Instagram @sarkkuk

Instagram bloglovin photo box-32_zpsq2otsdvh.png  photo blogger_zpsmvnu0kem.png Google+

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Koulujuttuja

Huh, tuntuu kyllä taas kaikensa antaneelta näiden koulutehtävien ja tenttien suhteen.



Meillä oli nyt kaksi peräkkäistä etäviikkoa sen vuoksi, että meillä oli paljon harkkatunteja ja ryhmät on jaettu parhaimmillaan kolmeen eri ryhmään ja useammalla kurssilla siis näitä harjoituksia ja simulaatioita. Itse pääsin vielä vähällä, kun kävin jo viime vuonna mielenterveys- ja päihdetyön kurssin - toisaalta lisänä oli toisen vuosikurssin työpajoja, että plus miinus nolla. Koulussa on taas parhaimmillaan istuttu aamukasista iltakuuteen useampana päivänä peräkkäin. Enkä ihan kaikkiin päässyt osallistumaankaan, kun oli näitä päällekkäisyyksiä oman ja toisen vuosikurssin opetuksen kanssa. Pitää siis jättää osasuoritukset johonkin toiselle ajankohdalle.



En ees muista mitä kaikkea meillä onkaan ollut, tenttejä ainakin. On saanut taas aikaisin herätä aamulla, että ehtisi ees vähän kertaamaan juttuja ennen itse tenttiä, eipä näistä lukemisista muuten ole tullut oikein mitään. Ensimmäisenä taisi olla lääketieteellisten aineiden tentti, jossa pääasiassa geriatriaa ja psykiatriaa Vaikea monivalintatentti, mutta ilmeisesti jotain nyt on ainakin jäänyt mieleen (erit. psykan puolelta) kun sain jopa ihan hyvän arvosanan. Patologian ja patofysiologian tenttiin oli kovimmat paineet, kun ehdin menneellä viikolla juuri ja juuri tekemään edes kurssin tehtävät ja aamulla ennen tenttiä kertaamaan sieltä alkupäästä kaksi kuukautta sitten opiskeltuja juttuja. Vielä kun kuultiin, että tentti olis niin vaikea, että puolet tulisi saamaan siitä suorilta hylsyn, niin ei ollut kovin itsevarmat tunnelmat kellään... Siihen nähden oon siis onnellinen, että tentti meni kuin menikin läpi. Kaikki EKG:t, happo- ja emästasapainot yms. taisi silti mennä päin honkia ja se henkilökohtaisesti harmittaa, kun nuo vaan ei mene jakeluun. Jospa se käytäntö sitten opettaisi nämäkin....




(Ikääntyneiden) toimintakykyyn liittyen meillä oli myös Mahdollistava koti -työpaja, jossa saatiin tutustua erilaisiin apuvälineisiin ja kokeilla niitä itse. Piti mm. tehdä voileipä ja kuoria omena/appelsiini käyttäen vain yhtä (ei-dominoivaa) kättä ja pukea sukka käyttäen erilaisia apuvälineitä siihen. Meillä on tuleva Ikääntyneiden harjoittelutunti sitten keväällä, paitsi että itse käyn sen alta pois heti tammikuussa, eli näihin asioihin törmää sitten kotihoidon puolella.



Mielenkiintoista oli myös viime viikolla tulevan vuosikurssin tunneilla, kun Naisten ja lasten hoitotyössä käytiin läpi mm. äitiyskorttia (äitiysneuvolan A ja O!) sekä erilaisia lasten sairauksia. Tavallan etenkin tuo äitiyskortti on tuttua juttua, vertailtiin kuitenkin vanhaa ja tätä uudempaa äitiyskorttia ja joitakin eroavaisuuksia (lisäyksiä) korteissa on. Eikä sitä sillain pysähdy sen äitiyskortin kanssa miettimään, miksi näitäkin asioita kysellään. Mutta niin monella perussairaudellakin on suuri vaikutus raskauden kulkuun ja sikiön kasvuun, että terkkarin pitää ne tietää. Nyt osaa itse sitten vähän taas eri silmällä lukea omaakin korttia.



