Kuten tuli mainittua viikko sitten, oli nyt torstaina ja perjantaina tuossa viereisessä kirkossa vuorostaan jonkinlaiset juhlat. Kun en ortodoksi ole, niin minulle on hieman vieraaksi jäänyt ensinnäkin, että miksi juhlitaan, toiseksi että mitä juhlitaan. No, nyt vasta kun hoksasin asiaan perehtyä niin voipi sanoa, että huonosti on mennyt se omakin kirkkohistoria ja pyhäinpäivät mieleen....
Nimittäin kyseessä oli siis Pyhän ristin päivän kunniaksi pidetty festivaali.
Kreikkalaisethan on siis hyvin uskonnollista porukkaa, mikä näkyy oikeastaan kaikessa. Kirkkoja on joka kulmassa, junassa/tramissa (Ateenassa) mummelit vetelee ristinmerkkejä rinnusten yli jatkuvasti kirkon ohi mentäessä, ja papparaisilla on rukousnauhat kädessä, joitten kanssa niillä on joku pakkomielle sitten plarata ja heilutella niitä käsissään koko ajan.
Santorinilla tämä siis oli isoin näistä kirkkojuhlista eli porukkaa tuli koko saaren edestä tätä juhlimaan tänne Timiou Stavroun kirkkoon.
Kirkkohan siis käytännössä sijaitsee tuossa meidän takapihalla, eli itsekään ei voinut välttyä tältä juhlinnalta. Juhlat käynnistyi siis jo torstai-iltana jonkinlaisen messun muodossa. Melko pitkähkö messu siinä oli kyseessä, pari tuntia kuuntelin sivukorvalla jonkinlaista messuamista ja musiikkia. Niin, kun tuossa kirkon tornissa ulkona on kaiutin, eli sieltä kyllä aina kuulee, jos jotain on menossa.
Piti sitten viimein kävästä sen verran roskapussia viemässä, että näki, mikä on homman nimi. Toisin kuin luterilaisiin messuihin tottuneena (eli pönötetään kirkon penkillä kaksi tuntia hiljaa peukaloita pyöritellen ja istumalihakset puutuen) nämä ortodoksimessut on hieman rennompia. Ihmiset tulee ja menee ja jutustelee keskenään kuten haluaa.
Bileet jatkui perjantaina. Vetelin just lenkkitossuja jalkaan klo 6.45 kun kirkonkellot pärähti ekaa kertaa soimaan.
Vissiin tarkotus oli vaan herättää kaikki vielä nukkuvat, ei tuolla nimittäin näkynyt kuin pappi valmistelevan messuaan.
Oli aamulenkilläki kyllä normaaliin aamuun verrattuna harvinaisen paljon vilskettä jo seitsemän aikaan. Ihmiset oli jo ravintoloita availemassa ja kuormaajat kaupan varastoja täydentämässä.
Vissiin se kirkko täytty kuitenki hitaasti, kun varmuuden vuoksi nuita kirkonkelloja piti soittaa toisenkin kerran. Ja kolmannen. Ja neljännen. Ja koko ajan, varmasti 15 min välein ne tuossa korvan juuressa paukutti. Oli kyllä mennä jo hermot :D
Kirkonmenot kuulosti loppuvan joskus kymmenen-yhdentoista seuduissa ja siitähän ne varsinaiset pippalot sitten käynnistyi. Itse olin tosin keskittyneenä niin omiin kirjotteluihini, että vissiin missasin hyvät alotuskarkelot. Menin "vasta" keskipäivän aikaan paikalle ja autoliikenteestä päätellen osa ihmisistä oli jo lähdössä pois. Hirnuvat hepatki talutettiin jo pois päin. Niillä olis vissiin ollut joku useamman hepan show käynnissä! Kiva kuulla vasta jälkeen päin :( Missähän mää muuten olin vuosi sitten kun missasin nämä??
No, karkelot jatku edelleen tanssin muodossa. Onneksi oli nälkä, nimittäin tuollahan oli ihan ruokatarjoilukin.
Eikä ollenkaan paha ollut, oikean suomalaista sydäntäni lämmitti syödä hernekeittoa! Kyseessä oli siis favakeitto, Santorinin ehkä perinteisin ruoka. Kyseessä on siis papu, joka maistuu ihan herneeltä.
