyllä tuossa sapuskat, ja edullisetkin vielä. Päädyin itse aika perussettiin, kanaa ja ananasta (hapanimeläkastikkeessa). Oli oikein hyvää, ja työn takana sain tuon aika reilun annoksen uppoamaan napaan, vaikka hieman vaappuen saikin ravintolasta astella pois. Myös muu seurue tykkäsi omista annoksistaan, vaikkei kaikkea jaksanut syödäkään.


Liikennevälineongelmat oli jatkua, kun automaatista en saanutkaan ostettua lippua junaan, eikä lipunmyynnin jonotusnumeroautomaatti ollut kovin yhteistyökykyinen sekään. Tiskillä selvisikin, että 2-luokan paikat oli myyty loppuun. Olikin "tyydyttävä" 1-luokan paikkaan, jonka lippu tuli opiskelijalle hieman reilu 10 euroa kalliimmaksi. Lisäksi 1-luokassa oli tarjolla teetä (en maistanut), (seisonutta) kahvia, vettä (jes), "pikkupurtavaa" (= ylisokerinen kanelikeksi), sekä iltapäivälehtiä (selailin yhtä hiukan). Bonuksena livemusiikkia, jota kaksi poikaa tarjosi kitaran ja huuliharpun voimin.


Sain matkan aikana tehtyä jopa PowerPoint-esityksen huomista (tämänpäiväistä) seminaariesitystäni varten. Jaiks.

Tänään siis vuorossa piinapenkki, sekä se Cooper-testi! Melkein jo kaduttaa, että tuohon jälkimmäiseen ilmoittauduin. Kylmilteenhän sinne nyt pitää mennä juoksemaan, kun ei tosiaan mitään ulkoiluvaatetta viime viikollakaan nyt sitten ollut, että ois voinut vähän kokeilla, miten se juokseminen taas sujuu...

 Shanghain valot, ainakin melkein.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Jenkkimeininkiä

Tämä viikko on kyllä menny ruuan osalta melkoseksi lihotuskuuriksi :) No, hyvä vaan että ruoka maistuu.

Toissapäivänä käytiin nimittäin iltaseltaan syömässä ja leffassa. Parista ehdotuksesta päädyttiin minun mieltymysten mukaan menemään Tampereen American Dineriin.


Kyseessä on siis jenkkityyliin sisustettu hampurilaisravintola. Hampurilaisia saa monessa eri koossa, pienin S ja suurin XXXL, jossa on yli kilon pihvi! Vaikka hirmuinen nälkä olikin, päätti jokainen meidän seurueessa valita M-kokoisen annoksen, jossa on 200g pihvi.


Omani valitsin cheddar-juustolla ja pekonilla, ja oli aivan nappi valinta, ei mitään valittamista! Tosin pihvin reunat olivat hieman liian hyvin paistuneet, mutta ei niin pahasti, etteikö sitä olis voinut syödä. Sisko ja sen mies valitsi omansa kolmen sipulin täytteillä, ja se sai pienet negatiiviset kommentit siitä, että sipulit oli raakoja ja sitä oli ilmeisesti hieman liikaa. Juomaksi vaniljakokis hanasta, jossa siis oli vaniljasiirappia. Ehkä hieman liian makeaa, ei sitä kyllä paljon pysty juomaan.

Sen sijaan nuo ranskalaiset oli kyllä ihan parhautta. Kunnollisen rapeita, ja grillimausteella maustettuina uppos kyllä nekin.

Just ja just tuon annoksen jakso syödä, joten pienempään nälkään riittää tuommonen S-kokonenkin aivan hyvin.

Koska meillä oli kuitenkin aikaa vielä leffan alkuun, niin päädyttiin ähkyistä huolimatta vielä jälkkäreihin. Itse tässä vaiheessa hieman kevensin (jee..), ja valitsin mango-sorbetin.


Tää oli pienoinen pettymys, nimittäin ei maistunut kyllä yhtään raikkaalle, niin kuin toivoin. Tuosta jäi ennemminkin semmonen teollinen jälkimaku. Kaks palloa oli kans ihan liikaa! Puoli tuntia sitä söin, koska se oli lisäksi niin kylmää, että mulla oli suu ihan jäässä ja huulet sinisenä. Vähäsen oli pakko jättää kupin pohjalle. Sen sijaan Ben&Jerryn toffeejäätelö sai kehuja, ja kieltämättä se maistui ihan hyvältä. Maistoin myös suklaapirtelöä, ja se oli aika normin makusta, ei mitään huikaisevaa.

Aika täpötäynnä mentiin sitten leffaa katsomaan. Mitäs muuta, kuin uusinta James Bondia, "Skyfall". Reilu parituntinen vierähti nopeaa. Toisten mielestä tämä oli paras Bond-leffa. Mun makuun se oli kyllä hyvä, mutta mulle siinä oli pari semmosta tuolissapyörimis-kohtausta puolivälissä. Loppuosa leffasta oli kyllä niin huikeeta tykistystä, että kyllä tämä ehdottomasti on yksi parhaimmista Bondeista.

