Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kaktus

Viime päivinä ei oo ollut hirveesti aikaa eikä energiaa muuhun kuin tuon gradun kirjotteluun. Voi vaan ihmetellä mihin tuo aika oikeasti katoaa?! Vasta oli syyskuun alku ja nyt jo vetelee viimeisiään. Tämä viikko on mennyt yhtenä puurona. Alkuviikosta oli mielessä, että kävisin loppuviikosta postissa, vaan eilen havahduin tosiaan siihen, että on jo perjantai-ilta ja viikko menikin sitten siinä.

Mutta enpä viiti valittaa sen enempiä tällä kertaa tuosta opiskelusta.


Syksyn tullen sieniä kaktushedelmiä kasvaa.

Pääsin dyykkauksessa seuraavalle asteelle (ainakin leikisti), kun vein roskia yks aamu ja bongasin sitten noita kaktuksen oksia. Näin, kun yks mies perkkasi pihaltaan nuita oksia ja kanteli niitä tuonne roskiksille sitten. Aamulla siinä sitten bongasin, että nehän on herttileiri sentään täynnänsä kypsiä hedelmiä!

Eikun pussi käteen ja kimppuun. Varmaan pari kiloa nappasin niitä yhteensä, ja eeeeiii en minä mitään hanskojakaan ehtinyt käteeni tunkemaan, kun niin innostuin (auts..).


Sen verran piti nyt tähän käyttää Googlea apuna, että tietää, minkä sortin kaktuksesta on kyse. Kyseessä on siis kaktusopuntia, jonka hedelmän suomennos on "kaktusviikuna": " Hedelmä sisältää melko runsaasti C-vitamiinia. 100 grammassa on energiaa 36 kcal. Kaktusviikunan pinnassa on pieniä nystyröitä ja niissä hentoja piikkejä, jotka tunkeutuvat helposti käsiin. Siksi hedelmien kerääminen ja käsittely on vaikeaa ilman tukevia hansikkaita. -- Tuoreena kaktusviikuna syödään halkaistuna kuoren puolikkaista lusikalla kovertaen. Se sopii myös hedelmäsalaattiin."

A:n ohje oli laittaa nuo veteen muutamaksi tunniksi. Unohdin ne tietysti vuorokaudeksi, mutta onpahan nyt ainaki pehmeitä, eikä ne piikit pistä enää kuoriessa. (Ne piikit on tosiaan sellasia parin millin mittasia, jotka menee mukavasti sormen tai minkä tahansa ihoalueen sisälle pistelemään).

Oon nyt sitten syöny nuita ihan tuoreeltaan. Näköjään niistä sais aikaan jotain sosetta tai mehuakin, mutta tuossa ei kyllä niiden siementen jälkeen kovin paljon sitä hedelmälihaa jää, että parempi tuommonen satsi on popsia varmaan sellaisenaan. Tosin niitä on vieläkin se parisen kiloa jäljellä, että ehkä tässä innostuis ja riipasis jotain mukavaa nuista...

tiistai 25. syyskuuta 2012

Arabialainen aamupala

Toisen lomapäivänsä kunniaksi A halus käydä syömässä aamupalaa "omaan tapaansa". Mentiin puoliltapäivin syömään, joten enemmän kai brunssiksi tämä jo menee, mutta tällainen setti (ja vissiin vähän enemmänkin) näyttäis kyllä kuuluvan ihan normaalisti arabien aamupöytään.

 Hummusta lampaanlihalastuilla höystettynä.


Fetaa.

 Arabialaista pitaa.

 Falafeleja.

 Salaatti.

Pöytä koreana.

Vaan millonhan mää opin tämän pienen kulttuurieron?! :D Ihan hirveetä, että kun oot täynnä ja vielä viimeset murut ahtaa sisään "pitää syödä lautanen tyhjäksi" -malliin, niin jo vain tuodaan uutta satsia ("kun on niin nälkänen että kaikki meni") vaikka maha jo ratkeaa ja vaikka kuinka sanoo, että ei kiitos. Ei kait sitä sitten voi olla pöytäänkään jättämättä.. *Huoh*

Eli mut ois voinu sitten pyörittää pois tuolta, sen verran liikaa sai kyllä syötyä.