Tätä perinteistä musiikkiahan nuo sitten soitti tuolla ja ihimiset tanssahteli "orkhestralla".
En ite kovin kauaa jaksanu tätä seurata, mutta tuo musiikki kyllä kuulu pitkälle iltapäivään. Mietin siinä vaan, että samat tyypitköhän siellä vetää tuota samaa settiä läpi koko ajan.
Jos jotain jäi mulle tästä käteen, niin se ajatus, että ois monella suomalaisella, tai yleensäkkin koko kirkkoinstituutiolla vähän opittavaa muista uskonhaaroista. Mietin nimittäin, että varmasti suuri syy sille, että suomalaisista löytyy niin paljon pakanoita, ateisteja, anti-kristittyjä :) jne. lienee siinä, kun luterilainen uskonto vaan on niin raskasta ja synkkää. Jos ei ois Lutherin oppeja tuotu Suomeen, niin vois olla suomalaistenkin uskonkäsitys hieman erilainen. No vaan, eipä se välttämättä tee kenestäkään sen parempaa ihmistä, että mihin uskoo ja millä tavalla. Mutta joskus tämmösenä asioita pohtivana tyyppinä sitä voi tämmösiäki mietiskellä pienessä päässään.
* Wikipedia.
Nimittäin kyseessä oli siis Pyhän ristin päivän kunniaksi pidetty festivaali.
Kreikkalaisethan on siis hyvin uskonnollista porukkaa, mikä näkyy oikeastaan kaikessa. Kirkkoja on joka kulmassa, junassa/tramissa (Ateenassa) mummelit vetelee ristinmerkkejä rinnusten yli jatkuvasti kirkon ohi mentäessä, ja papparaisilla on rukousnauhat kädessä, joitten kanssa niillä on joku pakkomielle sitten plarata ja heilutella niitä käsissään koko ajan.
Santorinilla tämä siis oli isoin näistä kirkkojuhlista eli porukkaa tuli koko saaren edestä tätä juhlimaan tänne Timiou Stavroun kirkkoon.
Kirkkohan siis käytännössä sijaitsee tuossa meidän takapihalla, eli itsekään ei voinut välttyä tältä juhlinnalta. Juhlat käynnistyi siis jo torstai-iltana jonkinlaisen messun muodossa. Melko pitkähkö messu siinä oli kyseessä, pari tuntia kuu
Piti sitten viimein kävästä sen verran roskapussia viemässä, että näki, mikä on homman nimi. Toisin kuin luterilaisiin messuihin tottuneena (eli pönötetään kirkon penkillä kaksi tuntia hiljaa peukaloita pyöritellen ja istumalihakset puutuen) nämä ortodoksimessut on hieman rennompia. Ihmiset tulee ja menee ja jutustelee keskenään kuten haluaa.
Bileet jatkui perjantaina. Vetelin just lenkkitossuja jalkaan klo 6.45 kun kirkonkellot pärähti ekaa kertaa soimaan.
Vissiin tarkotus oli vaan herättää kaikki vielä nukkuvat, ei tuolla nimittäin näkynyt kuin pappi valmistelevan messuaan.
Oli aamulenkilläki kyllä normaaliin aamuun verrattuna harvinaisen paljon vilskettä jo seitsemän aikaan. Ihmiset oli jo ravintoloita availemassa ja kuormaajat kaupan varastoja täydentämässä.
Vissiin se kirkko täytty kuitenki hitaasti, kun varmuuden vuoksi nuita kirkonkelloja piti soittaa toisenkin kerran. Ja kolmannen. Ja neljännen. Ja koko ajan, varmasti 15 min välein ne tuossa korvan juuressa paukutti. Oli kyllä mennä jo hermot :D
Kirkonmenot kuulosti loppuvan joskus kymmenen-yhdentoista seuduissa ja siitähän ne varsinaiset pippalot sitten käynnistyi. Itse olin tosin keskittyneenä niin omiin kirjotteluihini, että vissiin missasin hyvät alotuskarkelot. Menin "vasta" keskipäivän aikaan paikalle ja autoliikenteestä päätellen osa ihmisistä oli jo lähdössä pois. Hirnuvat hepatki talutettiin jo pois päin. Niillä olis vissiin ollut joku useamman hepan show käynnissä! Kiva kuulla vasta jälkeen päin :( Missähän mää muuten olin vuosi sitten kun missasin nämä??