Eilinen meni myös hieman syömis-leffalinjalla. Tehtiin ihan kotosalla (taas) wingsejä, ja illalla katsoin siskon kanssa Twilight Aamunkoi 1:sen, kun se oli molemmilla jäänyt katsomatta. Melkosia naurunpläjäyksiä tuo ainakin aiheutti, ja epäloogisten asioiden pohtimista. Ei myöskään ollut niin vampyyri-ihmissusi -fantasiaan keskittyvää, kuten aiemmat. Juurikin semmonen teiniromantiikka -osa. Kakkososa on saanut vielä "paremmat" arvostelut ainakin iltapäivälehdissä. Mutta pakkohan se päätösosakin on nyt katsoa, kun alkuun on päässyt.

torstai 15. marraskuuta 2012

Kirppislöydöt

Tampereen Radiokirppikseltä en oo ikinä kyllä löytänyt mitään (ellei lasketa muutamia miesten sortseja). Syynä ei niinkään ole se, etteikö siellä mitään ois, vaan se, että hinnat on kaksinkertaset siihen nähden, mitä Oulussa. En toisaalta kyllä ihmettele, kun pöytämaksutkin on mitä on. Kaikista parasta on kuitenki, että jopa rikkinäisestä tavarasta siellä pitäis pulittaa ihan järkyttäviä summia. No, tyhmähän ei ole se joka pyytää...

Joka tapauksessa kävin taas kerran ajan kuluksi siellä kierteleen ja katteleen. Kun ei ollut kiire, niin päätinpä sitten koluta sen paikan oikein kunnolla läpi. Sain pari tuntia helposti vierähtämään, ja etsivä löytää.


Takki. Niitäkään nyt harvoin on liikaa. Nykyinen päällä oleva (se yks punanen villakangastakki) on tällä hetkellä himpun verran iso. Lisäksi perusmusta kyllästyttää välillä. Hupusta plussaa. Tää kun oli sopiva ja hyvän näkönen, niin nappasin mukaan.


Neuleita olinkin hakemassa. Löytyi tuollanen boleromallinen ja sitten tuommonen hihaton, värit kun oli niin pirtsakoita ja hinta edullinen, niin mukaan lähti. Bongasin myös tuohon toiseen mätsäävän hiuspannan.


Toppeja. Oon kyllä aikonut luopua suurimmasta osasta blongbling -biletoppejani, mutta pikkujoulukausihan nyt on tulossa, ja tuo korkeammalla etumuksellaankin poikkeaa kaikista vanhoista teinihepeneistäni. Tuo valkonen vaan oli muuten vaan söpö.


Olen hieman myöhäisherännäinen tähän kesän pastillinväriset strechhousut -muotiin, mutta ostin kun halavalla sai. Tuo musta lyhyt mekko/tunika lähti melkeinpä pelkästään euron hintansa vuoksi, tosin hyvältä sekin näytti.


Sininen pantterikuosinen paita näytti tosi kivalta, ja tuolla harmaalla hieman lörppömallisella puserollakaan ei hintaa ollut juuri mitään.

"Pari vaatetta" siis löysin. Hintahan se aina kiinnostaa, ja tällä kassillisella vaatetta köyhdyin ruhtinaalliset 21 euroa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Koiramietintää

Koiranhoitokeissi loppui, kun Pörrin matkasta väsyneet omistajat saapuivat yöllä kotiin. Olipa muuten hyviä tuliaisia, mitä toivat. Yöpalaksi maistettiin ties mitä ilmakuivattuja lihoja, aijai.


Pörrin kanssa meillä kyllä sujui hyvin. Meinaa vissiin ikä alkaa painamaan, kun aika paljonhan tuokin vaan nukuskeli. Kymmenen vuotta taitaa olla mittarissa?


Koirakuume alkaa kyllä vähäksi aikaa olla selätetty. Kyllä se vaan niin on, että kissa on niin paljo helpompi lemmikki. Ja mitä tulee siihen kissojen itsenäisyyteen, niin eroja kyllä löytyy. Enemmän mun kissoista on mulle ollut seuraa, kuin nyt vaikkapa Pörristä. Ja kaupungissa tuo monesti päivässä ulos pissille ravaaminen kyllä käy ihan työstä. Satoi tai paistoi, ulos pitää mennä.


Onhan siinäkin eroja, onko iso, vai pieni koira. Esim. Pörri on niin pieni (ja vanha) ettei se mitään varsinaista lenkitystä tartte, kun taas isompaa koiraa pitää lisäksi käyttää kunnon energianpurkulenkeillä. Jos ja kun koiran joskus otan, niin en tiiä, oisko sitte semmonen iso vai pieni hyvä. Molemmissa on puolensa. Kyllä ne pitkätkin lenkit tulee ihan tarpeeseen, ihmisellekin siis, ja onkin harmittanut, että Pörrin kanssa se nokka jää maahan kiinni jokaisen parin metrin jälkeen :) Mutta pääsen taas onneksi pian näihin pitkiinkin lenkityspuuhiin.

