Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

tiistai 30. lokakuuta 2012

Meri myrskyää

Auringonotto, se on loppu nyt.


New Yorkissa on myrsky, mutta myrskysi se täälläkin ainakin eilettäin. Muistui taas hyvin viime talvi mieleen, samalla lailla sylki tuo meri vettä rantojen täydeltä.


Tuli pojillekki vissiin pieni paniikki saada kaikki loputkin aurinkotuolit tuolta tulvan seasta pelastettua. Oli melko märän näköstä touhua. Pari päivää sitte ku oli kuitenki ihan lämmin päivä, ja ihmiset vielä makaili biitsillä.


Äkkiä se tuulen suunta muuttuu. Tuskin tääkään nyt vielä pysyväksi jää, eiköhän täällä vielä joulun aikoihinkin olla auringonpaisteessa viime vuoden tapaan.




Vähän laiskan puoleista ollut tämä kirjoittelu tänne. Jospa tähän pian saataisiin muutos, ja reipastuisin tännekin jotain kirjottelemaan taas.

torstai 25. lokakuuta 2012

Syksy on

Pahoittelen jälleen hiljaisuutta, mutta onpahan sille ainakin hyvä syy. Kun on päivän kirjottanu ensin gradun parissa, niin sen jälkeen ei kyllä irtoa tekstiä enää yhtään. Ja mistäpä sitä irtoaiskaan, kun päiväohjelma koostuu lähinnä siitä G:n kirjottamisesta.

Nyt on kuitenkin gradu hetkeksi jäähyllä! Sain sen nimittäin lukuisten tuskaisten hetkien ja hammasten kiristysten jälkeen siihen kuntoon, että lähetin sen ohjaajalle kommentoitavaksi alkuviikosta. Ja sainkin jo vastauksen. Pelkäsin jo, että taas menee uusiksi, vaan ei: Saan esittää vihdoinkin sen seminaarissa. Jippii!


Syksy se on jo ilmassa täälläkin. Viime viikonlopusta alkaen on tuossa päällä roikkunu lähes koko ajan semmonen harmaa pilviharso, ja ei päivääkään oo, ettei sieltä edes vähän olisi vettä satanut. Yöllä on ukkonen jyrähdellyt, ja eilen kun nukkumaan mennessä kurkkasin ikkunasta ulos, niin ihan kuin olis salama välähtänyt hieman kauempana.



Tämähän tietää sitten roimaa lämpötilan laskua. Ulkona lienee jotain pariakymmentä, plus että tuulen suunta on kääntynyt niin, että melko viileä on. Sisällä lämpötila on tällä hetkellä (ikkunat auki) 22,5 astetta. Vertauksen vuoksi, että noin viikko sitten samaan aikaan se oli jotain 27, kun parhaimmillaan kuumimmillaan se on ollut 30 (ja epäilen, että tuo ei enempää näytäkkään, koska välillä mittari on pimennyt kokonaan). Oon jo vetänyt yöksi lämpimät sukat, pitkät housut ja pitkähihasen päälle, ja uloskin saa kyllä laittaa lämmintä. (Okei, vähän liiotteluksi menee jo toppatakki, jonka senkin olen jo nähnyt joidenkin päällä).


Huonot ilmat tietää myös sitä, että ei täällä ole ihmisiä. Nyt onkin parin viikon sisällä lähes kaikki paikat tällä perällä sulkeneet ovensa. Oiskohan tuossa nyt kolme ravintolaa auki ja pari pikkuputiikkia (niitä on kuitenki täällä kymmenittäin). Plus hotellit, ei ole.


Vaan kohtahan pääsenkin jo sitten talven viettoon. Olen jo ostanut lentolipun Suomeen. Menen ensin Tampereelle koiravahdiksi, ja viivyn siellä varmaan viikon verran. Sitten suunnittelin, että Ouluun tullessani olisikin jo saman tien vuorossa itse asia, elikkä seminaari-istunto, jossa esitän graduni. Koska tämä esitys menee kuitenkin näin myöhään, niin en ehdi valmistua enää tämän vuoden puolelle, eli haen sitten sitä lisäaikaa opinnoille vielä kevätkaudeksi.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Täällä ollaan

Pittää varmaan tänne jotain päivittää, että ihmiset tietää että hengissä ollaan. Viime viikolla oli energia kaikkeen hieman maassa, kun iski tännekin joku syysflunssa. Vähän aavistelin tuon lauttamatkan jälkeen, kun olin niin kylmissäni. Viikko alkoikin pienellä kurkkukivulla, joka parin päivän päästä oli vaihtunut vesiputoukseen nenästä. Nyt alkaa oleen jo suhteellisen terveiden kirjoissa.

