Isosiskon polttareita siis juhlittiin viime toissa viikonloppuna Tampereella. On ollut tämä kirjoitus luonnostelmana täällä jo pitemmän aikaa, oon vaan ootellut että muut laittaisivat kans kuvia nähtäville. Ootellut, ja ootellut.. Eikä niitä kuulu vieläkään. Ja oli tämä jo ajastettunakin tänne, että olisi jo ilmestynyt, mutta ei se näköjään tänne tullutkaan, hö. Joten varmaan ennen häitä olis hyvä kertoa jotain tuostakin mukavasta tapahtumasta :)
Suunnittelut aloitettiin jo keväällä - päivämääristä, majoituksista sekä ohjelmasta ollaankin viestitelty enemmän ja vähemmän ahkerasti koko kevään ja alkukesän mittaan. Kyseessä oli tietysti yllätys-polttarit - osallistujista oli morsian esittänyt oman toiveensa, mutta ei tiennyt lopullisesta kokoonpanosta kuin noin puolet. Oma visiittinikin oli siis salassa - morsian sanoi vielä hetki ennen tapaamistamme toivoneensa, että minäkin olisin päässyt etelästä paikalle, vaikka ymmärtävänsä, jos en kuitenkaan olisikaan joukossa mukana.
Varsinkin, kun kaasokin oli jo talvesta saakka juksannut lähtevänsä kyseisenä viikonloppuna reissuun ulkomaille, ja nähnyt melkoista vaivaa siihen, että tämä olisi periaatteessa voinut olla ihan tottakin.
Kaiken lisäksi järjestettiin varsinaisten polttarien lisäksi vielä valepolttarit :D Edellisenä päivänä kaaso vei morsiamen kotiin kirjeen siiderin kera, että nyt ne alkaa. Kirjeessä jekutettiin lähtemään se lähikuppilaan, jossa häntä odottikin ainoastaan toinen siideri ja kirje, että hahah lankaanpas menit. Oli hauska seurata tätä tapahtumaketjua morsiamen Facebook-päivityksistä ja visusti pitää kiinni siitä, ettei kommentoi ja tykkää tästä, ettei loppuylläri mene aivan pilalle.
Aamulla autoon mahtunut kolmen hengen joukko meni herättelemään siskoani, ja tämä onnistui vallan maniniosti, kun ei kuulemma ollut herännyt etes oven avaukseen, vaan vasta kun porukka oli seissyt ovella että nyt se alkaa.
Ensimmäinen koitos oli Mustavuoren kalliolla, jossa oli vuorossa kiipeilyä. Sää muuten suosi ihanasti - taisipa lämpömittari kivuta hellelukemiin.
Koska kaikki yhtä lukuunottamatta olimme aloittelijoita, oli tämä kuitenkin piirun verran helpompi keissi, eli kalliolta laskeutumista. Morsiamen lisäksi neljä muuta innostuimme myös kokeilemaan tuota. Voin kyllä sanoa, että kyllä mahan pohjasta otti kurkistaa sen ensimmäisen kielekkeen yli maahan.. ilmeistä päätellen morsianta kuitenkin jänskätti eniten. Minä sain myös siedätyshoitoa, kun keikuin narun nokassa kuvaamassa laskeutujien lähtöilmeitä. Jokainen selvisimme kuitenkin hyvin tästä noin 25 metrin laskusta.
Urheiluosuuden jälkeen olikin sitten ansaitusti vuorossa pieni piknik-tuokio, halukkaille myös mahdollisuus uida. Kävin itsekin heittämässä talviturkin Pyhäjärveen - oli kylmää!
Tämä hetki käytettiin myös morsiamen tuunaukseen. Tässä vaiheessa paljastettakoon sitten, että teemana meillä oli Hevimorsian. Myös muun polttarikansan pukeutuminen on vähän sinne suuntaan ainakin värityksen osalta.
Seuraavaksi suuntasimme Vakoilumuseoon, jossa ohjelma oli CSI-tyyliin (morsiamen yksi suosikkisarjoja) Valheenpaljastustesti.
Testin läpäistyään (!) jatkoimme matkaa - poimimme matkalta vielä yhden polttariseurueen jäsenen ja menimme Rönnvikin viinitilalle. Tässä ideana olisi ollut kahviossa maistattaa morsiamella tilan viinejä, mutta se olikin suljettu yksityistilaisuuden (häät) vuoksi. Tyydyimmekin sitten ostamaan myymälästä viinejä (on muuten hyvä valikoima erilaisia mm. herukkaviinejä suht edulliseen hintaan vieläpä - jos siellä päin liikkuu, kannattaa kävästä) ja jättämään maistelun iltaan.
Siirryimme sitten mökkeilemään sopivan automatkan päähän Kukkia -järven rannolle. Ilta kuluikin syöden, juoden, saunoen, uiskennellen sekä morsiustaikoja tehden. Illan suussa satoi vähän vettä, ukkosti ja räpsäytti sähkötkin hetkellisesti pois - ja sitten tyyntyi taas. Liekköhän tämän päivän sää ollut ennuste avioliiton eri tunnelmista - ja sadekin kuulemma tietää rikkautta? :)
Eiköhän se näillä avio-onni ole taattu. Sitten seuraavaksi vain häitä odottamaan.
