Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kaikki järjestyy

Mun yksi suurimpia ongelmia on niinkin tavallinen asia kuin kärsimättömyys. Periaatteessa olen hyvin joustava, sopeutuvainen ja pitkäpinnainen, mutta joissakin asioissa sitten asenteeni on yleensä kaikki-tänne-mulle-heti-nyt. En esimerkiksi tykkää jonottamisesta (no, harva siitä pitää), vaan ärsyynnyn suunnattomasti kaikista kupeksijoista. En myöskään sen vuoksi itse tykkää kupeksia, myöhästyä yms. joista tiedän muiden tekemänä itselleni aiheutuvan närkästystä. Tämä onkin johtanut siihen, että mulla on monesti ns. monta rautaa tulessa, nykytermillä teen siis multitaskingia, eli yritän suoriutua samaan aikaan monesta eri asiasta ja tällä tavalla luon itselleni mielikuvan omasta tehokkuudestani. No, myös tutkimusten mukaan tämä ei ole paras mahdollinen tapa toimia ja silloin asiat eivät siis yleensä hoidu parhaiten ja virheitä sattuu. Mutta mua ärsyttää suunnattomasti semmonen, että tiedän itse ("minä olen paras".. öh) tekevänsä asiat nopeammin ja sitten joku ei ehkä ajattelekaan, että ne asiat pitäisi hoitaa nopeasti (:että minun asiat hoituisi nopeasti..)...

No, niin kuin sanoin, niin tämä on paha tapani, ja se, että sen tiedostan, on jo askel parannukseen. Eli yritän monesti laskea kymmeneen ja hengittää, mennä toiseen huoneeseen ja unohtaa omat kiireeni ja koko asian hetkeksi.

Tällä on nyt tekemistä tuon edellisen tekstini kanssa, kun mulla meni hermot nuiden kaikkien varausten kanssa. Välillä piti sitten käydä tekemässä muita asioita ja unohtaa koko asia hetkeksi. En sitten tuota edullisinta lippua onnistunutkaan saamaan, koska lento oli täynnä. Eli tämä tarkoittanee sitä, että nuo halpamatkatoimistot ovat saaneet tietyn kiintiön paikkoja, joita voivat myydä edullisempaan hintaan, mutta itse lentoyhtiöllä on kuitenkin vielä näiden jälkeen paikkoja jäljellä, mutta jonkun verran kalliimmalla hinnalla.

No, jossakin vaiheessa sitten hoksasin, että sieltä Tampereeltahan tosiaan saattaisi myös lähteä lentoja, joka sitten onnekseni olikin yksi edullisimpia hintoja ja jatkolento toinen noista vaihtoehdoista, joita katselin. Lisäksi nyt ei tarvi matkustaa bussilla yöllä Tre-Hki väliä. Nuissa Air Balticin lennoissa on kuitenkin nykyään se jippo, että lipun lisäksi pitää maksaa matkalaukusta 20 euroa, eikä se paino saa olla kuin 20 kg. Tämän yli menevistä kiloista laskutetaan 15e/kilo, etukäteen muistaakseni jos maksaa, niin 5 lisäkiloa saa hintaan 25e. Yritän kuitenkin pysyä tuossa alle 20 kilon määrässä tällä kertaa. Joka tapauksessa en nyt hirveästi lisäköyhtynyt tällä varauksella ja säästän kuitenkin myös aikaa.

Majoitukseenkin sain vastauksen heti, kun en päivittänyt sähköpostiani viisi kertaa tunnissa. Eli majoitus onnistuupi.

Sitten seuraavaksi pitäisi alkaa selvittään nuita opiskelujuttuja, oon nimittäin nyt työntänyt nämä mietteet aivojeni takalokeroon. Mutta pitäisi siis se tutkimuslupa-asia selvittää, eli kun olen sitten Ateenassa, niin voisin heittää (lue: juokse paikasta A paikkaan B paikkaan A paikkaan C jne ja kerää kaksikymmentä leimaa...) jonnekin museovirastolle tai mikä ikinä näistä luvista vastaakaan. Ei hajuakaan, kauanko sen luvan irtoamiseen menee.