Lisäksi meillä on ollut simulaatiotunteja HAL-nuken kanssa sekä Kliinisen että Ikääntyneen hoitotyön kursseilla. Ja kliinisen hoitotyön tenttiin sisältyi käytännön koe johonkin akuuttitilanteeseen liittyen neljän hengen ryhmissä. Kaikkia varmasti nuo jännitti enemmän tai vähemmän ja nyt piti yhdistää se kaikki teoriatieto käytäntöön eli sai kyllä miettiä hoitajan näkökulmasta, mitä pitää tehdä ja miksi. Käytännön koe lopulta läpäistiin ja arvosana siitä olisi hyvä, jos oltaisiin tästä saatu numero. Nyt saatiin kuitenkin se vain hyväksytysti läpi johtuen siitä, että meillä on ollut hirveästi sijaisia opettamassa ja osa on opettanut asioita ja toimintatapoja vähän erilaisen käytännön mukaan. Varsinainen tentti oli monivalintatentti ja luottamus olis, että se ois mennyt edes läpi kun jotakin kuitenkin voin sanoa tienneeni varmasti oikein. Mutta vähän lisäsi itseluottamusta kuitenkin ja hyvä lähteä heti kliinisen harjoitteluun.



Lääkelaskutenttejäkin on taas ollut, osa on mennyt läpi ja osa taas ei... Miten se voikaan olla niin vaikeaa, mutta ekan tentin sössin ihan vaan siinä, etten muistanut laskukaavaa, miten muuttaa tipat millilitroiksi ja seuraavassa tentissä olikin Marevan-laskuja ja annostusten muuttelua eikä siitä ole vielä tullut edes arvostelua, eli voi olla, että se jos menee uusintaan niin sitten menee kyllä joulun alle. Näköjään näitä laskutenttejä ei pääse pakoon millään eli pitäis vaan enemmän laskea.




No kaikista jännittävin juttu oli itselle kuitenkin suoniverinäytteen otto. Viimeksi kun se kanylointi ei oikein onnistunut (onneksi muuten sai taas tätä harjoitella elvytysharjoituksissa!) niin sekin pisti jännittämään, että meneekö taas ohi suonen. Lisäksi jännitti myös se oma pistäminen, mutta nyt ei kyllä tuntunut koko pistoa ollenkaan (onneksi parikseni sain henkilön, joka oli tehnyt näitä vähän aikaisemminkin): Oma pistäminen meni kuitenkin ihan hyvin ja pistin vielä toista opiskelukaveria avonäytteenottotekniikalla eikä vertakaan roiskunut kovin paljon. :D Eli so far so good, kun nyt vielä harjoittelun aikana saisi sen kanyloinnin onnistumaan.



Melkein olisi kouluhommat taputeltu nyt kuitenkin ohi. Huomenna alkaa se kliinisen harjoittelu, mutta välissä pitää vielä tulla yhdellä viikolla koululle tuota Naisten ja lasten hoitotyön kurssia suorittamaan ja siihen liittyen joku ryhmätyö pitäisi alkaa tekemään. Samalla viikolla olisi vielä yksi tentti, jonka saa onneksi tehdä kotitenttinä eli paineet sen suhteen ei ole kovin valtavat, vaikka jotain asioita pitää lueskellakin vielä. Oman ryhmän kanssa meillä ei ole opetusta kuin vasta neljän kuukauden päästä maaliskuun puolivälin jälkeen eli pitkä harjoitteluputki on tässä välissä. Mutta sanotaanko, että suurimmat paineet tältä vuodelta on ohi ja kunhan joululoma koittaa, niin en aijo miettiä kouluasioita ollenkaan.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Lumo valotaidefestivaali Oulussa

Kiirettä on pitänyt, kaksi työntäyteistä kouluviikkoa ja tentit siihen päälle niin ei ole paljon tarvinnut tekemistä keksiä. Kouluviikon päätteeksi oli kuitenkin mukavaa tekemistä, kun kävimme MLL:n hallitusporukan kanssa vähän pikkujouluilemassa elokuvan ja syömisten merkeissä. Elokuvaksi valikoitui mikäs muu kuin Yösyöttö ja hilpeyttä herätti erityisesti leffan kohtaus MLL:n perhekahvilasta. Elokuvan jälkeen käytiin syömässä ja sitten lähdettiinkin Oulun keskustaan ihastelemaan Lumo Light Festival -valotaideteoksia.