Mutta hyvät ruuat, ei käy kieltäminen. Shukran vaan!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Biitsillä


Oli jo aikakin, nimittäin sen, että A sai otti yksi kaksi päivää vapaata ja päästiin kahdestaan loman viettoon! Eka aateltiin että ois menty tuon kallion taakse Kamariin (jossa en edelleenkään ole käynyt) vaan matkoineen, ruokineen, shoppailuineen olis kyllä tullut sen verran hinnakas lomapäivä meille, että ei sitten raaskittukaan :)

Samanlaista biitsiähän se on täälläkin, ja shoppaileenkin pääsee.


Tosin tällä kertaa jäi ostokset minimiin ja päädyin vaan ostamaan tämän kaipaamani huivin (1,50 e), kun hinnaltaan sopiva kerrankin löytyi.



Mitäs sitä lomalla sitten muuta?


Tietenkin pitää mennä rannalle.


Unohtamatta nesteytystä.


Tosin sen nesteen ei aina tartte olla alkoholiakaan.


Ja tietenkin pitää uida. Uidessa tosin näytän noissa kuvissa lähinnä siltä että oon hukkumassa, joten tän parempaa Baywatch-kuvaa ei tänne tule :D

Bikinit muuten on kans uudet. Taas? Tällä kertaa ihan ilmaset, nämä kun oli joku jättänyt rannalle ja kun ne kerran oli sopivat ja pesun jälkeen aivan hyvät (uudet) niin mitä siinä nirsoilemaan (+ Panos Emporio).

Toisena päivänä pääsi huivikin jo käyttöön, muuten tyydyin grillaamaan itseäni, koska aallot näytti sen verran hurjilta, ettei sinne (kylmään veteen) paljo uimaan ois päässyt.


Niin joo, löytäjä saa pitää vai miten se oli. Joku venäläisryhmä pölähti ja käväs tuolla rannalla ja pari tyttöä sitten posetteli siinä. Ilmeisesti heiltä sitten unohtui kuitenkin huivi siihen hiekalle, ja pari tuntia kattelin että tuleeko sitä kukaan noutamaan ja kun kukaan ei sitä kaivannut, niin sekin sai nyt uuden kodin.


perjantai 21. syyskuuta 2012

Pari uutta juttua

Tää mun mies on kyllä yks shoppailija. Sentään jotain hyödyllistä kuitenkin.


Eli pari uutta peittoa semmoselta kaupustelijalta osti. Fleeceä, eli luulis talvella olevan sitten lämmintä. Kaks peittoa, toinen on vielä pussissa mutta toinen pääsi jo käyttöön.


Ja ilmeisen hyvä ostos tämä sitten olikin!


Jos mies tykkää shoppailla sisustusjuttuja, niin minä sitten hoidan vissiin sen tekniikan puolen.


No ei, ollaan puhuttu jo pitkään vedenkeittimen hankinnasta vaan eipähän oo saatu aikaseksi käydä missään kattoon. Nyt oli tullut tuohon "lähi"kauppaan tarjoussatsi vedenkeittimiä noin kympin hintaan, eli samallahan tuon kaappasin sitten mukaan.


Kyllä nyt kelpaa kahvia keitellä, kun viiden minuutin hellalla keittelyn sijaan saa minuutissa kahvivedet (puhumattakaan, että mitä se säästää sähkössä).

Vielä on harkinnassa, että ostaisinko vielä filtterikahvinkeittimen! Nimittäin niitäkin ois kympillä tuolla. Ei varmastikaan laadukkainta mahdollista mallia, mutta täällä ei paljon hifistelemään pysty. Arveluttaa vaan se siinä, että suodatinkahvi ja pikakahvi on samanhintasia - mutta suodatinkahvi on nyt kuitenki paremman makusta. Jospa sitä seuraavalla kauppareissulla kuitenki semmosenki ostais...

torstai 20. syyskuuta 2012

Aamupala

Jos jotain Suomesta ikävöin, niin top3 kärkeen nousee marjat. Totuin niin taas siihen, että pakastimesta ja parhaimmillaan suoraan mättäältä/pensaasta pystyy veteleen kaiken näkösiä värikkäitä vitamiinipommeja naamaan millon tahansa - aamu-, väli-, iltapalaksi, leivonnaisissa jne.