No, karkelot jatku edelleen tanssin muodossa. Onneksi oli nälkä, nimittäin tuollahan oli ihan ruokatarjoilukin.
Eikä ollenkaan paha ollut, oikean suomalaista sydäntäni lämmitti syödä hernekeittoa! Kyseessä oli siis favakeitto, Santorinin ehkä perinteisin ruoka. Kyseessä on siis papu, joka maistuu ihan herneeltä.
Tätä perinteistä musiikkiahan nuo sitten soitti tuolla ja ihimiset tanssahteli "orkhestralla".
En ite kovin kauaa jaksanu tätä seurata, mutta tuo musiikki kyllä kuulu pitkälle iltapäivään. Mietin siinä vaan, että samat tyypitköhän siellä vetää tuota samaa settiä läpi koko ajan.
Jos jotain jäi mulle tästä käteen, niin se ajatus, että ois monella suomalaisella, tai yleensäkkin koko kirkkoinstituutiolla vähän opittavaa muista uskonhaaroista. Mietin nimittäin, että varmasti suuri syy sille, että suomalaisista löytyy niin paljon pakanoita, ateisteja, anti-kristittyjä :) jne. lienee siinä, kun luterilainen uskonto vaan on niin raskasta ja synkkää. Jos ei ois Lutherin oppeja tuotu Suomeen, niin vois olla suomalaistenkin uskonkäsitys hieman erilainen. No vaan, eipä se välttämättä tee kenestäkään sen parempaa ihmistä, että mihin uskoo ja millä tavalla. Mutta joskus tämmösenä asioita pohtivana tyyppinä sitä voi tämmösiäki mietiskellä pienessä päässään.
* Wikipedia.
Hei Sarkku
VastaaPoistaja terveisiä sateisesta Oulusta. Jostain päädyin aina silloin tällöin lueskelemaan näitä sinun blogimerkintöjäsi. Välillä on virkistävää päästä seuraamaan arkea ja elämää jossain aivan toisessa ympäristössä. (Varsinkin, jos täällä vaan sataa.)
Mutta mitä tulee Lutheriin, niin hänen ajatuksensa ovat kyllä railakkaampia kuin nykyaikaisen luterilaisen kirkon. Luulen, että Lutherin kommentti "Päivä ilman olutta on kuin helvetissä olisi" saisi sympatiaa monelta sellaiselta, jota kirkon puuhat eivät tänä päivänä kiinnosta. Jos pitäisi valita jokin protestanttisen kristillisyyden suuntaus, haluaisin ehkä olla lutherilainen. Nykyluterilaisuus sen sijaan on vähän tämmöstä jäykkää... (Enkä kyllä ymmärrä, miten esim. tietyt herätysliikkeet hyväksyvät urut kirkkosoittimeksi, vaikka niitä vanhastaan soiteltiin vain sirkuksissa!!!1!)
Vaikka en edelleenkään sitä kalijaa juo, niin tässä Martinin sanomaksi väitetyssä lauselmassahan on järkeä:
”Kun juo vahvaa olutta, nukuttaa hyvin. Eikä nukkuessaan voi tehdä syntiä, joten pääsee taivaaseen. Olut on juotava täällä, koska taivaassa sitä ei saa.”
Ei olut- mutta portviinilasillisen ääreltä
Longin Tarja
Kiitos Tarja tarkennuksesta! Näinhän se on, että monet asiat (muissakin kuin uskonnoissa) muokkaantuvat historian saatossa. Ei siis kaikki ole tosiaankaan sitä, millaisiksi joku ne ehkä alunperin tarkoitti, oli se sitten hyvässä tai pahassa.
VastaaPoistaOlispa kyllä melkosta, jos Suomessa alettaisiin pitää tällaisia kirkollisia festivaaleja ja siellä tarjottaisiin OLUTTA!
Mukavia portviinihetkiä Ouluun! Jospa törmättäisiin kun taas ensi kerran siellä suunnalla liikuskelen :)