Ahkerasti oon silti yrittänyt tuota gradua viilata kuntoon, vaikka tuntuu, että aivotkin yskin ja niistin viime viikolla pihalle. Tällä hetkellä mielessä onkin se viimeistellä (eli nyt laittaa kaikki lähteet ja alaviitteet kuntoon) ja laittaa se ohjaajalle menemään palautteen saamista varten.

Vaan kiirehän tässä on! Pahoin pelkään, että loppuvuoden aikataulut ei näillä näkymin riitä siihen valmistumiseen. Siihen tarvii jo pienen ihmeen. Mietinkin jo vielä tuon lisäajan hakemista, sillä jos en saa marraskuun puolivälissä (jo!) tuota gradua tarkastukseen, niin ei se sitten ehdi siihen vuoden viimeiseen publiikkiin ollenkaan. Ei se haittais, jos se tutkinnon saaminen sitte menis ens vuoden puolelle, vaan enpä taida itse olla sitten tutkintopapereita vastaanottamassa, vähän siltä näyttäis.

Semmottii. Eli eipä se auta voivotella yhtään, vaan väkisin yrittää tuo gradu vaan nyt pusertaa kuntoon.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

The Last Greek Night of This Season


En oo jaksanu käyä lauantaisin nuissa kreikkalaisissa illoissa, kun ne on niin nähty, mutta sen kunniaksi, että oli viimeinen ilta tälle sesonkia, niin päätin sitten lähteä katsomaan.


Niinhän siinä sitten kävi taas, että jouduin mukaan tanssimaan, kun en kehdannut kieltäytyäkkään. Paparazzi oli tällä kertaa paikalla, joten todistusaineistoa siis siitäkin on.







Kyllä tuo vaan aina hävettää pomppia menemään. Jos vaikka ens talvena opettelis nuo aivan yksinkertaset askeleet ja ens kesänä vois sitte näyttää, että onnistuu se tanssiminen oikeesti multaki, eikä oo vaan ku joku perunasäkki...


Tonnikalasalaattia evääksi.


Onnea taas sirpaleiden määrästä päätellen on luvassa.

Niin joo. Sitä aina välillä hämmästyy siitä, kuinka ihmisillä voi olla olemassa kaksoisolentoja. Itsekin oon kuullut, että mm. Oulussa on pyöriny joskus joku mun kaksoisolento, ja täälläkin kuulemma oli joku aika sitten joku, jota jopa A oli ensin kattonu minuksi ja ihmetelly, että mitä ihmettä istun joidenki uppo-outojen ihmisten kanssa. Oishan se hauska joskus itekki törmätä tommoseen.

Siellä oli joku poika, joka oli niin kuin kaksi marjaa erään opiskelijakollegani kanssa. (Jos joku muu mun tutuista on samaa mieltä, niin varmaan hoksaa ketä tarkotan.) Ihan hämmästyttävää, miten voi joku aivan eri maassa asuva ihminen vaan olla niin ulkonäöltään kuin olemukseltaan kuin joku toinen ihminen. Ehkä tällä maapallolla ei vaan oo geenejä tarpeeksi? Mitenhän usein tuommosta tapahtuu, ois nimittäin aika hurja nähä vaikka joku sata vuotta vanha valokuva, jossa ois oma naama :))


Sitten oli yhellä työntekijällä vielä synttärit, jonka kunniaksi hänelle järjestettiin pieni yllätysohjelma. A otti mullekki palan synttärikakusta. Siinä hetkessä, kun oli selän kääntäny ja katto uudelleen, niin oli tämä yks rotta kähveltänyt kakkupalan ja syönyt suihinsa. Ei siis kakkua minulle :(


Semmonen ilta tällä kertaa. Seuraavaa ootellessa sitten meneekin taas reilu puoli vuotta. Tai eihän sitä ikinä tiiä, missä päin maailmaa sitä onkaan puolen vuoden päästä. En edelleenkään tiiä vieläkään omista aikatauluista mitään. Jospa se taas tässä muutaman viikon sisään nytkähtäis hieman eteen päin.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ateena, Päivä 2

Aamulla heräsin herätyskelloon seiskalta, sillä arvelin, että univelkaa on sen verran, että muuten sitä nukkuis puolille päivin ja missais kaiken kivan. Tarkotus oli jo aikasin lähteä liikenteeseen, mutta aamukahvitellessa meni sen verran pitkään, että yheksän jälkeen vasta lopulta päästiin liikkeelle. Suunnattiin kaupan kautta metrolla Syntagmalle ja sieltä tramilla kohti Vlychadan biitsiä.