Mutta kun sitä positiivisuutta pitää kaikesta etsiä, niin se on sitten siinä, että täältä sen sijaan saa tuoreita hedelmiä. Nyt alkaa vissiin kausi olla hiipumaan päin, mutta vielä pari viikkoa sitten mm. nektariinia, persikkaa ja viinimarjoja sai tarjouksesta euron kilohintaan ja varmasti tuoreena, eikä tuhansien kilometrien lentomatkustuksen jälkeen.


Oonkin sitten joka aamu vetänyt aamupalaksi jugurttia (sitä rahkaa ei siis ole täällä) erilaisilla hedelmäcomboilla höystettynä.


Tässä on sitten nämä "kevyttuotteet". 10% on täällä siis se kevytversio jugurtista, ja tuota 2%:sta kutsuttaisiin varmaan jo rasvattomaksi, sen alle ei nimittäin jugurteissa rasvaprosentit mene. Itselle tuo 2% maistuu oikein hyvin, mutta A. ei siitä tykännyt vaan piti kuulemma olla enemmän kermaisemman makusta, joten hälle pitää ostaa tuota sinistä jugurttia sitten.

Hamstrasin muuten näitä muutaman törpön viime viikolla, kun oli tarjouksessa 1,50e/purkki. Näitä menee ainakin se yks-puolitoista kuitenkin viikossa., ja säilymisaikaa kyllä on pitkälle vielä ens kuuhunkin.


Kun oikein vielä hifistelee, niin mukaan viiden viljan mysliä (mitään hiutaleita tai leseitä täällä ei todellakaan ole) sekä kookoshiutaleita. Vielä on ministi jäljellä tuliais-auringonkukansiemeniäkin (täällä niitäkin on vaan kuorineen suolattuna myynnissä) sekä cashew-pähkinöitä (näitäkään ei löytynyt kuin suolattuna).


On muuten hyvää, eikä kyllästy jos hieman tosiaan vaihtelee nuita hedelmiä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Tiistai 25.10.2005: Yksin kotona

Vai että päiväkirja. No pitäähän tänne toki jotaki raapustaa.

Tässähän tuo päivä taas etenee iltaa kohti. Kävin tuossa tapaan meijän enkun ryhmää ja sitte oli luento. Kämppis oli sillä väin häippässy kotiin. Nyyh, nyt minä oon ihan yksin täällä.


Liminkaan aijon suunnistaa torstaina. Onko joku lähössä keskiviikkona bilettään, mahdollisesti..?



Ensimmäinen tekstini tuonne IRC-Gallerian blogiin. Olin asunut vajaa kaksi kuukautta omillani Oulussa aloittaessani yliopisto-opinnot.

Kuviakin varmasti nuiltakin ajoilta ois ollut jonkun verran, mutta 99% niistä on sittemmin kadonnut jonnekin bittiavaruuteen.

Pizzaperjantai

Juuri kun pääsin sanomasta, että ei sitä pitsaa, niin johan alkoi tekemään sitä mieli :) Tässä siis hetkiä perjantai-illalta.


Mentiin siis läheiseen ravintolaan (tuhat kertaa oon ohikin mennyt, vaan en nyt tähän hätään muista sen nimeä), jonka pääalaa on ihan oikeassa leivinuunissa paistetut pitsat.



Leipäsatsia alkuun. Pöytiinhän aina tuodaan (ellei erikseen muista kieltäytyä) alkupalaleivät. Lisäksi A. halusi dippilautasen, joka sisälsi pitaleipiä sekä ihania dippejä eli munakoisoa, punajuurta, tsatsikia ja tulista juustodippiä (en ees yritä kreikaksi näitä laittaa, kun ei menis kuin sinne päin). Aivan huippuja, tosin juustodipissä oli tuota chiliä sen verran reippaasti, että se tais jäähä ainoana puolikoskemattomaksi.


A. valitsi itselleen kasvispitsan, josta itsekin pitsahimoissani reippaasti maistoin palasen.


Itse otin sen sijaan kanaa, koska myös kanafile on pyörinyt mielessä monta päivää. Valitsin sitten hieman erikoisemman setin, eli tässä kastikkeessa oli mm. Brandya ja tabascoa.