Siitä puheen ollen, kävin eilen siellä kirppiksellä. Takaraivossa oli mm. etsiä jotain ulkourheiluvaatetta, mutta kuten jo monesti olen sanonut, on tuolla kirppiksellä hinnat ihan pilvissä. Paljonhan siellä oli mm. IcePeakin, Haltin jne. hyväkuntosta tavaraa, mutta ennen kaikkea, kyllä sen pitäisi olla hinnoteltu nimenomaan käytetyn tavaran mukaan. Jäi sitten ne kamppeet toistaiseksi ostamatta, sen sijaan mukaan tarttui paaaljon muuta...

tiistai 13. marraskuuta 2012

Ruokahaaveiden toteutumista

Suden suuhun. Eilen nimittäin vihdoin ja viimein sain lähetettyä hiotun version gradustani seminaaria varten. Mielessäni olin nuo pienet viilaustyöt ajatellut tekeväni muutamassa tunnissa. Kellon ympäri siinä kuitenkin taas vierähti aikaa, enkä ehtinyt edes tarkistaa esim. sen lähdeluettelon osalta, että löytyykö kaikille ees viitteitä ja toisin päin. No, eihän se nyt liian täydellinen voikaan seminaaria varten olla ;) Nyt sitten vaan välituomiota odottamaan.

Muuten oonkin viettänyt pari päivää huilaillen matkan aiheuttamista rasituksista. Lauantaina kävin kuitenkin kaupungilla ihmettelemässä aikaeroa. Edellisenä päivänä oli lähes kesä, ja sitten yhtäkkiä seuraavana päivänä olikin joulu. WTF?


Valot vielä joo menettelee jo tässä marraskuun alussa, onhan se pieni piristys täällä pohjolassa tähän harmaaseen ja pimeään aikaan. Mutta hei oikeesti...


...mää vaan jotenkin järkytyin näistä joulupukeista marraskuun alussa...


...olkoonkin, että tuossa samaisessa liikkeessä myytiin muutakin suomalaista turistikrääsää. Jotenkin vaan tämä näin aikainen jouluhössötys tuntuu ihan uskomattomalta. Väkisin tulee mieleen tämmönen länsimaalainen jenkkien kulutushysterian omaksuminen, mikä ei pelkästään hyvä asia ole. Eilen kuului telkkarista jo ensimmäiset joululaulutkin (joo, katsoin BB 24/7:aa...). Kait tähän pitää tottua ja aivopesettäytyä. Kyllä mää oikeesti tykkään joulusta, valoista ja kaikesta krääsästä siihen liittyen ;)


Huvitti myös tuolla kaupan näyteikkunassa nämä porot, Tampereella?! :D

Oli mulla oikea syykin lähteä kaupungille. Ette usko, miten pitkään olen himoinnut saavani ostaa irtokarkkeja ja SALMIAKKIA!


Kävin Makuunissa, ja hieman kyllä petyin sen karkkivalikoimiin. Joko Oulussa on isompi valikoima, tai sitten jotenkin ei nyt vaan natsannut. Sain parisataa grammaa kasaan, josta osa oli vähän pakkohankintoja. Vielä enemmän petyin, kun tämän jälkeen kävin cittarissa, ja siellä karkkilaarissa oli noin 90% samoja tuotteita, mutta tietysti edullisempaan hintaan. Makuuni menikin nyt sitten yliarvostettujen liikkeiden listalle. Koitin katella kaupassa myös ihan tavallisia karkkipusseja, mutta ei niistä kyllä mikään napannut, niinpä päädyin hieman täydentämään tuota irtsarivalikoimaa.

Kaupassa käynti oli muutenkin taas kokemus, kun sai taas tutkia tuotteita, joiden olemassaoloa ei muistanutkaan. Hinnatkin pitää taas opetella uudelleen, ei vaan enää muista, että mikä olikaan paras valinta. Hamstrasin myös tuotteita, joita myöskin oon reilut pari kuukautta ikävöinyt, ja mukaan tarttui mm. rahkaa, mustikoita ja hetken mielijohteesta PIIMÄÄ :D


Ruokahaaveilut ei tähän loppuneet, nimittäin sunnuntai-illan ratoksi oli pakko käydä hakemassa vielä yksi pitkään haavelistalla ollut asia: PIZZA.


Ai että oli hyvää. Jännä juttu se, miten ne pizzatkin saa vaan maistumaan ihan erilaisilta, vaikka periaatteessa niissä onkin samat raaka-aineet. Kyllä tämmönen känkky on jo yksi Suomen kansallisruuista ;) Mutta Oulun hyväksi täytyy kyllä sanoa, että parhaimmat känkyt saa sieltä, mutta hyvältä tämäkin maistui paremman puutteessa.

Mutta nyt, näitä syöpöttelystä kertyneitä kaloreita kuluttamaan. Ajattelin nimittäin itseäni palkita tuon gradun kirjoittamisesta pienellä kirppiskierroksella! Hirveesti nyt ei pysty ostaan, että saan kaikki tavarat taas roudattua, mutta eihän sitä tiiä, jos sieltä joku mukava vaate löytyisi.