Lucy

Kissaesittely, Part #1.

Tässä postauksessa on kerrottu tarkemmin Lucyn alkutaipaleesta ja matkasta kotiimme. Pelastin Lucyn siis tuosta eräästä ravintolasta, jota oltiin sulkemassa. Kun olin kissasta puhunut ja A. halusi minulle semmoisen kaveriksi antaa, ja kun tämä kaveri oli niinkin helppo kiinniotettava, niin tämä pentu tuotiin sitten minun rintapielessä kotiin marraskuun loppupuolella.

 Ensimmäinen katse kotiin.



Mulla kuitenkin on kissoja ollut lähes koko elämäni ja pentukissojakin oon nähnyt kyllä useita. Siksi sukupuolenmäärityksessä ensin veikkasin poikaa, mutta tarkempi tutustuminen nettimaailman ohjeisiin sai meidät päättämään, että pentu on tyttö. Nimivalinnan teki A, ja myöhemmin tuo L-nimisten kissojen jatkumo minun kohdalla sopi oikein hyvin.

  Läskikuva minusta ja pyllyn alusen tarkistus.

No, niin kuin kuukausi myöhemmin sitten sain todeta, niin pieleenhän se meni semmosen vaaleanpunaisen tapin verran!! Nimittäin kesken Lucyn kiivaan leikin huomasin sen jalkovälissä järkytyksekseni pojalle kuuluvan jutun. :D En kyllä ois uskonu, jos en itse ois nähnyt, ja A.:kin uskoi toden teolla vasta muutama päivä myöhemmin, kun tämäkin sen näki. Ei vaan tämän pennun palleroiset olleet kovin isot vielä siinäkään vaiheessa.

Mutta hyvin tosiaan Lucy alkoi kotiutui. Lienee osuutensa ollut tuolla lämpöpatterilla, siellä ulkona ei varmaan ollu näin luksusoltavat. Ei itkun itkua tai muutakaan ikävää äitiä kohtaan kyllä esittäny edes ensimmäisenä iltana, nälkäänsä vaan välillä miuku.

Ja paras paikka nukkumiseen kyllä löytyi heti, uuden äidin sylistä.

Ja joskus vähän isänkin kanssa on voinu nukkua, vaikka iskä ei kyllä hirveästi tykänny, että päällä juostiin ja pompittiin.

Ja kuten pentukissan kuuluu, kaikkea pitää tietenkin tutkia, ihmetellä ja maistella.

Kahvi ei ollut hyvää...

...mutta kujan kolleissa tai "roskiskissoissa" sen sijaan oli ihmeteltävää.

(Tähän väliin surullinen juttu siitä, kuinka muutamaa päivää myöhemmin näin yhden noista kissoista kuolleena tuolla muurin takana olevilla roskiksilla :'( Eikä ollut edes ainoa laatuaan, vaan myöhemmin siellä oli myös eräs pentukissa, jonka luultavasti aikuiset reviirinpuolustajat menivät ja eliminoivat. Siksi halusin Lucynkin pysyttelevän visusti sisällä.)

Joskus Lucyn kanssa on mukava pelleilläkin :)

Ja jouluaskareet ne vasta kiinnostikin!

Etenkin se kalkkunanpaisto!
 

Ja kuten huomaa toisen Lucyn lempipaikan:

Olkapään lisäksi myös äidin lämmin lämmitettävä kaula kelpaa myös hyvin.

Pentuna Lucy oli kova myös leikkimään, ja sohvatyynyt sai kyllä välillä kyytiä. Toiselta olemukseltaanhan Lucy on jänis.

Ja siinä kuvissa vilahtikin myös selitys siihen, että Lucylle hankittiin kaveri. Tästäkin kaverista esittelyn teen kyllä aikanaan.

Kuten suunnilleen kronologisessa järjestyksessä olevista kuvistakin huomaa, niin nopeasti tuo kissanpentu on kasvanut. Mutta vaikka kokoa on tullutkin lisää, niin Lucyn ihana luonne pysyy samanlaisena edelleen, vaikka kymmenkuukautisia sitä taidetaan jo olla.

Näillä helteillä ei oo kissatkaan jaksaneet mennä ulos ennen pimeän tuloa, mutta aamulla voi vissiin varjon puolella katella ikkunan takana elämänmenoa.

Etenkin, kun "oviaukko" on näin mainio.

Samanlainen vekkuli rötviäinen tuo on vieläki kaikkinen kauniine raitoineen maha pömpöllään.

(Ja lihotusprojekti on jälleen käynnissä, saavat mun puolesta olla nämä kissat vähän tukevammassakin kunnossa eikä kesäkiloissaan, kuten äiskä ja iskä).

Ja edelleen: Äidin syli on paras paikka maailmassa.


EDIT: Jep.. ja noin minuutti tämän julkaisemisen jälkeen, kyseinen herra hyppäsi syliini tuoden mukavat tuoksut tullessaan... Syy: Kakkatassut, joista piti jättää merkki myös minun reidelle!! Kiitos! :D