Mutta yritän aina pitää mielessäni sen asian, että asioilla on aina tapana järjestyä (tavalla tai toisella). Sillä pääsee jo elämässään melko pitkälle.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Argh

Semmonen hauska sanonta tuli mieleeni, kuin heittää vesilintua.


Maistuiskohan sorsille paperi.

Nimittäin siltä tuntuu nyt tämän gradun kanssa.

Aikoinani varasin liput Suomeen nyt kevääksi siksi, että pääsisin esittämään valmiin gradun maaliskuussa, eli valmistuisin kevään aikana.

No, omapa on vikani että se on niin huono ettei sitä nyt kehtaa valmiiksi sanoa.

Toinen suunnitelma oli sitten esittää ees osa työstä nyt.

Ja nyt kun piti oottaa tuota rahapuolen vastausta, niin on tänne asti venynyt tämä suunnitelma, eli sitä ei kuulemma ehdi ennen pääsiäistä esittää.

Ja kun kuitenkin pitäisi nyt varata lippuja sinne etelään päin, eli vissiin jää sitten tämän työn esittäminen kokonaan.

No, ohjaaja sentään nyt sanoi, että vähempikin tutkimus teatterissa riittää.

Hyvä niin, kun munkin mielestä tuossa gradussa on ihan liian monta palaa nytten.

Eli semmosta viilausta pitää tehä lisää tuohon graduun ja miettiä taas sitten, että millä eväillä tästä eteenpäin.

Välillä mun päässä tuntuu tältä.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Keväthommia

Oon koittanu tämän viikon ajan keksiä tekemistä, ettei tarttis tuota gradua miettiä ihan koko aikaa. Etenkin nyt, kun tekis mieli päivittää sähköpostia ajantasalle koko ajan, että onko mitään päätöstä tullut...

Perjantain MMT meni ihan hyvin, elikkä perinteisen kaavan mukaan lähes tappiin saakka baarissa, lompakossa rahojen tilalle vaihtuivat kuitit, ja aamulla jääkaapissa oli puoliksi syöty pitsa. Kaikki alko kuitenkin oikein mallikkaasti, kun yliopiston pihalle meitä saapui virkistämään Red Bullin auto!




Erinäisten sattumusten jälkeen päästiin lähteen neljän maissa liikkeelle vain hieman myöhässä. Ekassa baarissa Limingan Hannu Krankassa tuli viivyttyä kolme tuntia. Sen jälkeen oli  bussikuskin vuoro olla myöhässä, nimittäin se kävi matkalla kuskaamassa jotain seurakuntaporukkaa ja olivat kuulemma oikein tykänneet retkestä.

Seuraava etappi oli Siikajoella Ruukissa oleva Tervatupa. Siellä oli suositeltavaa maksaa ostokset käteisellä, eli kertonee jotain paikasta muutenkin. Aika vähän paikallisia siellä oli kuitenkin vielä tuossa yheksän maissa illasta.



Täältä kun poistuttiin, niin saatiin myös oma taivaallinen ilotulitus revontulien muodossa. Kuvista ei tietenkään tullut mitään. Seuraava pysäkki oli Oulunsalossa, ja siellä alkoi tunnelma olemaan katossa jo itse kullakin. Puolilta öin saavuttiin Ouluun, ja jatkettiin siis vielä 45:seen. Illan teema taisi olla nuo karkkidrinksut, nimittäin kaverilla oli matkajuomanaan sieltä viime viikonlopun tupareista saatu Ufoshottipullo, ja jotain vastaavanlaista juomaa join sitten myös tuolla nelifemmassa. Ostan ehkä tuliaisiksi Kreikkaan tuon shottipullon (itselleni:D). Mutta eipä tartte tässä baarissa taas käydä ainakaan vuoteen.


Lauantai kun meni sitten puolikoomassa, niin sunnuntaiksi pitikin keksiä jotain itsensä kurittamista, eli kävin siskon ja koiran kanssa hiihtämässä! Oli varmaankin ensimmäinen kerta sukset jalassa sitten yläasteen jälkeen. Se on muuten jännä juttu, että aika monella on hirveät antipatiat juuri hiihtoa kohtaan, ja siitä kuitenkin on Facebook-päivitysten mukaan tullut tälle talvea joku uusi muotiharrastus. Kävinkin sitten vielä toiseenkin kertaan tälle viikolle hiihtämässä Vallun kanssa tiistaina, kun oli mukava ilma.