Auttamattoman hidasta vaan tuo meneminen, vaikka maisemia katellessahan se aika tuossa tramissa kuluu. Oltiin perillä lopulta vasta puoli kahdentoista aikaan. Lisäksi A unohti sen tarkan paikan, jossa sanoi, että oli hyvä biitsi aurinkotuoleineen, joten päädyttiin menemään aivan tuon rannan päähän siihen, missä tram kääntyi taas pois päin rannalta. Vasta siinä hoksattiin hypätä kyydistä. Pois mennessä A sitten muisti, että se ois ollut juurikin nimenomainen Paralia Vlychadan pysäkki, jossa ois pitänyt jäädä pois, mutta sinne rannalle ois kuulemma ensinnäki ollu pääsymaksu ja toiseksi vielä niistä aurinkotuoleista maksaa lisää, että ei kyllä sitte harmittanutkaan yhtään.


Biitsihän se oli tuokin, ja oli siihen joitakin paikallisiakin eksynyt, eli ei kait mitenkään huono paikka.


Sen verran kävin uimassa, että pienen pyörähdyksen tein, mutta a) vesi oli kylmää b) ranta oli matala, noin reilu polviin saakka vettä tuossa "altaassa" c) pohjaan oli kasvanu jotain epämääräistä vihreää löllöä, joka ällötti mua. Lisäksi ei tuossa tienny, jos siellä pohjassa on merisiilejä tai ties mitä, joihin en halua ottaa pohjakosketusta. Sai mun puolesta olla uinnit siinä  Kuitenki reilu puolitoista tuntia siinä viihdyttiin. Syötiin eväät ja otettiin aurinkoa.


Lintuja tuohon tuli sitten maleksimaan, etenkin, kun niille tuo pikkutyttö ja äiti heitteli jotain ruokaa. Hauskan näkösiä otuksiahan nuo on seurata, etenkin kun ne ukkopulut koitti kujerrella naispuoleisille ja nämä vaan juoksee karkuun.


Mutta joo, lokakuussa ei tosiaan enää hirveet biitsikelit oo näemmä, ei tuollakaan ollu ku ihan kourallinen ihmisiä. En oo tosiaan ennen Ateenassa käyny biitsillä, silläki ihan tämä reissu tähän väliin, kun kerran päätettiin vielä päiväksi jäädä. Varmaan kesällä paremman puutteessa ihan kiva tuollakin rannalla on olla, mutta ei tuosta nyt mitään huimaa elämystä tullut.


Nauratti mua vähän tää yks seinämaalaus, kun hoksasin, että A:lla oli siniset uimasortsit ja mulla sitten nuo punaoranssit :)


Tramissa muuten sattu semmonen pieni, mutta minua pohdituttamaan jäänyt kohtaus, että joku nuori jäbä siellä kerjäsi rahaa ja joku jopa antoikin sille euron. Hieman säälitti se tyyppi ensin, mutta sitten kun A sano jälkeen päin, että miksi sekin joutuu kerjäämään, että sillä on kaikki kädet ja jalat olemassa ja terve mies, että menis töihin. Parempi seki, että on töissä ja tienaa sen kympin päivässä, ku että päivät kerjää ihmisiltä. Näinhän se on.

Samalla sitte aloin miettiin, että Suomessa ei tosiaan mitään kerjäläisiä ole, koska tämmöset samanlaiset ihmiset saa sen rahan "kerjättyä" valtiolta. Onhan se hyvä että on sosiaaliturva ja muut, mutta että kyllä sais jokainen sen rahan eteen tehdä jotain. Luulin, että työttömienki pitää ilmottautua työnhakuun ja ottaa sitte suunnilleen ensimmäinen tarjottu työ vastaan, mutta ei se vissiin niin ookkaan, kun kerran niin paljon ihmisiä on elämäntapatyöttömänä. Eri asia on tietysti, jos on oikeasti joku sairaus, ettei tiettyihin töihin kykene, mutta terve ihminen kyllä sais mennä vaikka katuja lakaseen, lunta lapioimaan tai mitä vaan ja siitä hyvästä sais sitten jonkun korvauksen. Idea on muuten vapaasti valtion hyödynnettävissä, en tarvi ees mitään kunniaa tästä.