Ensimmäisenä suunnattiin katsomaan The Whale - valaan uintia Pokkisen väylällä, kaupunginkirjaston vieressä. Kuvista nyt ei pimeällä tietenkään tullut oikein mitään, Sopivasti ehdittiin paikalle, ei ihan alusta saakka ehditty uintia näkemään mutta puolentunnin esitys kyllä riittää tämän valaan uinnin näkemään. Ihan mielenkiintoinen, onpahan jollakin ollut ainakin mielikuvitusta tätä rakennellessaan.







Seuraavaksi tiemme vei kohti Kaupungintaloa. Vieressä Valveellakin olisi ollut Colours-teos, mutta sinne ei nyt tällä kertaa menty. Kaupungintalon takana sen sijaan riitti tilaa ihastella sen seinään heijastettuja muuttuvia värejä Colored Mosaic-teoksessa. Minulle tosin selvisi vasta myöhemmin, että yleisö itse sai värittää taloa haluamillaan väreillä. Hienoja värejä oli vaikka mitä ja erityisen ihana tuo piparkakkutalo, josta kaupunki vois painattaa vaikka joulukortit.



Lyhyt reitti oli vielä käydä Madetojan puistossa katsomassa Callitriche-teosta, jossa eriväriset valot vaihtuivat ja teokseen sisältyi vielä musiikkia. Tästäpä saimme hyvän idean koristaa vaikkapa omat pyykkinarumme led-valoilla... ( :D ).

Lumo-valofestivaali jatkuu vielä marraskuun lopun ajan ja joulukuunkin puolella riittää tapahtumia aina itsenäisyyspäivään saakka. Eri puolilla kaupunkia valaistaan historiallisia rakennuksia, maamerkkejä ja järjestetään tapahtumia näihin liittyen. Pitää itselläkin yrittää jossakin vielä lähteä käymään. Viime vuonna jätin välistä ja vähän kyllä nyt harmittaa. Jospa sitä vielä johonkin tapahtumaan ehtisi tulevina viikkoina.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Ompeluksia tytölle

Kylmien kelien tullessa ja lasten kasvaessa on taas täytynyt ommella tarpeeseen vaatetta. Slla on kesän aikana tullut venyttyä pituutta sen verran, että varsinkin housuja saa tehdä koko ajan lisää. Slla alkaa myös olla vähitellen oma mielipide pukeutumiseensa, ja esimerkiksi ei suostunut pukemaan vihreitä housuja jalkaan, kun se on ihan tyhmä väri. Pinkillä värillä siis on ollut kysyntää, mutta onneksi muutkin värit kelpaavat, esimerkiksi toivomuslistalla oli keltainen mekko, jonka sain surautettua pienistä tilkunpalasista.



Sn housuihin olen joskus piirtänyt kaavan jostakin Ottobre Designin numerosta koossa 98. Nyt etenkin pituutta housuihin kaivattiin lisää, joten piirtelin uuden kaavan vanhan pohjalta lähinnä lisäämällä senttejä kaavan ala- ja yläosaan vain hieman leveyttä laventaen, vastaten kokoa 104. Tosin näin talvea kohden olen tehnyt leggareita ajatuksella, että myös alle mahtuisi sukkahousut eli himpun verran leveämmillä saumavaroilla olen sitten kankaat leikellyt. Enemmän pitäisi trikoon sijasta silti tehdä näitä joustocollegesta.