Tiistaina kävin myös luennolla pitkästä aikaa, eli yli vuosi on viime luennolla istumisesta aikaa. Enkä mää mitään opintosuorituksia enää siis tartte - kaikki on jo täynnä niiltä osin - mutta aiheen vuoksi ihan mielenkiinnosta kävin kuuntelemassa. Kyseessä oli siis Antiikin Ateenan poliittista historiaa, mikä osittain sivuaa myös graduani. Luento oli varsin mielenkiintoinen, paljon tuttuakin asiaa (onneksi - huolestuttavaa olis, jos en tässä vaiheessa mitään tietäis), ainakin niiltä osin mitä sattui kuulemaan, nimittäin vieressä käytävällä tehtiin jotain remppaa ja totta kai piti porata siellä juuri luennon aikaan.

Sattui muuten kans jännä tapaus, kun samalla luennolla olikin sattumalta myös eräs minun kuusi(?) vuotta nuorempi serkkuni!Tuli semmonen fiilis, että vois jo omalta osalta tää opiskelu loppua, kun kohta jo seuraava sukupuoli EDIT: typo < POLVI > !!! pukkaa yliopiston ovista sisään.



Eilen sitten kävin pyöräilemässä kaupungilla, kun hoksasin, että oli viimeistä päivää tuo World Press Photo -näyttely kaupungin kirjastolla. Jostakin luin, että se olisi pieni eikä kovin mielenkiintoinen, eli ajattelin nopeasti vaan katsoa kuvat läpi. No, tunti siellä vierähti, vaikka en ihan jokaista kuvatekstiä edes lukenut. Minusta ainakin kuvia oli yllättävän paljon, ja erittäin mielenkiintoisia! Oli niin iloa kuin suruakin, arkea, sotaa, juhlaa. Joissakin täytyi hämmästellä kuvaajan lahjakkuutta ja kykyä osua paikalle / ottaa kuva juuri oikealla hetkellä - ja toisinaan ei käynyt yhtään kateeksi, nimittäin melko hirveissä olosuhteissa ovat välillä joutuneet olleen.



Näyttely alko heti tunnelmalla "turhat luulot pois", kun ensimmäiset kuvat olivat sodista, maanjäristyksistä, tulvista ja katastrofeista. Näyttelyä ennen olikin ilmoitus, että kuvat saattaa järkyttää herkimpiä katsojia, siellä oli nimittäin kuvia ruumiskasoista yms. aika shokeraavaa. Kyllä pisti miettimään maailmaa ja sitä, että itsellä on lopulta asiat melko hyvin.


Google Street View:n kuvaukset olivat myöskin päässeet näyttelyyn, nimittäin joissakin on otoksia onnettomuuksista. Kuvatekstissä taidettiin mainita, että Saksassa ihmiset eivät ihastuneet tästä projektista, koska se loukkasi liiaksi yksityisyyden suojaa. Olikohan sitten niin, että siellä on osittain bannattu tai ainakin sensuroitu joitakin näkymiä (?).


Tässä oli mun mielestä hauska idea, kuvaaja oli ottanut jostakin arkistosta vanhan valokuvan ja tuonut sen sitten sellaisenaan nykyiseen ympäristöönsä. Kyseessä taisi olla joku valokuvaaja Israelista, ja yksi valokuvista on muuten alueelta, josta A(n suku) on kotoisin.



Bongasin myös yhden suomalaisen kuvan. Tämä taisi olla jonkun italialaisen valokuvaajan ottama, ja kuvattu Kainuun alueella laulujoutsenista.


Vähän tuhannen ja yhden yön tunnelmaa oli näissä aavikolla asuneista marokolaisesta perheestä otetuissa kuvissa.

Kirjastossa oli myös jotain kansalaisopiston pitsitöitä.