Parempi muuten tämäkin keino, kun joku mies, luultavasti afrikkalaista syntyperää oleva, tuolla rannalla sitten kuljeskeli ja myi jotain tämmösiä härpäkkeitä euron kipale. Ostin eka tuon kilpparin ihan kannatuksen vuoksi, ja oikeestikki se oli söpö, A sitte halus norsun niin ostin toisenkin. Parempi tääkin, kun se kuppi kourassa kuljeksia.


Tälle pienelle sivuhaarauma-tarinalle seurasi muuten jatkoa vielä menomatkalla, kun metrossa oli sitten kerjäläinen, jolla oli naama jotenkin syöpyny/palanut ja sillä ei sitten ollut käsiä ollenkaan. Tuossa tilanteessa kyllä ymmärtää, jos ei töitä voi tehdä, ja kyllä sillä sinne kuppiin kolikoita ihmiset laittoikin.

Rannalle takaisin. Nimittäin lähdettiin sieltä sitten yhden maissa pois, kun aikataulut oli mitä oli. Mutta juuri vielä ennen lähtöä katselin, että siellä meressä kelluu joku paksu puukarahka. Tosin eka tietysti käärmeeksi ajattelin, mutta kun ei se liikkunu mihinkään. Joku mies sitten nosti sen rantaan - ja mikä lie ankerias se sitten oikeasti olikin! Hyi.. melko kärsineen näköinen kaveri oli, vissiin joku käyny sen kimppuun jo ennen hengenlähtöä. En muuten nähny sillä silmiä ollenkaan.. O__o


Käytiin matkalla ostamassa matkatoimistosta liput lauttaan. Toimistossa oli kyllä vähän ahdasta :D


Ei eväänsäkkään nämä kaverit liikauttanu, kun pujoteltiin niiden ohi. Mutta mukavaa, että joku pitää näistä koiristaki nuin hyvää huolta, tuolla sisällä oli nimittäin kunnon tuuletin ja iso vesikuppi koirille.


Ehittiin vielä käydä hostellilla sen verran, että pikaisesti tein sapuskaa ja siinä sitten (minun aiheuttaman) härdellin saattelemana lähettiin kohti lauttaa Monastirakin kautta. (Mulla oli tapani mukaan hirvee stressi aikataulusta ja halusin olla ajoissa liikkeellä, kun taas A:n mukaan ihan hyvin ehittäis myöhemminki lähtee).


Halusin ostaa tuolta torilta mukaan tuoreita hedelmiä, kun kaupassa kaikki hedelmät JA vihannekset oli aika museokamaa ja vissiin niiden arvokin oli vanhetessaan kasvanut. Ihan kaikkee vanhaa se en minäkään arvosta.


Eurolla kilo ostin nektaarineja, päärynöitä ja luumuja mukaan.

Lautalle ehdittiin sitten, minun aikataulullani viime tipassa, mutta A:n mukaan varmaan aivan liian aikasin :D Tuo vaan oli (taas) tuo vähän vanhempi paatti, jossa ei kyllä oo mitään tekemistä. Nettiinki ostin kortin, vaan ei sekään pelittäny (tosin nyt hoksasin, että vika saatto olla myös mun selaimessa, kun ei se tänäänkään oo kaikkia sivuja lataillut ja tännekin pääsin nyt toista selainta käyttämällä).


Levotonta meininkiä. Päällä muuten eilen ostettu toppi kolmella eurolla.


Tuossa paatissa on vieläpä se vika, että sen lisäksi että siellä ei oo tekemistä, se on hemmetin kylmä!


Oon varmaan ennenkin valittanut tästä samasta lautasta. Menin sisälle illalla nukkumaan, koska tuolla ulkona taas sieltä savupiipusta tuleva savu/noki haisee pahalle. Mutta siinä, missä siellä ulkona on ehkä viileimmilläänki parikymmentä astetta, niin tuolla sisällä ei varmasti hyvä jos 15 astetta. Olin nimittäin ihan jäässä!