Tarjoilija huomauttikin, että kyseessä on hieman tulisempi kastike. No en kyllä sitä tulisuutta huomannut, varmaan tuo kerma sitten taittoi sen chilin maun pois (tai sitten sen juustodipin jälkeen makunystyrät oli turtana). Sen sijaan oon kyllä syönyt parempaakin aivan peruskanaa, ei tuo mikään makuelämys lopulta ollut, mutta tulipahan testattua tällainenkin.

Pitsastakin jäi vielä puolet syömättä, tosin A kyllä veti sen sitten yöpalana kun kotiin päästiin.


Ja oi voi! Onneksi en ole minkään sortin dieetillä ;) Tarjoilija kyseli sitten, että halutaanko, eli haluanko minä jotain jälkkäriä, ja vaikka kuinka kieltäydyttiin, niin saatiin vielä sitten tämmöinen kaupan päällisiksi. Eihän tätä voinut olla syömättä!


Oli kyllä niiiiiin hyvää!

Tuon ruokasatsin päälle lähettiin vielä kävelylle, ja vaikka ei ois kyllä mitään makeaa enää kaivannut tuohon päälle, niin mentiin sitten Bobin baariin drinksuille.


Valitsin Long Island Ice Tean. Ei ehkä ollut sittenkään ihan nappivalinta, vaikka jos alkoholia mahdollisimman paljon haluais, niin täähän se ois siihen


 En vaan voinut tuon viime viikkoisen smoothiedrinkin jälkeen oikein nauttia mistään kokiksen ja sitruksen keinotekoisesta mausta.

No tietääpä seuraavalla kerralla sitten, että mitä ei kannata valita, aina ei voi mennä kaikki täydellisesti. Maha kyllä oli vielä aamullakin täynnä, että sen puoleen, ei tämä silti suinkaan huonosti mennyt.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Festival of Timiou Stavrou - Exaltio crucis*

Kuten tuli mainittua viikko sitten, oli nyt torstaina ja perjantaina tuossa viereisessä kirkossa vuorostaan jonkinlaiset juhlat. Kun en ortodoksi ole, niin minulle on hieman vieraaksi jäänyt ensinnäkin, että miksi juhlitaan, toiseksi että mitä juhlitaan. No, nyt vasta kun hoksasin asiaan perehtyä niin voipi sanoa, että huonosti on mennyt se omakin kirkkohistoria ja pyhäinpäivät mieleen....

Nimittäin kyseessä oli siis Pyhän ristin päivän kunniaksi pidetty festivaali.


Kreikkalaisethan on siis hyvin uskonnollista porukkaa, mikä näkyy oikeastaan kaikessa. Kirkkoja on joka kulmassa, junassa/tramissa (Ateenassa) mummelit vetelee ristinmerkkejä rinnusten yli jatkuvasti kirkon ohi mentäessä, ja papparaisilla on rukousnauhat kädessä, joitten kanssa niillä on joku pakkomielle sitten plarata ja heilutella niitä käsissään koko ajan.


Santorinilla tämä siis oli isoin näistä kirkkojuhlista eli porukkaa tuli koko saaren edestä tätä juhlimaan tänne Timiou Stavroun kirkkoon.


Kirkkohan siis käytännössä sijaitsee tuossa meidän takapihalla, eli itsekään ei voinut välttyä tältä juhlinnalta. Juhlat käynnistyi siis jo torstai-iltana jonkinlaisen messun muodossa. Melko pitkähkö messu siinä oli kyseessä, pari tuntia kuuntelin sivukorvalla jonkinlaista messuamista ja musiikkia. Niin, kun tuossa kirkon tornissa ulkona on kaiutin, eli sieltä kyllä aina kuulee, jos jotain on menossa.


Piti sitten viimein kävästä sen verran roskapussia viemässä, että näki, mikä on homman nimi. Toisin kuin luterilaisiin messuihin tottuneena (eli pönötetään kirkon penkillä kaksi tuntia hiljaa peukaloita pyöritellen ja istumalihakset puutuen) nämä ortodoksimessut on hieman rennompia. Ihmiset tulee ja menee ja jutustelee keskenään kuten haluaa.

Bileet jatkui perjantaina. Vetelin just lenkkitossuja jalkaan klo 6.45 kun kirkonkellot pärähti ekaa kertaa soimaan.