Läpi maailman tapahtumien siis meni tämä näyttely. Hyvä, että Oulussa joskus järjestetään tällaisia, ja vielä ILMAISEKSI. Mutta tästä sitten lienee johtunut se, että eipä tuota hirveästi ole mainostettu. Kuulinkin tuolla erään keskustelun, jossa joku tyyppi oli halunnut tulla tähän näyttelyyn ja soitellut ympäri Oulua, että missä ja milloin se pidetään, ja viidennen puhelinsoiton kohdalla oli joku jostakin tiennyt. En myöskään itekkään ensin etes netistä löytänyt faktaa, että milloin tämä näyttely on, jossakin OAMKin sivuilla oli sitten pieni maininta. Mitähän se kaupungin uus matkailuryhmä sitten tekee, jos ei ees tämmösiä asioita voida mainostaa (eikä muuten ole ainoa kämmäys lajissaan edes tälle vuodelle).


Kevät on sitten muuten myös virallisesti täällä. Nimittäin oli kukkamultien vaihdon aika. Siskoni luona asustaa tuo yksi mun rehu, jolla on kyllä kova historia, nimittäin kissat sen kerran (tai useammankin) tiputtivat joskus lattialle ja jossakin vaiheessa siinä taisi olla enää pari lehteä jäljellä. No, mullan vaihdot on tepsineet tuohon ja nytten se porskuttaa varmaan viiden vuoden iässä ja kasvaa vain. En muista tän kasvin merkkiä, mutta suosittelen sitä kyllä - ainoa kasvi, joka ei ole kuollut hoidon puutteeseen / liikaan hoitoon.



Ostin myös tuoretta basilikaa eilen, se on nimittäin huippua salaatissa, kastikkeissa ja missä vaan. Jospa se menestyis täällä, kun laitoin sen myös isompaan ruukkuun.


keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Hyvä mieli, parempi päivä

Eilisen graduangstin jälkeen tänään onkin ollut sitten vähän parempi päivä.

Aamu lähti hyvin käyntiin jo sillä, että aamulla sain ostettua ensimmäisenä ainejärjestömme Kultun myymän lipun perjantain Magical Mystery Tourille (eli tuttavallisemmin MMT). Ideana on siis bussilla kiertää lähialueen räkälöitä, tällä kertaa reitti on Liminka-Siikajoki-Oulunsalo. En ookkaan pariin vuoteen ollut reissussa mukana, joten jännää mennä nyt ja kuka ties, toivottavasti viimestä kertaa.

Dresscodena olis haalarit, mutta unohdin tietenki lauantaina ottaa ne kotoa mukaan. Enkä viittis huomenna vaan sen takia lähteä niitä hakemaan. Eli voi olla, että menen sitten ilman haalareita, ellen sitten pyydä äitiä niitä tuomaan vaikka tuossa matkan varrella. Pitänee pohtia asiaa.

 

Sain sitten sitä gradua taas vähän enemmän tehtyä - eli lähinnä parin lähteen tarkistettua ja ehkä lauseen lisää tekstiä (hiljaa hyvä tulee...???). Kirjastosta löysin kolme teosta (noin kymmenestä, joita koitin ettiä), joista yks on jopa aika tärkeä, vaikka lopulta ainut mitä siitä irti sain, niin oli lähinnä yks kuva. Mutta niinhän se on monesti, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Yliopistolta lähin siinä vaiheessa, kun tietsikasta loppu akku. Luulin istuneeni pistokepaikkaan, vaan ei siitä pistokkeesta ainakaan virtaa tullut.

Mutta shoppailu piristää aina, eli suuntasin Tokmannin nettopäiville! Yks syy oli mennä kattoon, oisko siellä matalilla vahvuuksilla halpoja lukulaseja, kuten mainostettiin. Kokeilin sitte niitä plus ykkösiä, ja joidenkin kohdalla tuntu, että ne vois melkeen mennäkki, mutta en viitti riskeerata silmiäni vielä enempää. Välillä kun tuntuu, että silmiä ja päätä särkee, mihin pääsyy on varmaankin tietokoneella istuminen, mutta syksyllä kun kävin siinä (ilmaisessa) näöntarkastuksessa, niin siellä sanottiin, että lasit voi hommata jos haluaa, mutta ajankohtasta se vois olla vuoden päästä. Eli ei aivan tuulesta temmattu oo nää mun näön huonontumisen tuntemukset.

 No, löysin sit sieltä kaikkee muutaki tarjousjuttuja, kuten rintsikat vitosella, ja meikkejä.

Myöhemmin illalla vielä halusin päästä cittarin Mammuttimarkkinoille, kun satuin kattomaan tarjouksia ja siellä olikin kaikkea kivaa ostettavaa, ruokaa pääosin kuitenkin.