Keltaisen mekon kaava China Girl (Ottobre Design 4/2014) on jo aiemmin toimivaksi testattu. Minulla oli tuota keltaista Prinsessa Takkutukka -kangasta tosiaan vain pieni tilkku, joka riitti juuri mekon yläosaan. Kangas on ollut myynnissä vissiin jo kauan aikaa sitten, Leena Rengon käsialaa, mutta itselleni jonkun tilkkusäkkiostoksen myötä kotiutunut.



Myös yöhousuja piti ommella, kun ei neidille löytynyt kaapista enää yhtään sopivia. Kaava sama kuin muissakin housuissa, mutta hieman olen leventänyt, jotta olisi yöksi vähän väljempää päälle. Kankaatkin oli sellaisia, että en niille oikein muuta käyttöä keksinyt.



Kuva: Kuva-Ahti


Ja päiväkotikuvaukset kun oli, niin neiti toivoi itselleen mekkoa, jossa olisi kultaa ja pinkkiä. Oulun Kädentaitomessut pelastivat ylimääräiseltä kangaskauppakäynniltä, kun sieltä löytyi aiemminkin jo haaveilemaani Verson Puodin Yksisarvinen-trikoota sekä Nappinjan pisteeltä pinkkiä kangasta, jossa oli kimalteita. Mekon kaava on Funny Faces koossa 110 (Ottobre Design 1/2014) ja sen verran reilu oli kuitenkin vielä, että varmasti menee myös myöhemmin mekko käyttöön.

Muitakin ompeluksia Slle on jo valmiina sekä idea-asteella, mutta tässä vaiheessa vuotta taidan jemmata nuo Pukinpajaan. Sen sijaan Rlle olen myös ahkeroinut uutta vaatetta syksyn aikana ja niistä voisin tehdä ihan oman postauksen, ettei tämä paisu taas kilometrin mittaiseksi.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Syksy puolivälissä

Lokakuukin alkaa pian vedellä viimeisiään ja ikään kuin vahvistuksena tälle, satoi Oulun seudulla eilen ensilumi. Melkein kuin tätä ennakoiden ehdin postaamaan Facebookissa kuvan, jossa neljä vuotta sitten seisoin pihalla pikkuruinen S-vauva topattuna vielä vähän liian isoon toppapukuun ja ensilumi oli silloinkin juuri satanut maahan. S oli aamulla kyllä haljeta riemusta, kun kävi päästämässä kissan sisälle ja huusi, että "Mää näin lunta!!!". Jos lapsi olikin riemuissaan, niin itse en niinkään lähtiessäni kesärenkailla suurin piirtein ristinmerkkejä piirtäen ja toivoen, että matka kouluun ei päättyisi ojanpenkalle.



Mutta syksyn puolivälistä kun puhun, niin tarkoitan koulun syyslukukautta, missä tosiaankin kalenterin sivut alkaa kääntymään pikku hiljaa taas voiton puolelle. Tai no, voiton ja voiton, sillä raskaimmat koetukset ne on vasta edessä päin. Juuri päättyi meidän syksyn kolmas lähiviikko, tässä olisi muutama viikko aikaa etäopiskelulle ja sitten onkin kaksi lähiviikkoa putkeen harkkatunteineen ja tentteineen ja sen jälkeen alkaakin jo neljän viikon harjoittelu. Jotta tässä ei olisi tekemistä tarpeeksi, niin minähän oon syksyn taas hopseillut kolmea edellisen vuosikurssin opintojaksoa, jotka totta kai on suunniteltu tälle syksylle niin, että meidän oma ja ed. vuosikurssin lähiviikot kulkee päällekkäin (jossa siis ei ole mitään järkeä), mikä ei todellakaan edistä omaa opintojen suunnittelua ja hopseilua. Tästä on kyllä keskenämme hiuksia revitty ja palautetta annettu ja aion antaa vielä toistamiseenkin. Sen verran tämä on aiheuttanut päänvaivaa, että omaa lukkaria on saanut ihan huolella suunnitella ja koska kaikki harkat ja simulaatiotunnit on pakollisia, niin osa suorituksista jää nyt pakostakin sitten roikkumaan hamaan tulevaisuuteen. Että se niistä nopeutetuista opinnoista siis.