(Kuvat lukuuottamatta kahta itsestäni otettua kuvaa ovat itse ottamiani.)
Suunnittelut aloitettiin jo keväällä - päivämääristä, majoituksista sekä ohjelmasta ollaankin viestitelty enemmän ja vähemmän ahkerasti koko kevään ja alkukesän mittaan. Kyseessä oli tietysti yllätys-polttarit - osallistujista oli morsian esittänyt oman toiveensa, mutta ei tiennyt lopullisesta kokoonpanosta kuin noin puolet. Oma visiittinikin oli siis salassa - morsian sanoi vielä hetki ennen tapaamistamme toivoneensa, että minäkin olisin päässyt etelästä paikalle, vaikka ymmärtävänsä, jos en kuitenkaan olisikaan joukossa mukana.
Varsinkin, kun kaasokin oli jo talvesta saakka juksannut lähtevänsä kyseisenä viikonloppuna reissuun ulkomaille, ja nähnyt melkoista vaivaa siihen, että tämä olisi periaatteessa voinut olla ihan tottakin.
Kaiken lisäksi järjestettiin varsinaisten polttarien lisäksi vielä valepolttarit :D Edellisenä päivänä kaaso vei morsiamen kotiin kirjeen siiderin kera, että nyt ne alkaa. Kirjeessä jekutettiin lähtemään se lähikuppilaan, jossa häntä odottikin ainoastaan toinen siideri ja kirje, että hahah lankaanpas menit. Oli hauska seurata tätä tapahtumaketjua morsiamen Facebook-päivityksistä ja visusti pitää kiinni siitä, ettei kommentoi ja tykkää tästä, ettei loppuylläri mene aivan pilalle.
Aamulla autoon mahtunut kolmen hengen joukko meni herättelemään siskoani, ja tämä onnistui vallan maniniosti, kun ei kuulemma ollut herännyt etes oven avaukseen, vaan vasta kun porukka oli seissyt ovella että nyt se alkaa.
Ensimmäinen koitos oli Mustavuoren kalliolla, jossa oli vuorossa kiipeilyä. Sää muuten suosi ihanasti - taisipa lämpömittari kivuta hellelukemiin.
Koska kaikki yhtä lukuunottamatta olimme aloittelijoita, oli tämä kuitenkin piirun verran helpompi keissi, eli kalliolta laskeutumista. Morsiamen lisäksi neljä muuta innostuimme myös kokeilemaan tuota. Voin kyllä sanoa, että kyllä mahan pohjasta otti kurkistaa sen ensimmäisen kielekkeen yli maahan.. ilmeistä päätellen morsianta kuitenkin jänskätti eniten. Minä sain myös siedätyshoitoa, kun keikuin narun nokassa kuvaamassa laskeutujien lähtöilmeitä. Jokainen selvisimme kuitenkin hyvin tästä noin 25 metrin laskusta.
Kunnon päälle ottanein osuus oli kiivetä itse kallion päälle.
Morsian ensimmäisenä.
Minä viimeisenä.
(Laskeutumisestani on myös video, josta nämä kuvat kaappasin,
mutta en nyt sitä tänne laita :D )
Urheiluosuuden jälkeen olikin sitten ansaitusti vuorossa pieni piknik-tuokio, halukkaille myös mahdollisuus uida. Kävin itsekin heittämässä talviturkin Pyhäjärveen - oli kylmää!
Tämä hetki käytettiin myös morsiamen tuunaukseen. Tässä vaiheessa paljastettakoon sitten, että teemana meillä oli Hevimorsian. Myös muun polttarikansan pukeutuminen on vähän sinne suuntaan ainakin värityksen osalta.
Seuraavaksi suuntasimme Vakoilumuseoon, jossa ohjelma oli CSI-tyyliin (morsiamen yksi suosikkisarjoja) Valheenpaljastustesti.
Testin läpäistyään (!) jatkoimme matkaa - poimimme matkalta vielä yhden polttariseurueen jäsenen ja menimme Rönnvikin viinitilalle. Tässä ideana olisi ollut kahviossa maistattaa morsiamella tilan viinejä, mutta se olikin suljettu yksityistilaisuuden (häät) vuoksi. Tyydyimmekin sitten ostamaan myymälästä viinejä (on muuten hyvä valikoima erilaisia mm. herukkaviinejä suht edulliseen hintaan vieläpä - jos siellä päin liikkuu, kannattaa kävästä) ja jättämään maistelun iltaan.
Päivän hääpari saapui näin.
Siirryimme sitten mökkeilemään sopivan automatkan päähän Kukkia -järven rannolle. Ilta kuluikin syöden, juoden, saunoen, uiskennellen sekä morsiustaikoja tehden. Illan suussa satoi vähän vettä, ukkosti ja räpsäytti sähkötkin hetkellisesti pois - ja sitten tyyntyi taas. Liekköhän tämän päivän sää ollut ennuste avioliiton eri tunnelmista - ja sadekin kuulemma tietää rikkautta? :)
Eiköhän se näillä avio-onni ole taattu. Sitten seuraavaksi vain häitä odottamaan.
(Kuvat lukuuottamatta kahta itsestäni otettua kuvaa ovat itse ottamiani.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!