Piti vetää pitkät housut jalkaan ja mulla oli kaks puseroa lopulta päällekkäin (oma plus A:n uus huppari, jonka se luovutti mulle palelevalle suomalaiselle :D ). Varpaat oli ihan jäässä, eikä asiaa auttanu sekään, ettei siinä nukkuessa oikein voinu itteään oikasta, niin ei veri kiertäny jaloissa ollenkaan.

Jotenkin sitten sain parin kuuman teen voimilla nukuttua puolen tunnin pätkiä. Koska paatti teki vielä pysähdyksen Miloksella, niin oltiin lopulla perillä vasta kolmelta yöllä.


Siihen aikaan kun ei muuta voi, niin taksilla tultiin kotia. Menin saman tien kyllä nukkumaan. Lucykin oli kotona nukkumassa ja tervehtimässä vastassa. Jätettiin ikkuna kissoille auki, kun ne on nyt halunnu yöt ravata ulkona, ja kun ei oo päässy, niin hyppiny kaikissa ikkunoissa ja riehunu sitte sen mukaan. Hyvin oli näköjään kissanruokkijakin lihottanut näitä (noin viikon ruuat kolmessa päivässä) eli hyvin oli pärjätty, vaikka näköjään vähän oli ikävä äitiä ollutkin kiehnäyksestä päätellen.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ateenassa jälleen

Tuli parin päivän reissu Ateenaan. A:n piti taas tulla paperiasioita tänne setvimään, ja halus, että lähden mukaan. Koska mullakin itse asiassa oli sitten asiaa tänne myös, niin samahan se sitten oli lähteä muutamaksi päiväksi "lomalle".

Majoituttiin tänne instituutin hostelliin taas. Kun asiaa pohtii, niin hinnaltaan tämä ei kyllä ole edes mikään halvin vaihtoehto. Tultiin tosiaan ke-to välisenä yönä niin, että yhen jälkeen oltiin hostellilla, ja lähtään pe-iltapäivästä, silti meijän piti maksaa kolmesta vuorokaudesta. Sentään opiskelijahinnalla. Oltais muuten lähetty jo heti pe-aamuvarhain, mutta puolestatoista vuorokaudesta en ala maksaa tuplaa, eli halusin, että jäädään vielä päiväksi kaupungille kierteleen. Kattelin, että ois niitä halvempia hotellejakin olemassa ihan keskustassa vieläpä. Tässä on kuitenkin plussaa mm. että on oma keittiö, eli saa kahvit ja sapuskat ite tehtyä, eikä tarvi ensimmäisenä rynnistää jonnekki kahvilaan aamupalalle. Siinä kait se hinnanerotus korjautuupi.



Neljän tunnin yöunien jälkeen A:n piti lähteä jo jonnekki toimistolle haastatteluun, minä sen sijaan lähdin jo totutun tapani mukaan kävellen kohti keskustaa. Enkä kyllä kauaa ehtiny kävellä, ennen ku sorruin jo ensimmäisille ostoksille (etukäteen suunniteltu juttu tosin). Niistä luvassa asiaa myöhemmin.


Syksy se on täälläkin! Aamulla on yllättävän viileää, justiinsa Googlen sovellus näytti, että Ateena 14, Fira 22, eli ero on aika suuri. Hauska myös huomata, mitä parinsadan kilsan välimatka tekee aurinkoon. Täällä aurinko nousee vasta seitsemän jälkeen ja hitaasti nouseekin. Eilen oli pilvinen päivä, kävellessä tunsin kaksi vesipisaraa eräästä tummanpuhuvasta pilvestä, mutta siihen se jäi. Facebookista tosin luin, että toisella puolen kaupunkia olis satanu iltapäivällä, mutta ei täällä vaan.


Eli se oma tekeminen liittyi tietysti mihinkäs muuhunkaan kuin graduun! Nyt tässä viimeistellessäni (jos sitä vielä voi siksi kutsua) oon kironnut, kun muutama hyvä lähdeteos puuttuu, ja siksikin oikein hyvään saumaan tuli tuo reissu. Listalla oli ehkä joku kymmenen kirjaa/artikkelia kaivaa, ja löysin vielä pari jotain yleisteosta, että voi katella niistäkin vielä, saako mitään irti. Mutta mun puolesta tutkimuskirjallisuus saa nyt olla tässä! Pari oikein olennaista juttua multa vielä puuttuu, mutta niitä ei näytä olevan saatavilla missään, eli ei sitten. Nyt ei voi ainakaan tutkimuskirjallisuudesta olla kiinni, jos gradun arvosana on huono.


