Ateena, Päivä 2

Aamulla heräsin herätyskelloon seiskalta, sillä arvelin, että univelkaa on sen verran, että muuten sitä nukkuis puolille päivin ja missais kaiken kivan. Tarkotus oli jo aikasin lähteä liikenteeseen, mutta aamukahvitellessa meni sen verran pitkään, että yheksän jälkeen vasta lopulta päästiin liikkeelle. Suunnattiin kaupan kautta metrolla Syntagmalle ja sieltä tramilla kohti Vlychadan biitsiä.

Auttamattoman hidasta vaan tuo meneminen, vaikka maisemia katellessahan se aika tuossa tramissa kuluu. Oltiin perillä lopulta vasta puoli kahdentoista aikaan. Lisäksi A unohti sen tarkan paikan, jossa sanoi, että oli hyvä biitsi aurinkotuoleineen, joten päädyttiin menemään aivan tuon rannan päähän siihen, missä tram kääntyi taas pois päin rannalta. Vasta siinä hoksattiin hypätä kyydistä. Pois mennessä A sitten muisti, että se ois ollut juurikin nimenomainen Paralia Vlychadan pysäkki, jossa ois pitänyt jäädä pois, mutta sinne rannalle ois kuulemma ensinnäki ollu pääsymaksu ja toiseksi vielä niistä aurinkotuoleista maksaa lisää, että ei kyllä sitte harmittanutkaan yhtään.

Biitsihän se oli tuokin, ja oli siihen joitakin paikallisiakin eksynyt, eli ei kait mitenkään huono paikka.

Sen verran kävin uimassa, että pienen pyörähdyksen tein, mutta a) vesi oli kylmää b) ranta oli matala, noin reilu polviin saakka vettä tuossa "altaassa" c) pohjaan oli kasvanu jotain epämääräistä vihreää löllöä, joka ällötti mua. Lisäksi ei tuossa tienny, jos siellä pohjassa on merisiilejä tai ties mitä, joihin en halua ottaa pohjakosketusta. Sai mun puolesta olla uinnit siinä  Kuitenki reilu puolitoista tuntia siinä viihdyttiin. Syötiin eväät ja otettiin aurinkoa.

Lintuja tuohon tuli sitten maleksimaan, etenkin, kun niille tuo pikkutyttö ja äiti heitteli jotain ruokaa. Hauskan näkösiä otuksiahan nuo on seurata, etenkin kun ne ukkopulut koitti kujerrella naispuoleisille ja nämä vaan juoksee karkuun.

Mutta joo, lokakuussa ei tosiaan enää hirveet biitsikelit oo näemmä, ei tuollakaan ollu ku ihan kourallinen ihmisiä. En oo tosiaan ennen Ateenassa käyny biitsillä, silläki ihan tämä reissu tähän väliin, kun kerran päätettiin vielä päiväksi jäädä. Varmaan kesällä paremman puutteessa ihan kiva tuollakin rannalla on olla, mutta ei tuosta nyt mitään huimaa elämystä tullut.

Nauratti mua vähän tää yks seinämaalaus, kun hoksasin, että A:lla oli siniset uimasortsit ja mulla sitten nuo punaoranssit :)

Tramissa muuten sattu semmonen pieni, mutta minua pohdituttamaan jäänyt kohtaus, että joku nuori jäbä siellä kerjäsi rahaa ja joku jopa antoikin sille euron. Hieman säälitti se tyyppi ensin, mutta sitten kun A sano jälkeen päin, että miksi sekin joutuu kerjäämään, että sillä on kaikki kädet ja jalat olemassa ja terve mies, että menis töihin. Parempi seki, että on töissä ja tienaa sen kympin päivässä, ku että päivät kerjää ihmisiltä. Näinhän se on.

Samalla sitte aloin miettiin, että Suomessa ei tosiaan mitään kerjäläisiä ole, koska tämmöset samanlaiset ihmiset saa sen rahan "kerjättyä" valtiolta. Onhan se hyvä että on sosiaaliturva ja muut, mutta että kyllä sais jokainen sen rahan eteen tehdä jotain. Luulin, että työttömienki pitää ilmottautua työnhakuun ja ottaa sitte suunnilleen ensimmäinen tarjottu työ vastaan, mutta ei se vissiin niin ookkaan, kun kerran niin paljon ihmisiä on elämäntapatyöttömänä. Eri asia on tietysti, jos on oikeasti joku sairaus, ettei tiettyihin töihin kykene, mutta terve ihminen kyllä sais mennä vaikka katuja lakaseen, lunta lapioimaan tai mitä vaan ja siitä hyvästä sais sitten jonkun korvauksen. Idea on muuten vapaasti valtion hyödynnettävissä, en tarvi ees mitään kunniaa tästä.

Parempi muuten tämäkin keino, kun joku mies, luultavasti afrikkalaista syntyperää oleva, tuolla rannalla sitten kuljeskeli ja myi jotain tämmösiä härpäkkeitä euron kipale. Ostin eka tuon kilpparin ihan kannatuksen vuoksi, ja oikeestikki se oli söpö, A sitte halus norsun niin ostin toisenkin. Parempi tääkin, kun se kuppi kourassa kuljeksia.