Mutta kaiken kaikkiaan on opiskeltavat asiat kyllä olleet mielenkiintoisia ja pikku hiljaa huomaa, että ehkä sitä jotain alkaa oppimaan (tai lähinnä muistamaan oppimaansa). Kaikki lääkehoitoasiat ei ole enää niin utopiaa ja sairauksienkin tunnistamisessa alkaa jo vähän tulla jonkinlaista tuntumaa, vaikka vielä paljon opittavaa onkin. Ollaan päästy harjoitustunneilla mm. kanyloimaan toisiamme ja sehän ei ollut ollenkaan niin helppoa, mitä luulisi, en nimittäin onnistunut opiskelukaveria kanyloimaan vielä neljännelläkään yrityksellä. Nukeilla ollaan saatu harjoitella nenä-mahaletkun laittoa ja katerointia, vaikka jälkimmäistä olenkin päässyt myös oikeassa työelämässä jo jonkin verran kokeilemaan.


On tässä onneksi niitä edellisiäkin roikkuvia suorituksia ehtinyt paikkamaan. Pääsin läpi ruotsin tentistä (vaikka suorittaja-minä olis ollut enemmän tyytyväinen vielä korkeampaan arvosanaan mutta lukemiset jäi nyt taas yhdelle päivälle) ja kävin juuri eilettäin tenttimässä yhden kurssin ja yhdet lääkelaskut, joissa en taaskaan ekalla päässyt läpi. Näitä lääkelaskutenttejä nyt ropisee, kun useamman opintojakson osasuoritukseen kuuluu lääkelaskutentti eli niitä ei näköjään karkuun pääse.


Meidän kakkosvuodelle kuuluu vielä paljon sairaanhoitajan työnkuvaan kuuluvia opintoja ja moni onkin toteutettu yhdessä sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Tälle vuodellehan OPSin mukaisesti kuuluu Mielenterveys- ja päihdehoitotyön, Kliinisen I ja II ja Ikääntyneen hoitotyön harjoittelut. Itse pääsen tällä kertaa hieman vähemmällä, kun oon yhden harjoittelun edellä, keväällä voi sitten vähän hidastaa opiskelutahtia kun muut on harjoittelussa. Edellisen vuosikurssin kanssa on sitten saanut jo keskittyä enemmän terveydenhoitajan työnkuvaan ja kyllä mua edelleen enemmän kiinnostaa juuri tuo puoli, etenkin Naisten ja lasten hoitotyön opintojakso on ollut kiinnostava.


Eli suunta on koko ajan eteenpäin, vaikka välillä meinaa vähän vastustaakin. Opintopisteiden perusteella mulla ois jo 1/3 opinnoista takana päin, mutta paljon opittavaa tässä on ja mm. opinnäytetyön tekeminen ja iso määrä harjoitteluja vielä edessä ennen valmistumista. Opinnäytetyön aihe on vielä vähän hakusalla, meillähän nekin tehdään vähintään kahden hengen porukoissa, mutta jotain kyllä alkaa olla selkeästi mielessäkin joten eiköhän tuonkin kirjoittaminen tule tässä vielä syksyn päälle alkamaan. Hommat ei siis ihan heti lopu eli jos nyt minusta ei näy eikä kuulu mitään, niin voi syyttää ihan näitä opiskeluita! :D

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tunnelmia Kädentaito- ja Hyvinvointimessuilta