Aikataulut meillä meni väärin päin. Luulin että saan nuo teokseni parissa tunnissa valokuvattua läpi, sen sijaan tais upota neljäkin tuntia. A. sen sijaan selvis toimistolta ennen mua, ja odottelikin mua Monastirakilla vähän aikaa.


Juotiin kahvit sitten siinä, ja A innostu ruokkimaan puluja sipseillä. Ei mikään terveyssafka, mutta veikkaanpa, että nuo vetää roskiksista kitusiinsa muutenkin ihan mitä vaan.

Safkasta puheen ollen, mainitsin viime kerralla Ateenassa ollessani sen täältä löytyvän suomalaisen ravintolan. Muistin sen yhtäkkiä, ja kattelin jopa menuvaihtoehtoja ja reitin valmiiksi sinne, että oltais menty sinne illalla syömään hieman poroa, lohta ja sen semmoista!! Iski sitten iltapäivästä kuitenkin semmonen pihistelykohtaus taas, että päätettiin jättää väliin ja tehä sapuska itte, kun kerta se keittiökin löytyy. Ja lisäksi, pitihän sitä shoppailla vähän lisää.


Käytiin ensin tuossa Monastirakilla löytyvässä Outletissa. Oishan siellä ollut mm. Dieselin vaatetta huokeaan hintaan, mutta ihan tavallisen näköstä, että enpä viittiny sitten maksaa semmosista ees sitä pientä pyydettyä. Lisäksi etin sortseja, eikä siellä ollu mieluisia (yhet vaihtoehdot, jes). Sortsit tosiaan tarttisin, ja harmittaa kun viime kerralla löysin kahdet ihan kivat, enkä ostanu. Nyt kävin sitten katsomassa toisesta näistä liikkeistä, että vieläkö siellä ois ne. Pah! Siellä oli siirrytty jo talvivaatteisiin, neuletta ja villavaatetta sieltä vaan ois saanu!


A löysi pari paitaa ittellensä, ja minäki sitten viimein pari juttua, jotka vois nekin esitellä myöhemmin. Väsytti molempia kuitenki sen verran, että päätettiin lähtee vaan kämpille tekeen sapuskaa.

Illalla käytiin vielä moikkaamassa A:n bestistä, joka hän oli kans eilen tullut aamulla Ateenaan samoja paperijuttuja selvittelemään. Hän oli majottunu siskonsa luo, ja voi että kun sillä sen siskolla oli ihana pikku poika! Semmonen pari-kolmevuotias ihana kikkarapää. Katottiin Tom&Jerrya, kovasti se koitti mun kans jutella, vaan ei meillä ihan löydy yhteistä kieltä, joten tunsin oloni vähintäänkin tyhmäksi, kun ei edes parivuotiaan kanssa osaa kommunikoida :D

torstai 4. lokakuuta 2012

We are sailing



Pieni happihyppely tähän väliin. Lienee paikallaan. Eilen koko aamupäivän poin päänsärkyä. En kyllä yleensä mitään migreenejä saa, mutta kun aamuinen pieni jomotus ei lähtenyt, eikä puolikkaan buranankaan Ibumaxin (jotenkin tuo burana vaan toimii synonyymina särkylääkkeelle) jälkeen edistystä ainakaan parempaan tapahtunut, niin sen alkeet oli kyllä ilmassa (kirjaimellisestikin, oli melko kostea ilma taas vaihteeksi). Toinen puolikas sentään tepsi jonkun ajan päästä.


Viisaammaksi koin kuitenkin yrittää edes hieman suojautua suoralta auringonpaisteelta...


Tämä pelastettu huivi kyllä oli hyvä löytö ja sopii moneen käyttötarkoitukseen. Pitäis ehkä enemmänkin panostaa huivien hankkimiseen, tylsäähän se on aina samalla mennä.

Ulkoilma raikastaa, sitä se kyllä merellä ainakin teki. Auringonlaskun jälkeen sai vetää huivin jo hartioille ja yhdentoista seutuja turvauduin jo boleroonkin. Tämmöset reilu 8-tunnin matkustelut on kyllä puuduttavia, mutta ei auta jäädä laakereilleen tänäänkään ihan makoilemaan...