Vissiin tarkotus oli vaan herättää kaikki vielä nukkuvat, ei tuolla nimittäin näkynyt kuin pappi valmistelevan messuaan.


Oli aamulenkilläki kyllä normaaliin aamuun verrattuna harvinaisen paljon vilskettä jo seitsemän aikaan. Ihmiset oli jo ravintoloita availemassa ja kuormaajat kaupan varastoja täydentämässä.

Vissiin se kirkko täytty kuitenki hitaasti, kun varmuuden vuoksi nuita kirkonkelloja piti soittaa toisenkin kerran. Ja kolmannen. Ja neljännen. Ja koko ajan, varmasti 15 min välein ne tuossa korvan juuressa paukutti. Oli kyllä mennä jo hermot :D


Kirkonmenot kuulosti loppuvan joskus kymmenen-yhdentoista seuduissa ja siitähän ne varsinaiset pippalot sitten käynnistyi. Itse olin tosin keskittyneenä niin omiin kirjotteluihini, että vissiin missasin hyvät alotuskarkelot. Menin "vasta" keskipäivän aikaan paikalle ja autoliikenteestä päätellen osa ihmisistä oli jo lähdössä pois. Hirnuvat hepatki talutettiin jo pois päin. Niillä olis vissiin ollut joku useamman hepan show käynnissä! Kiva kuulla vasta jälkeen päin :( Missähän mää muuten olin vuosi sitten kun missasin nämä??


No, karkelot jatku edelleen tanssin muodossa. Onneksi oli nälkä, nimittäin tuollahan oli ihan ruokatarjoilukin.


Eikä ollenkaan paha ollut, oikean suomalaista sydäntäni lämmitti syödä hernekeittoa! Kyseessä oli siis favakeitto, Santorinin ehkä perinteisin ruoka. Kyseessä on siis papu, joka maistuu ihan herneeltä.


Tätä perinteistä musiikkiahan nuo sitten soitti tuolla ja ihimiset tanssahteli "orkhestralla".


En ite kovin kauaa jaksanu tätä seurata, mutta tuo musiikki kyllä kuulu pitkälle iltapäivään. Mietin siinä vaan, että samat tyypitköhän siellä vetää tuota samaa settiä läpi koko ajan.
 

Jos jotain jäi mulle tästä käteen, niin se ajatus, että ois monella suomalaisella, tai yleensäkkin koko kirkkoinstituutiolla vähän opittavaa muista uskonhaaroista. Mietin nimittäin, että varmasti suuri syy sille, että suomalaisista löytyy niin paljon pakanoita, ateisteja, anti-kristittyjä :) jne. lienee siinä, kun luterilainen uskonto vaan on niin raskasta ja synkkää. Jos ei ois Lutherin oppeja tuotu Suomeen, niin vois olla suomalaistenkin uskonkäsitys hieman erilainen. No vaan, eipä se välttämättä tee kenestäkään sen parempaa ihmistä, että mihin uskoo ja millä tavalla. Mutta joskus tämmösenä asioita pohtivana tyyppinä sitä voi tämmösiäki mietiskellä pienessä päässään.


* Wikipedia.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Lenkkipolun varrelta #1

Kuten on joku ehkä huomannut, on tuo juoksukärpänen siis minuakin puraissut. Syy siihen lienee vaan ihan yleiskunnon paraneminen, plus että ei jaksa istua paikoillaan koko aikaa. Huomaa etenkin taas tuossa opiskellessa, että sitä helposti jumittuu vaikka koko päiväksi istumaan siihen yhteen penkkiin. Ei siis ollenkaan huono harrastus tähän saumaan.


Täällä siis on hyviä juoksu"polkuja" ainakin maisemien muodossa. Asfaltilla juokseminen ei vissiin olis ihan parasta jaloille (välillä kyllä heikoin lenkkini eli polvet meinaa olla kipeenä), mutta välillä tuolla on kans soratietä ja oon koittanut vähän kuitenkin reittiä, vauhtia ja aikaa vaihdella, että jalat ei menis ihan riekaleiksi.