Oulussa on siis tänä viikonloppuna, 14.-15.10.2017 meneillään Kädentaito- ja Hyvinvointimessut Ouluhallissa. Olin paikalla myös viime vuonna (ks. postaus), joten vähän osasin jo ennakkoon varautua siihen, mitä paikan päällä olisi. Ajoin paikalle juuri sopivasti vähän ennen kymmentä niin, että parkkipaikkoja oli vielä yllin kyllin jäljellä. Pois lähtiessä jokainen paikka ja penkere olikin sitten täyteen parkkeerattu, ja osa vissiin jättänyt autonsa marketeillekin, eli auton kanssa matkaavien kannattaa tämäkin seikka huomioida. Täyttä siis oli ja väkeä vauvasta mummoon ja vaariin, vaikka mieskävijät kyllä olikin selvästi vähemmistössä. Hirveän kauan ei tarvinnut sisään jonottaa, koska ennakkolipulla pääsi omaa jonoa suoraan sisään. Lippujono taas ylsi portille saakka, mutta fiksuimmat olivat jonossa ostaneet mobiililipun ja päässeet näin suoraan sisään hekin.


Käpynen


Ommellinen

Sen verran ehdin vilkaisemaan näytteilleasettajien karttaa, että tiesin ovelta suoristaa suoraan eteenpäin hallin takaosaan kohti kankaita ja se oli hyvä, koska aika hyvin mahtui heti tässä vaiheessa rauhassa katselemaan ja ostamaan kankaita. Löysinkin heti suoraan Indie Fabrics Finland -kokoonpanojen pisteille ja tekemään omat tärppiostokseni heti kärkeen pois. Minulla oli tarve kokolapuille, joita PaaPii mukavasti ihan äskettäin sai myyntiinsä ja toi messuillekin mukaan, ja mustaa resoria. Tokihan siinä sivussa tuli muutama kangas ostettua. Harmillisesti oli osa kankaista niin suuria paloja - 1 m ja 1,5 m - että itelle ei ole näin isoilla määrillä tarvetta, niin siksi jäi muutama kiva kuosi ostamatta. Mutta löysin kyllä siis paljon muutakin. Näiden jälkeen lähdin kiertelemään summanmutikassa messuosastoa ja olisi oikeastaan pitänyt lähteä juuri päinvastaiseen suuntaan, niin vastaan olisi tullut heti muutkin kangasmyyjät, Ommellinen ja Verson Puoti, joiden pisteille päädyi vasta parin tunnin päästä ja osa mukavimmista paloista oli jo ehtinyt tässä ajassa loppua.








Messuilla oli taas monenlaista käsityöyrittäjää ja kyllä siinä ihastellessa sai ajan kulumaan. Pakkopysähdys olikin sitten tehtävä Helmien talon kohdalla, ja siinä ihastellessa päätin ostaa vähän kotiinkin askarreltavaa, varsinkin tytölle varmasti mieluista puuhaa tulisi olemaan tuo helmien pujottelu ja voisihan niistä jonkun joululahjankin saada aikaan.






Raahen taitopaja


Raija Riihimäki


VanjaSea



Kankaita ja ihan valmisvaatteitakin oli myynnissä vaikka millä mitalla ja niistäkin kyllä sai monenlaista inspistä omiin projekteihin. Ja jos vaan aikaa olisi rajaton määrä maailmassa, niin myös monia muita ihania käsityötarvikkeita olisi ollut, näin joulun alla etenkin erilaisia korttitarvikkeita, himmeleitä ja valopalloja muun muassa. Mulla kyllä pomppasi jo oma messubudjetti täyteen näissä kangasostoksissakin jo, eli monta ihanaa juttua oli vaan jätettävä ostamatta. Mutta tosi hienoja juttuja olisi ollut vaikka joululahjoiksi ja miksei muutenkin jollekin tuliaisiksi.



Hiekkakakku

Namia Design

Verson Puoti



Erityisesti nyt oli useampia näitä "karkkikorujen" myyjiä, esimerkiksi kuvissakin vilahtaneet Elvari ja Hiekkakakku. Muistakin materiaaleista tehtyjä koruja oli paljon ja sitten tosiaan niitä korutarvikkeita, jos itse tykkää tehdä. Myös erilaiset lelujen myyjät pistivät silmään ja ainakin muutamalla taholla oli nimenomaan näitä ekologisia puuleluja ja -pelejä myynnissä. Sitten oli myös keramiikkaa, lasista tai pellistä tehtyjä juttuja, maalauksia, kanavatöitä ja vaikka mitä monenlaiseen makuun!