Tälle pienelle sivuhaarauma-tarinalle seurasi muuten jatkoa vielä menomatkalla, kun metrossa oli sitten kerjäläinen, jolla oli naama jotenkin syöpyny/palanut ja sillä ei sitten ollut käsiä ollenkaan. Tuossa tilanteessa kyllä ymmärtää, jos ei töitä voi tehdä, ja kyllä sillä sinne kuppiin kolikoita ihmiset laittoikin.

Rannalle takaisin. Nimittäin lähdettiin sieltä sitten yhden maissa pois, kun aikataulut oli mitä oli. Mutta juuri vielä ennen lähtöä katselin, että siellä meressä kelluu joku paksu puukarahka. Tosin eka tietysti käärmeeksi ajattelin, mutta kun ei se liikkunu mihinkään. Joku mies sitten nosti sen rantaan - ja mikä lie ankerias se sitten oikeasti olikin! Hyi.. melko kärsineen näköinen kaveri oli, vissiin joku käyny sen kimppuun jo ennen hengenlähtöä. En muuten nähny sillä silmiä ollenkaan.. O__o

Käytiin matkalla ostamassa matkatoimistosta liput lauttaan. Toimistossa oli kyllä vähän ahdasta :D

Ei eväänsäkkään nämä kaverit liikauttanu, kun pujoteltiin niiden ohi. Mutta mukavaa, että joku pitää näistä koiristaki nuin hyvää huolta, tuolla sisällä oli nimittäin kunnon tuuletin ja iso vesikuppi koirille.

Ehittiin vielä käydä hostellilla sen verran, että pikaisesti tein sapuskaa ja siinä sitten (minun aiheuttaman) härdellin saattelemana lähettiin kohti lauttaa Monastirakin kautta. (Mulla oli tapani mukaan hirvee stressi aikataulusta ja halusin olla ajoissa liikkeellä, kun taas A:n mukaan ihan hyvin ehittäis myöhemminki lähtee).

Halusin ostaa tuolta torilta mukaan tuoreita hedelmiä, kun kaupassa kaikki hedelmät JA vihannekset oli aika museokamaa ja vissiin niiden arvokin oli vanhetessaan kasvanut. Ihan kaikkee vanhaa se en minäkään arvosta.

Eurolla kilo ostin nektaarineja, päärynöitä ja luumuja mukaan.

Lautalle ehdittiin sitten, minun aikataulullani viime tipassa, mutta A:n mukaan varmaan aivan liian aikasin :D Tuo vaan oli (taas) tuo vähän vanhempi paatti, jossa ei kyllä oo mitään tekemistä. Nettiinki ostin kortin, vaan ei sekään pelittäny (tosin nyt hoksasin, että vika saatto olla myös mun selaimessa, kun ei se tänäänkään oo kaikkia sivuja lataillut ja tännekin pääsin nyt toista selainta käyttämällä).

Levotonta meininkiä. Päällä muuten eilen ostettu toppi kolmella eurolla.

Tuossa paatissa on vieläpä se vika, että sen lisäksi että siellä ei oo tekemistä, se on hemmetin kylmä!

Oon varmaan ennenkin valittanut tästä samasta lautasta. Menin sisälle illalla nukkumaan, koska tuolla ulkona taas sieltä savupiipusta tuleva savu/noki haisee pahalle. Mutta siinä, missä siellä ulkona on ehkä viileimmilläänki parikymmentä astetta, niin tuolla sisällä ei varmasti hyvä jos 15 astetta. Olin nimittäin ihan jäässä!

Piti vetää pitkät housut jalkaan ja mulla oli kaks puseroa lopulta päällekkäin (oma plus A:n uus huppari, jonka se luovutti mulle palelevalle suomalaiselle :D ). Varpaat oli ihan jäässä, eikä asiaa auttanu sekään, ettei siinä nukkuessa oikein voinu itteään oikasta, niin ei veri kiertäny jaloissa ollenkaan.

Jotenkin sitten sain parin kuuman teen voimilla nukuttua puolen tunnin pätkiä. Koska paatti teki vielä pysähdyksen Miloksella, niin oltiin lopulla perillä vasta kolmelta yöllä.

Siihen aikaan kun ei muuta voi, niin taksilla tultiin kotia. Menin saman tien kyllä nukkumaan. Lucykin oli kotona nukkumassa ja tervehtimässä vastassa. Jätettiin ikkuna kissoille auki, kun ne on nyt halunnu yöt ravata ulkona, ja kun ei oo päässy, niin hyppiny kaikissa ikkunoissa ja riehunu sitte sen mukaan. Hyvin oli näköjään kissanruokkijakin lihottanut näitä (noin viikon ruuat kolmessa päivässä) eli hyvin oli pärjätty, vaikka näköjään vähän oli ikävä äitiä ollutkin kiehnäyksestä päätellen.