Oon nyt yrittäny, en ehkä ihan päivittäin, mutta useimpina päivinä aamulla herättyä ponkasta juoksemaan. Jos oon heränny siinä kuuden maissa, niin se tarkottaa, että oon justiinsa auringon noustessa kahvin juotuani pihalla. Jos taas oon harvoina päivinä nukkunu kahdeksan-yhdeksän seuduille, niin sillon on todellakin hulluutta lähteä ainakaan nuita mäkiä juoksemaan. Sillon piän ehkä täysin vapaapäivän, tai jos jaksan, niin käyn vähän käveleen tai ehkä uimassa.


Valinnanvaraa reiteille onneksi riittää. Useampia pikkuteitä kiertelee tuolla pelloilla, niitä voi sitten vähän ajan ja kunnon mukaan sovittaa.


Yleensä oon juossut tuolla pellolla, missä menee sopivasti loivaa ala- ja ylämäkeä, mutta muutaman kerran oon sitte menny vähän tasasempaa maastoa tuolla rantatiellä. Sitäkin jos vaihtelee, että kumpaan suuntaan juoksee, niin tulee ihan erilailla taas ylä- ja alamäkiä matkalle.


Päiväsaikaan kun oon joskus käyny kävelemässä, kyllä siinäki hien saa pintaan. Samalla voi sitten räpsiä näitä kuvia ja ihailla maisemia...


... tai peffaansa puun kylkeen rapsuttavia heposia. Hepat (ja aasit/muulit) muuten on yleensä tommosissa hepposissa aitauksissa, ja kiinni kaulastaan tai jalastaan jollain narunpätkällä. Hirveestippä siinä ei sitten liikkumaan pääse :(


Oonkohan joskus maininnu muuten semmosen seikan, että täällä ei tosiaan ole teiden nimiä! Tai no, yhen kyltin oon nyt nähnyt, mut se kai lähinnä jonkun yksittäisen hotellin takia. Nuo päätietkin on tyyliin "tie Firaan päin" "tie Perissaan" jne. Ja näitä pikkuteitä tosiaan täällä riittää. Jos siis ettii jotain kauppaa, hotellia, mitä vaan, ja ei tiiä tarkkaan, että missä se sijaitsee, niin melkosta kujarallia saa mennä, ennen ku osuu oikealle tielle.


Posti sitte tänne kulkee ihan vaan nimellä ja paikkakunnan mukaan menevällä osotteella. Niin, ei täällä sen koommin mitään postilaatikoitakaan ole! Posti menee tuonne lähimmän isomman kylän postikeskukseen (joka on lähinnä semmonen pieni yhden huoneen koppero). Ainakin ulkomaalaisten posti sitten löytyy ihan vaan semmosesta yhdestä laatikosta, saapumisajan mukaan kaikki samassa läjässä - mainokset, laskut, kirjeet, kaikki. Siellä menee muuten tovi sitä omaa postia ettiessä. Oon miettiny muuten, että mitenhän sinne onnistuis tilata vaikka jotain pakettia - lähettäisköhän joku vaatefirma mulle tänne rääsyjä? :P


Asiasta kukkaruukkuun kun päästiin, niin tuolla pellolla tosiaan kasvaa tuota Santorinin kuuluisaa kirsikkatomaattia. Ei ollu vissiin kovin ahkeria poimijoita ollut, kun suurin osa tomaateista oli mädäntynyt tuonne - ja olipa kokonaisia pellonpätkiä, että kaikki taimet oli kuivuneet ja muisto vaan. Oli aika ylläri, kun oon tottunu tomaattien kasvavan semmosissa pienissä pensaissa pitkissä versoissa, ja nää oli tämmösiä enemmänki maata myöten meneviä oksistoja.


Niin, ja kait täällä sitte muuten niitä suomalaisiakin on (muutamana päivänä oon kuullut suomea puhuttavan ja kerran biitsillä törmäsin [eli A esitteli minut] kahteen suomalaiseen naiseen Lahdesta), kun tämmönen lippu keikkui yhden ravintolan puussa tuolla rantatiellä.


Monenlaiseen mielenkiintoiseen juttuun täällä siis törmää ihan vaikka vaan kävelyretkellä. On muuten tuo yhdistelmä tunika-legginssit aika kuuma iltapäivästä. Ja oon btw mun mustat legginsit hävittäny jonnekki, ei löydy mistään niitä enää :( Ja sitten ei oo kun kasa sukkahousuja, joita nyt ei ainakaan kuukauteen vielä voi käyttää.