Makeistehdas Makeidon



Ja makuasioihin kun päästiin, niin messujen toisella laidalla oli hyvinvointipisteet, joissa oli tarjolla jos minkälaisia näytteitä ja maistiaisia. Esimerkiksi pääsi pikameikkiin, hiuspohja-analyysiin, värikartoitukseen tai InBody-mittaukseen. Sitten pääsi maistelemaan rahkoja, hilloja, karkkeja, sipsejä... Ja sai ostaa ihan suomalaisista raaka-aineista valmistettuja kastikkeita, kuohujuomia, leivonnaisia jne. Hyvinvointipuolella oli myös useampi kunto- ja hyvinvointikeskus mukana ja lisäksi erilaisia kauneudenhoitoon liittyviä pisteitä. Eli moneen lähtöön tälläkin puolella.



HeliKo

Sattumalta osuin sopivasti paikalle vielä muotinäytökseen, jossa oli näytteilleasettajien joukosta valikoitujen ompelimojen merkkejä, esimerkiksi HeliKo, VersonPuoti ja Iloinen Kettuliini. Erityisesti ihastuin HeliKon näytöksessä olleisiin mekkoihin, niin että minun oli lopuksi vielä käveltävä hallin toiseen päähän ihastelemaan näitä tuotteita. Kyseessä siis oli kierrätysfarkuista ommeltuja takkeja ja mekkoja, ja oli kyllä niin upeita, että ansaitsevat kyllä ihan erityismaininnan. Ja inspiraation siemenhän se iski, eli mitä tehdä tuosta läjästä farkkuja, joita ei tule pidettyä... Vaatii kyllä paljon mittailuja, kaavoitusta ja leikkuuta (sekä hyvän ompelukoneen), että saisi yhtä ihania luomuksia aikaiseksi. Mutta hienoja kyllä saa kun vain osaa!

Kaiken kaikkiaan minulla meni yksin kiertäessä koko messuhalli läpi kolmisen tuntia. Sitten oikeastaan päätin, että olin jo kaiken tarvittavan nähnyt ja ostanut enkä palannut enää hypistelemään mitään, vaikka muutama juttu harkintaan jäikin. (Ja vasta kotona hoksasin, että niitä kokolappujakin olisin voinut ostaa vielä laajemmassa kokoskaalassa).


Mutta mitä ne omat saaliit siis oli?





Monenlaisia herkkuja siis kotiutui, ihan sekä syötäväksi että ommeltavaksi. Paikallisen yrittäjän Pahoilaisen hilloa ja Lakkakastiketta taisin ostaa siinä vaiheessa, kun oli jo itsellä hirveä nälkä ja samaan syssyyn menivät myös nuo ruistikut ja -lastut. :) Kankaita tuli sitten ostettua sekä ajatuksella että herätyksellä, ja osa onkin jo käynyt pyykikoneessa esipesussa ja odottaa nyt, että pääsisin niistä jotain ompelemaan. Muutama juttu jäi kyllä ostettua ihan sen vuoksi, että joko ei ollut messutarjousta ollenkaan tai kuten jo mainitsin, oli palaset omaan käyttöön liian suuria. No, ompelupalstoilla on jo ehditty messuanalyysejä tehdä ja kylläpä sieltä on moni muukin löytänyt niin ihania ostoksia, että melkein kateus iskee. :)

Vielä ehtii siis sunnuntaina paikan päälle, jos on jäänyt vielä käymättä. Tosin suosittelen menemään heti aamusta, jos on jotain tiettyä vailla, sillä suosituimmat tuotteet menee kyllä äkkiä.


Yhteistyössä MediaPro -messut