Tulikin sitten ostettua salaattivermeitä. Tänään oonkin sitten syönyt sekä lounaaksi että päivälliseksi salaattiaterian. Hyvvää. Ja nyt vielä on mansikka+jugurttikippo oottamassa. Mulla on varmaan joku vitamiinivaje kun jatkuvasti tekee mielä jottai salaattia ja marjoja.



Kirkasta kynsilakkaa, ovh. 8,90 e - 50%. Luomivärit 1 e /kpl. (Tokmanni) Lumenen ripsiväri, arvo 16,90 e, kylkiäiseksi, kun osti kolme Lorealin tms. shampoota/hoitoainetta, jotka nekin oli -11%. (Citymarket). 
Tarttinkin kirkasta kynsilakkaa ja ripsarissa ei oo kun kuivat murut jäljellä, ja luomivärit tykkää aina hajota ja vihreää sävyä kaipasin viimeksi viikonloppuna.



tiistai 13. maaliskuuta 2012

PSK Gradu

Avasin tänään taas tuon gradun tekeleeni aikomuksena kirjottaa sitä, mutta törmään vaan jatkuvasti samoihin ongelmiin.

Yks on nuo lähteet, joita ois ihan mukava katella, mutta kun mm. Oulun yliopistossa ei ole lähes mitään saatavilla, ja sitten osa nuista artikkeleista mm. netissä on just sellasia, että juuri se tarvitsemani sivu niistä puuttuu. Sitte jos otan nuo vaan pois, niin koko tähänastinen teksti jää melko ontoksi. Ärsyttää.

Mulla on myös jäsentelyongelmia, kun siinä on niin monta eri osa-aluetta. Lisäksi siinä on paljon tutkimuskirjallisuuden perusteella hankittua pohjatietoa, ja oon nyt kahen vaiheilla, että kuinka merkityksellistä se tieto on. Koska tuo ei ole valmis, niin en tiiä, josko ne vielä vaikuttais johtopäätöksiin myös jotenkin.

Välillä tekis mieli vaan deletoida puolet tuosta työstä. Mutta sitten siellä kuitenkin on semmosta taustatietoa, jotka avaa aihetta lukijalle siitä, että mikä tutkimuksen kohde on.

Siihen seminaariesitykseenkään ei kehtais ihan mitä tahansa kakkaa jättää. Kuitenki sen jälkeen varmaan saa palautetta siitä, että mikä siellä on turhaa.

Jos oikein viittis, niin tekisin kyllä koko työn alusta uudelleen, mutta kun siinä on jo yli 50 sivua.. (joista puolet on varmastikin edellä mainitsemaani turhaa tietoa...)

Jatkan taistelu, saa nähdä miten käy.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kevätsää lämmittää

Aikomukseni viettää Tampereella muutama päivä venyikin suunniteltua pitemmäksi, koska oon niin hyvin viihtynyt siskon tykönä ja tämän avokin herkullisten pöperöiden ääressä.

Suomessa on pitänyt nyt myös opetella jälleen juomaan suodatinkahvia. Hieman kitkerä maku siinä on, mutta toisaalta oon taas juonut joka päivä enemmän kuin sen normaalin kahden (ison) kahvikupin. Toinen seuraus tuossa kahvissa on se, että sitä juodessa tulee aina nälkä. Normaalisti en tykkää syödä aamupalaa - heräämisestä täytyy yleensä parikin tuntia odotella ennen kuin tekee mieli syödä - mutta joku pieni aamupala on pakko nauttia vatsan täytteeksi tuon kahvin lomassa.




Ruuat on tosiaankin olleet vähän turhankin maittavia, ja siksi päätinkin eilen tehdä pienen kävelyreissun tuonne Tampereen puistoihin. Tiesin suunnilleen missä päin on Pyynikki ja Pispala, ja itse asiassa tuo Pispalanharju onkin tuossa melkein takapihalla. Auringon paistaessa kävelykierros venyikin sitten parin tunnin mittaiseksi.

Mulla on sellainen unelma, että sitten kun mulla on paljon rahaa, eli kun voitan lotossa, ostan ihanan, ison talon. Siinä pitää olla vähän vanhaa, ja vähän uutta. Sisko on nyt etsimässä itselleen asuntoa, ja kävin heidän mukanaan sunnuntaina parissa asuntonäytössä. Heidän unelmatalonsa on aika lähellä omaani (paitsi haluan ISON talon!). Sen pitäisi vähintäänkin ulkoa päin olla hieman sellanen vanhahkon näköinen. Haluan jänniä pieniä yksityiskohtia. Sisällä pitää olla iso keittiö ja ruokailutila. Ja mihin sen lottovoiton tarvii, niin haluan myös ison saunan, uima-altaan JA poreammeen. Jos tämmöistä ei löydy valmiina, niin mielelläni suunnittelen itse itselleni talon (mulla oli pienenä harrastuksena piirrellä millimetripaperille unelmakotini pohjakaavoja :) Unelmiini sain lisää köyttä kävellessäni tuolla Pispalassa. Siellä oli monta unelmataloa, ja varmaan sellasilla hinnoilla, että unelmaksi ne jääkin. Mut jos sen lottovoiton ikinä saisi...


Talojen väritys oli kuin karkkeja...


Ihania taloja harjun rinteellä, järvinäköalalla.




Tutustuin myös Pispalan portaisiin molempiin suuntiin. Ensin ajattelin, että olispa ihanaa asua täällä ja joka päivä lenkkeillä nämä portaat ylös - kunnes sitten nousin ne ylös ja puolivälissä puolikuolleena olin jo sitä mieltä, että onneksi Oulussa ei ole tällaisia.


Portaat jatkuu, ja jatkuu...



Tietysti tuommosessa vanhassa korttelissa täytyy sijaita joitakin hippikeskuksia. Eräs nykytaiteen keskus löytyi uimarannan läheltä. Sisälle en kehdannut mennä.




Aina sanotaan, että jos kaivaa maahan tarpeeksi syvän kuopan, niin päätyy Kiinaan. Tässä kuitenkin suuntana on Uusi Seelanti.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Manse

Lomalla kotimaassa, käyhän se näinkin. Toiset lentää etelään ja toiset pohjoiseen.




Oon pari päivää laiskotellu. Eilen kävin kaupoilla kierteleen ja löysin välttämättömimmän: pipon pakkasiin!


Ja ai että oli sunnuntaina hyviä wingsejä, om nom nom. Ehdottomasti en lähe Suomesta enää mihinkään ilman kastiketörppöä.


Tänään piti aamulla herätä (ja tosiaankin aamulla, en ees muista millon viimeksi oon ollut kukon pierasun elikkä seitsemän aikaan jalkeilla) ja lähteä kaupungille metsästämään kännykän laturia. Jätin yhden laturin Alle kun kissat jyrsi toisesta johdon poikki! Suomesta kun todennäkösesti löytää helpommin ja halvemmalla uuden. No, kahessa ekassa putiikissa ei ollut tuota "vanhan" mallin laturia (miksi ne ei voi kaikki käyttää vaan samaa mallia) ja kävin jopa kirpparilla kattomassa, ennen ku Koskikeskuksesta löysin.

Kirppareilla on täällä muuten ihan törkeet ylihinnat! Löysin parit mukavat kengät ja takin, mutta nuilla hinnoilla saan alennusmyynneistä jo uudet! Jäi sinne. Oulussa on noin puolet noista hinnoista ja välillä sitäkään ei viitti maksaa käytetyistä tuotteista.

Kattelin samalla vähän puhelimiakin, mut ainut vaihtoehto ois ollu Samsung, koska nokialaisissa on kaikissa SIM-kortin lukitus sen kahen vuoden sopimuksen ajan, jos liittymän ottaa. Nokiaa en vaihda jo ihan käytännön syistä, vaikka Samsungilla oiski ihan kivoja, ja halvempia, malleja. Pitää katella, jos löytyis jostain halpaa tarjousta, ei tuo kytkykään enää toistamiseen houkuttelis kun kerran siitä oon irti päässyt. Oma kyllä toimii vielä, mutta mm. sen näyttö on jo niin naarmuilla, ettei siitä valossa nää mitään.

Wingsien lisäksi on muuten toinen juttu, mitä oon aina välillä himoinnut: Mustikat (ja muutkin marjat)! Oli hyvää turkkilaisen jugurtin kanssa (hahah).